Ladataan...

Saa nähdä, vetisteleekö Tampereen Työväen Teatterin yleisö, kun Laura Alajääski tai Maija Rissanen vetelee Et itkeä saa Argentiinaa ensi syksynä Evita-musikaalissa. Hyvin lauloivat yhdessäkin, jo tässä vaiheessa. Webberin&Ricen menestysmusikaalin harjoituksia teettää parhaillaan ”maailman onnellisin ohjaaja” Tiina Puumalainen. Kaksoismiehityksessä on yli 30 hengen ensemble esittämässä ristiriitoja herättäneen henkilön elämää. Eva Peron, Argentiinan merkittävin nainen, diktaattoripresidentin puoliso, köyhien kuningatar, vallanhaluinen ahnehtija, näyttelijä ja suffragetti, malli ja marttyyri.

Myös Otso Kautto vaikuttaa onnelliselta ohjaajalta. Brittihitti Yöllisen koiran merkillinen tapaus saavutti maagisen menestyksen merkillisellä aiheella Lontoossa. ”15-vuotiasta Cristopheria epäillään ensimmäisenä naapurin koiran tappamisesta. Sitten hoksataan, että poika, jolla on asperger, ei osaa valehdella. Hän vapautuu syytteestä, mutta päättää silti löytää tekijän - ja päätyykin ratkomaan oman elämänsä mysteeriä. Kuolleeksi luultu äiti löytyy. Mutta tämä ei ole mitään tunnepuuroa”, Kautto lopettaa.

”No tämä on tunnepuuroa oikein isossa kattilassa”, aloittaa ohjaaja Samuli Reunanen Rakkauslaulusta. ”Se käsittelee 50 vuoden avioliittoa kyselemällä, mihin elämässämme kannattaa tähdätä. Minkälaisen jäljen tai perinnön haluamme jättää toiseen ihmiseen ja maailmaan? Isoja kysymyksiä kevyestä hengittäen”, ohjaaja kuittaa. Lavalla nähdään kaksi eri-ikäistä pariskuntaa, Heidi Kiviharju ja Janne Kallioniemi sekä Jaana Oravisto ja Pentti Helin.

Ohjaaja Tommi Auvinen pääsee päsmäröimään sukulaisiaan, kun uusi vanhojen kvartetti kokoontuu näyttämölle. Eila Roineen esittämän Mariannen kahvipöydässä istuvat myös Liisa Roine, Maria Aro ja Jarno Hiilloskorpi. Emäntä kajauttaa, että ”onks täällä joku, joka uskaltaa rakastella päivänvalossa?”

Vielä ehtii on tämän näytelmän nimi.

 

 

Ladataan...

kuva harri hinkka

Kun näin Jatkuvan kasvun kantaesityksen Ryhmäteatterissa, ajattelin, että kiva kun tuli nähtyä kahden näyttelijäpolven mestarit vierekkäin lavalla eli Martti Suosalo ja Aku Hirviniemi. Ajattelin myös, että Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä ovat käsikirjoittajien nokkelimmasta päästä - mutta että tätä lajia piisaa vähäksi aikaa, ajankuvan tykitystä turbovaihteella. Nyt tuumaan, että hyvin mahtuu trilogian päätösosakin Tampereen tarjontaan, Frenckellissä. Vain hurtisti tehtynä voi tällaisia kansantalouden kursseja sietää. Peruskurssi alkoi Päällystakin kasinotaloudesta kotomaassa, sitten mentiin EU-taivaan alle, nyt jo globaalitalouteen. Jatkuvassa kasvussa esitetään ja selostetaan kaava, miten iso bisnes pyörii. Insinööri Antero Alapylpyrä pelastaa nöyrästi yhden sun toisen hankkeen ilman ihmisiä toimivilla masiinoilla, mutta itse hän on koko ajan pulassa ja aina vain kauempana yksinkertaisesta tavoitteestaan saada perheelle talopaketti ja pihagrilli. Jukka-talo vaihtuu Jämerä-talohaaveeksi täysin epärealistisesti: Vaimo häippää joogihörhön matkaan. Monenlaista veijaria hiihtelee Anteron matkan varrella, kioskinmyyjistä konsultteihin. Se tietää kymmeniä vaatteidenvaihtoja neljälle muulle näyttelijälle. Tom Lindholm on vaihtanut Akakin päällystakin Anteron paitoihin ja pusakoihin. Tuija Ernamo saa laitettavakseen Aasian ihmisten pienikokoiset vaatteet. Japanilainen liikemies ja kiinalainen grillimyyjä ovat herkullisia. ”Toi kinuski varasti meidän brändin”, karjuu isoilla palkeillaan Ville Majamaa, joka laitapuolen Paavona liittyy Alapylpyrän alamäessä yrittäjäkumppaniksi nakkikojuun. Alamäki jatkuu, mutta niin jatkuu myös Alapylpyrän optimismi ja sopeutuvaisuus. Majamaan lisäksi kanssanäyttelijät Mari Turunen ja Esa Latva-Äijö ovat vanhoja tekijöitä trilogian mentaliteetissa.

Videoiden käytöstä live-esityksessä moni nykyään jo närkästyy, mutta näppärää konstia ei kannata heittää yli laidan silloin, kun se puoltaa paikkaansa. Kun Antero Alapylpyrä näkee lentokoneessa elämänsä kuin filminauhana ennen kuolemaa, niin mikä sopisi sitä paremmin näyttämään kuin video. Ja miten saisi sukkelammin esiteltyä kannanottoa vanhustenhoitoon: Sinne vaan mummot AutoCare tuotantolinjalle, missä heidät eri etapeissa puetaan, pestään, syötetään ja ulkoilutetaan, ilman ihmistyövoimaa.

Videot tulivat siis jäädäkseen. Sitten seurasi kaiken pysäyttäminen lavalla ja pitkä hiljaisuus, viimeimmäksi pimeältä näyttämöltä puhuminen. Ohjaaja Mikko Kannisen pakissa on kaikki. Paljoutta joutuvat tekemään muutkin, koska käsikirjoittajat ovat sen sortin ahtaajia. Roolipakasta nousee Putouksen äänenpainojakin - mutta päähenkilö ei ole sketsihahmo: Hänellä on lapsuus. Entä lavastus sitten! Jeesus astuu taivaasta, mutta kohta mennään jo veden alla. Varsin hieno vedenalainen kuva on saatu aikaan Marjatta Kuivaston suunnittelemana.

PS. Seuraavaksi selvittelen ehkä jänisten magiaa taiteessa. Jäniksiä on alkanut hypähdellä lavalle asti viime aikoina, muissakin kuin Kellariteatterin Kerjäläsessä ja jäniksessä. Tässä rusakko loikki lähinnä puheen tasolla, paitsi alun hämäräksi jääneessä tanssiosuudessa.

Ladataan...

Tätä nykyä teatterit esittelevät keväkauden ja syksyn ohjelmiston melkein samaan aikaan. Tampereen Teatterin aina hyväntuulinen johtaja Reino Bragge totesi, että hän on saanut viime aikoina selitellä ikäviä talousasioita julkisuudessa, mutta tulevaisuuteen katsotaan silti reippaasti. Syksy vaikuttaa tosiaan odottamisen arvoiselta. Jos joku pitää naurua ja jännitystä pelkkänä budjetinpaikkausohjelmistona, niin pitäköön. Viisasta on paikata. Mikko Viherjuuri ohjaa päänäyttämön avauksena Villikalkkunan. Se on palkitun Broadway-komedian pohjoismainen kantaesitys. Marraskuussa meno riehaantuu farssiksi, kun Viherjuuri teettää paluun TT:n historian kolmanneksi suosituimmalle esitykselle Älä pukeudu päivälliselle. Farssin mestariksi tituleeratun Marc Camolettin sopassa on kuitenkin niin monta höystettä ja hämmentäjää, etten tiedä, uskallanko maistaa. Jos vaikka läkähdyn, tavalla tai toisella. Runsaista aineksista ovat yleensä myös Kari Hotakaisen keitokset tehty, mutta uskon niiden resepteissä pippurin, suolan ja sokerin suhteen olevan oikea. Ihmisen osan ohjaa Marika Vapaavuori. Hänen jäljiltään jyllää Kuin ensimmäistä päivää Frenckellissä yhä kuin ensimmäisenä päivänä, eli täydelle salille. Suhtaudun uteliaasti Malmikunnaksen perheeseen, jossa kukin tuo omanlaisensa ongelman käsittelyyn. Aikuisia lapsia on kolme + ystävät. Kaiken matriarkkana vierailee 82-vuotias kaunotar Anja Pohjola Malmikunnaksen Salmena. Salmessa kiteytyvä vanhemmuuden ikuisuus koskettaa ohjaaja Vapaavuorta juuri nyt, kun hän ottaa tuntumaa siihen, että toinen lapsista tuli täysi-ikäiseksi. Monenlaiset päätökset askarruttavat ja odottavat ratkaisua. "Pienestä lapsesta on krooninen huoli, sitä kuvittelee, että kohta se helpottaa, mutta ei helpotakaan..."  Ihmisen ikä -näytelmän Pekka-poika etsii myös reittiään elämään.

Kun Marika Vapaavuori eli itse tuota päätöksenteon aikaa yo-kirjoitusten jälkeen, hän pääsi pähkäilyistä kuin ihmeen kautta. "Tultiin juuri 1990 alun lamaan, mutta minua kohtalo potki eteenpäin kerta toisensa jälkeen." Teatteriala ei ollut kypsynyt itsestäänselvyytenä. Hän oli tosin tienannut taskurahoja iltatyössä teatterilla ja hanttihommaillut Pyynikillä. Marika Vapaavuori valmistui ensin valosuunnittelijaksi. Nyt ohjaustöitä on niin paljon, että hän sanoo vähitellen pudonneensa kelkasta valotekniikassa. "Tuo tuossa on osallinen alanvalintaani", Marika viittilöi Tommi Auviseen, jonka apulaisena hän toimi muinoin Pyynikillä, ja näki koko prosessin. Sittemmin hän ohjasi samojen honkien huminassa Häräntappoaseen 2010. Eipä juututakaan historiaan enempää vaan Tommi Auviseen. Hänen kontollaan on ensi syksynä kummitusnäytelmä Mustapukuinen nainen. Sitä on esitetty Lontoossa 25 vuotta, ja siellä Tommikin on karjahdellut katsomossa. Vaikka oli juuri vakuutellut vaimolleen, että häntä ei saa katsomossa pelkäämään. "Jos mikään ei liikauta Frenckellin esityksessä, niin ohjaajan piikkiin saa kahvit", Auvinen lupaa. Esa Latva-Äijö esittää näyttelijää ja Jukka Leisti vanhaa herraa, joka haluaa opetella näyttelemisen kautta käsittelemään menneisyyttään. Yksi esityksen viihdyttävä juju on kuulemma seurata tätä näyttämötyöskentelyä, joka on ensin karmaisevan huonoa. Oppilas ei ymmärrä edes tyhjää näyttämöä. Miten nyt tyhjällä näyttämöllä? Missä ovat hevonen ja rattaat?

Pages