Ladataan...
Tampester Teatro
kuva harri hinkka TT

”Muista, luonne kissojen ei oo niin kuin koirien. Et voi tuttavuutta ehdottaa, saa kissa aivan aloittaa.”
Siinä on sisältö lyhykäisesti. Minusta on turha yrittää vääntää Cats-musikaalista yhtä syvällistä kuin T.S. Eliotin runoista. Kyllä tanssi, laulu ja silmänruoka ovat pääosassa.
Olen aina ihaillut kissan liikehdintää, mummolakesistä alkaen. Myös Alexander-tekniikka on syntynyt herra Alexanderin seuratessa kissan kulkemista. Nyt saa ihailla ihmisen kehonkäyttöä kissana koko illan. Kyseessä on maailman suosituin musikaali Cats Tampereen Teatterissa, ainakin suosituin Andrew Lloyd Webber -musikaali.
Lukeudun siis kissaihmisiin, vaikka koiratkin on kivoja. Rottia olen kavahtanut, mutta tämän esityksen jälkeen olen myös rottien ystävä. Tai yhden, Risto Korhosen. Hänen mimiikkansa on loistavaa. Kun rotta toimii tarjoilijana, tulee mieleen mykkäelokuvat, joiden tähti Risto Korhonen taatusti olisi, jos sellaista aikaa eläisimme.
Lari Halmeen ilmestyminen lavalle Runtunranttuna veisi jalat alta, ellen istuviltaan katsoisi. Sisäistettyä on kissana oleminen muillakin, tanssi- ja laulutaidot kohdillaan.
Ei tarvita Barbra Streisandia laulamaan Memorya, kun sen voi tehdä Ritva Auvinen suomeksi. Ja Jukka Virtasen suomennokset pätevät totisesti yhä. Eilen Grizabellana  oli Auvinen, jonain toisena päivänä Irina Milan, joka toimi myös esityksen lauluvalmentajana.
Ohjaamaan Tampereelle palasi George Malvius, joka ohjasi taannoin myös Kurjat ja  Piukat paikat TT:ssä. Hän pitää tärkeänä, että ohjaaja, kapellimestari (tässä: Martin Segerstråhle), koreografi (Adrienne Åbjörn), lavastaja (Mikko Saastamoinen) ja pukusuunnittelija (Tuomas Lampinen) menevät kohti yhteistä tavoitetta. Yhteisen päämäärän huomasi: Elämyksiä yleisölle.

 

Ladataan...
Tampester Teatro
kuva Kari Sunnari

Presidentin ja tytön alkukuva hätkäyttää. Tommi Raitolehto astelee Eino Salmelaisen näyttämölle täysin Urho Kekkosen olemuksessa hartioita myöten. Seuraavaksi presidentti astelee päättämään vuoden 1975 ETY-kokousta. Vakaan alun jälkeen Maarit Tyrkön kirjoihin perustuva ja Seija Holman näpsästi käsikirjoittama ja Tuomo Reunasen ohjaama näytelmä on paljon railakkaampi kuin osasin kuvitella.
Tommi Raitolehdon vastanäyttelijä Maija Lang tosin tuntuu liian teinimäiseltä typyltä, ikäerosta huolimatta. Onneksi presidentin seurueessa on monta muutakin seurattavaa, kun hän käy matkoilla, kalassa ja hiihtämässä. Ahti Karjalaisena Aimo Räsänen, Kalle Kaiharina Mika Honkanen, joka on myös mainio Aleksei Kosyigin. Janne Kalliomäelle lankeaa monta roolia, Kiiski-kertojan lisäksi jopa muotokuvamaalari Ilja Glazunov. Kekkosen pitkäaikaisena salajulkisena naisystävänä Anita Hallamana yrittää pärjätä Annina Ärölä. Hän saa myös mustasukkaisuuskohtauksen toimittajatytön takia. Kovin valmiiksi Urkin ja Tyrkön suhdetta ei tehdä, mitä nyt presidentti toteaa, että "rakastan meidän ystävyyttämme".
Koska Kekkonen tunnetaan naistenmiehenä, mainittakoon tähän väliin, että hän myös kunnioitti sairastelevaa puolisoaan Sylviä. Se otetaan esityksessäkin huomioon: ”Sylvi oli rauhan majakka minulle, ei koskaan moittinut, vaikeni vain.”
En ole lukenut Maarit Tyrkön kirjaa Tyttö ja nauhuri enkä Presidenttiä ja toimittajaa. Näytelmäversiosta kuullessani taisin ajatella, että mitä niitä vanhoja vellomaan. Mutta nyt olen tyytyväinen tietynlaisesta historiankertauksesta. Kostamus ja kaivoksen rakentaminen oli aikoinaan kova juttu kainuulaisille. Toiset kävivät hankkimassa talorahat, toiset joivat itsensä hengiltä.
”Kostamuksen kunniaksi kajautetaan Nälkämaan laulu. Minä olen koulupoika Kajaanista”, kailottaa Kekkonen jatkoilla. Ydinjoukko onkin varsinainen svengijengi  laulamaan.
Urkki puolestaan vitsaili jopa sairasvuoteella, kertoili eturauhasvaivoissaan Englannin kuningas Edwardista, joka ohjeisti kruununperillistään: Tärkeintä on, että käyt kusella aina kun se on mahdollista.
 

Ladataan...
Tampester Teatro
kuva kari sunnari, ttt

Jykevää on rakkaus -Agents-musikaali pyörii TTT:n ohjelmistossa tiiviisti loppuvuonna, parhaaseen pikkujouluaikaan.
Kehyskertomuksen osalta menin esitykseen tyhjäpäänä. Mainonnan perusteella odotin kai enemmän Agentsin soundeja, mutta Agents-musikaali perustuukin minulle tuntemattomaan Seppo Saraspään romaaniin Ansiosidonnainen.
Ensimmäinen puoliaika aiheutti siis häkellystä. Kliseiden niputtamista ryypiskelyn oheen - Teboilin baarissa tai työttömän rakennusmiehen Askon  kämpillä ja saunassa. Jyrki Sepän lavastus vaati runsaasti roudausta.
Asianpoikaset, työttömyys ja hakkuut, hukkuvat muun hulabaloon huminaan. Tämä vielä Lapissa, joka tuntui vaikealta siirtää näyttämölle. Olemattomia vaivaiskoivuja etsittiin, mustikanvarvuista kiisteltiin. Järvelle mentäessä vallitsi sentään rauha, tähtiä taivaalla, vene ja vedenlotinaa, linnunhuuto yössä.
Juopporinki Asko, Jatkoroikka ja Killeri eli Antti Lang, Jari Ahola ja Mika Piispa saavat kyllä laulut soimaan, kuten myös musiikkikomedian naiset, Kristiina Hakovirta, Petra Ahola ja Suvi-Sini Peltola. Minulle uusi ilahduttava  laulajatuttavuus oli Merja Koivula, joka esitti venäläistä ilotyttöä Ninaa. Hänen avullaan saatiin myös romantiikkaa aikaan, mutta vasta väliajan jälkeen alkaa syntyä tarinaa. Sitä ennen heittelehditään, hirvenkin hortoillessa välillä taustalla.
Agents-vainajia nousee haudoistaan. Ihan kuin Spedekin kävisi  lavalla?? Mitä ihmettä. Pieruhuumoriltakaan ei vältytä.
Ansiosidonnaisen kietominen Agents-pakettiin puoltaa Rauli Badding Somerjoen ja Topi Sorsakosken ilmaantumista lavalle. Hyvin olivat oloisia.
Esittäjien laulu- ja tanssitaito ovat esityksen suola ja juhla.
Koreografiat ja ohjauksen teki Tiina Brännare. Raikkaimmasta päästä oli tanssillinen ja koreografinen yhdyntä, kun Asko ja Nina löysivät toisensa, sekä pukumiehet tarjoilijoina.
Alabama House Band uurasti oivasti, koskettimissa Pekka Siistonen ja Ali Ahmaniemi, kitarassa Vesa Hyrskykari, rummuissa Miika Perkiö, basson varressa Teemu Broman.

Pages