Ladataan...
Melkein kuin elokuvasta, joka täyttää jo 76 vuotta: Nokian Ansa ja Tauno eli Rami Mäkelä ja Jannina Heiman

Kesäteatterisesonki on kuumimmillaan, eläkäämme romanssista toiseen, löytyipä oma kesäheila tai ei. Nokialla kulkuri ja kartanon Helena saavat toisensa, Merunlahdella tukkipoika Turkka ja Pietolan talon tyttö Katri raivaavat esteet eli rättärin tieltään, samoin Huotari ja Anni sekä Tolari ja Maija. Pyynikillä Niskavuoren nuorelle emännälle kävi huonommin, mutta Juhani ja Malviina rakastavat palavasti.

Valentino-teatterin Tukkijoella on resursseiltaan vähäisin, mutta iloisen illan sekin saa aikaan veden äärellä Merunlahdella. Nokian kesäteatterissa Kennonkoskella järvi jää selkäpuolelle, mutta puitteet ovat kukkeat ja porukkaa on paljon pyörähtelemässä Kulkurin valssia. On mustalaisleiriä ja pietarilaista Troikkaa ja pelipöytää – ennen kuin päästään suomalaiseen kartanoelämään. Nokian Ansa ja Tauno eli Rami Mäkelä ja Jannina Heiman suoriutuvat rooleistaan hienosti, kuten koko porukka. Bassojen basso paljastuu mustalaisten kuninkaasta Mirkosta eli Sakri Leinosesta. Humoristien kuningas tässä esityksessä on kakkoseksi jäänyt sulhaskandidaatti Eric eli Pete Hiltunen. Appiukkokreivi eli Lasse Saari suosii vaurasta Ericiä, tämän rahoilla saisi uuden sikalan. Kreivitär eli Johanna Pekola myötäilee ja jakaa tyttärelleen elämänohjeita: Avioliitossa on vain hyvä, jos mies on vähän tyhmä. Kuumin syli ei ole se paras!

Mustalaiskatras saa meluisaa iloa ja silmänruokaa aikaan, musiikki tempaa mukaansa, varsinkin kun säestys on kunnossa koko kaksituntisen: viulussa Eeva Oksala ja hanurissa Sami Varvio. Heidän kahdestaan tarjoilemansa Kuninkaan czardas vei ihan kuin konserttivälipalalle.

Villivili näytti jo lyhyessä ajassa tottuneen taputuksiin, joista käsiohjelmassa varoitettiin. Pyörätuolit piti yhä viedä takariviin, koska hevosen todettiin niitä säikkyvän. Kun taas aseen paukahdellessa – oli kaksintaistelua sekä kummituksia - Villivili seisoi näyttämöllä kuin patsas. Yleisön joukossa taisi olla jokunen, joka näki ensi kertaa hevosen livenä. Ainakin katsomo oli täynnä ja ikäjakauma laaja.

 

Ladataan...

Ladataan...

 

Pyynikin kesäteatterin tämänkesäinen esitys Niskavuoren nuori emäntä on paljon muutakin kuin kolmiodraama, paljon enemmän kuin ”liian tuttua” niskavuorelaista kronikkaa - vaikka Hella Wuolijoen vahva teksti on säilytetty sellaisenaan, onneksi. Sen sijaan Miika Muranen sai perikunnalta oikeudet sovittaa teos musikaaliksi - tai sentapaiseksi musiikkinäytelmäksi. Idea alkoi soida päässä, kun hän oli saanut lahjaksi itselleen tuntemattoman Saaga Ensemblen albumin. Tanhuja ei nyt tarvita, kun Jenni Nikolajeffin moderni koreografia yhdistyy kekseliäästi perinteisiin työvälineisiin, niin viikatteisiin kuin peltiämpäreihin.

Voimakkaat naiset korostuvat Pyynikillä, joskin Hella Wuolijoen näytelmät yleisesti sisältävät kuvion vahvoista naisista ja heikoista miehistä. Emännästä tulee isäntä. Juhani eli Mikko Nousiainen rukoilee välillä voimaa vaimoltaan Loviisalta, joka puolestaan joutuu rukoilemaan rakkautta Jumalalta Malviina-meijerskän takia. Monia oivaltavasti ja koskettavasti toteutettuja kohtauksia mahtui vanhaan tarinaan. Vanhan emännän kuolema ja nopeaan sukeutunut hautajaissaattue, ilottomasti nuoruutensa viettäneen Hetan kuvakulma ilakoivaan palvelusväkeen, Juhanin tekemä valinta lopussa...

Keskustelu suomen kielen asemasta toteutetaan lähinnä hupaillen, kun ruotsinkieliset arvovieraat saapuvat. Osuvasti se ajankuvaa tuo mukaan silläkin sortilla. Myös lakanoista ja piirongista riitely saa yleisön nauramaan, niin karua kertomaa kuin perintöriidat monessa suvussa ovatkin. Huumoripuolella Sari Havas räjäyttää potin Juse-muorina, kunhan hän on ensin päässyt hautaan vanhan emännän roolista.

​niskavuoren piiat ja rengit                                          kuva leena klemelä

Marjaana Mutasen puvustus puhuu harvinaisen selkeää kieltä. Malviinan hame on punainen kuin toreadorin liina. Yhtä hulmuavana liekehtii Elina Keinonen meijerskänä. Loviisan leningit muuttuvat sitä tummemmiksi, mitä enemmän nuoren miniän nöyryys karisee ja petetyksi tulleen emännän katkeruus kasvaa. Maria Pere muuntuu roolissaan taitavasti, eivät vain vaatteet. Hetan puku on kuin komentajakenraalin hame. Sitä kantaa Petra Karjalainen komiasti.

Kaikki tekijät ja tanssijat ansaitsevat kiitoksen, heikkoa lenkkiä ei ole, tunteen voima ja palo on suuri. Parasta Pyynikillä moneen vuoteen. Pyörivän katsomon antamat mahdollisuudet – ja pusikot pitkältä matkalta - on saatu hyvin käyttöön. Soutuveneitäkin sattui lipumaan sopivasti Pyhäjärvellä. Ja huom! Niskavuoren tarina ei ole temmattu tuulesta vaan eräästä hauholaisesta suvusta. <3 <3 <3

<3

​sari havas sujuvasti tuplaroolissa

Pitkän perspektiivin näyttelijä Sari Havas on ensi kertaa niskavuorelainen. Hän aloittaa arvokkaasti vanhana emäntänä ja jatkaa juoruilevana Juse-muorina eli Malviinan äitinä ihan hillittömällä tavalla. Havas oli tosi mielissään, kun Miika Muranen kysyi mukaan: Klassikko ja musikaali ja kunnianhimoinen ohjaaja kuulosti hyvältä yhtälöltä.  -Niskavuoren nuoressa emännässä on kaikki perusdraaman ainekset, mutta rakkaussuhteiden lisäksi kyse on naisen asemasta, vallasta, solidaarisuudesta, uskollisuudesta. Tasa-arvoasioista sopii muistuttaa tänäkin päivänä, mutta historiallisuus tuo jotenkin kohottunutta tunnetta, ja draaman keinoin monista asioista on helpompi puhua, Sari Havas sanoo. Hän on asettunut kesäksi Pispalaan. Tampere on tullut tutuksi ja mieluisaksi kaupungiksi jo Tohlopin tv-töiden takia. Nykyinen elämänkumppani viettää kesän enimmäkseen merellä, mutta on Pispala hänellekin jo tutuksi tullut. Kaikki on hyvin tässä ja nyt.