Ladataan...
Sydän huokaa

Ero herättää paljon kaikenlaisia tunteita. En ole ennen kokenut eroa näin. Viime ero tuntui niin erilaiselta, huojentavalta. Nyt tuntuu lohduttomalta ja maailmanlopulta. 

Ero


Kävin ulkona tuulettamassa ajatuksia kun kotona ahdisti olla. Tykkään tehdä havaintoja luonnosta ja nautin valokuvaamisesta. Olen taltioinut eroajatukseni kuviin puhelimen kameralla. Etanakin oli sitä mieltä, että myrskyn jälkeen on poutasää ja loi pientä toivon kipinää.

Reilu kaksivuotta yhteistä taivalta päättyi nopeaan. Tuntuu lyhyeltä ajalta pariauhteeksi. Juurihan se ehti alkaa. Nyt kuitenkin on olo ettei sama voi jatkua ja lähdetään eri teille. En enää koskaan saa tuntea hänen ihoa omaani vasten. En jutella päivän kulusta tai käydä sunnuntaibrunssilla yhdessä. On niin paljon lukemattomia hyviä asioita mistä on niin vaikea luopua, mutta huonoja on enemmän, joten valitettavasti suhteen vaaka kallistuu niiden puolelle. On haluttu yrittää eikä luovuttaa liian pienistä, mutta nyt ollaan tultu tien päähän, jossa meidän polut erkanee.

Ero


Meillä on niin erilainen tapa käsitellä eroa. Itse vellon surussa ja mies miettii, ettei ole mitään mikä ei tupakalla ratkea. Hän osaa ajatella toiveikkaasti eteenpäin.
Minulla on tunteet vaihdelleen laidasta laitaan. Välillä itken kun pieni lapsi ja välillä mietin toiveikkaasti miten saan nyt keskittyä vaan itseeni ja toteuttaa rauhassa omia haaveita. Silti tämä on enemmän surun puolella, koska tunteita vielä on. Pelkkä rakkaus ei riitä sillä suhde on aivan liian kivikkoinen.

Minulla olisi suuri tarve puhua ystäville erosta ja avautua, mutta toinen puoli minussa jarruttelee, koska en halua kuormittaa ketään. Tämä johtaa juurensa edelliseen eroon, jonka aikana minulla oli yksi ystävä jonka tukena olin aina kaikessa. Kun tuli avioero hän ilmoitti, että eroni oli hänelle liian kuormittava, vaikka en edes ollut avautunut hänelle eron aiheuttamista tunteista. Tästä johtuen tulee jo valmiiksi anteeksipyytelevä olo jos pitäisi ystäville puhua. En halua olla raskas ihminen ja taakaksi kenellekään. Olen kuitenkin puhunut muutamalle ystävälle eikä kukaan vielä toistaiseksi ole teilannut minua, joten tiedän, että he ovat tosiystäviä, jotka eivä hylkää vaan roikkuvat mukana kävi miten kävi.

Sinkkuelämä pelottaa, mutta myös jännittää hyvällä tavalla. Olen aina ollut suhteessa ja yksinoloa ei juuri ole ollut. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että en halua edes etsiä parisuhdetta, vaan haluan olla yksin. Eniten pelottaa yksinäisyys ja läheisyyden puute ja sen kaipuu. Parisuhteessa runsas läheisyys on minulle niin tärkeää, että en tiedä miten selviän sen puutteesta. Osaan kyllä arvoataa omaakin aikaa ja nauttia siitä. 

Hyppy tuntemattomaan siis edessä olin valmis tai en. Jospa sitä valoa olisi tunnelin päässä.

 
 

Ladataan...
Sydän huokaa

Antoiko lapsesi kuvausluvan?

 
Olen lähiaikoina kiittittänyt huomiota miten vanhemmat julkaisevat lapsiensa kuvia somessa. 
 
Olen ollut lapseni kuvien kanssa hyvin varovainen ja en juuri laita hänestä kuvia mihinkään. Joskus harvoin saatan laittaa hänen luvalla jos kuva on oikein edustava ja onnistunut. Vältän kaikin keinoin, että en aiheuta lapselle julkista häpeää ja sosiaalista nöyryytystä. Minua nimittäin ahdistaa ajatus, että julkaistuista kuvista voisi tulla jälkeenpäin ongelmia lapselle esimerkiksi kiusaamista. 
 

Missä menee lasten kuvien julkaisemisen raja?

Eniten minua on häirinnyt se, että jotkut vanhemmat kuvittelevat omistavansa lapsen yksityisyyden. Tämä hämmennys minussa on ilmeentynyt tapauksissa, jossa julkisille sometileille laitetaan kuvia taaperosta joka istuu potalla tarpeillaan ja kuvatekstissä kehutaan miten uusia asioita äidin mussukka on oppinut. Ymmärrän, että oma kullanmuru on se maailman kaunein ja suloisin, mutta ulkopuolisen silmin kuvassa näkyy silmät puoliummessa, räkäposkella kuola suusta vaahdoten raivolla kakkaa ängistävä ipana. 
 

Miltä sinusta tuntuisi jos vanhempasi lataisivat sinusta kylpykuvan nettiin?

Pitäisi aina pitää mielessä, ettei kuvat häviä netistä vaikka ne poistaakin. Kuvat näkyy edelleen hakukoneissa, eikä kukaan voi tietää käyttääkö joku harmitonta kuvaa väärin ja kenen käsiin kuvat joutuvat saati miten laajalle kuvat leviävät. En sano, että lapsikuvien julkaisu pitäisi kieltää. Jokainen päättäköön itse mihin vetää rajan tässä asiassa, mutta toivon, että tähänkin löytyy kultainen keskitie ja harkintaa.

Ladataan...
Sydän huokaa

lapsen sisäinen motivaatio ohjaa liikkumista.

Olen ilokseni huomannut miten innoissaan ipana on ollut talvella hiihdosta ja luistelusta. Sekä luistelussa, että hiihdossa on tapahtunut hurjaa kehitystä. Jopa itsekin ensimmäistä kertaa tuli olo, että voisin antaa suksille uuden mahdollisuuden sitten ala-asteen. Ihan harmittaa, että kevät tuli niin äkkiä enkä itse ehtinyt hiihtämään.
 
Olen edistänyt lapsen liikkumisen motivaatiota kannustavin keinoin. Jos lapsi on halunnut lopettaa hiihtämisen on otettu sukset heti pois jaloista eikä pakotettu jatkamaan. Tästä väkisin hiihdosta on itselle jäänyt traumat, enkä halua tappaa oman lapseni hiihtoinnostusta.
 
Saatoin lievästi sanottuna järkyttyä kun ladulla näin pienen taaperon hiihtävän huutoitkien ja isä painosti häntä samalla jatkamaan. Kun antaa lapsen sisäisen motivaation ohjata liikkumaan on paljon todennäköisempää, että ipana jatkossakin haluaa hiihtää. Ja niinhän siinä tosiaan kävi, että pienimies pyysi usein talvella "äiti lähdetäänkö hiihtämään". Luistelukin oli hänelle mieleistä ja kävimme paljon luistelemassa. Myös päiväkodissa oli hiihtoa ja luistelua, joten sekin oli yksi syy miksi välineitä kokeiltiin jo kotioloissa.  Kun itsellänikin oli luistimet ja luistelimme yhdessä, ipana jaksoi luistella paljon kauemmin, kuin mitä hän luistelisi jos vain hänellä olisi luistimet. Se olinkin minä joka väsyin ensimmäisenä.
 
Toivon, että liikunta voisi olla lapselleni positiivinen kokemus, enkä halua kontrolloida ja pakottaa lasta liikkumaan vielä vartti lisää sen jälkeen kun hän kyllästyy. Haluan, että jatkossakin liikkuminen tapahtuu ipanan omasta tahdosta ja innostuksesta eikä lopahda väkinäiseen painostamiseen.  Olen iloinen, että nykyään päiväkodissakin kiinnitetään huomiota lapsen autonomiaan liikkumisessa ja siihen mitä lapset ylipäätään haluavat tehdä, eikä ohjata toimintaa ulkoisilla kannusteilla.
 
Nyt odotellaan, että lumet sulaa ja hiekat puhdistetaan kaduilta. Ipanaa odottaa nimittäin uutuudenkarhea ryhmähaupotkulauta varastossa. 
 
Kevätfiilistä kaikille!
 
kuva pixbaysta

Pages