Keveyden oppitunteja

Ladataan...

Olin vähän aikaa sitten tilaisuudessa, jossa puhuttiin rakkaudesta. Eräässä puheenvuorossa esiteltiin erilaisia rakkauksia, aina romanttisesta eros-rakkaudesta (ja sen kohtuuttomammasta sisaresta mania-rakkaudesta) ystävä-rakkauteen ja uhrautuvaan, lähes hurskaaseen rakkauteen. Puhuja kertoi myös, että amerikkalaisessa tutkimuksessa oli selvitetty eri ihmisryhmien "rakkaustaitoja", tässä esillä uskonnolliset ja ei-uskonnolliset ihmiset. Oli käynyt ilmi, että nämä ryhmät hallitsivat eri rakkauden lajit muuten tasaväkisesti, paitsi että uskonnolliset ihmiset olivat hieman parempia uhrautuvassa agape-rakkaudessa. Se joka erityisesti jäi mieleeni oli kuitenkin toinen poikkeus: ei-uskonnolliset ihmiset olivat selvästi uskonnollisia parempia ludens-tyyppisessä rakkauden lajissa eli leikittelevässä ja kepeässä rakkaudessa. Siis uskonnolliset ihmiset saattoivat olla jaloja ja maailmaasyleileviä, mutta auttamattomia tosikkoja! 

Tunnistin oitis helmasyntini tästä hyvää tarkoittavasta mutta välillä oi niin painavasta totisuudesta. Seuraavalla viikolla huomasin myös, että se taitaa usein päteä myös toiseen jalojen ja maailmaasyleilevien henkilöiden ryhmään - aktivisteihin. Sanon tämän kaikella rakkaudella koska pidän suuressa arvossa sekä uskonnollisuutta että aktivismia, mutta meidän tosikkojen saattaisi olla aihetta keventää hieman! Asioiden ottaminen vakavasti on kyllä tärkeää, tietysti, mutta sopiva määrä kepeyttä ja leikkisyyttä paitsi suojelee liialta, lamauttavalta maailmantuskalta, myös saattaa avata elämään hienon uuden ulottuvuuden. Ainakin minulle sellainen on pikkuhiljaa avautumassa. 

Sitäpaitsi monet todella maailmaasyleilevät, hienot ihmiset nauravat paljon. Katsokaa vaikka edellisen artikkelin Desmond Tutua!

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Uuva (Ei varmistettu)

Kiinnostava kirjoitus. Pieni pilke silmäkulmassa ei vähennä yhtään asioiden tärkeyttä. Usein asioita saa myös vietyä helpommin eteenpäin kannustamalla ja huumorin kautta, kuin paasaamalla.

Kommentoi

Ladataan...