Hauras elämämme

Ladataan...
Tickle Your Fancy

 

Synkät ja pysäyttävät uutiset Teri Niitin poismenosta saivat minut pohtimaan elämän haurautta. Kuinka se voi kellä tahansa meistä loppua ihan yllättäen. Ilman, että kukaan osaa aavistaa.

Välillä unohtuu, että me todella olemme ja elämme täällä vain hetken aikaa. Maanpäällinen vierailu on lyhyt, ja toisilla vielä sitäkin lyhyempi. On kuitenkin yksin sinusta kiinni miten haluat lyhyen aikasi käyttää ja millaisen muiston itsestäsi jättää.

 

 

Kun mietin mitkä asiat oikeasti merkitsevät ja mistä asioista voin olla erityisen kiitollinen, en epäile hetkeäkään. Läheiset, ystävät ja perhe. Arki, ja sen ihmiset. Yhteiset muistot ja kokemukset. Avartavat keskustelut, itkut, naurut ja uuden kokeminen. Nämä ovat arvokkainta mitä minulla on. Näitä minä haluan vaalia.

Tärkein saamani elämänohje kuuluu tee ja toteuta asioita, joista aidosti unelmoit ja joista aidosti tykkäät. Usko itseesi ja omaan tekemiseesi. Älä elä muiden elämää, äläkä anna toisten ihmisten mielipiteiden kaataa unelmiasi. Tartu tilaisuuksiin. Kaikki on mahdollista kun niin vaan päätät.

Lähde maailmanympärysmatkalle, osta tontti maalta, aloita kitaransoitto, mene vapaaehtoistyöhön, perusta kahvila tai perhe tai mikä ikinä onkaan se sinun unelmasi, toteuta se. Ja muista nauttia myös matkasta kohti unelmaasi, koska kuten sanottua, toisinaan matka on määränpää.

 

Pictures: Elisa Lepistö

 

Syvimmät osanottoni Teri Niitin läheisille ja omaisille. Toivon, että lahjakkaan Terin värikäs elämä inspiroi meitä muitakin tähtäämään aitoja unelmiamme kohti.

 

xx Sara

Share

Kommentit

idaaa (Ei varmistettu)

Jotenkin todella pysäyttävää lukea Terin poismenosta, se sai todellakin pysähtymään ja ajattelemaan asioita. Niin pienestä on kaikki kiinni. Toivon myös vilpittömän paljon jaksamista ja voimaa kaiken surun keskelle Terin omaisille.

saratickle
Tickle Your Fancy

Tismalleen samanlaisia tuntemuksia <3

Riia Meikkipää

Suru-uutinen oli tänään niin pysähdyttävä, että koko päivä on mennyt kuin sumussa. Katselen pieniä lapsiani ja sanon itselleni, elä nyt, tässä hetkessä, ei kohta, ei huomenna vaan nyt. Rakastetaan ja sanotaan se, jos riidellään niin sovitaan. Elämä on nyt ja tässä <3

Terin perheelle ja läheisille valtavat osanotot. Menetimme rohkean, taitavan persoonan muotimaailmassa. 

saratickle
Tickle Your Fancy

Kauniita sanoja. Ja niin oikeita <3 Allekirjoitan kaiken ja lupaan myös itse noudattaa näitä parhaani mukaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Osanotot Niitin läheisille!

Kauniita ajatuksia, muttaahhhh... Pliis, ei enää tätä "kaikki on mahdollista kaikille". Moni ei voi ostaa tontteja, moni ei voi perustaa kahviloita, ei vaikka kuinka päättäisi niin. Tsemppaava ja motivoiva voi olla ilman mustan valkoiseksi vääntämistä! :) Yhteiskunta eriarvoistuu koko ajan, ja nimenomaan sen takia on erityisen tärkeää olla tuudittautumatta näihin hupsuihin "kaikki kaikille"-juttuihin, vaikka ne tavallaan ihania ajatuksia onkin.

voima-Milla (Ei varmistettu) http://www.voimavahtila.fi/

Kauniita ajatuksia tosiaan, ja voimia kaikille läheisensä viime aikoina menettäneille &lt;3
Mutta itsekin heräsi tästä(kin) vähän samanlaisia ajatuksia kuin tälle toiselle kommentoijalle... Myös sen suhteen, että mitä on "menestys" ja mitkä ovat niitä tavoittelemisen arvoisia unelmia. Matkusteluko, talo, oma kahvila... Siis asioita, jotka vaativat paljon rahaa eli rahako?
Mielestäni tällaisia kauniita tämän postauksenkin sisältämia ajatuksia saa ja pitää levittää, mutta toisaalta olisiko mahdollista niissä tuoda ilmi, että elämässä "menestyminen" ja unelmien toteuttaminen voi olla myös muunlaista, kuten ennen kaikkea oikeanlaisen asenteen ja elämänilon omaksumista - vaikka ei olisikaan koskaan varaa matkustaa maailman ympäri, ostaa tonttia tai perustaa kahvilaa. Jos SILTI onnistuu toteuttamaan itseään ja olemaan onnellinen, se vasta voitto ja täysillä elämistä onkin!
Kirjoitin juuri vkl aiheesta postauksen: http://www.voimavahtila.fi/yleinen/mita-menestys-on/
Ihanaa maanantai-iltaa, ja kiitos hienosta blogista.

saratickle
Tickle Your Fancy

Tosi hyviä pointteja ja kerrassaan mahtava kommentti! Mä todella ajattelen samalla tavoin oikeanlaisen elämänilon ja asenteen tärkeydestä. Siitä juuri hetki sitten kirjoitinkin postauksen :) 

Mutta silti myös ajattelen, että elämä on täynnä valintoja ja meillä Suomessa lähtökohdat koulutuksen ja itsensä toteuttamisen suhteen hyvinkin tasa-arvoiset moneen muuhun maahan verrattuna.

Unelmien, joita listasin, ei ollut tarkoitus olla pelkästään "rahalla saatavia". Valitsin ehkä hieman huonot vaihtoehdot siihen :) Unelmia voi todellakin olla ihan mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Eriarvoisia ja erilaisia kuten positiivisempi elämänasenne, joogan aloittaminen, kitaran soiton opettelu, hyvien ystävyyssuhteiden ylläpito, säännöllinen kirjojen luku tai kuroon liittyminen (huom tässä aika monta, omaa unelmaani...heh)

Mielestäni tärkeintä on tehdä. Ei niin, että näistä puhutaan ja jaaritellaan joka viikko, vaan niin, että niihin tartutaan ja ne omaksutaan osaksi omaa elämää. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Matkustelu ja oman kahvilan perustaminen voivat olla sellaisia unelmia, joihin kaikilla ei ole varaa ilman, että ensin kahmii rahaa jollain tavoin (joka voi olla mahdotonta tai ainakin epämielekästä jollekulle). Minusta on kuitenkin tärkeää pyrkiä kohti oikeita unelmiaan, pyrkiä opiskelemaan, hakea unelmatyöpaikkaa, yrittää perheen perustamista, mikä ikinä kenenkin unelma on. Toki jos on velkojen alle hautautunut tai muuten hankalassa elämäntilanteessa, voi olla tarpeen ensin selvitä pahimmasta, siinäkin ne unelmat ja suunnitelmat voivat voimauttaa. Minua on auttanut ahdistuksen kanssa kamppailussa mahdottoman tuntuisten unelmien pilkkominen toteutettavissa oleviin paloihin, tunne siitä, että on menossa oikeaan suuntaan on upea!

Voimia Terin läheisille!

Lilibell (Ei varmistettu)

Iän myötä realismi kalauttaa meitä kaikkia aika lujaa :) Tähän voisi lisätä vähän kuluneenkin ajatuksen siitä, että elämä on myös valintoja. Valintojen vaikutukset usein huomaa vasta vuosia myöhemmin, niin hyvässä kuin pahassa. Tämän kirjoituksen kanssa olen pohjimmiltaan samaa mieltä. Aina ei ole helppo kulkea sitä omaa tietään, varsinkin jos se ei ihan yhteiskunnan asettamissa normeissa mene. Keveämpänä esimerkkinä voin kertoa aloittaneeni aikuisbaletin reilusti kolmikymppisenä! Olin niin pitkään kuvitellut etten vuorotyötä tekevänä voi aloittaa säännöllistä harrastusta. Ihan parhaimpia päätöksiäni. Voimia Teri Niitin läheisille.

nik (Ei varmistettu)

Minunkin osanottoni Niitin läheisille... Ihmeellinen maailma. :(

Mutta vähän aiheen ohi tämäkin kommentti: Monien bloggareiden motivaatiopuhe (vaikka ihan motivoivaa olisikin) alkaa kuulostaa ontolta kun 1) sitä tuleenykyään aika paljon ja b) se puhutaan reissukuvien, merkkilaukku- ja vaatekuvien ja ravintolakuvien seasta. Vaikka Suomessa koulutus onkin ainakin näennäisesti ilmaista, on "oman onnensa seppä"-ajattelu silti harhaa. Lähtökohdat ovat erilaisia ja eriarvoistuvat vauhdilla kokoajan. Edes niiden halvempien tai ilmaisten unelmien toteuttaminen ei välttämättä ole vain itsestä ja omasta asenteesta kiinni. (Vaikka minunkin lapsuudessani oli perheessä työttömyyttä, isän yrityksen konkurssi 90-luvun alussa, velkavankeus jne. niin tiedän silti, että minun lähtökohtani ovat olleen paremmat kuin monella muulla. Oli pieni mutta siisti koti, ruokaa, sukulaisia lähellä, halpoja harrastuksia, koulutusta arvostavat vanhemmat...)
Tämä sarjis minusta tuo tuon oman onnensa seppä -ajatusharhan hyvin esille. https://digitalsynopsis.com/inspiration/privileged-kids-on-a-plate-penci...

nik (Ei varmistettu)

"1) ja b)"...todella johdonmukaista. :'D

Anni (Ei varmistettu)

Tuo somessa paljon kierrellyt sarjakuva koskee enemmän esim Brittien järjestelmää. Suomessa kaikki saavat esimerkiksi opintolainaa. Ja koulutus on todellakin lähes ilmaista, siinä mielessä, että ei ole ketään jolla ei siihen olisi "varaa". Sen totta, että opintotuki ja opintolainakaan ei välttämättä riitä kovin laadukkaaseen asumiseen esim. juuri Helsingissä, mutta en ole itse kuullut kenestäkään, jolla ei olisi mahdollista opiskella, koska ei ole siihen rahaa. On totta, että lähtökohdat ovat eri henkilöillä erilaisia, mutta emme kuitenkaan ole tilanteessa, jossa jo pelkkä syntymäpaikka määrittelee sen, miten tulee elämässä pärjäämään.Se, että jokin asia saattaa olla toisille helpompaa, on eri asia kuin se, että jokin asia on jollekin toiselle lähes mahdotonta. Onnellisuus on loppujen lopuksi ihmisen sisällä. Onnellisuus ei tarkoita elämän helppoutta tai menestymistä rahallisesti. Siksi on yhtä lailla hyvin onnettomia rikkaita kuin hyvin onnellisia köyhiä.

nik (Ei varmistettu)

Opintolainaa ei "saada", se lainataan. Se on velkaa, joka pitää maksaa takaisin. Nykyisillä työllistymisodotuksilla aika monet eivät uskalla sitä ottaa. Tiedän monia, joiden opintoja hidastaa ja hankaloittaa yksi tai kaksi osa-aikatyötä. Ja toisaalta tiedän monia, jotka saavat vanhemmilta taloudellista apua, jotta voivat keskittyä opintoihin. Pelkällä opintotuella ei pärjää. Suunta onkin meillä se, että pakotetaan ottamaan se laina ja sitten ollaankin somasti työttömänä veloissa. Toistaiseksi itse koulutus on ilmaista, mutta eiköhän sekin hienous murene pikkuhiljaa muun hyvinvointivaltion mukana, ainakin nykyisellä menolla. ;D

Tietysti tuo sarjis on kärjistys, mutta sen pointti ei minusta ole koulutuksen maksullisuus vaan se, että taustamme vaikuttavat enemmän elämäämme kuin ymmärrämme. Adamsin sitaatti lopussakin sen kiteyttää: "There is no such thing as a 'self-made' man. We are made up of thousands of others." Jos on aina ollut resursseja (henkisiä voimavaroja, taloudellinen toimeentulo, ystäviä, perhe jne.) keskittyä asioihin ja tavoitteisiin, jotka tekevät onnelliseksi, niin onhan se huomattavasti helpompaa kuin ihmisellä, joka joutuu ne resurssit jakamaan esim. kelan ja te-keskuksen byrokratian, penninvenytyksen, mielenterveysongelmien, työttömyyden usein tuoman yksinäisyyden jne. kesken. Ja se jonka ei tarvitse jakaa resursseja niin moneen suuntaan, helposti harhautuu ajattelemaan, että itsehän minä tämän olen kovalla työllä saanut aikaiseksi. Tavallaan ehkä joo, mutta ei ilman niitä pieniä itsestä riippumattomia asioita. Siksi "motivaatiopuhe" on minusta monesti jotenkin kujalla ja kuulostaa helposti vähän alentuvalta.

Hentsu (Ei varmistettu)

Sara, hieno teksti ja seuraava kommentti olkoonkin erillään tämän suru-uutisen kanssa. Osanottoni läheisille.

Mielenkiintoista lukea ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Mainittava on tuohon koulutusasiaan, että suomessa tosiaan on hyvät mahdollisuudet rahallisesti kaikkien opiskella. Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat "turhaan" ottaneet opintolainaa. Itse tein opiskelujen ajan yhtä työtä, ja pärjäsin hyvin. Kaikki eivät ymmärrä että jos raha on tiukilla, silloin esimerkiksi "railakasta opiskelijaelämää" ei kannata joka viikko harrastaa, uutta puhelinta ei tarvitse ostaa, ja ulkona syönti ei ole pakollista etc. Minulla oli OMA valinta mennä töihin, vaikka tiedän että vanhemmat olisivat varmasti tiukan paikan tulleen auttaneetkin. Halusin ylläpitää harrastustoimintaa ja saada terveellistä ruokaa, ja tarvitsin autoa, joten siksi työ lisäksi.

Siitä olen samaa mieltä, että jos yleisesti lähtökohdat ovat heikommat;varallisuus, henkinen väkivalta etc., vaikuttaa se suuresti. Siitä voi myös toisaalta saada erilaisen voimavaran elämään. Ja hyvin sanottiin edellä, että myös iän tuoma viisaus auttaa näkemään asiat erilailla.

Mukavaa talven jatkoa Sara Sinulle, jatka hyvää pohdiskelua ja haaveiden toteuttamista, minäkin koitan :)!

monaveronika (Ei varmistettu)

Valitettavasti eivät kaikki saa opintolainaa. Vaikka Kela myöntäisikin sinulle opintolainan valtiontakauksen, jos sinulla on jo syystä tai toisesta ehtinyt luottotiedot mennä, niin pankki ei todennäkisesti lainaa sinulle myönnä, sillä se loppukädessa kuitenkin asiasta päättää. Voi käydä niin, että nuoruuden tyhmyyksien tai esim perheen huonon taloustilanteen takia voi unelma-ammatti jäädä opiskelematta, kun opiskeluun ei löydy rahoitusta.

Mutta olen silti sitä mieltä, että vähälläkin voi saada paljon. Ystäväni ovat esimerkiksi rakentaneet talon lähes kokonaan ilman asuntolainaa hyödyntämällä kierrätettävää tavaraa ja säästämällä pitkäjänteisesti. Eräs työtön keräsi pulloja saadakseen käsirahan omaan asuntoon, ja hänelle myönnettiin laina, kun pystyi todistamaan, että on siitä kykenevä selviytymään. Uutisissa on ollut joskus juttua henkilöstä, joka samaan tyylii pulloja keräämällä rahoittaa ulkomaanmatkansa. Kyllä siinä kohtaa on paljon kiinni myös asenteesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyse ei ole vain "laadukkaasta" asumisesta, vaan kyllä lähes kaikissa yliopistokaupungeissa on hintataso vuokramarkkinoilla sellainen, että jollei saa halpaa, tuettua opiskelija-asuntoa tai löydy sopivaa kimppakämppää, ei niitä vuokria ja ruokaa ja ylioppilaskunnan jäsenmaksuja tai sitten autoa, että voi matkustaa kauempaa halvasta kämpästä pelkällä asumislisällä, opintotuella ja lainalla makseta. Myös kaverit, joiden luokse hätämajoittua, ovat suuri voimavara, jota kaikilla ei omista pyrkimyksistä huolimatta ole. Minä tunnen monia, joiden opinnot ovat viivästyneet ja jopa keskeytyneet, kun ei ole ollut varaa opiskella. Itse olen saanut äidiltäni korotonta lainaa opintojeni viivästyttyä sairauden vuoksi, muuten en ikinä olisi selvinnyt asumismenoistani. Kesätöitäkään eivät kaikki saa tai niitä opintojen ohella työpaikkoja ilman suhteita, suosituksia ja kokemusta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella sääli, että liityit tähän haudoillatanssijoiden joukkoon.

En tunne Teriä mutta kun muistelen viime vuoden imetyskohun otsikoita vaikuttaa kaikki nämä "rakas ystäväni" , "lämmin ihminen", "hyväsydäminen" lässytykset erittäin tekopyhiltä. Epätoivoisia name droppaus yrityksiä siitä, kuinka Minäkin olen Julkkis kun tunsin Julkkiksen.

saratickle
Tickle Your Fancy

Häpeäisit itseäsi. Kuinka joku voi oikeasti olla noin kylmä ja ajatella asioita noin negatiivisesti tällaisessa tilanteessa. Alkoi ihan fyysisesti etomaan tämä kommenttisi.

Tulitko ajatelleeksi, että sinulla ei ole käsitystäkään mistä puhut?

Vitsi sulla on varmaan rankkaa elää tuollaisten ajatusten kanssa. Lämmöllä suosittelen sinulle henkilökohtaiseksi unelmaksi positiivisempaa asennetta elämää ja ympäristöä kohtaan. Voisi tehdä ihmeitä.

Lukija (Ei varmistettu)

On se jännä, miten kusipäästä tulee pyhimys kuolemansa jälkeen. Ummistetaan silmät kyseisen henkilön moraalittomille teoille ja esitetään hänen olleen "hyväsydäminen" ja "lämmin" ihminen. Huhheijjaa. Älä nyt viitti esittää että tässä menetettiin todella hieno ihminen ja muuta kuraa. What goes around, comes around, Teri.

saratickle
Tickle Your Fancy

Moraalittomille teoille. Jotenkin tulee nyt fiilis, että tässä ilmeisesti tuomitaan kuuluisaa somekuvaa, jonka jakamista Teri pyysi lukuisia kertoja julkisuudessa anteeksi? Hän sai hävyttömän määrän paskaa niskaan yhden virhearviointinsa vuoksi. Kuvaa seurasi masennusjakso ja terapia, eikä sekään riittänyt, vaan tulitus jatkui.

Me ihmiset ollaan aika inhimillisiä olentoja. Tehdään virheitä. Ja siinä vaiheessa, kun joku myöntää tahattoman virheensä ja pyytää aseettomana anteeksi, siihen anteeksipyyntöön vastataan myöntävästi. 

Otin tämän kohun aikoinaan tosi henkilökohtaisesti, koska tiedän itse jakaneeni somessa joskus virhearviointeja. Tiedän myös, että kovin moni muukin meistä on sortunut siihen. Olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Mutta Terin tapaus oli erityinen.

En tuntenut Teriä muuta kuin työni puolesta. Voin sanoa hänen inspiroineeni minua ja olleen värikäs persoona. Se on ainoa mitä tässä postauksessa olen hänestä sanonut. En ole kirjoittanut, että ollaan ylinystäviä niin kuin useampi täällä jostain kummallisesta syystä väittää.

Toivon, että luet tämän kommenttini ajatuksella ja mietit omaa historiaasi. Oletko tehnyt virheitä, joita olet jälkikäteen katunut? Et ole sisällä olevasta vihastasi päätelllen välttämättä saanut anteeksi, vaikka sinun olisi pitänyt. Ja se on väärin.

 

 

Lispe (Ei varmistettu)

Ihan ekaksi, ihanaa, kun kirjoitit tästä aiheesta. Teri ei ole kovin paljon omaan elämääni vaikuttanut, mutta jotenkin hänen poismenonsa kosketti mua tosi paljon. Joskus pienenä katoin Huippista ja sen jälkeen oon julkisuudessa jonkun verran kiinnittäny huomioo Teriin. Luin juuri artikkelin, missä hän kertoi viime vuoden olleen rankka ja hänen kertomuksensa sai kyyneleet silmiin. Ja mitä siihen imetyskohuun tulee niin enn puolusta tosiaankaan hänen imetykseen liittyvää kommenttia, mutta haloo ihmiset kaikille tapahtuu virheitä ja jos ne pyydetään anteeks, ne annetaan anteeks. En voi käsittää, miten julmia ihmiset voivat toisille olla! Enemmän rakkautta ja empatiaa ihmiset rakkaat!&lt;3

Ihanasti Sara vastaat kommentteihisi ja osaat niin kivasti ottaa kritiikkiä vastaan ja tarpeentullen vähän herätellä valoja tämmösille neropateille. Kiitos&lt;3

nik (Ei varmistettu)

Vaikka olen aika monessakin asiassa Saran kanssa eri mieltä, niin tässä komppaan täysin. Kirjoittamalla "What goes around, comes around." tässä tilanteessa antaa ymmärtää, että Lukijan mielestä kuolema on ihan käypä seuraus somemokasta. Aika äärimmäistä. Karma is a bitch, mutta ei se ihan niin tyly akka ole. Tässä menetettiin ihminen. Eikös se ole aina vähän kuraa. Ei sitä kukaan Gandhiksi ole verrannut, muttei se myöskään mikään Breivik ollu. Ehkä sieltä väliltä kuten me muutkin. Löytyy lämpöä ja hyvää sydäntä sekä sopivasti sekoilua ja idiotismia. ;) Minua inhotti suuresti ne vuosia nuoremmaksi-matkalaukun-raidaus-kohtaukset, jossa Niitti haukkuu toisten rääsyt. En arvosta tuon ohjelmaformaatin vaatimuksia enkä juontajaa, joka niihin suostuu. Mutta miksi pitäisi muistella vainajan virheitä? Ei se ole silmien ummistamista, jos ei kaivele vartavasten kaikkea paskaa julki, vaan muistaa hyvällä.

saratickle
Tickle Your Fancy

Nik, olen samaa mieltä. Ja pakko vielä sanoa, että mitä niihin "toisten rääsyjen arvostelu" -raitoihin tulee, nehän ovat käsikirjoitettuja, täysin huumorilla tehtyjä kohtauksia, joiden ei ole tarkoitus loukata ketään.

 

nik (Ei varmistettu)

Juu, ne ovat formaatin vaatimia ja käsikirjoitettuja. Huumoria niissä ei ole... tai siis toki jos ajattelee toisen valinnoilla irvailemisen huumorina. Se jonka laukkua raidataan, naureskelee välillä vähän vaivaantuneena ja toinen yrittää pukea ivan mahdollisimman hassuihin sanoihin. Siinä ei naureta toisen kanssa vaan toiselle, pyörittelipä sitä kuviota miten päin vain.

Sama käytäntö on muissakin tositeeveeformaateissa. Näin meitä koulitaan maailmaan, jossa muotista poikkeaville ja ihmisille, joilla ei ole kaikki elämän osa-alueet hallussa (ulkonäkö, sisustus, lauluääni jne.) saa vapaasti naureskella ja jos ne eivät ymmärrä huumoriksi, niin ovat vain tosikoita. Tähän kohtaa vedetään sitten se "itsepä lähtivät mukaan" -kortti. Joo, niin lähtivät. Se ei tee sellaisen maailman rakentamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää. Ja siihen maailmaan kuuluu se, että tehdään medianäkyvyydestä hinnalla millä hyvänsä haluttavaa ja itseisarvo. Ollaan päästy pisteeseen, jossa uudet sukupolvet haluaa telkkariin nolattavaksi ja he myös ajattelevat että nolatuille nauraminen on ok. Kokonaisuus pelaa markkinoiden pussiin. Saadaan 1) ilmaisia tv-esiintyjiä (oikeat osaajat maksaa liikaa) 2) saadaan rakennettua maailmaa, jossa epätäydellisyys (lihavuus, rumat vaatteet, ruma koti jne.) on noloa ja se pitää korjata, joka tarkoittaa, että 3) saadaan myytyä asioita, joilla nämä asiat korjataan. Mihin muuhun vuosia nuoremmaksikin muka oikeasti tähtää, kuin ulkonäön merkityksen korostamiseen ja sitä kautta asioiden myymiseen? Muutoskohteiden elämien hetkellinen muuttaminen paremmaksi toimii välineenä hyvin. Mutta samaa maailmaa se rakentaa. Sellaista, jossa ihmiset pidetään sopivan tyytymättöminä itseensä, jotta kuluttamisen tarve säilyy. #avautuminen :'D

ps. Joku hyvänmielen muutosohjelmakin oli, mutta en saa päähäni mikä se oli...

nik (Ei varmistettu)

Juu, ne ovat formaatin vaatimia ja käsikirjoitettuja. Huumoria niissä ei ole... tai siis toki jos ajattelee toisen valinnoilla irvailemisen huumorina. Se jonka laukkua raidataan, naureskelee välillä vähän vaivaantuneena ja toinen yrittää pukea ivan mahdollisimman hassuihin sanoihin. Siinä ei naureta toisen kanssa vaan toiselle, pyörittelipä sitä kuviota miten päin vain.

Sama käytäntö on muissakin tositeeveeformaateissa. Näin meitä koulitaan maailmaan, jossa muotista poikkeaville ja ihmisille, joilla ei ole kaikki elämän osa-alueet hallussa (ulkonäkö, sisustus, lauluääni jne.) saa vapaasti naureskella ja jos ne eivät ymmärrä huumoriksi, niin ovat vain tosikoita. Tähän kohtaa vedetään sitten se "itsepä lähtivät mukaan" -kortti. Joo, niin lähtivät. Se ei tee sellaisen maailman rakentamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää. Ja siihen maailmaan kuuluu se, että tehdään medianäkyvyydestä hinnalla millä hyvänsä haluttavaa ja itseisarvo. Ollaan päästy pisteeseen, jossa uudet sukupolvet haluaa telkkariin nolattavaksi ja he myös ajattelevat että nolatuille nauraminen on ok. Kokonaisuus pelaa markkinoiden pussiin. Saadaan 1) ilmaisia tv-esiintyjiä (oikeat osaajat maksaa liikaa) 2) saadaan rakennettua maailmaa, jossa epätäydellisyys (lihavuus, rumat vaatteet, ruma koti jne.) on noloa ja se pitää korjata, joka tarkoittaa, että 3) saadaan myytyä asioita, joilla nämä asiat korjataan. Mihin muuhun vuosia nuoremmaksikin muka oikeasti tähtää, kuin ulkonäön merkityksen korostamiseen ja sitä kautta asioiden myymiseen? Muutoskohteiden elämien hetkellinen muuttaminen paremmaksi toimii välineenä hyvin. Mutta samaa maailmaa se rakentaa. Sellaista, jossa ihmiset pidetään sopivan tyytymättöminä itseensä, jotta kuluttamisen tarve säilyy. #avautuminen :'D

ps. Joku hyvänmielen muutosohjelmakin oli, mutta en saa päähäni mikä se oli...

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtavaa lukea kerrankin hyviä, argumentoituja kommentteja! Täysin samaa mieltä kaikesta.

mialma (Ei varmistettu) http://viademialma.blogspot.be/

Kiitos tästä, tärkeä ja avartava teksti.

Elämä voi loppua koska vain, joten pitää elää hetkessä, kun meillä siihen juuri nyt on mahdollisuus: olla kiitollinen, viettää aikaa läheistensä kanssa, rakastaa ja toteuttaa unelmiaan.

Ja olen ihan samaa mieltä, että mikä tahansa on mahdollista, jos sitä aidosti, sisintään myöten haluaa, ja sen toteutumiseen uskoo.

saratickle
Tickle Your Fancy

Amen! <3

HelsinkiDragonfly (Ei varmistettu) http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

En voisi olla enemmän samaa mieltä tuosta, että unelmia kannattaa tavoitella, olivat ne sitten millaisia tahansa. Rakas äitini (66v.) nukkui yllättäen pois viime marraskuussa, ja hänen kuolemansa jälkeen olen jostain saanut energiaa miettiä kahta unelmaa (jotka olivat melkein unohtuneet mielestäni). Myös isäni menehtyi kolme vuotta sitten, hän 63-vuotiaana. Molempien kohdalla en osannut odottaa kuolemaa, joten se todellakin pysäytti minut. Tällä kertaa oma 6kk:n tytär sai minut puskemaan eteenpäin, mutta älä kysy minulta tällä hetkellä, että mikä on elämän tarkoitus.

Toivottavasti olet oman tarkoituksen löytänyt, ja minäkin toivon sen jonain päivänä löytyvän.

R.I.P. Teri Niitti

xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

saratickle
Tickle Your Fancy

Kauniita sanoja ja koskettava tarina <3 kyyneleet nousi pintaan.

Olen huomannut, että meillä ihmisillä on ihmeellisiä voimavaroja sisällämme ja ympärillämme. Silloin kun niitä eniten tarvitsee, ne monesti ilmestyvät eteemme. Yhdessä näistä selvitään, vaikka tuntuvatkin aika ajoin täysin mahdottomilta ylittää.

Lämmin osanottoni ja voimahaleja surun keskelle <3 

simp (Ei varmistettu)

Elä hetkessä, nauti siitä. Se nimittäin on ohi silmänräpäyksessä. Läheiset, perhe ja ystävät ovat loppupeleissä kaikki kaikessa.
En olisi mitään ilman heitä. Bonuksena pääsen ja saan toteuttaa unelmia heidän kanssaan, parasta!
Muistot rakkaiden ihmisten kanssa ovat korvaamattomia. Perheeni koko elämä rikkoutui arvaamattomaan veljeni poismenoon. Me emme voi vaikuttaa menneisyyteen, emme voi päättää miten tulevaisuutemme meitä tulee kohtelemaan. Tämän hetkiseen hetkeen pystyn kuitenkin puuttumaan. Haluanko suunnata ylöspäin vai painua uudestaan maanpinnan alapuolelle.
Unelmat auttavat meitä toteuttamaan itseämme. Saavuttamaan haluamansa, tähtäämään onnellisuuteen. Omien unelmien tavoittelu voi viedä pois omaa pahaa oloa, rikastuttaa ja kasvattaa ihmisenä.
Kaikkea ei voi saada, mutta mahdollisimman paljon kannattaa ottaa &lt;3

saratickle
Tickle Your Fancy

Hieno kommentti ja niin täysin totta. Kauniita ajatuksia!

Ihana postaus! :)

Jennnna (Ei varmistettu)

Sara, kiitos ihanasta postauksesta &lt;3
Sussa on sydäntä ja ihana asenne elämää kohtaan. Mua kosketti myös paljon Teri Niitin kuolema.. Olen niin surullinen siitä, millainen hänen viimeinen vuotensa oli. Ihmettelen, miten valmiita ihmiset ovat tuomitsemaan ja kuinka vaikeaa anteeksi antaminen on. Jokainen meistä tekee virheitä. En voi kuin surullisena ihmetellä, missä on empatiakyky ja sydämellisyys.

Kommentoi

Ladataan...