Suurenmoistako?

kuva peero lakanen

Newyorkilaisen Florence Foster Jenkinsin elämäntarina (1868-1944) ”maailman huonoimpana laulajana” on kiehtonut ihmisiä siinä määrin, että siitä on tehty niin elokuvia, dokumentteja kuin näytelmiä. Viimeisin ilmaantui Komediateatterin lavalle helmikuussa.

-On vaikeaa laulaa väärin, kommentoi pääosaa esittävä Leena Rousti. Häntä helpotti luonnostaan mezzosopraanon ääniala siinä kohtaa, kun piti esittää koloratuurisopraanon aariaa Yön kuningatar. Laulunäytteitä edustaa myös Adelen kuplettiaaria. Puccinin Laurettan aariaa Florence vertailuttaa vieraillaan Amelita Galli-Curcin äänityksen kanssa.

Mikä pieleen laulamisessa niin kiehtoo? Florence Foster Jenkinsin pitkäaikainen elämänkumppani St Clair Bayfield sanoi seurapiirilaulajan kuoleman jälkeen, että Florencella oli tähtikarismaa. ”Aplodeista tunsi, että ne olivat aitoja, vaikka ihmiset saattoivat nauraa hänen laululleen.” Ilmari Saarelainen esittää täydelleen myötätuntoista kumppania, jonka mielestä unelmilla ei ole hintaa ja joka myös huolehti, että kriitikot eivät pääse konsertteihin.

Näytelmän käsikirjoitus perustuu laulajan viimeisiin vuosiin, mutta jo Florence Fosterin nuoruus tarjosi dramatiikkaa. Rikas isä ei tukenut tyttären musiikkiharrastuksia, joten tämä pakeni teinityttönä naimisiin. Liitto ei kestänyt kauan, varsinkin kun nuori vaimo sai mieheltään kupan. Sai hän tältä myöhemmin mittavan perinnönkin, samoin isältään. Omaisuuden turvin hän pääsi estradeille, mutta tuli myös surullisesti huijatuksi.

Näytelmässä päädytään toteuttamaan vanhanajan farssia – jossa välillä venytellään kohtuuttomasti vaikka leivoksen syöntiä tai sähkeen avaamista. Ohjaaja Panu Raipian sanoin: ”Tämän olisi voinut tehdä ilkeästikin, mutta me halusimme mukaan iloa ja lämminhenkisyyttä”.

Uran loppuhuipennus tapahtuu Carnegie Hallissa. Taru kertoo, että ulkopuolelle jäi jopa 2000 ihmistä. Sillä kertaa sisään oli päässyt pujahtamaan kriitikkojakin, joiden murska-arvosteluja St Clair ei saanut pidettyä piilossa. Laulaja kuoli kuukautta myöhemmin 76-vuotiaana. Sitä ei kukaan voi vannoa, että hän olisi musertunut arvosteluista.

Komediateatterin esiintyjät suoriutuvat sutjakkaasti vanhahtavassa tyylilajissa, jolla on ilmeisen vankat kannattajansa. Hyvänä ystävättärenä hössöttää Marjut Sariola, pianisti Comté McMoonina pokkaansa pitelee Aku Sajakorpi. Miia Räikkösen meksikolainen palvelijatar Maria piristää omalla tyylillään.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.