Ladataan...
Tervetuloa Suomeen

Lomalta paluun jälkeen on ihanan levollinen olo. Välillä on tuntunut, että töissä paahtamisen jälkeen menee muutama päivä, että saa ajatukset irti töistä. Tällä kertaa loma oli erilainen: alusta alkaen pääsin tosi hyvin rentoutumisen makuun ja lähes kolmen viikon reissun jälkeen mieli on oikein hyvä.

Varmasti yksi syy tähän oli se, että pääsin laskettelemaan yhdeksänä (!) päivänä loman aikana. Kävimme kolmessa eri laskettelukeskuksessa: Panoramassa, Kicking Horsessa ja Revelstokessa. Kaikkiaan ajomatkaa kertyi reippaat 2 000 kilometriä miehen kotikulmilta Portlandista keskuksiin ja takaisin Seattleen lentokentälle. Oli muuten istumalihaksilla töitä.

Mutta oli maisematkin upeat! Yksi lempinäyistäni on vuorten ja meren yhdistelmä.

Laskettelukeskuksista muutamia ajatuksia. Revelstokessa olimme jo toista joulua peräkkäin ja se on ehdoton suosikkini näistä kolmesta. Eniten korkeuseroa, ihana tunnelma kylässä ja mikä parasta: lunta on molemmilla kerroilla riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Myös hauskoja metsäosuuksia laskettavaksi on vaikka kuinka. Kicking Horse sen sijaan on hurjan jyrkkä vuori: vaikka lasken paljon, sanotaan, että huimasi kyllä aika lailla. Kahden mustan timantin rinteitä on huippulaskijoille enemmän kuin tarpeeksi. Panoramassa parasta oli ilmaiset kuumat ulkoaltaat, joissa pääsi rentoutumaan laskupäivän päätteeksi. Perheille täydellinen lomakohde, sanoisin, ja myös itselle rinteet olivat mieleen.

Pakkasta oli muuten aikalailla, mietin, välittyyköhän se näistä kuvista. Kicking Horsessa lämpiötila laski -20 ja sen alle. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan olin valinnut lasketteluvaatteet joka päivälle erikseen. Käytännössä laskin sitten kuitenkin kaikki vaatteet päällekkäin päällä ;) Helsingin lämpötila tuntuukin nyt aika mukavalta.. Ei voi valittaa!

In English: Christmas holiday is over and I feel extremely relaxed. We visited three skiresorts during our trip in Canada: Panorama, Kicking Horse and Revelstoke. Revelstoke is my favorite. This was second time visiting there and the place has both time treated us very well: great snow, good atmosphere and entertaining slopes.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Tervetuloa Suomeen

Näiden Helsingin keskustassa otettujen iltakävelykuvien myötä, oikein hyvää joulua & uutta vuotta kaikille!

Tänään on lähtö miehen kotikulmille ja Kanadaan laskettelemaan. Myös sen aikaa blogi lomailee. Paluu takaisin 8.1.2015. Silloin luvassa juttua muun muassa miehen viimeisestä suomen tunnista sekä paljon reissukuvia. Kiitos kaikista kommenteista ja mukavasta keskustelusta parin viike kuukauden aikana. Palataan pian asiaan :)

In English: Merry Christmas everyone!

 

Share

Ladataan...
Tervetuloa Suomeen

...Saza seuraavalla kommentilla:

Moro! Mää valitsisin ehdottomasti moro-vauvasetin eli pipan ja tumput. Lähipiirissä on eräs pieni joiden vanhempiakin nämä tuotteet ihastuttaisi. Eli joululahjaksi menisi vauvalle. Hei ny!

Arvonnan voittaja valittu jälleen satunnaisgeneraattorilla. Laitoin voittajalle juuri sähköpostia - paljon onnea!

Share

Ladataan...
Tervetuloa Suomeen

Kun mies ensimmäistä kertaa kuuli blogini nimen, hän kysyi, olenko kuullut tv-sarjasta nimeltä Tervetuloa Ruotsiin. En ollut. Nyt kuitenkin kuluneella viikolla istahdimme sitä katsomaan ja se on oikeasti paras. Niin helpolla tavalla hauska. Ja niin totta.

Ihan hyvin nopea tiivistys juonesta: yhdysvaltalainen julkkisten kirjanpitäjä Bruce muuttaa Ruotsiin paikallisen rakkautensa Emman perässä. Sarjan ovat käsikirjoittaneet amerikkalaiset Amy ja Greg Poehler, joista jälkimmäinen myös näyttelee Brucea. Olin luullut, että kyse olisi ollut dokumentista, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Kuitenkin ohjelmassa on kyse täysin näytellystä sarjasta.

Näin jakson, jossa Gregin amerikkalaiset vanhemmat tulivat laivalla Ruotsiin. Ainakin nämä kohdat olivat erittäin omaan elämään osuvia:

- Vanhemmat vierailevat ruotsalaisella kesämökillä. Emman miespuolinen sukulainen sanoo pitävänsä Amerikasta. Amerikkalaiset Gregin vanhemmat sanovat "Why wouldn't you come and visit some time?". Mies kaivaa kalenterinsa esille ja alkaa etsiä sopivia lentoja.

Mieheni sanoo aina, että meillä on kalenteri aivan liian täynnä menoja, koska Suomessa otetaan tapaamiset niin vakavasti. Kun mieheni sanoo, että olisi mukava tavata taas pian, minä ja kaverini olemme jo kaivaneet kännykät esille ja sovimme sopivaa tapaamispäivää.

- Vanhemmat viedään kävelylle metsään. Gregin isä kysyy, kuka tämän omistaa? Ruotsalaiset vastaavat, tämä on kaikkien yhteistä maata.

Varsinkin miehen isälle tämä ajatus on mahdoton. Hän (okei, kuten kaikki muutkin tuntemani amerikkalaiset) pitävät siitä, että asiat ovat omia ja omassa omistuksessa. Verojen maksu on myös äärimmäisen epämiellyttävää. Mikäli mikä tahansa uudistus tarkoittaa verojen nousua, siihen ei ole halua.

- Gregin isä alkaa rukoilla ruokapöydässä ja ruotsalaiset kärkkyvät, koska pääsisivät syömään.

Ensimmäinen kollektiivinen ruokarukous Jenkeissä melkein tiputti itseni penkiltä.

- Greg ja hänen isänsä ovat ihmeissään ruotsalaisten miesten tyylistä. Muutama homovitsi.

Kun mies näki ensimmäisen kerran punaiset farkut bisnesmiehellä, se tapahtui Skandinaviassa. Portlandissa miehet eivät nimittäin toden totta näytä samoilta kuin Times Squarella tai Kalifornian rannoilla. Miesten pukujen mallia Suomessa kutsumme sen istuvuuden vuoksi Scandinavian fitiksi. Amerikassa miehet usein käyttävät liian isoja pukuja.

- Gregin äidin into kaikkeen. Esimerkiksi kotikasvatettuihin tomaatteihin.

Tavallaan ihailen Jenkkien intoa. Pyysin miehen äidin Jenkeissä Cheesecake Factorylle lounaalle, hänen ensimmäinen kertansa siellä. Sen jälkeen hän vei sinne myös mm. miehen siskon ja hakee kakkuja kotiin miehelleen. Jaksaa myös aina, joka ikinen kerta kun tapaamme, muistuttaa siitä, kuinka mahtavia kakut siellä ovat. Koska Jenkit ovat niin innoissaan.

Johtopäätös: Miehen vanhemmat ovat tulossa Suomeen todennäköisesti ensimmäistä kertaa ensi kesänä. Hyvin aikaa katsoa vielä sama jakso pari kertaa preppaukseksi ennen sitä. Se tulee muuten olemaan miehen äidille ensimmäinen ulkomaanmatka - jos Mexikoa ei lasketa.

Kuva: MTV. Sarja tulee AVA:lta maanantaisin ja on myös Katsomossa. Suosittelut!

Share

Ladataan...
Tervetuloa Suomeen

Nyt on asiat niin, että meillä on uuden kodin hankkimisen aika. Ollaan nimittäin asuttu sukulaisteni asunnossa ja nyt tämä asumismuoto on tulossa tiensä päähän. Niinpä ryhdyttiin asunnonetsimishommiin seuraavin keinoin. Kävin nukkumaan, koska olin menossa töihin aikaisin seuraavana aamuna. Mies taas päätti käydä läpi Oikotieltä reippaat kaksisataa asuntoa, jotka täyttävät standardimme (ainakin jotenkuten). Nyt sitten siihen, mitkä ne standardit ovat.

Miehelle tärkeintä on oma ulko-ovi. Oma ulko-ovi tarkoittaa sitä, että kun avaa asuntonsa oven, pääsee suoraan pihalle, eikä tarvitse astua rappukäytävään. Käytännössä siis kaikki kerrostalot ovat tässä vaiheessa poisluettuja. Omakotitalot ovat poisluettuja siksi, ettei meillä ole niihin rahaa. Väliin jäävät pienet rivitalot ja paritalot. Olen kotoisin Espoosta, pidän oikeastaan omasta pihasta. Mies pitää omasta pihasta erityisen paljon. Kuitenkin vielä sitäkin tärkeämpää itselleni ovat hyvät julkisen liikenteen yhteydet. En aja autolla, joten arvostan bussia ja raideliikennettä. Täydellisin asuinpaikka olisikin sellainen, jonne menisi bussin lisäksi juna/ metro tai raitiovaunu. Mitä mainiointa on päästä nopeasti kaupunkiin ja harrastuksiin.

Miehelle tärkeämpää on tila kuin itselleni. Pienikin asunto riittää lähellä hyviä kulkuyhteyksiä. Tämä siis todennäköisesti tulee olemaan kompromissi: vähän isompi tila vähän kauempana keskustasta. Muttei kuitenkaan liian lähiössä. Mies pitää varastosta, jossa voi säilyttää harrastustavaroita. Minä pidän avaroista huoneista sekä isoista ikkunoista. Suljen pois kaikki ilmoitukset, joissa asunnossa on kaksi kerrosta, se tuntuu liioittelulta. Pidämme molemmat isosta keittiöstä, joka on auki olohuoneeseen. Näin voi järjestää juhlia ja nauttia ruoanlaitosta jotenkin sosiaalisemmin. Mies pitää amerikkalaisesta keittiöstä eli sellaisesta, jossa on keittiösaareke.

Kun tämän lukee, voi tuntua, että a) olemme täysin hulluja b) onko tällaisia asuntoja olemassa. Meistä tuli ehkä vähän tarkempia hulluja, kun aloimme ajatella omaa asuntoa. Olen asunut useissa kimppakämpissä ja ollut enemmän kuin tyytyväinen. Muistan kyllä nytkin suurimman osan ajasta, ettei tämä ole loppuelämän ratkaisu. Ja kyllä näitä asuntoja on! Näillä perustein suosikkialueekseni on valikoitunut Kilo Espoossa. Pienellä vaatimuksista tinkimisellä myös esimerkiksi Mäkkylä ja Vuosaari. Nyt olisi aika alkaa käydä asuntonäytöissä. Yhteen muuten mentiin jo viime viikolla, mutta välittäjä oli unohtanut kertoa, että asunto olikin jo myyty Siellä sitten pihalla taivasteltiin, että mikäs on tilanne. Aimo annos suomalaista asiakaspalvelua parhaimmillaan – olivat muistaneet kuulemma kaikille muille yksityisnäyttöön tuleville soittaa paitsi meille ;) Kaikki viisaampien neuvot asuntokaupoilla ovat muuten hyvin tervetulleita, nämä hommat ovat itselle täysin vieraita.

Nämä kuvat ovat muuten miehen naapurustosta Portlandista. Ajattelin, että voisivat piristää marraskuista kirjoitusta.

In English: We have lived at a home owned by a relative of mine up to this point while in Finland. Now that my husband has a proper job we are in the process of buying our own apartment. My husband wants his own door (meaning not an apartment building). I enjoy a backyard, open kitchen, spacious living room and big windows to let in what little light there is during the winter months. My husband went through more than 200 apartments online over the last few weeks and picked out a few of his favorites to look at in the coming weeks.

Share

Ladataan...
Tervetuloa Suomeen

 

Näin joulun tulon (ja meidän ensi viikolla alkavan loman) kunniaksi pistetään pieni arvonta pystyyn yhteistyössä Moikon kanssa. Moiko on käytännössä moikkauslapasia aikuisille ja lapsille. Innostuin tuotteesta, koska aloin välittömästi hymyilemään ne nähtyäni: toisessa lapasessa lukee aina tervehdys, jolla aloitetaan keskustelu ja toisessa tervehdys, jolla lopetetaan keskustelu. Kuten vaikka moi-moido, hej-hejdå, privet-poka ja tamperelaisittain moro-heiny. Tamperelaiset parit ovat kuulemma olleet yhtä suosittuja kuin tuo yleismoikkaus. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että tamperelaisilla on juuri oikeanlaista kotiseutuylpeyttä.

Meillä mies sai nyt sitten ennakkojouluyllätykseksi (kun ei joululahjoja ostella) moi-moido-hanskat. Mietin, että niillä kelpaa tuolla kaupungin raitilla sitten ihmisiin tutustua. Ja vaikka siellä uudessa työpaikassa tammikuussa. Tarina hanskojen takana on itselleni mieluinen: Moikon ovat perustaneet suomalaiset muotoilijat Mari Heinonmäki ja Anu Saari keväällä 2010. Mitä enemmän olen viettänyt aikaa ulkomailla, sitä enemmän olen alkanut arvostaa suomalaista suunnittelua. On kiva panostaa kotimaisiin tuotteisiin ja samalla tietää, mikä tuotteiden alkuperä on. Nämä lapaset on ommeltu Tallinnassa.

Mennäänpä arvontaan: Kerro kommenttiboksissa, minkä Moikon tuotteen sinä haluaisit omaksesi tai vaikka joululahjaksi annettavaksi? Kaikki tuotteet löytyvät Moikon verkkosivuilta. Voit valita minkä tahansa, niin jonkun parin aikuisten kahdeksasta lapasparista kuin jonkun lastensetinkin. Postauksen alkuun laitoin kuvan lastensetistä yksinkertaisesti vain siksi, että se sai itseni täysin heltymään. Moikon Mari kertoi, että nuo ovat tosi hassuja vauvoilla, jotka eivät vielä osaa puhua ja huitovat käsillään. Suomenruotsalaisille vauvoille löytyy moi-hej pari. Aijuu ja arvonta loppuu sunnuntaina 14.12. klo 18. Näin voittaja saa haluamansa lapaset/ setin kotiin vielä halutessaan jouluksi.

Share

Pages