Ladataan...
Sydän huokaa

 

Olen aina ollut empaattinen ihminen ja haluan auttaa ystäviäni. Minun on ollut vaikkea sanoa mihinkään pyyntöön ei. Haluan olla se hyvä kuuntelija ja rehellinen avoin ystävä. Lapsesta asti olen ollut kiltti ja tehnyt niinkuin muut sanovat, ettei kenellekään tule paha mieli. Usein olen alistanut omat tarpeeni yhteisen hyvän nimissä, jotta vältyttäisiin konflikteilta. Ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista ja meni pitkään ennen kun tajusin, että hyvyyttäni vain käytettiin hyväksi. 

Poltin itseni loppuun liiallisella samaistumisella, toisen kenkiin astumisella ja jatkuvalla auttamisella. Siinä vaiheessa kun elämässäni oli hetki jolloin kaikkien kamalien kokemusten päälle tuli piste iin päälle ja olin pohjalla jouduin omien ongelmieni lisäksi hoitamaan muidenkin ongelmat sain tarpeekseni ja tajusin, ettei elämä voi niin jatkua. Mietin miten lapseni tulee koskaan oppimaan sanomaan ei jos äitikään ei osaa. En voi opettaa lapselleni itsensä arvostamista jos annan muiden kohdella minua miten sattuu. Lapsenkin pitää saada sanoa ei jos tämän itsemääräämisoikeutta loukataan.

Olen kitkenyt elämästäni kaikki ne ihmiset, joiden kanssa ihmissuhde on ollut myrkyllinen. Ne jotka minua ovat kuormittaneet ja tuoneet pahaa oloa tuhoten pala palalta. Kaikki ne jotka eivät kestä ei sanaa ja syyllistävät minua ja taivuttelevat taipumaan omaan tahtoon kielloistani huolimatta. Kaikki ne ketkä eivät kunnioita päätöstäni, vaan ovat aina manipuloineet minua heitä miellyttävään ratkaisuun. Moni ei hyväksy sanaa ei, vaan jankkaa niin kauan, että oma tahto menee läpi. Sellainen ihminen on hyvin itsekeskeinen eikä muita kunnioita. Sellaisten kanssa ei kannata jäädä jankkaamaan. Parempi vaan poistua paikalta ja jättää omaan arvoonsa. 

Haluan vapautua kaikista kuormittavista ihmisistä. Kun on omaitsensä sitä vetää puoleen juuri sen tapaisia ihmisiä mitä itse on, millaisia arvostaa ja ketkä arvostavat takaisin. Niitä ihmisiä joille riitän ja jotka eivät kyseenalaista omia päätöksiäni. Niitä jotka kunnioittavat valintaani eivätkä koita muuttaa mielipiteitäni. Omien rajojen venyttäminen on nyt loppu. Nyt alkaa EI sana opettelua.

Ladataan...
Sydän huokaa

Ajatukseni ihmissuhteista on muuttunut paljon. Ensimmäisessä suhteessani minulla oli tiettyjä odotuksia toisesta ihmisestä. En nähnyt hänen todellista luonnetta, jonka olin rakkaudellani sokaissut. Kuvittelin, että hänestä kasvaa ihminen jonka kanssa haluan vanheta yhdessä. Kai näin hänessä potentiaalia, jota ei todellisuudessa ollut. Tajusin, että kuvittelin rakastamani piirteet ja jos ja kun niitä ei ollut koitin kehottaa muuttua häntä siihen suuntaan. Ajattelin, että hän vielä kasvaa ja laitetaan nämä ikävät piirteet nuoruuden jä tyhmyyden piikkiin. Vuosia kului ja koitin näyttää miten raha ei ole tärkeintä elämässä. Yritin kehottaa priorisoimaan. En ymmärtänyt, että alunalkaenkin meillä oli eri arvot. Yritin häntä saada tajuamaan hänen ongelmansa. Hän ei muuttunut. Lupasi yrittää, mutta sanat ja teot eivät koskaan vastanneet toisiaan. Silti itse taivuin olemaan se henkilö millanen hän halusi minun olevan.

Oppi ei mennyt perille kauttani. Jokaisen täytyy oppia asiat itse kantapään kautta. Arvomaailmaa on turha lähteä toisesta muuttamaan ja kuvitella voivansa saada toinen ymmärtämään miten itse ymmärtää asian. Ajatuksemme eivät koskaan kohdanneet. Keskustelumme olivat monologeja, joissa minä puhuin omista ajatuksistani ja hän oli hiljaa. Koskaan ei voinut olla varma menikö viesti perille. kommuniikaatio ei vaan toiminut.  Olin virhe kuvitella, että ihminen muuttuu. Kenenkään ei pitäisi muuttaa ketään. Pitää vaan etsiä ihminen kenellä on samat arvot ja toimintatavat. Vaikka miten rakastaisi toista, se ei riitä jos arvot ovat eriävät. Ne vahvistuvat vanhetessa. Oli typerää ajatella, että toisen kasvu olisi minun vastuullani. Otin liikaa vastuuta muidenkin ongelmista ja mietin oppiiko toinen läksynsä, joten omani jäi huomiotta. Sitten ymmärsin, ettei ihmisen tarvitse toista tullakseen kokonaiseksi. Hän ei tarvinnut minua enkä minä häntä.

Lopulta odotukset tätä henkilöä kohti loppuivat kun ymmärsin vuosi vuodelta, ettei hän mahda itselleen mitään. Niin loppui myös rakkaus. Aloin kiinnittää huomiota jälleen itseeni monen vuoden jälkeen. Huomasin miten kuormittunut olin tästä kaikesta. Huomasin miten minun vastuunottoa oli käytetty hyväksi kaikilla muillakin tavoin. Se oli käännetty heikkoudekseni. Päävastuu itsestäni ja toisesta oli minulla. Kotityöt, asioiden hoitaminen toisen puolesta, kysely ja varmistaminen: "Onhan se ja tämä asia nyt hoidettu". Tämä oli aivan liikaa. Ei yksi ihminen voi huolehtia kahdesta aikuisesta. Jokaisen täytyy ottaa itse vastuu itsestään. Suhde muuttui kämppäkaveruudeksi. Lopulta tuntui kuin minulla olisi aikuinen lapsi luonani. Minulla ei ollut aiemmin tilaa tai aikaa omalle kasvulleni ja omalle itselleni. Annan anteeksi menneet, sillä edellinen suhde avasi lopulta silmäni ja opetti minua ymmärtämään mitä haluan parisuhteessa.

 

 

 

 

Ladataan...
Sydän huokaa

Aloin ymmärtämään itseäni paremmin kuin tajusin olevani erityisherkkä.

On ollut helpottavaa huomata, että on muitakin herkkiä ihmisiä jokainen omanlaisensa ja täysin normaali. Pitkään kuvittelin, että minussa on jotain vikana eikä yhteiskunta tule hyväksymään minua omana itsenäni ja loin itselleni kuoren. Naamion jonka taakse piiloutua ja opetella sietämään olemaan muiden ihmisten paskakouruna ja sylkykuppina. Kunnes luin aiheesta erityisherkkyys ja tunnistin teksteistä itseni.

Oli hyvin huojentavaa huomata, että minussa ei ole vikaa vaan kaikki on synnynnäisiä hermostollisia ominaisuuksia.

Minun ei tarvitse enää puolustella ja selitellä itseäni. Ei tarvitse taipua sille kaikelle kuormitukselle mikä on vaadittu. Osaan asettaa rajat ja tiedän omat voimavarani. Myös noin joka viidennelle ihmiselle tämä on ominaista, joten enköhän löydä kaltaiseni ja voi olla oma itseni.

Kuormitun herkästi kaikesta. Otan niin isoa vastuuta ja stressiä kaikesta tekemisestä ja poltan helposti itseni loppuun. Kovasti koitan opetella ottamaan rennosti. Kaikki aistimus- ja tuntemusmäärä vaan saa aivot huutamaan syntax error jossain pisteessä. Monesti joudun puolustamaan väsymystäni muille kun ei meinata uskoa, ettei nyt vaan pysty. Liian lyhyet yöunet tuntuu sietämättömältä ja auta armias jos joutuu keskellä yöt heräämään niin sarvet kasvaa päähän.

Eläydyn tilanteisiin ja muiden tunteisiin liikaa.

Suosiolla olen jättänyt uutisten lukemisen osittain pois sillä en vaan kertakaikkiaan pysty kuuntelemaan mitä kaikkea pahaa ympäri maata tapahtuu. On varmaan itsekäs ajattelutapa ja haluan elää pumpulissa, mutta miten minä pystyn ketään auttamaan lukemalla uutisia. En mitenkään. Varsinkin lapsiin kohdistuva vääryys on pahinta mitä voi joutua lukemaan. Koitan välttää negatiivisia ihmisiä ja valittajia, koska paha olo tarttuu ja sitä on vaikea karistaa pois. Toisten ihmisten tunteet sekoittuvat heloposti omiin eikä aina tajua, ettei muiden tunteet ole omia.

Mutta tässä on myös puolensa. Vaikka tulistun tai tulen suruliseksi helposti, tunnen myös positiiviset tunteet voimakkaina. Minusta ei voi olla huomaamatta jos pidän jostain asiasta. Innostun herkästi ja naamaltani näkee kyllä mitä mieltä olen asioista.

Kotini on siisti. Stressaannun ja ahdistun rumassa ja sotkuisessa ympäristössä. Minua ei haittaa jos käyn kylässä jonkun sotkuisen ihmisen luona, mutta huomaan kyllä että se tuottaa aistiyliärsykkeitä ja olen sen jälkeen aivan poikki. Pääasia on, että en ole muiden sotkuista vastuussa. Mutta jos ei oma koti ole tasapainossa niin ei mieli lepää. Myös luonto on minulle tärkeä ja liikutun sen kauneudesta ja nautin siitä suuresti kuten myös musiikista. Mutta jos musiikki genre on epämieluisa niin se myös luo inhottavan mielialan ja tulen ärtyisäksi jos musiikki ei ole mieluista.

Tämän lisäksi minulla on aistitliherkkyyttä. Vaatteista on leikattava pesuohje ja kokolaput pois. Monet hajut ovat ylitsepääsemättömän ärsyttäviä. Kova hälinä ja äänet kuormittaa. 

Haastavinta on se, että ympärillä olevat ihmiset harvoin osaavat ottaa erityisherkkyyttä huomioon vaikka itse osaisi sen tiedostaa ja huomioida omassa arjessa. Jatkuvasti joudun tilanteeseen jossa pitää puolustaa itseään kun toinen ei usko tai ymmärrä, että nyt on kuormittut olo ja täytyy saada levätä. 

Valitettavan monet tilanteet elämäni aikana esim töissä tai suhteissa on mennyt mönkään kun valtaväestö pitää herkkyyttä luonteen heikkoutena ja sopimattomana käytöksenä. Lapsena koulussa sanottiin miten kaikkia ihmisiä ja erilaisuutta pitäisi kunnioittaa, mutta monella tuo on tuntunut unohtuvan tyystin. Kesti vaan vähän kauemmin etsiä ne oikeat ihmiset lähelle jotka arvostavat ominaisuuksiani ilman, että niitä tarvitsee peitellä tai häpeillä. 

Vielä välillä satunnaisesti on tilanteita, joissa läheisiltä ei tule ymmärrystä ja ihmiset tuntuu kylmiltä. Sen kanssa on vaan elettävä ja niin kuin normaali herkät sanovat: "opettele sietämään". Valitettavasti joissain tilanteissa pitää vetää kova kuori päälle ja esittää sietävänsä. Joskus joutuu tukahduttamaan oma herkkyys kun ihmiset eivät sitä piirrettä hyväksy ja käskevät vain karaistua. 

Pages