Ladataan...
Sydän huokaa
Terveen identiteetin kehittyminen on monelle päivänselvä asia, mutta kun ei pääse kokeilemaan omia mahdollisuuksiaan omien piirteiden ja vahvuuksien kautta, joutuu identiteetti kriisiin. 

Minun on aina ollut vaikea sanoa ei.

Ihmiset ovat huomanneet sen ja hyvyyttäni on käytetty hyväksi. Haluan aina, että muilla on mukavaa vaikka oman epämukavuuden kustannuksella ja myönnyn helposti. Tuntuu kuin oma identiteetti ei olisi koskaan kehittynyt vaan se on omaksuttu muiden odotuksista, koska minun on vaikea tuottaa muille pettymystä. Jos tuotan pettymyksen, koen suurta syyllisyyttä. Tämä on vaikuttanut suuresti minäkuvan kehitykseeän, eikä minulla ole ollut lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisena parisuhteissakaan tilaa etsiä itseäni. Minulle on kehittynyt niin sanottu negatiivinen identiteetti moittimisen myötä.


Lapsena ja nuorena en saanut kannustusta vaan minun piti miellyttää vanhempia. Minulta vietiin pois omat mahdollisuudet ja vaihtoehdot ja annettiin tilalle odotukset. Parisuhteissa sama kaava toistui. Identiteetti ei pääse kehittymään jos kielletään kokeilemasta siipiään. Näin ollen olen elännyt peläten kaikkea. Etenkin omien tarpeiden näyttämistä, koska siitä tulee syyllinen olo, että olenko nyt hankala ihminen. On ollut valtava taakka kantaa toisten odotukset ja koittaanä täyttää niitä epäonnistuen. Jatkuvien epäonnistumisien myötä olen ajatellut ette minussa ole tarpeeksi älykkyyttä. En ole osannut lapsena ja nuorena kyseenalaistaa odotuksia ja nyt opittuna tapana se on kostautunut aikuisiällä.

Tämän vuoksi sietokykyni epäonnistimiselle on olematon ja mielenterveysongelmia on ollut koko elämän ajan. Ympärillä olevien ihmisten negatiiviset arvostelut ovat aina vaikuttaneet suuresti, koska identiteettini ei ole tarpeeksi vahva ja itsetuntoni ei ole kehittynyt kuten normaalisti kuuluisi. En ole oppinut arvostamaan itseäni tarpeeksi ja lapsena koin, että minulla ei ole samaa ihmisarvoa kun muilla. Nykyäänkin vielä tunnen itseni B-luokan kansalaiseksi, joka ei kuulu tähän yhteiskuntaan. Olen riippakivenä ylimääräisenä enkä sovi yhteiskunnan rakenteisiin. Olen se ylimääräinen, joka ei saa haluamaansa opislelu- tai työpaikkaa vaan jotuu tyytymään siihen, että ei ole paikkaa tässä yhteisössä. En koe olevani millään tavalla merkityksellinen ja tärkeä. Olen kuin laiva myrskyssä ilman majakan valoa.

Olen opetellut puolustamaan omia mielipiteitä vasta pari vuotta.

Normaalisti tämän kehitysvaiheen pitäisi tapahtua lapsuudessa ja nuoruudessa. Jo uhmaikäisenä pelkäsin näyttää omaa tahtoani. Omien mielipiteiden puolustus on ottanut takapakkia parisuhteessa joka juuri loppui, koska päivittäin joka asia piti aina puolustaa ja perustella ratakiskosta, eikä sekään taannut aina hyväksyntää, joten oli pakko myöntyä. Lopulta en jakanut enää pitää puoliani väsytystaistelussa. Sain kuulla olevani hankala ja nihkeä ihminen kun osoitin omaa tahtoani. Tämä tuo turvattomuuden tunnetta ja usko tulevaisuuteen on olematon. Pelkään, että olen kehittymättömän identiteetin vuoksi liian riippuvainen muista ja pelkään yksin oloa. En totisesti halua olla ja vältän liikaa yhteydenpitoa, etten anna kenellekkään sellaista kuvaa. Toisaalta taas nautin yksinäisyydestä ja odotan kovasti itseni etsimisen matkaa.

Matka minuuteen alkaa uudelleenrakentamalla oman identiteetin pirstaleista.

Alan etsiä omaa todellisuuttani ja miettimään mitä oikeasti haluan tavoitella. Toivon, että jokainen kenellä on kannustava perhe ja läheiset osaavat arvostaa sitä suuresti eikä pidä sitä itsestään selvyytenä. Kannustavalla ilmapiirillä on valtava vaikutus tasapainoiseen elämään.

Ladataan...
Sydän huokaa
Tajusin miten olenkaan kadottanut itseni parisuhteessa.

En ole saanut haaveilla ja tavoitella asioita mitkä tekee minusta onnellisen. Valintojani ja haaveitani on arvosteltu ja olen joustanut ja antanut parisuhteelle kaikkeni, että toisella olisi siinä hyvä olla, mutta samalla olen pikkuhiljaa kadottanut itseni. Uhrasin liikaa itseäni parisuhteen vuoksi mukautuen toisen tahtoon.

Kun toinen asettuu poikkiteloin haaveitteni tielle ja kertoo miten minun kannattaisi miettiä realistisempia haaveita. 

Sellaisia jotka minua ei kiinnostaneet, mutta hän piti niitä järkevinä ratkaisuina. Hän sai lopulta minutkin uskomaan, ettei minusta olisi mihinkään ja haaveeni olivat typeriä ideoita. Minulla ei enää ollut selkeää suuntaa elämässä, koska en saanut tavoitella mitä rakastin. Jouduin luopumaan itsestäni parisuhteen vuoksi. Elämällä ei enää tuntunut olevan merkitystä ja tuntui kuin olisin elänyt jonkun toisen elämää suorittaen arkea. Kompromisseista ei ole kovinkaan pitkä matka itsensäkadottamiseen, kun joutuu myöntymään toisen tahtoon vaikka kuinka yrittää pitää puoliaan. 

En voinut tehdä asioita omalla tavallani vaan minun oli pakko omaksua toisen tapa toimia tai sain moitteita. Lopulta uskoin itsekin, että teen asiat väärin. Ikään kuin hänellä olisi ollut minusta odotuksia, joita en pystynyt täyttämään. Kun hän puhui omiata haaveista hän muotoili asian niin, että ne olisivat meidän yhteisiä haaveita. Asuntoauto, omakoti, moottorioyörä ja matkustelu eivät olleen minun omia haaveita. En sano, etteikö ne olisi mukavia, mutta en koe luopuvani mistään jos nuo ei toteudu. En silti estä toista toteuttamasta niitä. Omat haaveeni maalaamisesta, käsityöyrittäjyysestä ja lastenkirjan julkaisusta ja musiikista on ne asiat,  josta luopuminen muinua satutti, mutta puolisosta ei tuntunut minun puolestani pahalta, että jouduin niistä luopumaan. Jouduin kirjoittamaan salaa satuja, runoja ja lauluja. Lopulta en kirjoittanut enää ollenkaan, kun sen peittely oli liian vaikeaa ja häpesin omia mieltymyksiä. Häpesin ja häpeän edelleen kertoa mistä pidän ja mistä en.Olisi pitänyt arvostaa itseään enemmän, jotta olisi tajunnut pitää kiinni omista haaveista. Näköjään minunkin on opittava nämä asiat kantapään kautta. 
 

Ladataan...
Sydän huokaa

Olen niin herkkä, että en usko löytäväni kumppania, jolta tämä sama herkkyys löytyy. Kun on itse erityisherkkä ja sitä helposti päätyy tilanteeseen missä huomaa olevansa suhteessa normaaliherkän kanssa, joka ei välttämättä ole herkkä laisinkaan. Silloin joutuu usein loukatuksi ja suhde tuottaa enemmän kärsimystä kun onnellisuutta. Se hetki kun huomaa, että ei äyskäröinniltään ehdi soutamaan kannattaa erota. Juuri nyt on olo ettei halua taas asettaa itseään sinkkumarkkinoille satutettavaksi ja sydäntä särjettäväksi.


Tunnen ja aistin niin voimakkaasti henkisen ilmapiirin ja muiden mielialat, että pelkään ahdistuvani liikaa jos kumppanilla sattuukin olemaan huonopäivä ja tämä purkaa sen minuun. Tämä tunnelmien aistiminen ja niiden vaikutukset minussa on niin sietämätöntä. Jos puolisolla on agressiivinen ja ärtynyt olo se vaikuttaa minunkin olooni ahdistaen ja joudun olemaan varuillani. Oli tämä tunne toisessa mikä tahansa, sen aistii ja se vaikuttaa tunteisiin heti.
Suhteessa pitäisi olla enemmän hyviä hetkiä kuin huonoja. Silloin huonoilla ei ole merkitystä. Mutta kun huomaa, että arki on suurimmaksi osaksi paskaa ja siellä täällä miellyttäviä hetkiä...No tiedättehän te. Onneksi onni tulee sisältä eikä ulkoapäin, eikä parisuhteessa eläminen ole mikään mitä pitäisi lähteä tavoittelemaan. Nyt kun on ollut pelkästään suhteissa ja onneton voin hyvin maalata tulevaisuuteni sinkkuna ja onnellisena. Nyt sitä vasta on tajunnutkin miten paljon itsenäistä omaa aikaa kaipaa.Sitä haluaisi suhteelta jotain mitä ei välttämättä ole olemassa. Jotain mitä toivon, että parisuhteessa olevilla ystävillä on. Olisi kamalaa kuvitella, että kavereiden suhteissa täytyy olla jotain mätää kun itse olen epäonnistunut parisuhteeissa enkä ole päässyt elämään terveessä parisuhteessa. Minulle on muodostunut tietyt kriteerit parisuhteelle josta ei kenenkään pitäisi joutua suhteessa tinkimään. 
Suhteen pitäisi olla sellainen,

  • jossa tuntee olonsa arvostetuksi
  • jossa on intohimoa ja kemiaa
  • saa hellyyttä ja kosketusta pyytämättä
  • tuntee olonsa turvalliseksi
  • tulee kuunnelluksi
  • ei tarvitse puolustaa omia rajojaan
  • minua ei vertailla muihin
  • jossa henkinen kasvunvaihe on samassa kohdassa kummallakin
  • menneisyyteni hyväksytään
  • puoliso ei koita muutta minua
  • puoliso on aito eikä esitä sydämmellistä vain ensihuumavaiheen ajan
  • minua kunnioitetaan eikä minusta puhuta epäkunnioittavasti muille
  • minun ominaisuuksia ei pilkata
  • Kumppani ei häpeä minua vaan saan olla oma itseni
  • Jossa on emotionaalinen yhteys ja voidaan jakaa asioita ja iloita toisen puolesta
  • kenelle voi kertoa kaiken ja olla haavoittivainen ilman että käytetään aseena minua vastaan
  • Jossa on samalainen elämäntyyli ja kiinnostuksen kohteet
  • jossa on paljon rakkaudenosoituksia
  • yhteistä aikaa vaalitaan sekä omaa aikaa kunnioitetaan
  • Jossa jaamme samanlaisen ajatusmaailman
  • Jossa on sielunkumppanuutta
  • Jossa on niin samoilla aaltopituuksilla että ymmärtää mitä toinen tarkoittaa
  • jossa nauretaan samanlaisille vitseille eikä vaan pyöritellä silmiä toiselle
  • jossa asiat selvitetään eikä mennä nukkumaan ennen kuin riita on puhuttu läpi
  • Jossa keskustellaan syvällisesti
  • jossa ei pidetä toista itsestään selvänä
  • Jossa kumpikin tekee kaikkensa saadakseen toisen yhä uudelleen rakastumaan
  • Jossa kummankin seksuaalisuus on yhtä vahvaa
  • jossa kumppani on aidosti iloinen puolestani eikä kadehdi
  • jossa sitoudutaan enkä puoliso ole aina viimeisellä sijalla

Tässä on aika lailla kriteerejä, jotka harva kykenee täyttämään. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa annan rakkaudelle mahdollisuuden, mutta nyt enemmän kuin koskaan haluan olla yksin. 

Pages