Elämän eväitä entiselle tyttösotilaalle

Ladataan...

Sotaveteraani. Minulle tästä sanasta tulee ensimmäisenä mieleen harmaapäisiä, vanhoja suomalaismiehiä. Samanlaisia kuin oma isoisäni, joka joutui 17-vuotiaana lähtemään jatkosotaan vuonna 1944.

Afrikassa mielikuva saattaa olla jotain aivan muuta. Esimerkiksi Liberiaa, Sierra Leonea ja Kongon demokraattista tasavaltaa kahden viime vuosikymmenen aikana piinanneiden konfliktien jäljiltä näissä maissa on nuoria, jotka ovat pakon edessä tai vapaaehtoisesti sotineet ja sen seurauksena nähneet, tehneet ja kokeneet väkivaltaa. Kaikki heistä eivät ole miehiä, vaan joukossa on myös nuoria naisia.

Ilmiö ei suinkaan ole uusi. Esimerkiksi Mosambikissa 1960- ja 1970-luvuilla Portugalin siirtomaavaltaa vastaan taistelleessa FRELIMO-liikkeessä oli mukana naistaistelijoita, ja myös Etelä-Afrikan ANC:n aseelliseen siipeen kuului 1980-luvulla naisia. Liberian 1990- ja 2000-lukujen aikana käydyissä sisällissodissa naisten arvioidaan muodostaneen jopa 30-40 % joukoista.

Nuoret naiset ja tytöt liittyvät aseellisiin ryhmiin laajasta kirjosta syitä: monet heistä on sodan aikana siepattu ja pakotettu liittymään, mutta naisia on mukana myös vapaaehtoisesti. Päätökseen saattaa vaikuttaa oma poliittinen vakaumus tai perheenjäsenen tai poikaystävän esimerkki. Yksi yleisimmistä syistä on yksinkertaisesti tarve saada suojaa ympärillä riehuvalta väkivallalta. Osa nuorista naisista on taistellut ase kädessä miesten rinnalla, osa taas toiminut kantajina ja keittäjinä. Monelle heistä on yhteistä kokemus seksuaalisesta väkivallasta sodan aikana.

Sodasta kotiin palaavia nuoria miehiä pidetään yhtenä suurimmista uhkista vasta saavutetulle ja yhä hauraalle rauhalle. Siksi pidetään tärkeänä, että heille järjestyy mahdollisuus takaisin yhteiskuntaan juurtumiseen koulutuksen ja työn kautta. Sotien jälkeiset sopeutus- ja jälleenrakennusohjelmat vastaavatkin usein juuri "vihaisten nuorten miesten" tarpeisiin. Nuoria naisia ei pidetä samanlaisena uhkatekijänä, joten heidän on usein vaikeaa tai mahdotonta päästä nauttimaan ohjelmien tarjoamista eduista. Toisaalta ohjelmat eivät miehille suunniteltuina välttämättä vastaisikaan heidän erityistarpeisiinsa.

Monet nuoret naiset eivät uskalla hakeutua tukiohjelmien piiriin, sillä menneisyys aseellisessa ryhmässä synnyttää helposti ennakkoluuloja ja saattaa leimata heidät kielteisesti ympäristön silmissä. Häpeä voi estää myös palaamisen vanhaan kotiyhteisöön. Monet näistä entisistä tyttösotilaista kärsivät lisäksi seksuaalisen väkivallan seurauksena syntyneistä henkisistä ja fyysisistä vammoista. Tavatonta ei myöskään ole se, että nuori nainen palaa sodasta yksinhuoltajaäitinä mukanaan konfliktin aikana syntynyt lapsi.

Uuden elämän aloittaminen ilman sosiaalisia turvaverkkoja, työtä ja ennen sotaa hankittua ammattia osoittautuu helposti ylivoimaiseksi. Entiset tyttösotilaat ovatkin poikkeuksellisen haavoittuvaisessa asemassa: heillä on todettu keskimääräistä suurempi todennäköisyys kärsiä päihderiippuvuudesta ja mielenterveyden ongelmista, ja jotkut heistä joutuvat viimeisenä toimeentulon mahdollisuutena turvautumaan prostituutioon joutuen jopa ihmiskaupan uhreiksi. Toisaalta heidän ongelmiinsa on mahdollista löytää ratkaisuja kohdistamalla voimavarat oikeisiin toimenpiteisiin: entiset tyttösotilaat kaipaavat kuntoutusta henkisiin ja fyysisiin vammoihin, ammattikoulutusta ja työtilaisuuksia. Poikkeusolosuhteissa vietetyn nuoruuden jälkeen apua saatetaan tarvita myös elämän perusasioihin kuten lukutaidon, lastenhoidon ja rahankäytön opetteluun.

Minun pappani eli sodan jälkeen tavallista suomalaisen miehen elämää iloineen ja suruineen: hän teki elämäntyönsä kirvesmiehenä, meni naimisiin, perusti perheen ja rakensi talon. Pappa sai onnekseen tilaisuuden tähän kaikkeen. Tavallisesta elämästä haaveilevat myös monet sodasta palanneet nuoret naiset. Kuntoutus, koulutus ja työ antavat heillä mahdollisuuksia elämän ohjat omiin käsiin ja vähentää omaa haavoittuvuutta. Uusi mahdollisuus sodan jälkeisessä yhteiskunnassa ei kuulu vain uhkana pidetyille nuorille miehille, vaan yhtä lailla sitä tarvitsevat aikoinaan sodan pyörteisiin mukaan joutuneet entiset tyttösotilaat.

Kirkon Ulkomaanapu tukee työtä haavoittuvaisessa asemassa olevien nuorten parissa muun muassa Sierra Leonessa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Näiden nuorten joukossa on myös entisiä tyttösotilaita.

Kirjoittaja: Tanja Korkalainen työskentelee Kirkon Ulkomaanavun ruokaturva-asiantuntijana ja opiskelee sukupuolentutkimusta Helsingin yliopistossa.

Vaadi tekoja kehitysmaiden nuorten puolesta, allekirjoita vetoomus ja tutustu aiheeseen osoitteessa www.tekojakampanja.fi

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...