Älä pyydä mielipiteitäsi anteeksi

Sydän huokaa

Älä pyydä mielipiteitäsi anteeksi. 

Sen sijaan ymmärtämättömyyttä ja virhettä on syytä pyytää anteeksi.
Tässä on puolueetonta pohdintaa sanavapaudesta, suvaitsevaisuudesta, anteeksi pyytämisestä ja anteeksi annosta sekä ennenkaikkea inhimillisyydestä.
 

Sanavapaus vai väärä mielipide

Bloggaaja ei ole täydellisyyden ilmentymä. Minusta ihmisen ei tarvitse tavoitella täydellistä uskottavuutta. Ei mikään voi olla täydellistä ollakseen totta. Sellainen kriteeri on epäinhimillinen. Bloggaajakin voi erehtyä ja mokata. Bloggaajalla pitisi olla oikeus sanavapauteen. KAIKILLA pitää olla oikeus sanavapauteen. Sanavapaus ei kuitenkaan ole sitä, että saa laukoa mitä tahansa. Sama koskee kommentointia. Kritiikin antaminen ja reagointi on oikeutettua, kunhan se ei mene henkilökohtaisuuksiin.
Mielestäni sanavapaus on vielä nykypäivänäkin puutteellinen ihmisten leimatessa toisten mielipiteet vääriksi. Se rajoittaa ihmisten ilmaisuvapautta, kun ei uskalleta sanoa mitä ajatellaan. Onko se suvaitsevaisuutta jos ei suvaitse suvaitsemattomia? Ei minusta. Valitettavasti meillä tavallisilla talkukoilla ei ole politiikkojen verbaalista sutjakkaa kykyä kuikerrella keskusteluista kaikkia osapuolia miellyttäen. Ja sen pitäisi olla normaalia ilman tahallisia väärinymmärryksiä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokainen tulkitsee omalla tavallaan.
 

Loukkaantuminen

Niin kauan kun ei mene toisten postauksiin ja instafeedeihin hieromaan paskaa kenenkään naamaan pitäisi asioden olla ok. OMAAN blogiin pitää saada kirjoittaa omia mielipiteitä. Jos toisen mielipiteet eroaa niin voimakkaasti omasta niin luulisi, että se on tarpeeksi hyvä syy jättää postaus lukematta. Ei silloin kuulu kohderyhmään. Juuri tästä syystä jätän itse lukematta postaukset jotka aiheuttavat negatiivisen tunnereagtion minussa. Olen kantapäänkautta itse oppinut, että ääripäänä tunnekuohuoselle toisenlaisen mielipiteen omaavalle on turhaa puolustaa omaa kantaansa. Se on ajan hukkaa, sillä toinen ei sitä koskaan tule ymmärtämään. Puolustaminen ei täällä muutenkaan ole tasa-arvoista. Enemmistö ja vähemmistö saa puolustaa vähemmistöä, vähemmistö saa puolustaa enemmistöä. Mutta auta armias kun enemmistö puolustaakin enemmistöä. Kuulun itse yleensä ryhmään enemmistö, joka puolustaa vähemmistöjä. Kunnioitan silti muita, vaikka en hyväksyisi omalle kohdalle moista ajattelua. 
 

Suvaitsevaisuus ei asu Meissä

Vaikka ei hyväksyisi toisen tapaa toimia, pitää sitä silti suvaita. Jos kyseessä ei ole pelkkä mielipide vaan virhe, se on vain inhimilistä. Se on virhearvio joka tekee henkilöstä ihmisen. Syyttely ja hyökkäävä haukkuminen ei auta ymmärtämään. En väitä, ettenkö itse koskaan syyllistyisi tähän. Me kaikki syyllistytään. Sen sijaan kommunikaatio voisi olla dialogia eikä kaksi molologia selät vastakkain. Virheen jälkeen ihminen ymmärtää mitä olisi voinut tehdä toisin. Ymmärrys tulee itsestä ilman kenenkään mollausta. Se on oppimista. Haukkuminen siitä, että "olisi pitänyt tietää jo aikaisemmin" "miten sä nyt tollasta oot menny tekemään" ym sutkautukset on toisen epäinhimillistämistä. Minusta se on inhimillistä että mokaa, koska asioita ei opi jos ei tee virheitä. 
 

väärät mielipiteet

Toisekseen mitä tulee mielipiteeseen, kun tietoisuus asiasta kasvaa saa mielipidettä muuttaa halutessaan. Sen voi muuttaa ihan niin monta kertaa kuin haluaa. Tämän pitäisi saada tehdä ilman syytöksiä takinkäännöstä tai haukkumista feikiksi. Vihapuheet pitäisi niellä. Omian mielipiteitä ei pitäisi joutua puolustamaan. Ymmärtämättömyyttäkin pitäisi ymmärtää vaikka ei samoja asioita hyväksyisikään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
 

 Anteeksipyyntö ja anteeksianto 

"Vähän myöhäistä nyt", "Olisi pitänyt ymmärtää jo aiemmin" ja "Kuulostaa selittelyltä" ovat hyökkäys anteeksipyytäjää vastaan ja epäinhimillistä. Ei kenenkään kasvulle tai ymmärrykselle pidä asettaa deadlinea. Minusta sekin on inhimillistä, että kaikkien hyökkäysten jälkeen anteeksipyyntö on ensin puolusteleva. Moni ottaa tämän puolustamisen uutena hyökkäyksenä. Tässä vaiheessa anteeksipyynnössä ei vielä olla päästy kommunikaation ytimeen eli siihen, että keskustelu olisin dialogi jossan kaksi ihmistä yrittäisivät vaikuttaa toisiinsa ja lisäämään ymmärrystä toisiaan kohtaan. Tässä tunnelatauksessa on mahdotonta ottaa mitään vastaan. Se on vain kaksi monologia toisiaan vastaan viidakkoveitset kädessä. Toisen loukkaantumista ei pidä pyytää anteeksi. Se on anteeksipyynnön mitätöintiä. Anteeksi pitää pyytää omia tekoja sen loukkaantumisen taustalla.
Tämän jälkeen kun on rauhoittunut voi taas miettiä asiaa sitäkin pidemmälle, ymmärtää, katua oikeasti ja pyytää vilpittömästi uudestaan anteeksi. Se ketä on loukattu ja keneltä on pyydetty anteeksi voi myös omalta kohdalta ajatella onko loukkaantumistaan itse alkanut syyttelemään toista menemällä henkilökohtaisuuksiin. Tilanteessa voi olla kaksi osapuolta, joiden kummankin pitäisi pyytää anteeksi.
 

 

Kaikella rakkaudella
Topaasilapsi
 
 
 
 
kuva pixbay unclelkt

 

Kommentit

Yhtä sirkusta!

Olen oppinut sen, että parempi olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Se on minulle muodostunut ikäänkuin ohjenuoraksi..

Nettanen

"Onko se suvaitsevaisuutta jos ei suvaitse suvaitsemattomia?"

Tää on niiiin tärkeä asia pohdittavaksi. Ollaan puhuttu tästä usein kaveriporukassa. Ihmiset, jotka sanovat olevansa suvaitsevaisia ja liberaaleja, eivät kuitenkaan usein ole sitä täysin siinä mielessä, että  he hyväksyvät ja suvaitsevat vain ne, joilla on samanlainen liberaali arvomaailma kuin heillä itsellään. Tosiasiassa todellista suvaitsevaisuutta olisi se, että hyväksytään se, että ihmisiä on joka lähtöön ja joka ajatusmaailmaan, eivätkä kaikki ole yhtä suvaitsevaisia kuin itse on. Pitäisi hyväksyä se, että löytyy perussuomalaisia, konservatiiveja, todella uskonnollisia arvoja kannattavia ihmisiä ja heitä, jotka eivät kannata lainkaan samoja arvoja kuin itse. Usein nämä suvaitsevaisina itseään pitävät eivät kuitenkaan hyväksy näitä ihmisryhmiä.

Mulla tulee nyt räikeänä esimerkkinä tästä mieleen Maria Veitola. Pahoittelen, että mainitsen tässä yksittäisen ihmisen, mutta haluan vain demonstoida sitä mitä tarkoitan. Hänhän julistaa olevansa feministi, eli siinä mielessä tasa-arvon kannalla, ja liberaali ihminen muutenkin. Mut esimerkiksi omassa ohjelmassaan hän tuo koko ajan esiin ennakkoluulojaan erilaisia ihmisiä kohtaan - esim Teuvo Hakkaraista, Laura Huhtasaarta ja Päivi Räsästä, joiden luokse hän menee juuri sellaisessa viihdemielessä, että nyt mennään tapaamaan tällaista "ihmiskummajaista". Kertoo kameralle, kuinka ahdistaa ja kauhistuttaa nyt mennä tapaamaan persua jne. Ja vaikka hän oli viettänyt kivan päivän Räsäsen luona erässä jaksossa, käytti hän myöhemmin Mustan Barbaarin luona jälleen ikäviä sanoja Räsestä sellaisessa pilkkahengessä. 

"Vaikka ei hyväksyisi toisen tapaa toimia, pitää sitä silti suvaita."

Tämä!! En kestä kun tämä maailma on menossa siihen, että hengaillaan vain kuplissa, joissa kaikki ovat samanlaisia ja samaa mieltä. Tekisi niin hyvää hengailla erilaisten ihmisten kesken ja niin, että erilaiset toimintatavat ja arvomaailmatkin suvaittasiin ja hyväksyttäisiin. Koska me ihmiset vain yksinkertaisesti kaikki tullaan eri taustoista ja meidän erilaiset elämänkokemukset on muokanneet meitä, joten ollaan erilaisia. Jos me ei hyväksytä erilaisuutta,  niin ollaan ajamassa täysillä päin seinää. Ylipäätään someaikana kaikenlainen inhimillisyys on aivan liian kateissa. :( Jos joku mokaa ja pyytää vilpittömästi anteeksi, niin sekään ei usein riitä. Mutta mikä sitten riittää? Mitä muuta ihminen muka edes voisi tehdä. 

Toki, täytyy loppuun vielä sanoa, että itsekin olen sitä mieltä, että joskus on vain viisaampaa pitää vain suu kiinni. Kaikesta mikä itseä ärsyttää/mietityttää/vihastuttaa jne, ei aina tarvitse tehdä julkista. Sekin on yksi nykyajan ongelma - liian monet jutut on julkisia!  Joskus voi ärsyyntyä vaan omassa päässään ja miettiä, täytyykö sillä vesittää muiden iloa. Ärsytys voi myös olla laantuvaa sorttia, joten ainakaan missään tunnekuohuissa ei kannata alkaa julkisesti kirjoittelemaan ennen kuin on vetänyt happea :)

Nettanen

* Ei Mustan Barbaarin, vaan Mikael Gabrielin. Meni tuotantokaudet sekaisin! :)

Sydän huokaa

Kiitos pitkästä kommentista ja kiitos kun jaoit syvälliset ajatuksesi. Tässä on tosiaan paljon pohdiskeltavaa ja pureskeltavaa ihmisille. 

Mitä Veitolaan tulee, uskon, että ohjelmia tehdään tarkoituksella provosoivasti, koska se olisi muuten tylsä eikä herättäisi katsojissa tunteita. Maria Veitola osaa kysyä kysymyksiä mitä veikkaa katsojilla olevan. Ei välttämättä itsellään. Tvn tekemisessä on tärkeää saada kansan tunteet kuohumaan ja keskustelu vilkkaaksi. Tämä valitettavasti antaa melko suvaitsemattoman kuvan.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.