F***! Mikä meitä vaivaa?
Somaliassa 750 000 ihmistä uhkaa nälkäkuolema.
Lisäksi 13,3 miljoonaa ihmistä kärsii äärimmäisestä nälästä. Kyseessä on suurin humanitaarinen katastrofi maailmassa tällä hetkellä. YK ennakoi tilanteen pahenevan.
Miksi emme reagoi? Mikä meidät saisi heräämään?
Monet järjestöt ympäri maailman tekevät kaikkensa, että ihmiset heräisivät ymmärtämään asian vakavuuden. One lanseerasi eilen videon, jossa julkisuudesta tutut henkilöt purkavat turhautumisensa tilanteeseen. Media pohtii pitääkö lehtien kannet päällystää kuvilla riutuvista lapsista.
Suomen pääkaupunkiseudun väestömäärän kokoinen ihmisjoukko on nääntymässä nälkään. Katastrofin suuruutta on vaikea käsittää, mutta selkää sille ei kannata kääntää. Silti se tuntuu helpoimmalta. Mikä meitä vaivaa?
Tänä aamuna polttavasta aiheesta keskustelivat Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen ja juuri Somalian pakolaisleireillä vieraillut toimittaja Wali Hashi:
http://areena.yle.fi/video/1317793076105
Niin, ja jos sinä haluat auttaa, onnistuu se muun muassa tätä kautta:
http://www.kua.fi/fi/tyomme/humanitaarinen_apu/kerays_ita-afrikan_kuivuudesta_karsiville/?id=1581
Kommentit
Tuo on luonnon tapa hoitaa liikakansoitus.
Simppeliä, somalialaisia on liikaa siihen nähden paljonko maa pystyy elättämään. Ravintoa ja puhdasta vettä ei vaan riitä kaikille...
Mitäs neiti kirjoittaja tekee asialle, paitsi pyörittelee kauhistuneena silmiään ja palaa iphonensa ääreen tsekkaamaan uusimmat facebook-päivitykset?
Hei Abdullah! Syitä Somalian nälänhätään on monia: sota, ilmastonmuutos, land grabbing, ruoan hinnan nousu jne. Mainitsemasi liikakansoitus luo epäilemättä omat haasteensa. En kuitenkaan lähtisi syyttämään luontoa, kyllä ihmisen täytyy kantaa vastuunsa.
Jaa häh:lle tiedoksi, että en omista iPhonea. Välillä kyllä toivon, että omistaisin. Viimeksi tänään olen tuskastunut pihisevään puhelimeeni, joka toimii joka kolmannella soittokerralla. Ja pyrin vaikuttamaan tilanteeseen päivittäisessä työssäni. Onnekseni onnistumisen hetkiä ja avun perille menoa saa todistaa usein. Silloin voi todeta, että toivoa on. Ja niin kauan kuin on toivoa, ei tarvitse pyöritellä kauhistuneena silmiään vaan ryhtyä tekoihin.
Jaha mitä kommentointia... Olisiko hyvä esimerkki siitä, miten paatuneiksi ihmiset ovat mm. tämän asian suhteen muuttuneet. Tavallaan se on ymmärrettävää, että kun vuosikymmentolkulla, monien kohdalla koko elämänsä ajan, media on näyttänyt samoja karmeita kuvia mutta tilanne vaan on ja pysyy, ihminen turtuu. Mutta em. nimimerkkien kaltaista kommentointia en silti ymmärrä.
Itse aion tehdä sen minkä voin, en enempää enkä vähempää.
Aika pelottavaa, että ihmiskärsimyksen edessä, jonkun ensireaktion on "sieääkin kuolla".
Nykypäivän nälänhätä ei suurilta osin johdu ruuan puutteesta, vaan sen epätasaisesta jakautumisesta.
Kommentoi