Naisenergiaa ja kuolemanpelkoa

Ladataan...

Vieläkin huimaa, kun mietin millaisissa maisemissa olen viettänyt edelliset 10 päivää: 2 kilometrin korkeudessa Andien vuoristossa, Perussa.

Joka aamuinen kuolemanpelko vuoristoteillä herätti minut paremmin kuin perulainen aamukahvi - maitoon sekoitettu loraus pikakahvia. Polvet lopettivat kuitenkin tärinän astuessani ulos autosta keskelle valtavaa naisenergiaa. Jokaisessa kylässä meitä oli vastassa  joukko naisia, jotka ovat Naisten Pankin avulla saaneet pienlainan. Tuon lainan he ovat investoineet omiin pieniin yrityksiinsä.

Näissä naisissa on energiaa ja yrittäjyyttä! He pyörittävät erilaisia pienyrityksiään kuten sekatavarakauppoja, marsufarmeja ja myyvät maataloustuotteita tai käsitöitä. Aamusta iltaan he ovat täydessä touhussa. Pakko myöntää, että seuratessani heidän menoaan tunsin itseäni laiskaksi ja kömpelöksi. Jos heillä ei ollut muuta tekemistä, he kutoivat.  Esimerkiksi tämä kuvassa esiintyvä,  minun ikäiseni nainen: hän kutoo villapaitaa samalla kuin esittelee perunaviljelystään ja poistaa rikkaruohot pellolta, 45 asteen jyrkänteeltä.

Itse olin pyöriä alas rinnettä vain seisoessani siellä seuraamassa hänen touhuaan.

Jotta en vaikuttaisi aivan hyödyttömältä hänen rinnallaan, autoin nostamaan maasta perunoita. Hatullinen perunoita illalliseksi!

Matkan aikana mielessäni liikkui useasti kysymys: pystyisinkö tähän itse? Nousemaan joka aamu ylös kello viideltä hoitamaan karjaa tai viljelmiä, viemään lapset kouluun, kokkaamaan ja palaamaan taas takaisin pellolle tekemään töitä tai kauppaan myymään tuotteita.

Ja käsitöitä vielä siinä välissä? Kun kaikki vielä tehdään hyvin vaatimattomissa oloissa ja matkat kuljetaan aina kävellen jyrkkiä rinteitä ylös ja alas. En voi muuta kuin ihailla näitä naisia.

Tällaisen matkan jälkeen ei voi valittaa sitä, että kahdeksan työtunnin jälkeen joutuu täyttämään tiskikoneen -  ennen kuin heittäytyy sohvalle katsomaan telkkaria ja syömään irtareita.  

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...