Ladataan...
Taksilla Thaimaaseen

Viime viikko Chilessä oli itsenäisysyviikko. Varsinainen itsenäisyyspäivä oli 18.9, ja koska oli pitkä viikonloppu ma ja ti vapaata vielä töitä niin edellisenä lauantaina sain vihdoin suomalaista seuraa Santiagosta :) Vanha lukiokaveri oli päätynyt sattumalta samaan vaihto-ohjelmaan, ja aloitti työt vain n. viikkoa ennen mua. Hän toimii enkunopettajan Santiagossa ja koska osassa kouluista koko itsenäisyysviikko oli vapaa, kuten hänellä, reissasi n. tuhannen kilsaa etelään mua ilahduttamaan! Alku alkoi sen verta jännästi että kaveri matkusti tänne yöbussilla ja kun aamulla olin odottelemassa pysäkillä niin bussia ei kuulunut kun vasta kahden tunnin päästä. Kävi tuuri että toisemme sentään löydettiin sillä häneltä oli vielä lähtöiltana ryöstetty puhelin joten en ollut edes varma oliko hän päätynyt bussiin vai ei. Vierailu alkoi siis hilpeästi paikallisella poliisiasemalla, jossa vieläki vähän hävettää oma käytös :D kun vihdoin sitä pääsee taas puhumaan suomea niin oltiin jotenkin asemalla ihan hysteerisiä ja kommunkointi oli myös melko haasteellista. Mun pitäis vielä käydä hakemassa oma henkilöllisyyskortti samasta paikasta ja nolottaa ajatuskin... 

Yks mun elämän hienommista elämyksistä toteutui taas seuraavana päivänä kun lähdettiin koskea laskemaan läheiselle Petrohue- joelle ja harmittaa niin etten omista GoProta! Ilma oli aivan täydellinen, n. 16 astetta ja pilvetön taivas, turkoosi joki ja muutama tulivuori ympärillä, ai että! Ite lasku oli just sopivan haasteellista, eikä niin että olis pelottanut että sinkoutuu veneestä ulos heti ensimmäisen aallon kohdalla. Tarjoutuipa vielä mahollisuus hypätä veneestä uimaan, ja tottakai niin oli tehtävä! Vesi oli aivan pirun kylmää, ja märkäpuvussa ei ollut hihoja joten kädet jäätyi n. 10 sekuntia myöhemmin. Aloin myös pikkuhiljaa ajelehtimaan kauemmas veneestä ja toisen veneen kippari joutui heittämään mulle hinausköyden, ja sitten odottelin siinä vedessä ajelehtien milloin oma veneeni mua tulisi hakemaan ja opas kyseli kaikenlaista mukavaa kun ite olin niin jäässä että just pystyin pitämään köydestä kiinni :D 

 

Ite itsenäisyyspäiväksi pakattiin reput ja suunnattiin Chiloén saarelle yheksi yöksi, pääkaupunkiin Castroon. Vaikka Chiloé on tosi nätti paikka, oli se nyt itsenäisyyskekkerien aikaan tosi autio, melkein kaikki kaupat kiinni ja ihmisiä liikku niin vähän kaduilla että se vaikutti miltei aavekaupungilta, mutta saatiinpa ainakin rauhassa turisteilla kerrankin ilman pällistelijöitä. :D Muutama perinneruoka Chiloéssa tuli myös kokeiltua kuten curanto joka on summasummaarum simpukoista ja lihasta koostunut järkyttävän suuri annos. Siihen kuuluu yleensä sekä sini- että jotain muita simpukoita, kanaa, possua, makkaraa, perunaa, sekä kahdenlaista perunasta valmistettua ns. pasteijaa, joiden koostumuksesta en ite pahemmin välitä. 

Annos on ihan valtava ja yksin pystyin syömään n. puolet. Simpukat oli kyllä tosi positiivinen yllätys, koostumus on enemmänkin jauhoinen kuin limainen mutta jossain vaiheessa tuli kyllä seinä vastaan kun alkoi olla vähän liian merellistä munkin makuun. Muita perinneruokia on mm. cazuela, joka on periaatteessa vain lihakeitto mutta jotenkin todella hyvä lihakeitto johon myös usein lisätään merilevää, namnam! Muuten Castrossa kyläiltiin vielä käsityökojuilla ja kirkkaankeltaisessa kirkossa, sekä piipahdettin katsomaan palafitos, eli pikkuisia taloja jotka on rakennettu meren rannalle puupölkkyjen päälle.  

Muita perinneruokia mitä Chiloéssa oltaisiin voitu maistaa, on mm. empanadas; lihalla, kalalla tai juustolla täytetyt pasteijat, choripanit eli hotdogin tapaiset nakkisämpylät, ja ylipäätään kaikenlaiset friteeratut ja paistetut vehnäset ovat täällä se juttu,johon ite alkaa jo kyllästyä. Niitä tosiaan saa kyllä mistä tahansa milloin tahansa eikä vain juhlapäivänä. Sain myös kotiin palattua mahdollisuuden maistaa terremotoa eli maanjäristystä, joka on perinteinen juhlajuoma näin itsenäisyysaikoihin ja vaikka torstai-iltaisin. Valkoviiniä, jäätelöä, sekä Fernettiä lasiin ja voilá! Kuulostaa hirvittävältä mutta olikin yllättävän hyvää. Samaa luokkaa kun kokis ja vaniljajäätelö, jota Lontoossa jouduin sain onnekseni juoda ja sekin on ihan yllättävän ok! 

 

 

Share

Ladataan...
Taksilla Thaimaaseen

"Kuinka ehdin kaiken 2 kuukaudessa?"

Hain CIMOn vaihto-ohjelmaan helmikuussa ja sain kesäkuussa tietää että olen päässyt Chileen. Hain kahteen eri paikkaan, ja huhtikuussa sain sähköpostia, että toiseen mut oli valittu jatkoon ja toiseen ei, mistä alkoi hyvin piinallinen odottelu. Koska suunilleen siitä asti kun olin ekan kerran vaihdossa 2014, oon odottanut jotain vastaavaa tilaisuutta, ja mulla oli kaiken maailman uravahdit LinkedInissä, Graduatelandissa ym. ja yksi suunitelma oli lähteä syksyllä Australiaan tai Uuteen-Seelantiin Working Holiday-viisumilla. Kesäkuussa olin jo luopunut toivosta kun mitään ei ollut kuulunut ja lähetin tappiomielialalla sähköpostia Opetushallituksen yhteyshenkilölle että saanko ylipäätään ikinä tiedon siitä ettei minua valittu ohjelmaan. Olin juuri reilaamassa Euroopassa kun sähköpostiin pompahti viesti että mut oli valittu sekä mua oli jo yritelty tavoitella monilta tahoilta sähköposteilla jotka ei vaan ikinä tullut perille. Onneksi yhteydenpito lähti siitä sujuvasti liikkeelle, mutta kieltämättä 2kk lähtöpäivään tuntui tosi lyhyeltä kun mietin mitä kaikkea pitää järjestää. Onneksi löysin blogin, joka käsitteli saman organisaation vaihtoa Chilessä muutama vuosi takaperin, ja siitä oli mulle suurta apua. 

Kaiken kaikkiaan CIMOn työntekijä sekä Suomessa että Chilessä vastaili nopeesti ja selkeästi mun paniikkimaileihin ja sain kun sainkin kaikki hoidettua ajoissa. Työharjoittelua varten piti hakea viisumia, nimellä temporary resident permit, jonka hain Chilen Suomen suurlähetystön nettisivuilta suoraan. Viisumin haku itsessään ei ollut niin yksinkertaista, mm. se että mikä viisumityyppi mun pitäisi hakea oli aika epäselvää, ja se myös että itse piti itse merkitän kuinka kauan Chilessä aikoo olla, eikä niin päin että "olen niin kauan kuin viisumi on voimassa". Tähän sain vastauksen CIMOn Chilen yhteyshenkilöltä joka vastasi että "yleensä suurlähetystössä työskentelevä nainen laittaa siihen vähän ylimääräisiä päiviä". Myös kaiken oman toiminnan sevittäminen hakemukseen oli välillä hankalaa, kun piti mm. kuvailla aktiviteettia Chilessä, eli onko töissä, opiskelija vai turisti. Mullahan ei ole edes allekirjoitettu työsopimusta... Sähköiseen viisumihakemukseen tarvittiin:

- passikopio (mun piti passikin uusia, sillä sen pitää olla voimassa 6kk paluun jälkeenkin) sekin hoitui netissä nopeasti ja kivuttomasti jos rahanmenoa ei lasketa 

-rikosrekisteriote; senkin sain suoraan netistä haettua espanjaksi : http://www.oikeusrekisterikeskus.fi/fi/index/rekisterit/rikosrekisteri/yksityisenhenkilontiedonsaantioikeus/rikostaustaote.html 

-lääkärintodistus; marssin oman työterveyslääkärin vastaanotolle ja täytti mulle valmiin englanninkielisen pohjan, joka tuli maksamaan n. 70 euroa. (lääkäri sanoi että useimmiten viisumeja varten on tietty pohja joka täytyy tuoda lääkärille täytettäväksi, mutta kun sellasta en mistään ohjeista löytänyt niin päätin ottaa riskillä tämän yleisin mikä olikin ihan riittävä) 

- Apurahapäätös, jonka sain opetushallitukselta ja joka todistaa että mulla on riittävät rahavarat maassa asumiseen 

- 4 passikuvaa

Suurimmat menoerät olivat itse viisumi, n.  450 euroa sekä lennot jotka tuli maksamaan 1300 e. Tän lisäksi mun piti maksaa ohjelman sijoitusmaksu mitä kaikissa kohdemaissa ei ole, mutta Chilessä tuli maksamaan n. 430e. Sijoitusmaksu oli mulle vähän yllätys mutta koska senkin maksoin tavallaan apurahasta niin omia rahoja ei mennyt siihen. Apurahan suuruus on kohdemaasta riippuvainen, Chileen sain 1000e/kk. Kaikki menot mut yllätti, ja vaikka apurahakin on ihan ruhtinaallinen ei ilman omia säästöjä tule pärjäämään. Sellaiset ylimääräiset menoerät lähinnä harmittaa joita ei tullut sillon miettineeksi, esim. salijäsenyyden katkaisu (irtisanomisaika on 2 kk ja tajusin tän vasta paria päivää ennen lähtöä) ja liittymän muutos (joka maksaisi melkeen yhtä paljon 3 kk ajaksi kun kuukausimaksu). 

Paikallisen yrityksen pomo auttoi mua löytämään asunnon, ja jaan sen kahden chileläisen nuoren kanssa, joten kaikista eniten stressaamani juttu selvisi kaikista helpoiten. Kaiken kaikkiaan kaikki käytännön jutut kävi tosi helposti, tietysti asia on eri jos lähtee turistiviisumilla/työviisumilla, mutta sen kuitenkin opin että kaikka kannataa hoitaa heti kun mahdollista, vaikka mielessä olisikin että aikaa riittää... 

Täällä Chilen päässä onneksi oon säästynyt enemmältä byrokratialta, ainoa asia oli se että piti käydä rekisteröimässä passi paikalliselle poliisiasemalla jotta saisin chileläisen henkilökortin. Sen sain hoidettua jo ekalla viikolla mutta kortin haku onkin ollu vähän jäissä kun toimisto on ainoastaan auki arkisin kun olen töissä. 

Share

Ladataan...
Taksilla Thaimaaseen

Inspiroituneena muista ulkosuomalaisten blogeista mm. täältä http://www.lily.fi/blogit/norrebro-summers/hassuja-tanskalaisia-tapoja, päätin minäkin vähän valottaa kummallisuuksia ja outoja tapoja mihin oon täällä Chilessä törmännyt.

Oon muuten huomannut että kun en osaa kieltä kunnolla puhun aika hiljaisella äänellä enkä ala vaikka rempseästi kaupassa kyselemään neuvoja kovaan ääneen. Vaikka se ei oo tahallista niin vaistomaisesti tuntuu että jos puhun hiljaa niin mun kaikki virheet ei kuulu niin helposti ja kuulija voi vaan ajatella niistä että ei kuullu kunnolla mitä puhuin. Myöskin, koska olenhan suomalainen, mua jotenkin aina ärsyttää se että mun huomataan olevan turistina, ja sitten alkaa aina nolottaa kun en osaa vaikka toimia jossain kaupassa ja kaikki ajattelee että tuossa menee nyt tollainen tyhmä turisti. :D Ja vaikka oon matkustellut tosi paljon , yhä vieläkin mua häiritsee (vaikka ei pitäisi) se kuinka _kaikki_ tuijottaa. Mulla on kyllä siniset silmät mutta ei edes vaaleat hiukset, mutta mä kyllä sitten kuitenkin erotun varmaan tosi selvästi ja vaikka on vasta kuukausi takana voin myöntää että kun näin eilen kaupassa sinisilmäisen miehen niin tuijotin sen perään pitkän aikaan. 

1. Kaupassa myydään hammasharjoja VAIN 2 kpl pakkauksissa - mikä siinäkin on, entä jos mä haluan ostaa vain ja ainoastaan yhden?

2. Osassa kaupoista hyllyillä on pelkät esim. kasvorasvojen pakkaukset - en oo vielä kokeillut että miten tämän rasvan saa omakseen pakkauksen lisäksi 

3. Joissain kaupoissa ostaminen käy niin että eka valitset haluamasi tuotteet, kiikutat sen tiskille tai kassaa muistattavalle pömpelille, kerrot maksatko käteisellä vai kortilla, saat käteesi kuitin jossa lukee hinta ja tuote, sitten menet ilman tätä tuotetta maksamaan eri paikkaan ja tuut takaisin hakemaan tuotteen sun ostokuitin kera.  - Tää mua jaksaa hämmentää, en vaan ymmärrä mikä järki siinä on kun pikkuisessa sekatavarakaupassa täytyy sitten jokaisella eri tiskillä olla oma myyjä joka iskee sulle sen kuitin (tai kirjottaa hinnan paperilappuselle käsin), sitte astuu kaks askelta toiseen suuntaan kassalle joita on kaksi eri, kortti ja käteinen, ja sitte meet takaisin sen kuittisi kanssa sen pari askelta ja saat tuotteen käteen. Luulisi että tällä tavalla maksaa palkkaa porukalle ihan turhaan, mutta kai tässä joku järki sitten on mitä mä en ymmärrä. 

4. Apteekeissa on vuoronumerot - okei tämä ei ole niin outoa, mutta kyllä mua suomalaisena ahdisti kun apteekin vartijamies iski mulle heti ovella numeron käteen, ni enhän mä meinanu ehtiä edes löytää mitä tulin hakemaan ennen kun oli jo mun vuoro ja piti mennä maksamaan. Mitään lääkkeitä ei myöskään ole tarjolla itse poimittavaksi. Todellinen Finnish Nightmare. 

5. Yksi pusu poskelle tervehdittäessä ja ehkä myös hyvästellessä - tämäkään ei ole outoa mutta mulla on vaikeaa tottua siihen, että joka ikinen aamu pitäisi pusutella kaikki työkaverit läpi ja tosi usein se unohtuu niin moni mun työkaveri on jo luovuttanut ja skippaa mut kierrosta tehdessään :D 

6. Sää voi olla mitä tahansa - tämäkin varmaan ei koske koko Chileä tietenkään mut täällä etelässä sää on vielä hullumpi kun Suomessa. Aina pitää olla sekä sadetakki että kevyttoppis mukana koska kuten olen monta kertaa saanut huomata, vaikka lähtisi lounaalle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, niin takaisin tullessa voi sataa rakeita ja siinä sitä sitten ollaan. Elokuun aikana täällä satoi ehkä 20/21 päivää mitä olin viettänyt. 

7. Sisällä on kylmä vihaan sitä kun pitää palella ja kun sitä paikalliset ihmettelee niin kyllä vaikka mä olenkin Suomesta ei se tarkota että mulla olisi joku extralämpökerros joka estää mua tuntemasta kylmää. Kun talojen eristykset on tai ei ole mitä on niin meidänkin kämpässä on sellainen pellettiuuni joka huristaa aina kun ollaan kotona, mutta se ei oikeen yletä ekasta tokaan kerrokseen missä mun huone on. Sitä(kään) en ymmärrä miksi, kun täälläkin on ihan monta kuukautta kestävä talvi, ei vaan rakenneta lämpimiä taloja. Myöskin tästä koko kaupungista ei löydy yhtäkään lämmitintä joka maksaisi alle 50 e. Mun varustus töihin tänäänkin on toppi, pitkähihanen paita, toinen paita ja vielä fleecepaita ja just voi olla ilman takkia. 

Pikku juttuja jotka vaatii totuttelua, mutta toisaalta olishan se tosi tylsää jos täällä kaikki olis kuin Suomessa konsanaan :) 

 

Share

Pages