Oi 80-luku! Miks mun elämä ei oo enää tällaista?

Kaivelin aamulla vähän kaappeja ja kirjahyllyä. Voi huokaus, miks mikään ei oo niin kuin ennen? 

 

Joskus aikoinaan kun päätit mennä kahvilaan, siellä oli aina yksi parkkipaikka just sulle. Eikä tyttöjen vessaan ollut jonoa. 

 

Tässä kodissa oli aina kaikki tarvittava. Aamua ei tarvinnut koskaan aloittaa sillä, että raahautuu silmät ristissä hakemaan maitoa kiskalta. Tai ilman kylpyä, keinumista tai ystäviä.

 

Samat renkaat kesät talvet.

 

Mikä muuttostressi? Sen kun nappasi kodin kahvasta mukaansa.

 

Tai pisti sen reppuun.

 

Omassa puutarhassa uiskenteli ankka. Kiikkulautoja oli kaksi, ja siksi ei koskaan tarvinnut riidellä.

 

Onko kellään nykyään muka oma huone pelkälle pesukoneelle? Töppöset aina odottamassa kylpyammeen edessä ja ruseteilla koristeltu wc-pytty? 

 

Ja vaikka kodissa ei kaikki ollut niin justiinsa tai suorissa riveissä, tunnelma oli kuitenkin eri kuin nykyään.

 

Ei silloin luettu vuosikertomuksia, strategiapapereita tai kirjanpaksuisia vakuutussopimuksia. Maitoa lasiin, Marie-keksejä lautaselle ja sarjis mukaan sohvalle tai mökin ullakolle.

 

Kauneudenhoito oli vain ihanaa. Sellaista, jossa Piko pääsi hyväntuoksuiseen vaahtokylpyyn. Ja käsite "koirien kauneushoitola" oli pelkästään herttainen.

 

Ystävät tarttuivat kädestä, eikä ote herpaantunut vuosienkaan saatossa. Pallot olivat superpalloja, ja kaahailu aiheutti onnettomuuksia korkeintaan hiekkalaatikossa. Niihin aikoihin ei pitänyt tehdä mahdottomia valintoja, mistä tai kenestä meidän pitäisi huolehtia, kun kaikille ei kerran riitä. Suurin poliittinen kysymys oli Karvinen vai Snoopy. No tietenkin Snoopy.

 

Navigaattoriakaan ei tarvinnut. Tämä kartta riitti.

 

Mitä sitä tänään tekisi? Harva meistä enää vastaa, että no vaikka värittäisi. Ja hankalin sana, joka piti osata, oli laveerata.

 

Missä vaiheessa mä unohdin kissapaperit ja siirryin toimistopapereihin?

 

Lompakko ei ollut koskaan tyhjä. Hädän hetkellä täydennystä saattoi hakea Afrikan tähdestä. Viikkorahat säilytettiin näin näteissä säästöpossuissa, eikä sellaisia sanoja kuin tilinylitys, marginaali tai laskutuslisä ollut olemassakaan.

 

Suurin huoli saattoi olla, pääseekö Mikki-kissanpentu Amelia-tädin syntymäpäiville, kun se oli ollut tuhma ja repinyt housunsa. Silloin kuvakirjat ja piirretyt olivat niin kauniita, että sydämestä otti. Ja sana tuhmakin tuntui erilaiselta.

 

Lentäessä ei tarvinnut pelätä teknistä vikaa tai järkyttyä siitä, kuinka paljon se saastuttaa. Sen kun hypättiin lentävän ponin kyytiin tai pidettiin hännästä kiinni ja kurkisteltiin sööttiä maailmaa alapuolella. Hattarapilvet, pastellinsävyiset tähdet ja sateenkaaret olivat ihan arjen peruskuvastoa siinä missä nykyään tiskirätit, kauppakuitit ja katsastuskutsut.

Voi Pegasos, nyt on ihan liian harmaata. Etkö ottaisi mua vielä kyytiin?

 

LOPPUSANAT 

Jos sinäkin vietit lapsuuden 80-luvulla himoiten kaikkea vaaleanpunaista, laitapa Googlen kuvahakuun "Little Twin Stars", "Bobby & Kate", "My Melody" ja "Sweet Secrets", niin sisälläsi saattaa liikahtaa jotain. 

- Meri T.

Share

Kommentit

Noorasisko

:) Tuli kaikki lapsuuden leikit kyllä elävästi mieleen tästä. Polly Pocketit, barbit, nuket, ah! Miksi mun elämä ei oo enää tällaista - niinpä!

Meri-T

Mulla ei ollut Polly Pocketia, mutta jotenkin muistan sen joo :) Ja tämmönenkin oli: http://strawberryshortcake.s5.com/about.html

Barbit totta kai! Kaikille Barbieille oli samanlainen Keni. Eipä tullut pikkutytöille riitaa :)

Noorasisko

Tästä tuli mieleen, kun vaihdeltiin kiiltokuvia kavereiden kanssa. Voi niitä aikoja! Mulla oli sellaisia isoja ja isosisko yritti pitää huolta siitä, etten jää ihan kakkoseksi noissa vaihtokaupoissa :)

Meri-T

Hyvä, isosisko! Huijareita on aina liikkeellä!

Meillä ei vaihdettu kiiltokuvia, vaan tarroja. Niitähän oli vaikka kuinka hienoja: pehmeitä ja kiiltäviä (kutsuttiinkohan niitä pehmotarroiksi ja kiiltiksiksi.) Kaikilla muilla oli - tai ainakin silloin tuntui siltä - hienot tarravihot, mutta mulla ei. Yritin käydä kauppaa tarroilla, jotka oli liimattu metalliseen liiturasiaan, joten tuoteasettelu ei ollut ihan kunnossa. Se vähän harmittaa vieläkin...

aniil (Ei varmistettu)

Mä löysin joskus vähän päälle 20-vuotiaana jostain kaupasta niitä vanhan ajan tarrarullia samaan tapaan kuin Tiimarissa aikanaan myytiin. Siis kun sai ottaa siitä rullasta pienen arkin, jossa oli tarroja muutamasta jopa kymmeneen. OSTIN NIITÄ IHAN TÖRKEEN KASAN :D Oli niitä pehmeitä ja kiiltäviä ja tavallisia ja KAIKKEA. Näin toimii aikuinen!:D

aniil (Ei varmistettu)

Tarkennetaan vielä, että tuosta on nyt siis jo yli 10 vuotta aikaa ;)

Meri-T

Ai vitsit, nyt mä muistan ne rullat! Etpä pienenä arvannut, että joskus susta tulisi rullaomistaja!

Meri-T

Vielä lisään, että ymmärrän täysin, että ostit aikuisena kaikki tarrarullat. Kun vihdoin siihen oli mahdollisuus :) Mä en käytännössä koskaan saanut lapsena koristeellista, värikästä, kermavaahdolla kuorrutettua jäätelöannosta, jollaisia ravintolassa kiikutettiin viereisiin pöytiin. Mulle vastattiin vain, että kotona on palajäätelöä. PALAJÄÄTELÖÄ! Eihän se ole sama millään mittarilla. Niinpä alettuani vihdoin itse tienaamaan tuhlasin pitkän aikaa aikamoisen osan palkasta krumeluureihin jätskiannoksiin...

Soni (Ei varmistettu)

Pehmotarrat oli vissiin niitä tyynymäisiä, kolmiulotteisia? Koska asia erikseen ovat samettitarrat, joita siliteltiin tarrakirjaa selatessa.

Muistan kun annoin luokkakaverilleni luvan ottaa tarrakirjasta minkä vaan tarran ja luojan kiitos äkkäsin ajoissa, että sehän oli irrottamassa minun hienointa siskolta saatua kiiltävää tarraa. SEN menettäminen olisi harmittanut..

Meri-T

Muistaakseni me kutsuttiin pehmotarroiksi juuri noita samettitarroja. Mä en koskaan oikein tykännyt kiiltäväpintaisista tyynytarroista. Mieleen on jäänyt pehmotarroista bokserinpennut, vaaleanruskea ja ehkä tummanruskea :) En muista oliko ne "pehmikset ja kiiltotarrat" vai "kiiltikset ja pehmotarrat", ehkä tämä jälkimmäinen.

Kyllä kaikki oli ennen paremmin!

Kiva blogi sulla muuten :)

Meri-T

Kiitos kovasti :) Keksin kuitenkin yhden asian, joka ei ollut ennen paremmin. Sukkahousut! Muistan vieläkin miltä tuntui, kun haaraosa roikkui polvissa...

Vierailija (Ei varmistettu)

Muistan! Ja voih... miten ikävä tuota aikaa.

Suomityttö (Ei varmistettu)

Barbababat ovat edelleen kovassa huudossa täällä Italiassa. Taitaa olla vielä muutamia Maailman Vahvin Nalle-lehtiä tallessa Suomessa. Samoin jokunen Ystäväni-kirja. Löysin viime kesänä kasan kirjeitä ympäri maailmaa kirjeenvaihtokavereilta. Milloinkahan olen viimeeksi saanut kirjeen, joltain muulta kuin pankilta tai vakuutusyhtiöltä?

Meri-T

Voi Barbababat <3 Vaaleanpunainen möhkäle isä, musta mamma ja lapsukaiset, joista yksi oli karvainen! Olin vähän kade, kun ne pystyi muuttamaan muotoaan niin kätevästi.

Kirjeet oli ihania, mutta ketjukirjeet vähän pelottavia!

Meri-T

Tänään on muuten Barbababojen 45-vuotissynttärit, ja siksi ne vilkuttelee Googlessa!

Talu (Ei varmistettu)

Voi, olinko minä kirjoittanut tämän jutun? Erityisesti liikahdutti kaksikerroksinen, penaaliin kätkeytyvä mininukkekoti. Muistan sen onnen kun sain sen joululahjaksi, ja miten ihana se oli kuskata mukana pitkinä joulunpyhinä tylsillä sukulaisvierailuilla mukana. Samankokoisia settejä saa yhäkin täältä Japanista, kaikki ei siis onneksi muutu. Ostimme juuri samanlaisen penaalinkin (ne monet ulosponnahtavat luukut ja lokerot, sekä hajukumit joilla penaali täytetään) tytöllemme, joka aloittaa koulun tänä syksynä. Lapsuus uudelleen elettynä omien lapsien kautta, ei hassumpaa :)

Meri-T

Luokan hienoimpia penaaleja olivat tosiaan ne, joista ponnahteli asioita! Mulla ei tosin koskaan ollut sellaista.

Kiva kun eksyit tänne Japanista asti! Ei kai siellä ole noita ihan samanlaisia settejä enää myynnissä, vaan jotain samantyylisiä? Mä en tajua, minne olen hukannut sen samaan sarjaan kuuluvan jäätelöauton. Myinkö sen teininä kirpparilla saadakseni rahaa uusiin farkkuihin tai huulikiiltoon? Well, monen asian arvon ymmärtää vasta aikuisena...

Em. (Ei varmistettu)

Voi ei, olitkohan perinyt mun lapsuudenlelut ja -kirjat? Tuosta Pegasos-kirjan kuvasta tuli ihan maaginen olo, se oli niin hieno kirja, siis tyylikäs ja niiin siisti. Paperikin kiilsi ja tuoksui vähän paremmalta maailmalta. Ja olin unohtanut sen täydellisesti 30 vuoden ajan, kiitos muistutuksesta!

Meri-T

Toivottavasti mä en ainakaan ole pöllinyt sun leluja hiekkalaatikolla? :)

Ihanat lentävät ponit! Mä rakastin tuollaisia näkymiä, joissa pehmeiden pilvien keskeltä katseltiin suloista pastellimaailmaa. Taotao ja Halinallet tarjosi sitä myös.

paulahelena
ALUAP

hei mistä noi vaahtokylpevä koira ja housunsa repinyt kissa on? supertutun näkösiä!

Meri-T

Sellaisesta keltakantisesta kirjasta kuin 100 eläinsatua! Muistatkos?

paulahelena
ALUAP

Ei kyllä näytä googletetun kannen perusteella tutulta mutta pakko mun on ollut näitä pienenä jossain lukea, niin tutun kuuloisia noi juonenkäänteetkin!

Meri-T

Hei huuto.netissä on myynnissä kirja nimellä Saturetki - 80 eläinsatua. Näyttääkö se tutulta? Siinä näyttävät sadut samalta. Olisihan osa saduista ollut myös siinä kirjassa.

100 eläinsatua kannessa on nalleperhe keltaisella taustalla.

paulahelena
ALUAP

Vaikka kuinka etin ja ulkomaan kielilläkin niin noi kannet ei kyllä kolkuttele mitään kelloja, mysteeriksi jää tämä.

Sussikka (Ei varmistettu)

Voi että! Oon kyllä kateellinen sulle noista poneista ja niitten talosta! Mulla ei ollut poneille taloa vaan rakenneltiin sitten isoista tietosanakirjoista aina lattialle poneja varten "taloja". Ja vastaus poliittiseen kysymykseen ei muuten ole Snoopy vaan ehdottomasti Karvinen!! :D Oi niitä aikoja.

Meri-T

Mua karvinen vähän pelotti jollain oudolla tavalla. Sillä oli sellainen ovela muikulailme. 

saippis
Saippuakuplia

Kyllä liikahti sydämessä 90-luvun lapsellakin :) Osa tavaroista on erittäinki tuttuja ja huomaan, että osa omista leluista on varmasti jalostunut näistä ihanista yksilöistä. Oi lapsuus ♥

Meri-T

90-luvulla asiat olivat varmaan vielä kunnossa! Toista se on esimerkiksi My Little Pony -lelujen kohdalla nykyään... Teemaan sopiva blogin nimi sulla muuten :) 

jiioohoo (Ei varmistettu)

Oih! Maailmassa on joku muukin jonka mielestä Mikin revenneet housut ja niitä seuraava kohtalo oli surullisinta ikinä.

Meri-T

Se oli traaginen tarina. Muut kissanpennut Amelia-tädin syntymäpäivillä ja Mikki yksin kotona. Miten sellainen voi johtaa mihinkään hyvään? Lopussa Mikki taisi kuitenkin saada leivoksia  <3

jiioohoo (Ei varmistettu)

Se oli traagista. Ja ne housutkin taisi revetä ihan vahingossa ja reppana koko niin kovan kohtalon. Samasta kirjasta toinen elävästi mieleen jäänyt juttu (jolle en tosin tainnut itkeä) oli satu siitä linnusta, jonka päälle kaatui sinistä maalia.

Meri-T

Joo, se oli vahinko eli en ole edelleenkään ihan samaa mieltä rangaistuksesta!

Mä en muista tota tarinaa, mutta muistan sen, kun käärme söi herätyskellon ja sitten tosiaan tuon koirien kauneushoitolan. Jokin inkkarisatu siinä oli myös! Pitääkin tarkastella kirjaa tarkemmin taas.

A-K (Ei varmistettu)

Ei en kestä! Mulla oli nää KAIKKI samat lelut pienenä. Tai no, ei tota mystistä palloa eikä muovista minikaalimaankakaraa, mutta mulla oli sama kaalimaankakara ihan oikean kokoisena nukkena. JA, niitä ei ole mitään enää jäljellä! Byhyy! Kateus!
Ja kyllä, olispa kuin ennen.

Meri-T

Hei sä voit tulla meille leikkimään ihan koska vain! Voit lainatakin jotain noista kotiin!

Tiedoksi (Ei varmistettu)

Pakko mainita, että nuo alkuperäiset Koedat on ihan arvokkaita keräilykamoja. Keräilijöillä on omat sivutkin, joissa näitä myydään. :) Törmäsin sattumalta sivuihin, kun löysin tyttärelleni tuollaisen kirppikseltä muutamalla sentillä ja olisimme halunneet kerätä niitä lisääkin.

Meri-T

Oi kiva jos löysitte tuollaisen! Mä tiedän joo, en taida enää niitä lisää saada. 

purumurmeli (Ei varmistettu)

100 eläinsatua &lt;3 Ja mun lempisatu koirien kauneushoitolasta&lt;3 Mulla on toi kirja tallessa, omat lapset ei kyllä oikein arvosta noiden satujen hienoutta.

Meri-T

Koirien päivä kauneushoitolassa oli kyllä tosi hurmaava <3

Helmi K
sivulauseita

Miten mä olin unohtanut laveerauksen?!!!?

Mutta mitään noita muita juttuja en. 

Meri-T

Mä muistan laveerauksesta sen, että silloin tuli sellainen olo, että tekee taidetta, vaikka oikeasti vain väritti taustaa. Siinä näkee sanojen vallan!

helli pippanen (Ei varmistettu) http://hellipippanen.blogspot.fi/

Ihana blogi sulla, voi herranjestas! :D Tämä teksti oli liikuttava, vaikka itse olen 90-luvun lapsi. :)

Piiku (Ei varmistettu)

Muistan tuon pegasos kirjan, mutta en saa nimeä mieleen. Se on viime aikoina kummitellut mielessä ja mielelläni sen etsisin jos muistaisin nimen. Googlesta jo yritin löytää hakusanoilla Taini ja pegasos, mutta turhaan.... :( Voisiko joku auttaa?

Meri-T

Hei Piiku, kirja on nimeltään Tiny Candy - Taini ja lentävä poni. :) 

Piiku (Ei varmistettu)

Tervehdys ja kiitos kaunis vastauksesta! :) Myöhässä tulee kiitokset, kun ehdin sitten hävittämään linkin, mutta onneksi löysin blogisi uudestaan :D Hyvää kesää sulle!

Kommentoi