Ladataan...

Tänään vietettiin penkkaripäivää. Seurasin kuorma-autojen kulkuetta Helsingissä Eino Leinon patsaan vierellä. Kävin reissullani myös kirjakaupassa, josta löysin Hannu Rinteen (2013) kirjoittaman Perinnemestarin rintamamiestalo -kirjan. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta siinä käsitellään edellisissä postauksissa esille noussutta tyyppitalon teemaa rintamamiestalon näkökulmasta. Kirjassa kuvataan myös talon ylläpitoa sekä sen sisä- ja ulkoremontteja havainnollisesti kuvitettuna. Kirjan voisi ajatella sopivan hyvin myös uusiin talonrakennusprojekteihin. Tiedetään, miten talo toimii.

T. Jari

Rinne, H. (2013). Perinnemestarin rintamamiestalo. Kunnostus ja ylläpito. WSOY, 256 s.

 

Share

Ladataan...

Kuvalähde: Pixabay.com

Tyyppitalopaketin avaus oli yllätys. Sen myötä löytyi viitteitä kestävään ja uudenlaisilla ideoilla varustettuihin pientaloihin ja niiden rakentamiseen.

Suomen Kulttuurirahasto edisti vuonna 2011 ns. K3-taloilla kestävää ja laadukasta rakentamista pyrkimyksenä uudistaa kansallista pientalorakentamista. Taloissa on painovoimainen ilmanvaihto ja ulkovaipan rakenteet on toteutettu ilman muovista höyrynsulkua. Lähes kaikki materiaalit ovat uusiutuvia. Talot täyttivät vuonna 2012 voimaan astuneet energiatehokkuusmääräykset.

Talojen suunnitelmiin pääsee tästä linkistä. Huomasin arvostavani talojen ominaisuuksia. Kiinnostuin eniten ns. Noppa-taloista. Kyseessä on kaksikerroksinen kompakti tyyppitalo, jolle ikkunoiden vapaan sijoittelun sanotaan antavan raikkaan ilmeen. Syntyneekö assosiaatio nopan heitossa syntyneistä silmäluvuista, sitä tarina ei kerro, mutta talo on helppo sijoittaa edullisten ilmansuuntien mukaan ja sopii rakennettavaksi myös pienille tonteille. Havainnekuvissa talossa on 4 h + k, sauna erillisessä piharakennuksessa + kellari. Lisäksi on viher/syyshuone. Huoneistoalaa on 146,5 neliötä + kellari 64,5 neliötä.

Tyyppitalopaketin avauksessa itselle yllätyksellisintä oli kuitenkin se, että koin paremmaksi luopua rakentamishankkeen ideoinnista ja jättää rakennushankkeen tällä erää silleen. Matkan aikana syntyi jonkinlainen kokonaiskäsitys siitä, mistä talonrakentamisessa on kyse, mitä se edellyttää, ja mitkä ovat oman elämäntilanteen realiteetit? Tärkeä kysymys oli sekin, viekö rakennushanke tällä hetkellä elämäntilannetta enemmän suotuisaan vai epäsuotuisaan suuntaan?

Käyttämäni meemi-näkökulma toi mukanaan oman twistinsä, vääntönsä. Kohdallani ajatus omakotitalosta oli ns. mukava ajatus, jota olin vuosikymmenien varrella pohtinut useaan otteeseen ja eri näkökulmista. Elämäntilanteen suotuisuutta pohtiessani hain suhdetta 'mukava ajatus omakotitalosta' -sanaketjuun seuraavalla tavalla: jätin ensin sanan omakotitalo pois. Mukava ajatus tuntui nyt keveämmältä. Jätin seuraavaksi ajatus-sanan pois, jonka myötä kokemus keveni edelleen. Kokemusta ei tarvinnut enää ajatella.

Lopulta jäljelle jäi sana mukava. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on mukava sana, mutta jos senkin jättää poistaa, merkityksiä, kirjoituksista puhumattakaan, ei sen jälkeen enää syntynyt. Näin kävi tällä kertaa. Muistona mielenmaisemaan jäi mutkitteleva ja monipolvinen kertomus talohankkeen ideoinnista, jota ylläoleva kuva voisi kuvastaa. Jälkiä lumessa. Jokin tarkoitus tällä kaikella saattoi kuitenkin olla: oli kivaa, ja ideat koostuivat  piirtyneiden jälkien tavoin näkyvään muotoon. Myös valmiit suunnitelmat toteutettavalle hankkeelle löytyivät. 

Kiitokset kanssakulkijoille jätetyistä jäljistä. Mukavaa lopputalvea ja alkavaa kevättä

t. Jari

Share

Ladataan...

Kuvalähde: Pixabay.com

Laineiden lyödessä vielä taannoisen meriaiheisen postauksen jäljiltä ryhtyi vähitellen valkenemaan se, kuinka monitasoista rakentaminen lopulta onkaan? Tontilla on erityinen merkitys, samoin rakennuspaikkaa ympäröivillä rakennuksilla ja luonnolla, mutta myös käytettävissä olevilla varoilla ja elämäntilanteen moninaisilla tekijöillä. Samoin myös sillä, millaisia ideoita, mielikuvia ja toiveita ajatuksissa liikkuu ja joita ollaan halukkaita toteuttamaan ratkaisuissa? Miten tämä kaikki kytketään yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi?

Kytkeytymisen filosofiaa pohtiessani vastaan tuli parin vuotta sitten julkaistu diplomityö, jossa käsitellään tyyppi- ja pakettitalotuotantoa Suomessa historian, nykypäivän ja tulevaisuuden näkökulmista. Työn herättämistä ajatuksista ja kysymyksistä yksi kuuluu näin: miten Suomessa on siirrytty tyyppitalojen ajasta pakettitalojen aikaan?

Olin ihmetellyt vuosien varrella talonrakentamiseen liittyvää hidasta muutosta, mutta ilmiölle ei tuntunut löytyvän sopivia käsitteitä; tapahtumisen ytimessä on ajatus siitä, kuinka (tyyppi)talo kokee muodonmuutoksen toiveiden taloksi, ja joka nykyisin toteutetaan tavallisesti talopaketilla/pakettitalolla.

Elelin nuoruuteni rintamamiestalossa/jälleenrakennuskauden talossa, joka sekin on tyyppitalo. Tämä oivallus saattaisi osaltaan selittää edellä mainittua kokemusta. Olin omaksunut tyyppitalon perusideoita jo lapsena lattialla ryömiessäni. Arkinen elämä jäsentyi uunimuurin ympärille kahteen kerrokseen.

Kuvalähde: Pixabay.com

Mitä tyyppitalolla sitten tarkoitetaan? Tyyppitalo eroaa muista  taloista siinä, että se on alun perin suunniteltu monistettavaksi (Kammonen 2012, 23). Ne rakennetaan tyyppipiirustusten mukaan, usein osittain teollisesti sarjatuotetuista elementeistä. Suunnittelusta, rakennusmateriaaleista ja rakentamisesta vastaavat useimmiten eri tahot. Esimerkiksi rintamamiestaloja rakennettiin omatoimisesti ns. hartiapankilla.

Tyyppitalon idea muistuttaa käyttämääni meemi-näkökulmaa. Meemien kopioituvuus voisi olla tyyppitalon monistettavuutta. Meemit voivat muodostaa yhdessä kopioituvan suuremman yksikön, ns. meemi(kom)pleksin, joka tyyppitalon kohdalla voisi tarkoittaa kysymystä sitä, millaisista ideoista ja ratkaisuista tyyppitalo koostuu? 

Nykyajassa rajat vaikuttaisivat usein liukuvan, jopa murtuvan. Meemikin vaikuttaisi kokeneen muodonmuutoksen pääsääntöisesti hauskaksi ja nopeasti verkossa leviäväksi kuvaksi, sanonnaksi tai videopätkäksi. Pakettitalo voi monistua tyyppitaloksi. Tyyppitaloja, esimerkiksi Helsinki-taloa, voidaan myös toimittaa pakettitaloina.

Tyyppitalon perusidean avulla voisi kuitenkin kuvitella saavutettavan omanlaista hyötyä. Se yhdistää erilaisia toiveita ja sen voisi ajatella sopivan useimmille erilaisiin elämäntilanteisiin ja ympäristöihin. Siihen sisältynevät myös kulttuurin sen hetkiset arvot ja ihanteet. Jonkinlaista joustovaraa tyyppitalossa voisi kuitenkin hyvä olla olemassa muodin vaihtelujen ja trendimuutosten takia.

T. Jari

Kammonen, K. (2012). Tyyppitalosta talopakettiin. Selvitys teollisen pientalotuotannon tilasta Suomessa, tulevaisuuden mahdollisuuksista ja kehitystarpeista. Diplomityö. Tampereen Teknillinen yliopisto, Tampere, 177 s.

Share

Pages