Kilpakosijoissa kaikki voittaa

vesa kietäväinen, eriikka väliahde, petra karjalainen, jyrki mänttäri                                      kuvat kari sunnari, TTT

Kilpakosijat on lajinsa huippua. Lajityyppi ohjaaja Tommi Auvisen mukaan on kansanmusikaali, kuten on kansanmusiikkia ja kansantanhuja. Sisällöltään laji on sitä, kuka nai kenet. Paljon muuta ajateltavaa ei kerry, silti jää hyvä mieli. Se on ihmeen kaltainen suoritus, miten nyhjätään tyhjästä laatua.

Rouva Värttinän eli Sari Kaasisen tekemä musiikki tähän näytelmään on huikea, samoin esittäjät, pelkkää Talenttia koko lauantai-ilta. Erityisesti Eriikka Väliahteen lukuisat soolot hivelivät minun ytimiäni, ja toisaalta joukkokohtauksiin saatiin eloa, iloa ja parhautta - ansiokas koreografia Jouni Prittisen - taustalla hyvä bändi. Tämän voisi heti taltioida albumiksi.

Herkkuhetkiä tarjosi muun muassa kanttorin pitämä rippikoulu. Saipa Mika Honkanen osuvan roolin. Sikasen isä ja poika, Pentti Helin ja Jari Ahola eivät läpäise rippikoulua, mutta jatkavat kosiomatkaansa. He tekevät viinapullon kulauttamisesta kohtauksen, joka saa varmasti aplodit alkoholin vastustajiltakin. Väliaplodeja jaeltiin muutenkin anteliaasti tässä esityksessä, johon Petra Karjalainen kuului kuin itsestäänselvyys pirteydellään ja laulunlahjoillaan. Vesa Kietäväinen ilmaantui myös laulamaan ja kosimaan menestyksekkäästi.

Samuli Muje Aku Kitusena ajoi hevosellaan (Severi Saarinen) moneen kertaan näyttämölle, ja joka ikinen kerta olin tikahtua, kun hevonen kommentoi ja isäntä komentaa sitä olemaan hiljaa. Kuulostaako kummalta? Paikan päällä voit itse todistaa, miten noste tekee katsojan hervottomaksi…

 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.