Ladataan...
Tavaraton

Huoh! Viisi päivää sitten saimme avaimet uuteen kotiimme. Kiireesti sängyt, patjat, peitot ja tyynyt kaupasta, jotta nukkuminen uudessa kodissa onnistuisi. Sitten alkoikin aikamoinen show, jotta edes aivan pakolliset tavarat saatiin kasaan. Jokaikinen tavara mikä kannettiin sisään piti putsata. Uudet tekstiilit piti pestä. Olenkin pessyt varmaan 25 koneellista pyykkiä. Onneksi on uudenkarhea pyykkitupa! Vanhasta kodista tuodut astiat pitää jokainen tiskata korkeassa lämpötilassa, jotta homeitiöt kuolevat. Uuden kodin tiskikone on vain aivan onneton. Tuskaisen hidas, jättää astiat märiksi, eikä koneeseen mahdu paljonkaan kerralla. Käsitiskiä on harrastettu ahkerasti.

Kun joka päivä shoppailee useamman tunnin etsien siivousvälineitä, huonekaluja, ruokatarvikkeita, vaatteita, elektroniikkaa jne. niin kyllä se tylsistyttää. Uuden ostamisesta on mennyt ihan täysin hohto. Kun "normaali" kauppakuitin loppusumma on 500€ ja tietää, että paljon on vielä ostettavaa, niin kyllähän se vähän hirvittää. Onneksi nyt on alet käynnissä ja nettikaupoistakin voi juttuja hankkia, helpottaa kummasti.

Päivien aikana on tullut vastaan monta hassua tilannetta, kun päivänselviä juttuja onkin puuttunut. Laitanpa nestemäisen pyykinpesuaineen pesupalloon, paitsi että missäs pesupallo on, ai niin sitä ei ole. Lapsi on lähdössä kaverinsa kanssa Linnanmäelle, annan hänelle rahaa ja sanon, että laittaa rahapussiinsa, paitsi että sellaista ei ole. Sälekaihtimista huolimatta makuuhuoneessa on valoisaa, mitäs keksisi verhoiksi, laitan ne yhdet ainoat ylimääräiset pussilakanat verhoiksi ja toivon, että syksy ja pimeys tulisi pian.

Moni asia on löytänyt jo paikkansa ja arki tuntuu jo mahdolliselta. Kun saatiin väliaikaiset ruokapöytä, sohva, nojatuoli ja kaikille sängyt, niin alkaa kotikin näyttämään jo eletyltä. Tästä voi alkaa rakentamaan oman näköistä kotia.

Share

Ladataan...
Tavaraton

Minulla on maailman paras sisko! Viime viikolla laitoin hänelle viestiä, että saisinko nukkua hänen ja miehensä asunnossa juhannuksena, kun he ovat poissa. Laitoin viestin, koska harmitti niin vietävästi, ettemme muuttaneetkaan tällä viikolla. Tiesin myös, että jos olen kolme päivää kotonamme homeessa, niin henki ei kulje yhtään. Siskoni vastasi salamana, että tietenkin sopii, tervetuloa.

Torstai-iltana myöhään ajelin siskoni luo ja menin sisälle. Mitä siellä odottikaan! Sängyllä oli pyyhe ja karkit, kuten hotellissa. Pöydällä oli mainiosti kirjoitettu tervetuliaiskirje, jonka luettuani purskahdin täyteen itkuun. Minusta välitetään ja huolehditaan näin paljon, että oli keksitty juuri minua ilahduttavat jutut: aamupala ja herkuttelua. Bonuksena oli vielä työhuoneeseen tehty minikirppis.

 

 

Hymyhuulilla haahuilin siskoni kodissa. Lopulta maltoin istahtaa sohvalle lukemaan lehtiä, kuuntelemaan kerrostalon ääniä ja lokkien kirkunaa, katselemaan kauniisti sisustettua kotia. Tekipä hyvää vain olla.

Nämä pienet suuret ystävien ja sukulaisten teot ja sanat ovat kannatelleet tänä keväänä paljon. Välittäminen on ollut kuuntelua ja konkreettisten asioiden ratkaisua. Yksin ei meidän perheen ole tarvinnut tätä suota tallata. Onneksi.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Tavaraton

"Ihanaa, te saatte ostaa kaiken uusiksi!", "Mieti kuinka kivaa on shoppailla!", "Katsos nyt pääset kunnolla konmarittamaan.", "Mä olen miltei kateellinen, että voit luopua kaikesta tavarasta ja saat aloittaa kaiken alusta. Hankkia vain tarpeellista ja oikeasti kivan näköistä." tai "Se on vain materiaa, tärkeintä on ihmiset ympärillä ja sydämessä olevat muistot. Eihän niillä tavaroilla ole väliä." Tuollaisia lauseita olen kuullu tässä viime aikoina. Tälläkin viikolla työpaikan kahvipöydässä oikein kilpaa keksittiin kaikkea hyvää mitä tavaroista luopuminen tuokaan. Itse hymyilin ja luistelin vain mukana, en oikein muutakaan osannut ja pelkäsin, että kohta pillahdan itkuun.

Onneksi yksi työkavereista istui kahvipöydässä. Hän oli miltei koko keskustelun ajan hiljaa, vaikka yleensä on aktiivinen keskustelija. Sitten hän avasi suunsa "Miettikää nyt vähän. On aivan eri asia vapaaehtoisesti luopua tavaroista kuin luopua pakon edessä ja yllättäen kaikesta tavarastaan." Osa porukasta meni hiljaiseksi, osa jatkoi hyvien puolien etsimistä ja jotenkin onneksi keskustelu kääntyi muualle. 

Olen niin kiitollinen työkaverilleni. Hän osasi asettua minun saappaisiini. Ymmärsi miltä toisten hyvää tarkoittava tsemppaaminen ja katseen kiinnttäminen vain hyviin puoliin voikaan tuntua.

 

Share

Pages