Miljardin arvoinen vierailu

Tampester Teatro

kuva kari sunnari/ttt

Päätin mennä katsomaan Vanhan naisen vierailua työväenteatteriin, koska pääosassa esiintyy Tuire Salenius ja koska Duerrenmatt lietsoo nostalgiaa opiskeluajoilta. Kummaltakaan tämä ei ollut se vaikuttavin suoritus - perusasetelman dramatiikasta huolimatta - mutta riittävän hyvä. Kun kyse on rahan ja koston vallasta, seurauksena on moraalista pohdintaa monipuolisesti, myös leikkimielisesti, jopa äärimmäisesti: Voiko raha tehdä murhaajan?

Rahassa rypevän rouvan vaatimus saada miljardilla oikeutta menneisyyden tapahtumista entisellä kotikylällä aiheuttaa minussa aversioita. Pelkäänkö oman etiikkani pettävän?

Tuire Salenius näytelmässä Elokuu jäi kouraisuna sydänalaani pitkäksi aikaa. Sittemmin hän on kulkenut voimanaisena Kotalan Ailin koltussa. Suvereenisti hän kantaa myös miljonäärirouvan minkkiturkit ja timantit. Ilkka Koivula nuoruudenrakastettuna Alfredina on pian kuin mato koukussa. Kylän mukavin mies on se, jolle pitäisi kostaa. Yhtäkkiä Fredi näkee varattomat kaverinsa uusissa vetimissä, kirkontornissa soi uusi kello ja kaupunginjohtajan huoneeseen kannetaan uudet kalusteet. Oma poika on hankkinut upea auton noin vaan. Missä kulkee vainoharhaisuuden ja tervejärkisyyden raja?

Duerrenmattin huumori lienee sen verran kuivakkaa, että ohjaaja Maiju Sallas päätyi hakemaan naurua karikatyyreistä. Näytelmän tyylilaji ei kuitenkaan ole farssi - mutta kunnan herrat nilkuttavat ja irvistelevät kuka milläkin tavalla överisti.

Jäljelle jäävät silti kysymykset - oikeesti tai leikisti - kuten mistä summasta myisin periaatteeni, minkä verran urheiluauto houkuttelee muuntelemaan totuutta, paljollako kääntäisin selkäni ystävälle tai perheenjäsenelle. Kyläkokouksessa Guellenin asukkaat vannoivat toimivansa...ei rahan vaan oikeudentunnon ja tunnonrauhan takia...

 

PS Pitkin kesää tulin muuten kiinnittäneeksi huomiota autoihin näyttämöllä: Lähiöteatteri Lystillä oli se maitokärryhärveli, Pyynikillä huristelivat kuormurit. Tässäpä neljä paikallaan seisovaa jakkaraa vei perheen huimalle ajelulle siten, että kuvat molemmin puolin seinää kulkivat vauhdilla. Kyydissä olin minäkin!

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.