Ladataan...
Tavaraton

Minulla on maailman paras sisko! Viime viikolla laitoin hänelle viestiä, että saisinko nukkua hänen ja miehensä asunnossa juhannuksena, kun he ovat poissa. Laitoin viestin, koska harmitti niin vietävästi, ettemme muuttaneetkaan tällä viikolla. Tiesin myös, että jos olen kolme päivää kotonamme homeessa, niin henki ei kulje yhtään. Siskoni vastasi salamana, että tietenkin sopii, tervetuloa.

Torstai-iltana myöhään ajelin siskoni luo ja menin sisälle. Mitä siellä odottikaan! Sängyllä oli pyyhe ja karkit, kuten hotellissa. Pöydällä oli mainiosti kirjoitettu tervetuliaiskirje, jonka luettuani purskahdin täyteen itkuun. Minusta välitetään ja huolehditaan näin paljon, että oli keksitty juuri minua ilahduttavat jutut: aamupala ja herkuttelua. Bonuksena oli vielä työhuoneeseen tehty minikirppis.

 

 

Hymyhuulilla haahuilin siskoni kodissa. Lopulta maltoin istahtaa sohvalle lukemaan lehtiä, kuuntelemaan kerrostalon ääniä ja lokkien kirkunaa, katselemaan kauniisti sisustettua kotia. Tekipä hyvää vain olla.

Nämä pienet suuret ystävien ja sukulaisten teot ja sanat ovat kannatelleet tänä keväänä paljon. Välittäminen on ollut kuuntelua ja konkreettisten asioiden ratkaisua. Yksin ei meidän perheen ole tarvinnut tätä suota tallata. Onneksi.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Tavaraton

"Ihanaa, te saatte ostaa kaiken uusiksi!", "Mieti kuinka kivaa on shoppailla!", "Katsos nyt pääset kunnolla konmarittamaan.", "Mä olen miltei kateellinen, että voit luopua kaikesta tavarasta ja saat aloittaa kaiken alusta. Hankkia vain tarpeellista ja oikeasti kivan näköistä." tai "Se on vain materiaa, tärkeintä on ihmiset ympärillä ja sydämessä olevat muistot. Eihän niillä tavaroilla ole väliä." Tuollaisia lauseita olen kuullu tässä viime aikoina. Tälläkin viikolla työpaikan kahvipöydässä oikein kilpaa keksittiin kaikkea hyvää mitä tavaroista luopuminen tuokaan. Itse hymyilin ja luistelin vain mukana, en oikein muutakaan osannut ja pelkäsin, että kohta pillahdan itkuun.

Onneksi yksi työkavereista istui kahvipöydässä. Hän oli miltei koko keskustelun ajan hiljaa, vaikka yleensä on aktiivinen keskustelija. Sitten hän avasi suunsa "Miettikää nyt vähän. On aivan eri asia vapaaehtoisesti luopua tavaroista kuin luopua pakon edessä ja yllättäen kaikesta tavarastaan." Osa porukasta meni hiljaiseksi, osa jatkoi hyvien puolien etsimistä ja jotenkin onneksi keskustelu kääntyi muualle. 

Olen niin kiitollinen työkaverilleni. Hän osasi asettua minun saappaisiini. Ymmärsi miltä toisten hyvää tarkoittava tsemppaaminen ja katseen kiinnttäminen vain hyviin puoliin voikaan tuntua.

 

Share

Ladataan...
Tavaraton

Millaiset sängyt lapsille? Kouluikäisistä lapsista kun on kyse, niin onko kerrossänky liian pikkulapsimainen? Olisiko kätevämpää olla kaksi erillistä sänkyä? Jääkö yhteiseen huoneeseen riittävästi tilaa touhuta? Mikä olisi käytännöllisintä ja mukavinta? 

Lapset ovat nyt innoissaan kerrossängystä, mutta jotenkin minua ei vain ne sytytä. Vaikka kuinka olen tänään taaplannut Googlea läpi, niin aina kerrossängyt tuntuvat klohmoilta. Jotkut taas näyttävät rimpuloilta, jotka taatusti nitisisivät kun sängyissä kiipeiltäisiin. Tällä hetkellä mahdollisilta tuntuisi AVAroomin, LumoKidsin ja Ikean kerrossängyt (jos budjetista ei tarvitsisi välittää).

Jos taas olisi erilliset sängyt, niin olisiko sänky+patja vai runkopatjasänky. Jotenkin runkopatjasänky kuulostaisi helpolta ja pitkäikäiseltä valinnalta. Etenkin kun haaveissa on, että joskus tulevaisuudessa lapsilla olisi taas omat huoneet. Tietenkin lapset myös kasvavat koko ajan, eikä hujaustakaan, kun nuo pikkukoulukoululaiset ovat jo teinejä.

Kerrossänkyyn tai sänkyihin jos päädytään, niin ensisijainen etsintäkohde on Facebook-kirppikset ja tori.fi. Koska moni uusi huonekalu haisee maaleilta ja liimoilta, niin käytetyssä ei tätä haastetta olisi. Käytettyä ostaessa täytyy selvittää huonekalun taustat, ettei vahingossa osta homeisesta paikasta.

Patjat ja petivaatteet ostetaan tietenkin uutena. Olisi ihanaa ostaa kunnon patjat, esim. Porin villa ja peite -futonit vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta budjetti ei liene veny, vaan tyydymme johonkin aika tavallisiin.

Perheen aikuisten sänkyongelma ratkesi kuukausi sitten, kun tuttu osti laadukkaan futonin ja me saimme pari vuotta vanhat runkopatjat meille. Ne ovat nyt lämpimässä varastossa ja odottavat nukkujia.

Kylläpä edellisten sänkyjen hankinta on ollut helppoa. Jossain vaiheessa on tullut fiilis, että pitäisikö ostaa lapselle uusi sänky. On voinut selvitellä, etsiskellä, pohdiskella ja rahaakin on ollut käytössä jonkin verran. Nyt sänkyjen osto tuli pakollisena pahana eteen ja jopa hieman yllättäin. Kello tikittä, muutto lähenee, vaan tulevaisuuden kauniit unet ovat vielä takaamatta. Ratkaisut pitää tehdä lähipäivinä. Fiilispohjalla mennään!
 

(Kuvat valmistajien sivuilta.)

Share

Pages