Ladataan...
Taksilla Thaimaaseen

Miksi toistaiseksi Chilestä kertova blogi on nimeltään Taksilla Thaimaaseen, kun kirjoittaja ei ole astunut jalallaankaan Thaimaan maaperälle? En muista tarkalleen mistä koko keskustelu lähti, mutta muistan sen kuinka puhuttiin siskon ja hänen poikaystävän herra T.n kanssa matkustelusta, mm. Thaimaasta ja jotenkin eksyttiin taksiaiheeseen. Herra T. ilmoitti sitten että Taksilla Thaimaaseen olisi hänen elämänkertansa tuleva nimi. Joskus myöhemmin keksin samankaltaisessa keskustelussa omallekkin elämänkerralleni nimen, mutta kaikesta nerokkuudestaan huolimatta oon unohtanut sen kokonaan! Se oli jotain sen suuntaista kuin koskenlaskua Kanarialle, mutta se nyt ei vaan ollut niin raflaava nimi, joten sori herra T.! 

Share

Ladataan...
Taksilla Thaimaaseen

Nyt kun on edessä viimeinen viikonloppu Puerto Varaksessa, oon miettinyt ja pohtinut paljon mitä veisin kotiin täältä. Monet on sanoneet, mikä on ihan totta, että on melko varmaa etten enää tuu Chilessä käymään, yksinkertaisesti koska maailmassa on niin paljon paikkoja missä haluisi käydä ja tuntuu "turhalta" tuhlata rahaa paikkaan jossa on viettänyt jo 4kk. Siispä, oon tehokkaasti syöttänyt itselle ajatusta että kaikkea mitä tekisi mieli viedä, saa ja pitääkin ostaa, koska niitä ei saa Suomesta. Niitä nyt ei onneksi oo löytynyt kuin muutama, mm. alpakanvillapaita (mistä sellasia muka enää ikinä saa!) ja pisco (viina josta tehäään aivan taivaallisia drinkkejä).  Enemmän onkin tullu mieleen mitä aineetonta vien mukanani.

Oon 4kk aikana huomannut kuinka paljon tai siis vähän ihminen loppujen lopuksi tarttee. Matkalaukusta eläminen on ollut aika helppoa, varsinkin kun täällä sää ei oo sallinut hirveen monipuolista pukeutumista. Mulla oli mukana ainakin 5 paitaa tai toppia joita en käyttäny kuin ehkä kerran pakosta, koska enimmäkseen heilun menemään villapaidoissa ja farkuissa. Mitään ns. krääsää omasta kodistani en edes oo kaivannut ja suunitelmana onkin kotiin päästyä vähän yrittää karsia mm. vaate ja tavaramäärää. Mulle on kehittynyt suorastaan epänormaali tarve päästä heittämään kaikki turha krääsä roskiin ja saada aikaiseksi tilava kämppä jossa kaikelle on oma paikka. Mulla on jokin krooninen sisustusvimma, viimesen 3 vuoden aikana mun kämpässä oon vaihtanu ainaki 3 kertaa järjestystä, ja esim. lapsuudenkodissa lähes sama järjestys on ollu varmaan 10 vuotta.  Mietin että mistä se johtuu, että oonko vaan liian rauhaton ja kyllästynkö liian helposti, mutta yritän ajatella niin että niin kauan ku sitä tekee mieli tuunata ja sisustaa se ei oo vielä täydellinen itselle. 

Mulla on kotiin mentyäni jo lista valmiina, johon lisäilen jatkuvasti niitä asioita mitä tulee tehdä. Monet on niinkin simppeleitä kuten käy pizzalla ja tee sushia, mutta myös listassa komeilee sellaiset asiat kuten aloita uusi mielenkiintoinen harrastus, liikunta, sisusta kotia, ja tärkeimpänä aloita oikea arki. Mulla on viimeisin parin vuoden aikana ollut kokoajan sellanen asenne, että ´mihin mä lähden seuraavaksi?´ Siitä lähtien kun oli opinnot loppusuoralla, oon käyny läpi kaikenmaailman vapaaehtoissivustot, työharjotteluohjelmat, graduatelandit, eures-työpaikat, siis summa summaarum kaikki mahdollisuudet mitä on lähteä töihin/opiskelemaan ulkomaille pidemmäksi aikaa. Suunnitelmana oli koko ajan että ensin kerään rahaa töissä noin vuoden verran ja sitten taas voin lähteä ja olla alottamatta sitä tavallista arkea. Nyt sitten vietin Chilessä 4 kk ja pakko sanoa että luulen että mun menot on nyt menty ainaki hetkeksi aikaa. Just nyt mikään ei tunnu niin hyältä ku se että pääsee taas kotiin, mielekkääseen työpaikkaan, ja ennen kaikkea sellaseen mielentilaan ettei tää vaihe oo nyt vaan joku väliaikanen ja koko ajan ei tartte odottaa että jotain ns. mielenkiintoista tapahtuu. Ei mun seikkaliut varmasti vielä tässä ollut, haaveissa siintää mm. kuukausia kestävä reppureissu Aasiassa, mutta osaan ajatella niin että sen ei tartte tapahtua ihan vielä, onhan mulla koko loppuelämä aikaa. 

Kun viimesen puolentoista vuoden aikana kävin vuorotöissä, pahimmillaan työpäivät saattoi olla 15h, ja 12h oli jo ihan tavallisia päivä, niin en jaksanu/voinu tehä paljon mitään töiden ohella. Olisi tehny mieli käydä vaikka millä kielikursseilla ja sillä yhellä ihanalla ryhmäliikuntatunnilla salilla, mutta tuntu aina turhalta maksaa kurssista kun tiesi että tunnille pääsisi pelkästään jos sattui olemaan vapaapäivä. Ainoa hyvä puoli siinä vuorotyössä oli se että sain melko helposti 4-5 päivän vapaita jolloin kaikennäköset pikku reissutkin oli mahdollisia. Nyt jos onnistuisin saamaan järkevät työajat, aion käyttää sen ihan täysillä hyväksi. 

Saattaa kuulostaa muiden korvaan täysin itsestäänselvältä, mutta opin myös että muutokset kannattaa harkita tarkoin. Olen taas kerran sortunut tänä aikana hiusten leikkaukseen 2 kertaa, ja katunut päätöksiä melkeen heti. Olin vaan yksinkertaisesti niin tylsistynyt jossain vaiheessa, että ajattelin hiustenleikkuun tuovan edes jotain muutosta mielentilaan. Noh, hiukset kasvaa aina tietty takaisin, mutta yritän muistaa pitää näppini erossa saksista ens kerran kun on tylsistynyt. :D 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Taksilla Thaimaaseen

Olen käsitellyt vähän kokemuksia työkulttuurista aikaisemmisakin postauksissa, mutta alkuviikkoisen työmatkan puitteissa sain taas vähän lisää insightia työkulttuuriin. Kaikki mitä tietysti puhun on vaan mun omia kokemuksia eikä mulla oo minkäänlaista tutkittua tietoa, mutta ymmärtääkseni mun kuulemat asiat on yleisiä. 

Siis, maanantaista keskiviikkoon reissasimme työkaverin kanssa taas Chiloén saarelle, jossa pidimme kahdessa eri kaupungissa meidän asiakkaille, eli maaseutumatkailua tarjoaville yrittäjille, kurssin nimeltä "sosiaalisten medioiden koulutus". Ideana oli siis tarjota koulutusta henkilöille pääasiassa Facebookin käytössä yrityksen hyväksi. Itse en oo koskaan edes käyttäny tätä Fanpage- toimintoa koska työpaikoilla sen on aina hoitanut joku muu. Se on melko erilainen ja paljon monikäyttöisempi kuin oma profiilisivu ja ehkä itekin olen vähän kivikautinen koska se vaikuttaa oikeasti aika monimutkaiselta. Voi vaan kuvitella kuinka ihmiset joilla ei oo edes omaa tietokonetta eikä ole Facebookia koskaan edes käyttänyt oli hienoisissa vaikeuksissa.  Maanantaina piti lähteä jo 3 jälkeen iltapäivällä ja lopuksi 7 oli lähtö (huoh, chileläiset) ja perillä hostellissa oltiin 11 aikaan, ja koska murkinaa piti saada ja pizzaravintolassa antauduimme tarjoilian kanssa antoisaan keskusteluun nimeltä "kuinka tehdä paras Pisco Sour- drinkki", päästiin nukkumaan vasta puolenyön jälkeen. Seuraavana päivänä oltiin liikkeellä jo 8 aamulla, ja koko kurssi oli saatu pakettiin n. puol 7 illalla. Sitten ajo seuraavaan kaupunkiin ja sama kaava toistui, sillä erotuksella et tällä kertaa illallisen puheenaiheemme oli työ. 

Työkaverit kummaksuivat suuresti sellaista että kun olin ite lapsi niin isä tuli aina ekana töistä kotiin, haki päiväkodista tai iltapäiväkerhosta ja teki meille lapsille ruokaa, ja äitiä ei useinkaan odotettu syömäään koska tuli sen verran myöhemmin kotiin. Kuulemma Chilessä ei isä lähes koskaan tule töistä kotiin ennen klo 20, ja muutenkin kaikki viipyy pidempään kuin sen lain puitteissa 8h. Ylityökorvaukset on säädetty laissa, mutta eihän niitä kukaan kuulemma noudata. Ajattelin heti millainen haloo syntyisi Suomessa jos joku yritys vaan jättäisi noin vaan ylityöt maksamatta, ja niin sen pitäiskin olla. Kysyin vielä, miksi he sitten ovat töissä ilman lisäkorvauksia ja kuulemma jos eivät ole niin helposti saadaan sun paikalle joku muu joka tekee ns. ilmaiseksi töitä. Työkaveri oli juuri 10 päivän työmatkalla, jolloin oli liikkeessä 8 aamulla - 11 illalla, ja ei hänelle kuulemma mitään tunteja korvata tai ylimääräistä makseta. Voihan se kyllä kertoa myös omistautumisesta, että tykkää omasta työstään niin paljon ettei tartte sekuntilleen tasan klo 16 lähteä, tai joskus on vaan niin että työt on saatava valmiiksi ennen kotiin lähtöä. En kuitenkaan itse vaan pystyisi olemaan 9-20 töissä joka päivä kuten mun monet työkaverit. 

Aikaisemmin kuulin tutulta joka asuu Santiagossa, kuinka paperilla Chilen työllisyystilanne näyttää hyvältä verrattuna varsinkin muihin lattarimaihin, muta käytännössä aika eri. Minimipalkka on about 400€ kuussa, eikä omasta mielestä ainakaan ruoka oo mitenkään halpaa Suomeen verrattuna. Kyllä sen käytännössä näkeekin kaikkialla, että Chile on palveluyhteiskunta toisin kuin Suomi joka on itsepalveluyhteiskunta. Chilessä kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin on oma henkilönsä, kuten kaupoissa pakkaajat ja joka tiskillä oma henkilö, erikseen kuitin kirjoittaja ja erikseen kassahenkilö. Busseissakin on kuskin lisäksi pelkääjän paikalla istuva apukuski jonka ainoa tehtävä on huutaa ikkunasta mihin bussi on matkalla. Kyllähän se työllistää mutta kuinka paljon voi kuitinkirjoittaja kaupassa tienata?

Sanoin eräälle yrityksemme matkaoppaalle että haluaisin joululahjaksi työpaikan matkailualalta. Olen opiskellut 4 vuotta, ollut 3 kertaa ulkomailla vaihdossa ja 5 eri työpaikassa, joten esim. astiantiskausduunia en haluaisi enää tässä vaiheessa. Vastaukseksi sain että "täytyyhän sun jostain alottaa ja siitä sitten ylöspäin." Niih. 

Share
Ladataan...

Pages