Ladataan...

Lähisuhdeväkivalta. Tuon pitkän ja pelottavan sanan sisältö kuuluu jokaiselle. Voit joutua toimenpiteisiin myös sivullisena. Vai voitko? Toimitko? Myös pääparin ystävät ovat olennaisessa osassa näytelmässä Tarpeettomia ihmisiä. Näiden teot ja tarpeet Reko Lundan kirjoitti näkyviksi vuonna 2003. Ajankuva vie 1990-luvun lamaan, mutta aiheet ovat kestäviä. Reko Lundán oli vankka ja tarkkanäköinen kirjoittaja, joka osasi kuvata sen, miten lemmenluritukset muuttuvat kuritukseksi ja henkiseksi kuristukseksi. Miten häpeä ja työttömyys, syyllisyys ja mustasukkaisuus puristavat ihmistä. Minua melkein pelotti mennä TT Frenckelliin lauantain päivänäytökseen. Ettei vaan menisi synkäksi koko saunapäivä. Kengätkin pitäisi ostaa.

Onnellinen vaihe on hoidettu lähes alta pois, kun näytelmä alkaa; pariskunta kuhertelee sohvalla jo yleisön astellessa sisään. Tykkään susta niin että halkeen. Kun asentajien parhaimmistoon kuuluva mies saa potkut itse kokoamansa automaatiolinjan takia, asiaa ratkotaan ensin yhdessä. Kohta mies alkaa vihata haljetakseen. Asteettain näytetään perheväkivallan syntymekanismi. Yleisesti ottaen sitä lienee avattu viime vuosina ilman tabuja, mutta kohteeksi joutuneet (yleensä) naiset eivät tee ilmoitusta vieläkään. Käsiohjelman tilastotieto perheväkivallasta oli tarpeen kerrata. Tuulan lailla hävetään ja kielletään. Pidetään kiinni, vaikka pää on paketissa. Mätkimisen jälkeen mies muuttuu jälleen valloittajaksi. ”Mä pussaan pipin pois”. Samalla Tuulan päähän sattuu, auuts. Minäkin sävähdän.

kuva harri hinkka

Vaara vaanii entistä enemmän, joskaan Hakulisen pariskunta Karina ja Tuulana ei raasta sydäntä samalla raspilla kuin muinoin Paavolainen-Heiskanen Huojuvassa talossa, tv-ruudun läpi.

Ystävät yrittävät auttaa. Arttu Ratinen hukassa olevana luokanopettajana ja kummisetänä palauttaa lievästi mieleen hänen kukonaskeleensa Ihmisen osassa - tai jotain sellaista, mikä ei kuulu tähän. Viime vuonna TeaKista valmistunut Elina Keinonen löytää vaikuttavan hienovireiset konstit kehittyä lambadaa tanssivasta iloisesta työkaverista viisaaksi ja realistiseksi ystäväksi, jolla on omat toisenlaiset ongelmat.

Pieneen vaitonaiseen poikaan samaistuva ohjaaja tietää, miten tuoda lapsen osa esiin. Tämä ei tule väliin huutamaan, että lopettakaa. Miika Murasen ohjaus, Mikko Saastamoisen lavastus ja Mika Hiltusen valo- ja videosuunnittelu toimivat yhteen simppelisti ja selkeästi. Kerrostalokoti parvekkeineen muuttuu Siwaksi hevi-osaston kuvilla ja tavararullakolla.

Murasen musiikkivalinnat eivät pysyttele ajankuvassa, vaan kurovat aikaeroa umpeen. Joulu syntyy näpsästi, kun pannaan enkelikello pöytään ja taustalla piano kilkuttelee varpusta jouluaamuna. Kevätjuhlassa Aapo Salonen laulaa Chisun keijukaisista, joita on myös surullista sorttia.

Ladataan...

Sirkku Peltolan uutuus Hevosten keinu heilui pitkän tovin ennen kuin illan ensimmäiset aplodit heruivat. Ne sai Sorin Sirkus! Sori Sirkku, mutta sen verran hitaasti lämpeni yleisö. Kotaloiden jälleennäkeminen oli toki hauskaa, mutta sitten seurasi jotain kyllääntymistä. Loppua kohti tunnelma kohosi samoihin korkeuksiin, missä nuoret sirkustaiteilijat keinuivat.

Kari Sunnari

Alkukuvassa villihevosten lauma kuljettaa Suomen hevosesta alkaneen Kotalan perheen tarinan pustalle Romaniaan. Kolikoista köyhtyneillä perheenjäsenillä on taskussa lähinnä nappeja ja neppareita. Kerjuumatka kulki toisin päin kuin on totuttu. Ja suomalaisleirissä hoilataan mustalaismusiikkia Kaitsun ja Hamedin näppäinsoitinten säestämänä.

Eli kaikki vanhat tutut koolla: Suomea suloisesti sopottava Hamed, jolla ”palaa ikuinen olympiatuli sydämessään”, liuhuletti Kaitsu, jonka slangisanasto on paisunut urtsukasta macgaiveriin eli ihan liikaa, riipaisevasti raakkuva Aili, joka tuntee itsensä joskus ”amareista virkatuksi vessanmatoksi”, tuikea tyttärensä Jaana, napakanpehmeä tai pehmeännapakka mummunsa eli kaikkien Äite sekä tämän viisas tyttärentyttärentytär Tiikeri, vasta 9 vuotta, mutta Äiten sanoin ”kaikkein selväjärkisin tästä joukosta”.

Jänis pääsee jälleen näyttämölle, joskin se pannaan nyt pataan. Karmivien nylkemisohjeiden myötä joutuu miettimään joko eläinsuojeluasioita, omia syömisiään tai kaverin syömistä. Pupun nimi on Nuppu. Kaikki kietoutuu kaikkeen. Hevosenlihaskandaalikaan ei ole turha heitto. Sirkku Peltola haluaa matkan varrella nostaa esiin EU:n ja talouskriisin vaikutuksia kuten hevosten teurastus tai ihmiskauppa.

Kaikesta kurjuudesta huolimatta Kotalan perhe on sinnikäs; sitkeä kuin Suomen hevonen, vaikka EU-asetukset aiheuttavat villiintymistä myös ihmisissä. Kuten ne synnyttivät villihevosia etelänmaissa sen jälkeen, kun EU oli kieltänyt hevoset maanteillä. Toista oli silloin kun Ilja Repin maalasi teoksen Tolstoi ja hevoset. Maalauksella on suuri merkitys Kotalan perheen suunnassa, vaikkei taulu täyteenlastatun Ladan kyydissä olekaan. Arvoituksellista?

Olkoon, ensin etsitään sohvalle sija. Leiripaikka osoittautuu surullisenkuuluisaksi Nokia Cityksi. Kylälle suurta tragediaa aiheuttanut tehdas on aikaa sitten lopettanut puhelinten valmistuksen. Kaitsu löytää sentään Nokian tivolin vanhan tykin. Sillä on merkittävä panos pariinkin kertaan. Paukkukoon, nauru on ikuista, tietää Äite, kun perillä ollaan. Kauniit ja pelottomat nousevat aina, yksi toisensa jälkeen.

Musiikkiin kiinnittää joka kerta huomiota Sirkku Peltolan ohjauksissa. Varsinkin nyt ja varsinkin minä, kun veljeni viulunsoitto kajahtaa huippuämyreistä isoon saliin, jo toista kertaa. Reviisorissa vielä dramaattisemmin. Kolmannenkin kerran Doina Klezmer on kuulunut Peltolan musiikkilistalle, kontrabasson muristessa suomalais-ugrilaista klezmeriä. Kun sorinsirkuslaiset taiteilivat katon rajassa, korviaan sai lepuuttaa puhetulvasta nostalgisella hitillä I Who Have Nothing. Ja entäs lopetus: Muinoin nuorten radiolistassa raivostuttavan pitkään ykkösenä roikkunut Iltatuulen viesti oli muuttunut melkein hiveleväksi.

http://open.spotify.com/album/3OdNUntwBC43ta7wnpTkfr (Linkki Doina Klezmerin Nomada-albumiin)

PS Nimilistaa päärooleihin: Maria Aro, Tuire Salenius, Aimo Räsänen, Pentti Helin, Miia Selin. Emmi Kaislakari, Janne Kallioniemi, Ilkka Koivula, Severi Saarinen. Sorin Sirkus, tirehtöörinä Taina Kopra. Lavastus taattua Lindholmia ja äänisuunnittelu taattua Tuohimaata.

 

Ladataan...

Kahdeksan hengen kirjava joukko kokoontuu saaressa pidettävälle päihteettömälle ja seksittömälle aikuisten elämäntarkoitusleirille. Jokainen on pääosassa yhtä paljon, kokki yhdeksäntenä. Eppu Salmisen nimi on huijarileirinvetäjä-Kallena vedetty myös pääosien nimilistaan, mutta tämä häipyy kuvioista varsin pian; homo, joka karkaa ensimmäisen yön aikana koiran synnytykseen. Tämä sitten potenssiin 9, niin voi tehdä johtopäätöksiä henkilögallerista kohelluksineen, mukana on rokkikukkoa ja hippivääpeliä, lesboa, transua ja lestadiolaista.

Viikossa aikuiseksi -elokuvan lajityyppi on määritelty näpsästi: vuoksenmaalainen komedia. Se riittää viihtymiseen. Jokainen tv-katsojakin tietää käsikirjoittaja-ohjaaja Johanna Vuoksenmaan riehakkaita repliikkejä sarjoissa kuten Kumman kaa, Klikkaa mua ja Tahdon asia. Elokuva 21 tapaa pilata avioliitto tuli sekin hiljattain telkusta, Nousukausi on näytetty varmaan moneen kertaan.

Palkitun ohjaajan parhaimmistoon Viikossa aikuiseksi ei ulotu, mutta hyvän mielen leffana sitä tekee mieli olla pahemmin rääpimättä. Joitain henkilövalintoja tulee ihmetelleeksi, mutta eniten hienosäädön puutetta ylipäätäään, niin tyypeissä kuin tapahtumissa. Vaikka kyse on karikatyyreistä, niin liiasta syntyy klisettä. Johanna Vuoksenmaa kuvailee ensemblen ohjaamista uudenlaiseksi seikkailuksi. Entiset toimintatavat ja yksilöohjaus eivät päde. Jotkut ylilyönnit menevät kyllä ihan näyttelijän omaan piikkiin.

Höh, aloinko sittenkin rääpiä? Se loppuu tähän. Runsaasti herkullisia hetkiä, liikuttaviakin, on tarjolla Rymättylän kauniissa maisemissa.

PS Yhden Protun aikuisleirin ohjanneena mietin hetkisen, viekö elokuva pohjaa virallisilta Prometeus-aikuisleireiltä, koska vilautetaan joitain järjestön omia käytäntöjä ja tutustumisleikkejä. Ilman Protu-sanan käyttöäkin olisi pärjätty. Vai tarvittiinko se yhden tohelon takia, joka luuli tulleensa yhteiskunnalliselle Prole-leirille. Sitten hylkään huolestumisen: Enhän minä voi niin tosikko olla, minäkö muka! överithän tässä juuri pelastavat. Sitä paitsi ohjaaja kertoi olevansa riparitaustainen leirikonkari, joka on laittanut oman jälkikasvunsa protulle. Järjestön hallitus kutsuttiin ensimmäiseen esitykseen.

PPS Ai niin, se nimilista: Minttu Mustakallio, Taneli Mäkelä, Jarkko Niemi, Jarkko Pajunen, Essi Hellén, Minna Koskela, Iina Kuustonen, Anna-Leena Sipilä, Lauri Tanskanen

Pages