Baletin kulisseissa

Ladataan...
Tickle Your Fancy

*Kaupallinen yhteistyö: Suomen kansallisooppera

Voi vitsit kuinka mukava oli lukea tässä postauksessa teidän kommentteja suhteestanne balettiin. En todellakaan osannut kuvitella, että siellä ruudun toisella puolen olisi näin paljon balettifaneja! Mahtavaa!

Tosi moni mainitsi, että balettiin ei ole opiskelijana varaa, joten haluaisin heti alkuun vinkata teitä opiskelijalipuista, jotka kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Opiskelijat pääsevät tosiaan balettiin/oopperaan edullisesti: saman päivän esitykseen on opiskelijoille tarjolla 15 euron lippuja paikkatilanteen mukaan, ja lisäksi opiskelijalipuissa on jatkuva 40% opiskelija-alennus (etu voimassa maanantaista torstaihin ja rajallisesti viikonlopun esityksissä).

Vaikka meitä faneja paljon löytyykin, liittyy balettiin, kuten moneen muuhunkin taidelajiin tiettyjä stereotypioita. Helposti kuvitellaan, että Oopperatalon ovista astuu sisään pelkästään niitä hajuvesipöllyn keskellä seisovia, turkiksiin kietoutuneita rouvia ja kultturelleiksi itseään kutsuvia henkilöitä. Epäilemättä näin on varmasti joskus ollutkin, mutta tänäpäivänä totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. 

Oopperatalon sali on täyttynyt suurimmaksi osaksi aivan tavallisista ihmisistä. Takanani istuu mm. isä ja 5-vuotias poika. Minun lookkinikin eroaa siitä stereotypisestä balettikatsojasta: tennarit, trikoot ja over sized villapaita. Olen tullut uppoutumaan iltapäiväksi baletin maailmaan ja ajattelin tehdä sen mahdollisimman mukavalla tavalla.

Onegin pääroolissa oleva Salla Eerola Maskissa

viiksiseinä!!

Esitys vie mukanaan. Baletin kohdalla käy se sama kuin elokuvateatterissakin: uuteen maailmaan vaan uppoutuu. Ajantaju häviää kun keskittyy orkesterin kylmiä väreitä aiheuttaviin sointuihin ja sulavasti liikkuviin tanssijoihin. Se on samaan aikaan kaunista ja kiehtovaa niin erikoisella tavalla, että sitä on äärimmäisen vaikea selittää. 

Bongaan lavalta paljon tuttuja naamoja treenivisiitiltäni. Osa liikkeistäkin näyttää tutulta. Ne ainoastaan näyttävät täältä ylhäältä katsomosta käsin huomattavasti helpommilta kuin aamulla salissa. Miten voikaan näyttää noin yksinkertaiselta?!

Pääsin seuraamaan osan Oneginin näytöksestä lavan sivulta. Tämä oli ensimmäinen kertani baletin kulisseissa, jännää! Sitä harvemmin tulee näytöstä katsoessa ajateltua, että mitä verhojen toisella puolella tapahtuu.

Pimeässä erottui jättimäisiä lavasteita. Heiluvia taskulamppuja ja pukujen vaihtajia valmiina hyökkäämään lavalta tulevien tanssijoiden kimppuun. Venytteleviä ballerinoja, häikäiseviä spottivaloja, suputtelua ja lattia täynnä teipillä merkattuja alueita, jotka eivät sanoneet minulle mitään. Mutta mikä parasta, kulisseissa lensi myös huumori!

Tuottajaopiskelijana kaikki itse tapahtuman ja näytöksen taustalla tapahtuva kiinnostaa valtavasti. Tämä taisi näkyä myös ulospäin, sillä sain vielä esityksen jälkeen kattavan talokierroksen, jonka aikana tavattiin niin pukuompelijoita, suutari, lavastuksen rakentajia, koreografeja, maskeeraajia ja vaikka ketä! 

Ps. ehkä siistein kuulemani juttu oli, että pukuompelijoiden huoneessa järkätään koko henkilökunnalle aina kerran päivässä yhden biisin mittainen disco, jolloin jorataan se 3,5 minuuttia discopallon valossa!! :D Tekisi mieli vaihtaa alaa ihan pelkästään jo tämän takia!!!

Pps. Balettilippujen voittajiin on otettu yhteyttä! :) Mikäli arpaonni ei suosinut, löytyy lippuja Oneginiin täältä!

 

 

xx Sara

Share

Kommentit

NiiinaS (Ei varmistettu)

Kuulostaa ihan mielettömän siistiltä kokemukselta :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Sitä se oli!! :)

Tepita (Ei varmistettu) http://outlandish-blog.blogspot.fi/

Yksi balettifani lisää ilmoittautuu! Itsellänikin ihan eka harrastus oli satubaletti ja kadehdin siellä niin sitä esityspäivänä kauniiksi riikinkukoksi meikattua upeasti liikkuvaa päätanssijaa. Tanssi vei minut totaalisesti teini-iässä ja jazz-treenejä tuli viikossa helposti kuudet, mutta vammaiset polvet varmistivat sen, että ammattia tanssimisesta ei koskaan tullut. Suomessa en ole koskaan käynyt baletissa, mutta täällä Keski-Euroopassa baletit ja oopperat ovat niin halpoja, että pitäisi käydä useamminkin! Viimeksi kävin katsomassa Slovakian National Theatressa Swan Laken ja oi että, meinasin seota siitä fiiliksestä, niin upea!!

Mainitsit tuon pukeutumisen ja minä itse asiassa pidän siitä, että tällaisia tilaisuuksia kunnioitetaan pukeutumisella. Ei tietenkään pitkiä mekkoja ja sensuuntaisia ylilyöntejä, mutta esim siisti bleiserasu koroilla oli oma valintani viimeksi. Rakastan muiden ihmisten tyylien seuraamista ja sellaista panostamista näkee niin harvoin, että balettiin on mukava mennä vähän tälläytyneenä.

Kommentoi

Ladataan...