Ladataan...

Kuva: Kaapo kamu

 

Keltaisia, sinisiä, oransseja ja vaaleanvihreitä nauhoja ja kravatteja vilisee mustapukuisten filharmonikkojen yllä. Iloisen rämäkästi alkoi Tampere Filharmonian kausi tänä vuonna kaikilta osin. Rokkihenkisestä Rouvalista saisi myös stand up -koomikon. Rokkia ei sentään  soitettu, mutta henki tuli tervehdyksestä: Hyvää iltaa Hervanta! Todella, Vaparin liikuntasalissa oltiin, ja yleisö senmukaisissa asuissa. No, ainakin ilman paljetteja ja sifonkeja. Rossinin oopperan Wilhelm Tell alkusoitto sisältää lemmenparin, jonka hempeilyn ukonilma keskeyttää. -Kuulette sitten paukkeesta, milloin myrsky puhkeaa, milloin ratsuväki laukkaa, Santtu-Matias Rouvali evästää. Samaan saumaan hän ehtii ympätä kebabillakäynnin ja sen jälkeisen tytinän mahassa. Yleisö on vielä tikahtumaisillaan, kun seesteiset sävelet jo alkavat soida. Yleisö hiljenee kuin taikasauvalla, jollaisena Rouvalin tahtipuikkoa voikin pitää. Suupaltilla on sensuellit kädet ja uljas kehonkieli. Hieno kontrasti huulenheittoon syntyi sekunneissa. Rauhoitumme.

Sitten taas innoitumme – ja tuntuu, että koko orkesteri on innoittunut uudesta ylikapellimestaristaan. Sibeliuksen Tuonelan joutsenena Rouvali esittelee Heikki Pöyhösen ja englannintorven. -Joutsen ui mustassa joessa...vanhempi väki tietääkin, että hei, sehän on Kalevalasta...Jälleen sama henkeäsalpaava jännitysmomentti puheen ja soinnin herkkien sävyjen välillä. Toimii.

Oiva ohjelmistovalinta vie Tuonelasta Hollywoodiin: Leonard Bernstein – Rouvalin tupakkaa tuprutteleva lemppariukko - ja kolme tanssiepisodia musikaalista On the town. Väliajan jälkeen maestro lähes sulkee suunsa, koska vuorossa on klassisinta kaikesta, Beethovenin Kohtalosinfonia. Ylimääräisessä palattiin vielä Bernsteiniin, kyseessä oopperan Candide alkusoitto. (Äkkinäinen voisi tietysti kysäistä, mikä ihmeen ylimääräinen; onhan se yhtä vankkaan suunniteltu ja harjoiteltu kuin muu ohjelmisto.) Lopussa yleisö kiittää seisaaltaan huudahdellen. Rytmitaituri-Rouvalin tämän päälle hitaasti artikuloima ”Kiitos, toivottavasti piditte” saa sekin ilon irti. Edessäni oleva vanharouva oli myös noussut pystyyn taputtamaan villinä. Alkuun hän nimittäin kävi lokoisasti istumaan kolmelle penkille poikkipäin, otti tietysti kengät pois jalasta kuten kotonakin, ja nautti olostaan. Varmaan kolme kovaa penkkiä paikan päällä tuntui sittenkin paremmalta kuin muhkea sohva kotona.