Notkeat kissat vauhdissa

Tampester Teatro
kuva harri hinkka TT

”Muista, luonne kissojen ei oo niin kuin koirien. Et voi tuttavuutta ehdottaa, saa kissa aivan aloittaa.”
Siinä on sisältö lyhykäisesti. Minusta on turha yrittää vääntää Cats-musikaalista yhtä syvällistä kuin T.S. Eliotin runoista. Kyllä tanssi, laulu ja silmänruoka ovat pääosassa.
Olen aina ihaillut kissan liikehdintää, mummolakesistä alkaen. Myös Alexander-tekniikka on syntynyt herra Alexanderin seuratessa kissan kulkemista. Nyt saa ihailla ihmisen kehonkäyttöä kissana koko illan. Kyseessä on maailman suosituin musikaali Cats Tampereen Teatterissa, ainakin suosituin Andrew Lloyd Webber -musikaali.
Lukeudun siis kissaihmisiin, vaikka koiratkin on kivoja. Rottia olen kavahtanut, mutta tämän esityksen jälkeen olen myös rottien ystävä. Tai yhden, Risto Korhosen. Hänen mimiikkansa on loistavaa. Kun rotta toimii tarjoilijana, tulee mieleen mykkäelokuvat, joiden tähti Risto Korhonen taatusti olisi, jos sellaista aikaa eläisimme.
Lari Halmeen ilmestyminen lavalle Runtunranttuna veisi jalat alta, ellen istuviltaan katsoisi. Sisäistettyä on kissana oleminen muillakin, tanssi- ja laulutaidot kohdillaan.
Ei tarvita Barbra Streisandia laulamaan Memorya, kun sen voi tehdä Ritva Auvinen suomeksi. Ja Jukka Virtasen suomennokset pätevät totisesti yhä. Eilen Grizabellana  oli Auvinen, jonain toisena päivänä Irina Milan, joka toimi myös esityksen lauluvalmentajana.
Ohjaamaan Tampereelle palasi George Malvius, joka ohjasi taannoin myös Kurjat ja  Piukat paikat TT:ssä. Hän pitää tärkeänä, että ohjaaja, kapellimestari (tässä: Martin Segerstråhle), koreografi (Adrienne Åbjörn), lavastaja (Mikko Saastamoinen) ja pukusuunnittelija (Tuomas Lampinen) menevät kohti yhteistä tavoitetta. Yhteisen päämäärän huomasi: Elämyksiä yleisölle.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.