Ei mennyt kuin Strömssössä

Sydän huokaa

 

Minulle tulee ystävä käymään illalla, joten ajattelin leipoa jotain tarjottavaa. En ole koskaan ollut mikään hyvä leipuri, mutta satunnaisin väliajoin innokkaasti tykkään kokkailla ja leipoa erilaisia herkkuja. Äitikin sen jo tiesi ollessani lapsi, että tuosta tytöstä ei tule leipuria. Eräs päivä hän tuli töistä kotiin ja likka 7v oli vähän "leiponut pullia" ja jauhoa oli ympäri keittiötä. Kovia könttejähän niistä oli tullut ja roskiin olivat menneet. 

Teininä ostin cupcake kirjan ja leivoin muffinsseja suurella halulla, mutta ei niistä koskaan syömäkelpoisia tullut. 

 

Itsevarmalla asenteella ajattelin tänään leipoa macaroneja, joten läksin kauppaan hakemaan mantelijauhoja ja muita aineksia. Ajattelin ettei mikään voi mennä pieleen kun tekee kinuskikissan ohjeen mukaan.

Kaupassa sain melkein slaagin kun näin mantelijauhojen hinnan kun olin tottunut käyttämään leivoksissa halpoja vehnäjauhioja, mutta kelasin, että leivosten täytyy kai olla vastustamattoman hyviä kun näin suolaista hintaa maksaa ainesosista. Joten ei muutakun ostosten kanssa kotiin ja hommiin.

 

Siinä sitten mietin sopiiko blenderiä käyttää jauhojen sekoituksessa monitoimikoneen tilalla. No ei sopinut. Jauhot eivät liikahtaneetkaan blenderissä ja terä pyöri tyhjää. Käsin sekottelin ja kai jo siinä vaiheessa tein ensimmäsien virheeni kun en kyennyt ohjeita noudattamaan. Seuraavaksi nypin kananmunan valkuaisesta kuorenpaloja irti ja vaihdoin sukat, jotka olivat aivan kananmunalääryssä. Epätoivoinen yritykseni pursottaa taikina tasaisiksi kekseiksi leivinpaperille epäonnistui ja keksien muoto muistutti läheisesti barbababoja. Tässä vaiheessa tuli itku ja mietin mitä mä vieraille nyt tarjoan? Näkkileipääkö? Mietin, että tästä ei tule lasta eikä paskaakaan. Keräsin itseni ja jatkoin leipomista.

Kun keksin kuoret olivat valmiita kinkkiseksi haasteeksi muodostui niiden irrottaminen leivinpaperista. Ohjeiden mukaan irrotin ne jäähtyneenä. Tai ainakin yritin. Suurin osa kekseistä mureni ja myttääntyi ja onnistuin pelastamaan keksin kuoria huimat kuusi eli niistä saa kolme keksiä. No siinä sitten aloin tekemään kekseille täytettä ja sulatin suklaata mikrossa. Ilmeisesti vähän liian kuumalla kun luukun avattuani vasten kasvojani pöllähti erittäin savuinen pohjaanpalaneen suklaan tuoksu. No ei siinä muuta kun ikkunaa auki ja uutta kokeilua kehiin.

Kun täyte oli valmis aloin levittämään täytettä keksin pohjakuoreen. Tässä vaiheessa viimeisetkin hauraat keksit murenivat käsiini. Keittiö voitti minut taas 10-0. Ei näistä nyt syntynyt tarjoiltavaa vieraille. Käteen jäi vaan kaamea siivo keittiöön. Kuka nää siivoo? Surkuhupaisaa.

Illalla löytyi vielä uunin pohjalta mustaksi palanut macaron.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.