Ensimmäinen palstani. En koskaan ole uskaltanut kirjoittaa julkisesti mitään, koska pelkään ihmisten nauravan tekstilleni lukihäiriöni takia. Tuntuu kamalalta, että 21 vuotiaalla on vieläkin hankalaa hahmottaa yhdyssanoja ja miten oikea lauserakenne syntyy. Mutta uskallan kokeilla, mikä on joidenkin ongelma. Ei uskalleta ottaa pelkoa esille ja taistella sen kanssa. Toivon että saan pelkoni karkoitettua, kun uskallan kirjoittaa niin, ettei se jää vain oman päiväkirjan sisälle.

NOIN! On mahtavaa kun saa olla se joka on. Ja toivon että pieni ihme massussa perii myös äitinsä uskalluksen kohdata maailma.