Ladataan...

 

Tämä nostalgiointi tapahtui suuremmin suunnittelematta: Sain kutsun Teatteri sTaTen avajaisiin, jonka päivämäärä olisi ollut Juicen 65-vuotissyntymäpäivä, jos hän olisi elossa. Esitys Lasillinen Juicea mukaeli Juicen loppuaikojen keikkaa välispiikkeineen ja kävelykeppeineen. Olikohan ankea vaikutelma osuvin vaihtoehto? Joka tapauksessa Otto Kanerva toteutti hyväksi havaittua meininkiä, että pieteetillä parempi, koska legendaa ei kannata matkia. Kunnianosoitus monilahjakkuudelle meni perille, minun tuli suorastaan ikävä Juicea. Sen myötä kaivelin myös epämääräisiä kytköksiä Juicen elämään; että opiskelimme samassa oppilaitoksessa, joskaan emme yhtaikaa. Olin vasta toinen manttelinperijä Tampereen kieli-instituutin Uutistuutin päätoimittajana. Toisekseen reliikki, jota ei enää ole: Muutama vuosi sitten sain viherkasvin pistokkaan Juicen ensimmäisen avioliiton kodista.Voi tsiisus, miten en onnistunut sitä säilyttämään?? Ja entäs ne abilaulut Juicen säveliin: Väsäsimme lukioaikaan Marilynin muotoon Vladimir Vladimir milloin riisut jumpperin. Romanovin sukua oleva ja länteen orientoitunut venäjänope riisui aina tunnin alkuun nahkarotsinsa, mutta meille oli selvää, että hän toivoi myös tyttöjen riisuvan jumpperinsa. Minihameella minäkin korotin venäjän numeron ysiin lopputodistuksessa :)

Perjantaina oli sitten nimipäiväni, mutta perinteiset kekkerit kotiväen kanssa kariutuivat, koska kukaan ei halunnutkaan kakutella. Sain viiriäisen, että Pelle Miljoona on jatkumoa nostalgialle, vietän Klubilla nimipäiviä.

Juhani Leskisellä ja Petri Tiilillä on viiden vuoden ikäero Klubin keikka liittyi Pellen 60 v- synttäriin.. Juice lauloi, että elämästä ei selviä hengissä, mutta Pelle Miljoona is alive ja hyvässä hapessa. Pellen elämänkaari toteutui siinä painotuksessa, että balladien puolelle meni. Minulla on vinyyli, missä villi lapsi juoksee ja moottoritie on kuuma, en kyllä päässyt samaan kiihkoon kuin muinoin. Enkä sure, mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Plus illassa oli yllätyksiä alussa, lopussa ja keskellä. Alussa eräs mies kysyi, että mikähän biisi tulee ekaksi, tuleekohan Juokse villi lapsi. Vastasin, etten tiedä, mutta kuvittelisin, että ensin tulee jotain tuntemattomampaa settiä. Näin tapahtui. Tauolla yllätti nainen, joka kysyi, olenko opettaja. Ja jos olen yksin, heidän kanssaan voi kyllä jutella. Lopuksi ja lähtönarikassa eräs mies kysyi, että kumpi on parempi, Juice vai Pelle? Tietämättä edellisestä Juice-illastani. Riemastui kun sanoin, että Juice vetoaa ällitälliin, Pelle sydämeen. Arvostan molempia.

Ladataan...

Näin valoa kohti mennen olisi tehnyt mieli laulaa Valkeakosken Kaupunginteatterin näyttelijöiden mukana ”On kesän kirkas huomen” viime sunnuntaina. Niin kuin taivaassa on ansiokas esitys. Tarina kulkee kirkkokuoron harjoituksissa. Tämä antaa luontevat puitteet musiikkinäytelmälle. Laulut ovat hyvässä hallussa. Pientä säätöä olisi vielä tarvittu, jotta olisin päässyt taivastilaan. Nimittäin muutamat töksähtelyt dramaturgiassa paljastavat, että esitys ei alun perin ole syntynyt näyttämölle. Niin kuin taivaassa perustuu ruotsalaiseen elokuvaan Så som i himmelen, joka ei saanut kovin kummoisia arvosteluja, vaikka hyviä aineksia ja ajatuksia löytyy.

Kun maailmankuulu maestro saapuu entisille kotikonnuilleen lymyämään maailman melskeistä, ja saa pienen kirkkokuoron johdettavakseen, hänellä on jäsenille ihan uudenlaisia keinoja ja oppeja hoitaa homma. Harjoitukset alkavat kuuntelemisesta eikä laulamisesta. Sukkapuikko kilahtaa lattialle. Mikä soundi! Joukossa on tietysti niitä, jotka eivät uuteen taivu. Nuori naisväki on puolestaan hyvinkin altista uuden kanttorin viehätysvoimalle. Papin vaimon hoksaa miehensä kateuden. Hän löytää jopa uudenlaisen suhteen yläkerran Herraan – jonka mielipiteitä kirkko on sorvannut ihan liian ahdasmielisesti. Kun lauluharjoitukset alkavatkin kuuntelusta eikä laulamisesta, papin vaimo kuulee myös miehensä äänenkorkeuden kirkon eri tehtävissä. Herkullinen kohtaus. Monia herkullisia/tunnelmallisia/viihtyisiä kohtauksia.

 

 

Ladataan...

 

 

veeti kallio, miika muranen, petra karjalainen

Jopas! Poikamaisella olemuksella varustettu Miika Muranen, 31, ohjaa parhaillaan harjoituksia TTT:n syksyn musikaalin Desirèe - Pieni yösoitto. Minun kaksi viimeistä kokemustani teatterissa ovat olleet Murasen ohjauksia, joissa on menty asia edellä ja rankasti. Tampereen Teatterin Tarpeettomissa ihmissä rakkaus vaihtuu väkivallaksi, Työväenteatterin Kaikki on kohta hyvin -näytelmässä rakkaus on aidsin takia määräaikainen. Desirèen lempeily on hempeämpää sorttia.

Havahdun, että musikaalejahan Muranen on nimenomaan urakoinut; My Fair Lady ja Myrskyluodon Maija Jyväskylässä, Chicago ja West Side Story Lahdessa. Niskavuoren naisten sovittaminen musiikkiteatteriksi tuntuu olleen erityisen mieluista. Nyt Miika Muranen kehuu niin vuolaasti Desirèetä, että on pakko kysyä: Miksi Pieni yösoitto – johon TTT:ssä on nostettu nainen eteen - on sitten jäänyt lähes tuntemattomaksi Suomessa, jos se on niin hyvä? (esitetty vainTurussa 2011) Ohjaaja uskoo syyn olevan syntyajankohdassa. Hairin aikakaudella 1970-luvulla epookkipukuinen A Little Night Music kalskahti vanhanaikaiselta. Tosin se pyöri Broadwayllä ja palkittiin Tony-palkinnolla. Tarinan perimmäinen alku on vielä kauempana, Ingmar Bergmanin romanttisessa komediassa Kesäyön hymyilyä, joka ansioitui puolestaan Cannesissa jo 1955. Juuri Ingmar Bergmanin nimi merkitsi Muraselle meriittiä, jonka vuoksi hän ajatteli, että ”ei se nyt ihan huttua voi olla”.

-Ohjaajantyö olisi kammottavaa, jos tekisi vain yhdenlaisia juttuja. On ollut hienoa tehdä painavaa asiaa, nyt on ihanaa mennä iloiseen rakkauden täyttämään maailmaan, samalla uusiutuu itse, hyväntuulinen Muranen sanoo. -Kyllä musikaaleistakin voi asian löytää, rakastamisesta ja sen vaikeudesta on taas kysymys. Voi myös viettää viihtyisää iltaa muuten vaan.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Muranen kävi lukion Tampereella ja teatterikoulun Helsingissä. Hän valmistui sekä ohjaajaksi että näyttelijäksi 2009, ja muutti pian sen jälkeen takaisin Tampereelle. Tämä tuntuu kuulemma ihan kotikaupungilta. Seuraavaksi hänellä on tiedossa kaksi opiskelupaikkaa: joko teatterin jatko-opintoja kaksi vuotta tai fysioterapeutin opinnot. -Fysioterapia tarjoaisi hengähtämistä teatterista paljon tekemisen jälkeen. En ole vielä päättänyt, Muranen hymyilee.

Aikamoinen aatos aallonharjalla, rispektii.

MM - mansen mestari

 

Pages