Unelma työstä

Ladataan...

18-vuotias Salima on kokenut pitkän sisällissodan kauhut. Nyt hän haluaa ammatin, jotta voi elättää itsensä. Kongossa ei ole sosiaaliturvaa. Ei suojaverkkoa, jonka varaan heittäytyä. Unelma työstä auttaa jaksamaan.

Haaveena hotellikokin ammatti

Lapsena äitinsä ruoanlaittoa seurannut Mado Salima Omari opiskelee nyt itse ruoanlaittoa Tumaini-ammattikoulutuskeskuksessa Gomassa, Itä-Kongossa. Tumaini on swahilia ja tarkoittaa toivoa. Koulutuksen ensimmäisinä viikkoina luokassa opiskellaan vielä hyvin perusasioita.

"Mikä tämä on?", kysyy opettaja ja heiluttaa vispilää ilmassa. "Mitä sillä tehdään", hän jatkaa. Luokan reilut kaksikymmentä oppilasta osallistuvat aktiivisesti ja viittaavat innokkaina vastausvuoroa. Tänään on opeteltu myös sitä, kuinka monelle ihmiselle riittää ruokaa minkäkin kokoiselta lautaselta ja kuinka monta ihmistä voi istuttaa syömään erikokoisten pöytien ääreen.

Sodan arvet

Luokkahuoneessa istuvat nuoret tulevat vaikeista oloista; heidän joukossaan on niin teiniäitejä, katulapsia kuin orpojakin. Tumainissa heillä on mahdollisuus opiskella ammattiin ja sitä kautta päästä takaisin osallisiksi yhteiskuntaan.

Salima, kuten luokan muutkin nuoret, on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa konfliktin varjossa. "Muistan yhä aseiden laukaukset korvissani", hän sanoo.

Kinshasasta Itä-Kongoon muuttaneen perheen elämä muuttui konfliktin käynnistyttyä. Perhe muutti useita kertoja taisteluiden alta, kuudesta sisaruksesta kaksi veljeä liittyi jo varhaisessa vaiheessa armeijaan. "Elämä oli haavoittuvaista, kaikki vain miettivät mitä voisivat tehdä", Salima muistelee.

Saliman vanhemmat saivat surmansa konfliktin aikana. "Heidät ammuttiin, kun he olivat matkalla kotiin", hän kertoo. Veljet ovat yhä armeijassa ja yksi sisko asuu Nairobissa. Hänestä Salima ei ole kuullut sen jälkeen, kun hän lähti.

Salimalla on armeijassa olevien veljien puhelinnumerot, mutta hän ei ole puhunut heidän kanssaan.

Sodan kauhut ovat yhä edelleen 18-vuotiaan Saliman mielessä. "Kun näin sotilaiden kiduttavan ihmisiä, pakenin."

Unelma työstä

Gomaan äitinsä ystävän luo kaksi vuotta sitten tullut Salima käy nyt koulua ja haaveilee hotellikokin ammatista. "Luulen, että hotellin keittiöstä saisin hyvää palkkaa", hän sanoo jo hymyillen.

Vapaa-ajallaan hän laulaa ja tanssii. "Muzungu-tansseja", hän nauraa länsimaisia tansseja tarkoittaen. Useimmiten hän kuitenkin menee koulusta suoraan kotiin ja istuu illat siellä.

Työn perässä Salima olisi valmis muuttamaan minne vain. Laittamiaan ruokia, kalaa, kaalia, munakoisoa ja paistettua riisiä, syödään hänen kuulemansa mukaan lännessäkin. Entä mitä hän laittaisi meille?

"Paistettuja perunoita", hän päättää pitkän mietinnän jälkeen.

 

 

Konfliktien keskellä varttuneet kehitysmaiden nuoret tarvitsevat toivoa. Allekirjoita vetoomus ja levitä sanaa:

www.facebook.com/tekojakampanja

www.tekojakampanja.fi

Tositarinan ikuistaja: Maria Halava-Napoles

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...