Kirka elää!

kuva rami marjamäki

hapsutakissa ja kesäsaappaissa!! 
vas aleksandra babitzin, kia lehmuskoski, jari ahola, petra ahola, irina saari

Hetki löi sunnuntaisena iltapäivänä, että lähdin nostalgioimaan teiniaikoja Suomen Kesäteatteriin Valkeakoskelle. Se onnistui. Jari Ahola Kirkana saatteli minut  muitta mutkitta aikaan, jolloin Aku Ankan tilaus oli meidän perheessä lopetettu. Yli 10-vuotias koulutyttö oli saanut oman huoneen ja seinälle oli noussut Kirkan kuvia ja julisteita Suosikista ja Introsta.

Lisäbonuksena musikaalista löytyi Irina, joka upeasti esittää Muskaa. Myös Petra Ahola Kirsti-vaimona ja Ushma Karnani Kirkan äitinä pääsevät ääneensä kauniisti. Kirkan tytär Aleksandra esittää lavalla itseään.

Jäin vaan miettimään, olisiko konserttiversio juontajan kera ollut minulle mieluisampi. Tavallaan juontoa hoiti joka tapauksessa Kirkan äiti, joka kertoi tarinaa perheestään. Kun ortodoksiset kellot ovat kumisseet, äiti aloittaa näytelmän: Minä Elisabeth Babitzin olen syntynyt vuonna 1917 Pietarissa. Siitä lähtien kaikki käydään läpi kronologisesti. Laulujen väliset touhut tai siirtymät tuntuivat monessa kohtaa kömpelöiltä. Babitzinin perheen jäsenet olivat jalustalla, muita saatettiin karrikoida hullunkurisiksi.  Kesäteatterihuumoria  piti repiä ikään kuin reiluuden kustannuksella.

Kirkan matkaan on poimittu tietysti Remu, Danny, Frederik, Vexi Salmi, Jaakko Salo ja Kassu Halonen. Yllättäen myös Suomen jääkiekkojoukkue ilmaantuu kännissä vuoden 1995 MM-voittojuhlista. Kummola tilaa Kirkalta Den glider in.

Laulajan laajasta levyvalikoimasta löytyvät sopivat biisit elämäntarinan eri käänteisiin, ilossa ja surussa. Silta yli synkän virran voisi sopia moneenkin kohtaan, sillä rankkoja vaiheita Babitzinin perheessä koettiin säännöllisin välein. Ensimmäinen Elisabethin lapsista hukkui jo 2 ½-vuotiaana. Samaan aikaan syntyi Sammy, jonka voittokappaleen Daa-da daa-da Jari Ahola ja Irina vetävät vauhdikkaasti duettona, mutta joutuvat kohta hiljentymään kappaleella Pois olet mennyt.  

Siitä on tosi kauan, kun olen kuullut viimeksi Leijat tai Kyyneleet, Mamy bluen ja Alku kaiken kauniin.  Aholan mahtava Born to be wild-karjaisu saa minut sisäisesti hymyilemään muistolle, miten Kirkan ”kurkkulaulua” suosimalla sain myös protestoida kotiväkeä vastaan. Ei kenenkään isä semmoista ”rääkyjää” kannattanut. Apianniemessä kannatus on ilmeistä ja äänekästä!

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.