Ladataan...

Ensimmäinen oma yksityisnäyttelyni on nyt pystyssä! Ja on vielä viikon, kiirastorstaihin asti. Kevät on ollut sen verran intensiivinen, että blogipäivitykset ovat jääneet tekemättä - menkää siis ja katsokaa omin silmin osoitteessa Galleria MysticALArt, Mäkelänkatu 16, Helsinki. Paikka on avoinna arkisin 10-16, la ja su 12-18. Kerron lisää tästä ja tulevista jutuista täällä sitten myöhemmin. Auringontäyteistä kevättä!

Rakentuu, rakentuu...ripustuspäivän tunnelmia.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Taiteilijaelämää

Työhuonenäyttelyni Maunulassa itsenäisyyspäivän tienoilla oli ihana kokemus, kuin loppukaneetti tälle vuodelle. Tilan siivoaminen teki hyvää, ja näyttelyn rakentaminen oli mielenkiintoinen kokemus - enhän ole itse juurikaan saanut tehdä ripustuksia. Valon tila houkutti parikymmentä lähiseudun asukasta kurkistamaan sisään. Kohtaamiset olivat mukavia ja mielenkiintoisia; oman näyttelyn valvominen luo luontevan tilan myös taiteesta puhumiselle. Pari ihmistä kertoi jälkeenpäin energisoituneensa, rauhoittuneensa tai muistaneensa taas jotain tärkeää omastakin elämästään, ja se tuntui tietysti onnistumiselta.

Avoimien ovien päivän jälkeen olen ollut jotenkin sekavassa, turbulenttisessa tilassa. Aivan kuin koko maailma olisi, vaikka todellisuudessa kai asiat ovat suunnilleen samoin kuin pari viikkoa sitten. Maalaan mitä sattuu. Kankaalle puristuu outoja asioita. Kaikkia en itsekään ymmärrä. 

Siitä huolimatta, tai juuri siksi: rauhaisaa joulua, talven taittumisen juhlaa kaikille!

Share

Ladataan...

Siitä lähtien, kun sain työtilakseni vanhan paperikaupan Helsingin Maunulassa, olen halunnut pitää siellä näyttelyn. Sitä ei vain vuosien varrella ole koskaan tullut, sillä työtilani on aina ollut jonkinsorttisessa prosessissa - täynnä keskeneräisiä teoksia, pigmenttipölyä, tinnerinhajuista kangasroskaa, erittäin tärkeitä kananmunankuoria, hakkuujätettä, likaisia villasukkia ynnä muuta taiteen tekemisessä tuiki tarpeellista sälää. Lisäksi koko ajan on tuntunut, että teoskokonaisuus elää, ei ole vielä valmis, pitäisi saada jonnekin suurempaan tilaan... toisin sanoen olen kehitellyt kaikki mahdolliset tekosyyt sen välttämiseksi, että joku muukin kuin minä voisi nähdä teoksiani edes vähän useammin kuin kerran kahdessa vuodessa. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että on vihdoin aika lunastaa puheeni "taiteen tuomisesta lähelle ihmistä". Olen ottanut pienen aikalisän maalaamisesta, kiskaissut itseäni niskasta kiinni ja siivonnut työhuoneeni, ripustanut muutamia maalauksia seinälle ja tehnyt hienon julisteen! Ei siis mitään kalliita ja pelottavia gallerioita kantakaupungissa - tässä Maunulan Alepan ja Pizzataksin välimaastossa on ihan hyvä paikka sekä ihmiselle että kuvataiteelle. Olkoon taide siellä, missä se syntyy, elää ja minne se parhaimmillaan päätyy: ihmisten elämän keskelle.

Siispä tervetuloa teillekin, blogini lukijat - tulkaa ihmeessä poikkeamaan!

 

 

Share

Pages