Ladataan...
Talo meemeistä

Kuvlähde: Pixabay.com

Brita Koivunen esitti humoristisen laulelman Mamma, tuo mies mua tuijottaa, vuonna 1958. Vuosikymmeniä myöhemmin tuijottaminen on jälleen ajankohtaista. Pienet kaupunkitontit ja isoilla ikkunoilla ja olemattomalla takapihalla varustetut talot saattavat tarjota ohikulkijalle ei-toivotun tilaisuuden seurata naapurin elämänmenoa.

Aihepiiri nousi esiin Helsinki-taloja käsittelevän postauksen yhteydessä, kun vieri viereen ja kadun varteen rakennetuissa taloissa osa pitää sälekaihtimia jatkavasti ikkunan edessä? Ilmiöstä johti erikoisiin pohdintoihin: tarvitseeko rakennus periaatteessa ikkunoita lainkaan, jos ikkunoiden läpinäkyvyys estetään tavalla toisella päivin ja öin? Rakensin satojatuhansia maksavan talon, mutta joudun pitämään sälekaihtimia ikkunoiden edessä jatkuvasti.

Kulttuurissamme katsominen ja tuijottaminen ovat erityisasemassa. Milloin kehotetaan katsomaan ihmistä, Ecce Homo, milloin taas lapsia torutaan liiallisesta tuijottamisesta. Vastaavasti aikuisilla katse saattaa kesäisillä turuilla ja toreilla harhailla kanssakulkijoiden tietyissä kehon kohdissa ilman lupaa. Joskus katseen sanotaan hivelevän, tietyissä tilanteissa jopa liimautuvan kohteeseen. Ehkä tästä syystä halutaan laittautua ja tuoda esiin parhaat puolet.

Vanhan sanonnan mukaan silmät ovat sielun peili. Kuvastavatko ikkunat talon sielua, siihen tämä blogi ei vielä ota kantaa. Uutista mukaillen ikkunat voisivat kuitenkin kertoa talon asenteesta ja aikakauden arvostuksia. Esimerkiksi öljykriisin jälkeen ikkunat pienentyivät ja niihin tuli kolminkertaiset lasit. Sittemmin talojen ikkunapinta-alat vaikuttaisivat kasvaneen, ainakin jos ilmiötä tarkastelee talolehtien kuvien perusteella. 

Ikkunoiden puuttuminen seinustalta on saanut kulttuurissamme karun ilmaisun; puhutaan sokeasta päädystä. Talon identiteetille tämä ei välttämättä ole myönteinen merkitys. Ikään kuin talolla olisi jokin vamma, joka haittaisi sen olemassaoloa maailmassa. Sokean päädyn ikkunattomuus on voitu yhdistää köyhyyteen tai muuhun vähemmän ihailua herättävään ideaan, esimerkiksi pimeyteen.

Pienten tonttien aikakaudella en pitäisi mahdottomana ajatusta, jos sokeita päätyjä nähtäisiin tulevaisuudessa enemmän. Ikkunoita ei kannata sijoittaa joka seinustalle, vaan suunnata ne tiettyyn suuntaan, pienemmillä tonteilla jopa taivaalle. Toisaalta kulttuurissa voi tapahtua sellaistakin muutosta, jossa esilläolosta kotona tulee hyväksyttävämpää. Näytillaolo ikkunnassa ei haittaa, vaikka naapurit ja kadunmiehet näkevät, millaista meno tässä huushollissa on. Oli vaatteita päällä tai ei.

T. Jari 

Share

Ladataan...
Talo meemeistä

Kuvalähde: Pixabay.com

Leijat Helsingin yllä on tunnettu romaani. Leijuvatko talot Helsingin yllä tulevaisuudessa, tätä kysymystä on tarkoitukseni avata seuraavassa. Pohdinta on jatkoa edellisessä blogissa esille nouseen kiva-talo-aihepiirille.

Asioin pari iltaa sitten Helsingin kaupungin sähköisessä palvelussa, ja hieman yllättäen aloitussivulta avautui uutinen: Hae pientalon rakennuslupa ajoissa - saat alennusta lupamaksusta.* Kiinnostusta uutiseen lisäsi jutun yhteydessä ollut kuva - miten kivan näköisiä taloja Helsingissä onkaan!

Kyseessä eivät olleet aivan mitkä tahansa talot, vaan ns. Helsinki-talot. Mallisto on syntynyt suunnittelukilpailun tuloksena pari vuotta sitten. Pientalomalliston ratkaisuja voi ihailla tästä esitteestä.

Helsinki-taloja on käsitelty yksityiskohtaisemmin Hullu arkkitehti-blogissa. Mainiosta kirjoituksesta käy ilmi mm. se, kuinka taloja on rakennettu Helsingissä ainakin Malmille, Maunulaan, Puistolaan ja Torpparinmäkeen. Tonttikoot ovat vaihdelleet 150 – 400 m2 välillä. Blogin Jälkipuintiosiossa on tehty myös havainnollinen vertailu erään rintamamiestalon ja Helsinki-talon välillä.

Ajatus 150 neliön tontista herätti monenlaisia mietteitä. Jos kyseiselle tontille rakennetaan vaikkapa peittoalaltaan n. 70 neliön talo ja sen yhteyteen vielä piharakennus, eipä siinä pihatöitä tarvitse juurikaan tehdä. Kun rintamiestalon tontti on aikoinaan ollut vaikkapa 1000 neliötä, ero vaikuttaa periaatteelliselta, jopa vertauskuvalliselta. Kysyntä vaikuttaisi pienentävän tontin kokoa, mutta kasvattavan taloa!

Joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Hullu arkkitehti-blogin valokuvista syntyi itselle erityinen fantasia. Kadun varteen peräkkäin ja lähekkäin rakennetut Helsinki-talot muodostaisivat talojunan. Liekö (kaavoitus)ilmiö saanut vaikutteita Länsimetrosta, siihen en osaa kuitenkaan vastata. 

Tulijoita Helsinkiin kuitenkin riittää. Väkiluku kasvoi viime vuonna n. 7000 hengellä. Melko pitkä juna ja Helsinki-talojen jono yksin tästä väkimäärästä syntyy. Kiemurtelevan talojonon sijaan jouduttaneen miettimään uusia ratkaisuja - kelluvia taloja on perinteisesti tarjottu yhdeksi vaihtoehdoksi, mutta muutamalla kymmenellä talolla ei muuttavaa väkimäärää asuteta. Ehkäpä yhden ratkaisun voisivat tarjota leijuvat talot!

Helsingin maailmanpyörässä on käytössä jo VIP-gondoli, jonka varusteisiin kuuluvat mm. nahkapenkit, ilmastointi sekä pullollinen Veuve Clicquot samppanjaa. Tulevaisuudessa gondolin kokoa voisi suurentaa ja toimintoja lisätä. Uudessa kodissa ja kupliva samppanjalasi kädessä lähestyttäisiin vähitellen taivasta. Voiko ihminen enempää toivoa?

T. Jari

 

*Rakennusvalvontataksasta saa 20 prosenttia alennusta, jos pientalon rakentamista tai laajentamista koskeva lupahakemus jätetään rakennusvalvontaan 1.10.2017 - 31.1.2018. Alennusta 200 m2 suuruisen pientalon rakentaja saisi noin 380 euroa. 

Share

Ladataan...
Talo meemeistä

Kuvalähde: Pixabay.com

Taannoinen kakluuneja käsittelevä postaus ja siihen liittyvä uutinen toivat esiin mielenkiintoisen sanonnan. Kaakeliuuneilla on taas kysyntää ja niiden hinnat pilvissä

Pilveen ja pilvessä oloon voi sisältyä kulttuuripiirissämme hyvinkin erilaisia merkityksiä. Urbaanin sanakirjan mukaan pilvessä ollessa ollaan kannabiksen vaikutuksen alaisia. Olotilan sanotaan poikkeavan juubasta, jolloin vaikutuksen alainen olotila juontaa juurensa alkoholista tai muista päihteistä. Moni varmaan tuntee myös pilvipalveluja, joihin säilötään ja varmuuskopioidaan puhelimen ja tietokoneen tiedostoja. Tiedot ovat tallessa pilvessä!

Voiko pilvessä ja juubassa olon vaikutukset näkyä pilvipalveluissa, sitä tämä tarina ei kerro, vaan pikemminkin hämmästelee aika ajoin esille nousevia asuntojen hintatietoja ja niiden uutisointia. Asuntojen hintojen sanotaan nousseen ainakin Helsingin seudulla pilviin.

Hintojen nousu pilviin viitannee ennen kaikkea muuta maata korkeimpiin hintoihin, ja sen synonyymi voisi olla kallis. Onkin mielenkiintoista, kuinka kulttuurimme piirissä voi olla helpompi puhua hintojen noususta pilviin kuin niiden kallistumisesta. Miksi näin on?

Hinnan nousu pilveen voisi hyvinkin liittyä lievään, kollektiivisen päihtymyksen kaltaiseen tilaan, jota voisi parhaiten kuvata sanalla nousuhumala. Uutisen mukaan nousuhumalaan sisältyisi jotain kivaa. Mitä tuo kiva voisi tarkoittaa kalliiden asuntojen kohdalla?  Ainakin ostajat ovat halukkaita maksamaan pyydetyn summan, mikä minusta tuntuu kivan viitekehyksessä vähintäänkin ristiriitaiselta.

Pilviin nousseet hinnat saattavat aiheuttaa huimausta. Alas on pitkä matka. Hintojen kallistuminen ei sekään välttämättä kuulosta eikä tunnu kivalta. Vakaa perusta on kallistunut ja maailma on mennyt väliaikaisesti vinoon. Asuntojen kallistumisen myötä on voitu siirtyä jo laskuhumalan puolelle, jonka seurauksena ilokin on irrotettava elämästä kivan saavuttamiseksi.

Sanakirja määrittelee kivan hauskaksi, mukavaksi ja miellyttäväksi. Edellä sanotun perusteella kivassa voisi olla kyse omanlaisesta, myönteisestä harmoniasta. Kiva talo, sitä voisi tavoitella.

T. Jari

Share

Pages