Puolimatkassa taivaaseen

Näin valoa kohti mennen olisi tehnyt mieli laulaa Valkeakosken Kaupunginteatterin näyttelijöiden mukana ”On kesän kirkas huomen” viime sunnuntaina. Niin kuin taivaassa on ansiokas esitys. Tarina kulkee kirkkokuoron harjoituksissa. Tämä antaa luontevat puitteet musiikkinäytelmälle. Laulut ovat hyvässä hallussa. Pientä säätöä olisi vielä tarvittu, jotta olisin päässyt taivastilaan. Nimittäin muutamat töksähtelyt dramaturgiassa paljastavat, että esitys ei alun perin ole syntynyt näyttämölle. Niin kuin taivaassa perustuu ruotsalaiseen elokuvaan Så som i himmelen, joka ei saanut kovin kummoisia arvosteluja, vaikka hyviä aineksia ja ajatuksia löytyy.

Kun maailmankuulu maestro saapuu entisille kotikonnuilleen lymyämään maailman melskeistä, ja saa pienen kirkkokuoron johdettavakseen, hänellä on jäsenille ihan uudenlaisia keinoja ja oppeja hoitaa homma. Harjoitukset alkavat kuuntelemisesta eikä laulamisesta. Sukkapuikko kilahtaa lattialle. Mikä soundi! Joukossa on tietysti niitä, jotka eivät uuteen taivu. Nuori naisväki on puolestaan hyvinkin altista uuden kanttorin viehätysvoimalle. Papin vaimon hoksaa miehensä kateuden. Hän löytää jopa uudenlaisen suhteen yläkerran Herraan – jonka mielipiteitä kirkko on sorvannut ihan liian ahdasmielisesti. Kun lauluharjoitukset alkavatkin kuuntelusta eikä laulamisesta, papin vaimo kuulee myös miehensä äänenkorkeuden kirkon eri tehtävissä. Herkullinen kohtaus. Monia herkullisia/tunnelmallisia/viihtyisiä kohtauksia.

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.