Anonyymiys

Sydän huokaa
Mietin pitkään anonyymiyttäni ja sitä rohkenenko kirjoittamaan oma naamavärkki edustamassa blogitekstien takana.

On haastavaa puhua julkisesti vaikeista ja aroista aiheista kuten mielenterveys, henkinen kasvu tai oma äitiys. Negatiivisten kommenttien vastaanottaminen vaatii tietynlaista luonteen lujuutta, jonka puutteen tiedostan itsekin. 

Kuitenkin olisi hienoa jos mielenterveydestä puhuminen olisi muillekin tavanomaista ilman paheksuntaa, eikä näistä asioista tarvitsisi vaieta. Julkisesti asioista puhuminen on hyväksi tabujen rikkomiselle. Minun on turha yrittää olla rikkomatta muiden normeja, sillä teen niin jokatapauksessa. Olen kuitenkin monien muotissa elävien ihmisten mielestä se, jonka mielipiteet ovat vääriä. Halusi muut tai ei. 

Toki on ihmisiä kellä ei ole mitään käryä mielenterveyshäiriöistä ja media suoltaa stereotyyppistä hullun hahmoa saippuasarjoissa. Moni ei erota masennusta, traumaperöisäiäistä stressihöiriötä, ahdistuneisuutta, psykoosia ja skitrofreniaa toisistaan vaan pitää niitä yhtenä ja samana asiana. Eihän syöpää ja flunssaakaan mielletä samaksi sairaudeksi, mutta psyykkisiinsairauksiin suhtaudutaan eritavalla.

Vanhemmalla väestöllä tuntuu olevan enemmän aihetta ihmettelyyn ja hyssyttelyyn, kuten olen saanut kokea. Nuoremmille mielenterveysasioista puhuminen alkaa jo muuttua luonnollisemmaksi. 

Bloggaamisen tarkoitus ei ole itsensä asettamista arvosteltavaksi, toisinkuin monet kuvittelevat.

Se on vertaistukea ja vaikuttamista. Toivon myös lukijoiden kunnioittavan tätä. Jos blogi ei miellytä tai herättää negatiivisia tunteita, suosittelen lukemisen lopettamista kommenttiboxiin spämmäämisen sijasta. En halua olla kenenkää muun tulkinta hyvästä tai huonosta ihmisestä. Jos blogini on ristiriidassa sinun näkemystsi kanssa on selvää, että et kuulu kohderyhmään. 

Bloggaajat eivät ole mitään vapaata riistaa ja blogit eivät ole mielikuvitus todellisuutta toisessa ulottuvuudessa. Niiden takana on oikeita ihmisiä. Myös elämässä jälkeeni jättämät myrkylliset ihmissuhteet voivat kaunan katkeroittamina arvostella blogiani, mutta yritän ymmärtää, että he peilaavat kommenteissa lähinnä itseään eikä minun totuutta. 

Tämä jää nyt toistaiseksi arvoitukseksi itsellenikin viitsinkö alkaa kuvittamaan blogiani omalla kuvalla. Voi olla parasta laittaa vain luontokuvia.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.