Syrjähyppyjä 2: Ask Ellen Gallagher

Tampester Teatro

Mennessäni Ellen Gallagherin näyttelyyn AxME, en osannut tarpeeksi mustien slangia ymmärtääkseni edes näyttelyn nimeä. Ask me. Ellen Gallagherin näyttelyssä oppii paljon niin rotuidentiteetistä kuin populaarikulttuurista, apartheidista ja orjuudesta. Jopa hiusten poliittisuudesta: Olisiko Obama saanut niin paljon ääniä, jos hänen vaimollaan Michellellä olisi afrotukka eikä suoristettuja hiuksia?

Silmät, huulet ja tukka toistuvat jatkuvasti, ovathan ne mustien rotupiirteiden tunnusmerkit. Silmät on usein maalattu valkoisiksi. Kyseessä on näkymätön kansa tai kansa joka ei saanut näkyä. Samoin kertaantuvat negro-sanan vokaalit E ja O.

Afroamerikkalaisen Ellen Gallagherin, 48, äiti on kotoisin Irlannista, isä orjakaupan keskuspaikasta Kap Verdeltä. Muinoin 14 miljoonaa orjaa kuljetettiin Kap Verden kautta Amerikkaan. Matkoilla 3 miljoonaa hukkui meren aaltoihin. Tätä taustaa vasten on syntynyt upea Watery Ecstatic -sarja, joka sisältää drexciya-myytin: Noiden kolmen miljoonan mustan jälkeläiset elävät nyt meren pohjassa ja voivat hyvin. Vesi on taiteilijalle tärkeä elementti, minkä vuoksi hän oli erityisen ihastunut Näsijärvi-maisemasta käydessään hyväksymässä näyttelypaikan.

Ellen Gallagherin työt ovat monikerroksisia, henkisesti ja konkreettisesti. Niissä on vaikutteita myös kirjallisuuden opinnoista ja musiikkiharrastuksesta. Materiaalejaan kuten muovailuvahaa, hiusvoidetta, ohuita paperiarkkeja tai aikakauslehtiä hän käsittelee kirurginveitsellä. Jotkut puhuvat kollaaseista, mutta taiteilija itse käyttää töistään nimeä maalaus. Yhtä maalausta taustoittaa järkyttävä ihmiskoe, jota tehtiin sadoille syfilis-potilaille heitä parantamatta vuosien 1932-72 ajan.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.