Muutto eron jälkeen

Sydän huokaa

Vietin syntymäpäiväni hieman erilaisissa merkeissä kun yleensä. Muutin omaan kotiin ja pelkäsin sekä stressasin ennakkoon miten muutto sujuu. Edellisen eron aikana jouduin muuttamaan yksin neljä päivää henkilöautolla. Viidentenä päivävä sain vähän apua ja loput tavarat jouduin muuttamaan pulkalla kun en enää saanut autoa lainaan. 

Tämä muutto meni vaivattomammin. Muuttoapua oli runsaasti ja osalle piti jopa ilmoittaa, että ei tarvitsekaan tulla kun rivakoita kantajia oli niin paljon. Olen otettu miten paljon ihania ihmisiä ympärilläni on nykyään. He tarjoavat apua kun en kehtaa itse pyytää.  En voi vieläkään uskoa miten olen onnistunut saamaan hyviä ystäviä aikuisena, kun lapsuudessa ja nuoruudessa olin yksin. Olen niin kiitollinen.

Tavaroitakaan ei tarvinnut purkaa yksin kun ystävä tarjosi apua siihenkin. Tänään vielä muutamat porailut, jotta saa hyllyt seinään. En osaa antaa itselleni lupaa romahtaa ennen kuin kaikki on valmista. Sitten voi alkaa suremaan. Kroppa käy ylikierroksilla kaikesta. Henkinen ahdistus ja stressi on niin voimakasta, että se tulee jo fyysisinä oireita rintaa puristaen, henkeä ahdistaen, päänsärkynä ja pahoinvointina sekä vatsavaivoina, että myös unettomuutena. 

Tästä alkaa matka erosta taas eheäksi. Tintuntuu kun olisi kadottanut itsensä johonkin liiallisen parisuhteeseen omistautumisen ja kompromissien takia. Toivon, että löydän taas itseni.

 

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Lähetän paljon virtuaalisia haleja ja jaksamista <3 Mahtavaa, että ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat ja välittävät!

Riika. (Ei varmistettu)

Seuraavaksi sitten opettelet pyytämään apua :) Helpottaa elämää ja ihmissuhteita huomattavasti! On mukava saada olla avuksi ja ottaa apua vastaan läheisiltä ihmisiltä.

Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen!

Torey
Näissä neliöissä

Tsemppiä ja varmasti löydät vielä uudelleen itsesi! Mä hukkasin jossain kohtaa itseni myös. Työpaineet, pienten lasten vanhemmuus ja muut pienet ongelmat siellä täällä saivat palamaan loppuun ja tajusin vaan selviäväni arjessa, muistamatta kuka minä olen. Olen muuttanut elämääni ja oppinut sen, miten ei tarvitse antaa kaikkeaan aina. Saa ja pitääkin olla itsekäs. Eikä tarvitse elää niinkuin ulkopuoliset meinaa, että pitäisi. 

Sydän huokaa

Kiitoa tsempistä. Tämä bloggaaminen on osoittanut, että voi saada vertaistukea. On kiva kun kommentoit ja jaat omia kokemuksia. Lohdullisia sanoja <3 kiitos niistä.

Torey
Näissä neliöissä

Mä kirjotin just vähän aikaa sitten siitä, miten nyt on alkanu olla hyvä olla ittensä kanssa ja on löytäny taas sen tyypin, jonka jossain kohtaa kadotin:

https://naissanelioissa.wordpress.com/2018/05/16/aint-no-goddam-loser/

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.