Hävettää ja ei hävetä

Tickle Your Fancy

 

Mikä sinua hävettää?

Kasvotusten esitetty yllättävä kysymys saa minut heti ensimmäisenä lukkoon. Ja mitä minä höpisen, ei se edes ole yllättävä. Mehän äänitetään Häpeä -podcastia. Totta kai tämä kysymys esitetään. Ehkä se on yllättävä, koska sitä ei ole varmaan koskaan aikaisemmin minulta kysytty. Tai ei ainakaan kovin montaa kertaa.

Mieleen tulee monta hävettävää tilannetta aina auton tankkauksesta epäonnistuneisiin puheisiin yleisön edessä. Tai siihen hetkeen kun jouduin lehtoreiden edessä ruotsiksi perustelemaan, miksi minut pitäisi valita ammattikorkeakouluun. Mutta häpeänkö minä niitä? En usko. 

Häpeä on kovin vahva sana. Koen, että siihen liittyy toisten ihmisten pettäminen, itsekkyys ja toisaalta taas epävarmuus. Monesti ajatellaan, että nolostuminen ja häpeä ovat tavallaan sama asia. Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, tajuan, että puhtaasti oman itsensä nolaaminen on kyllä aivan toinen juttu. 

On olemassa niitä ulkopuolelta tulevia normeja ja oletuksia, joiden laiminlyönti saattaa aiheuttaa häpeää. Onkin aika kiinnostava miettiä, mitkä asiat sinua oikeasti hävettävät, ja mitkä hävettävät asiat ovat taas niitä, jotka ovat peräisin puhtaasti ulkopuolelta tulevista yleistetyistä oletuksista?

 

 

Mikä minua sitten hävettää? 

Etuoikeutettu asemani hyvinvointivaltiossa, maapallon laiminlyönti, toisten tarpeeton arvostelu, huonosti päättyneet ihmissuhteet ja joidenkin ihmissuhteiden ylläpito. Toisinaan hävettää se, etten ole aina täysin perillä uutisista tai politiikasta. Toisinaan taas ne päivät kun en saa mitään aikaiseksi ja katson vaan Bachelor Suomea. Välillä hävettää etten osaa avata suutani tarpeeksi ajoissa, tai osaa puhua suoraan kiertelemättä. Tai se, etten käytä asemaani bloggaajana ja mielipidevaikuttajana tarpeeksi viisaasti. Häpesin aikoinaan myös sitä kun kroppani ei kehittynyt samassa tahdissa muiden kanssa. Ja sitä kun lihoin lyhyessä ajassa 10 kiloa.

Häpeä on loppujen lopuksi aika hyvä työkalu parempaan ja tasapainoisempaan elämään. Kun pyrkii tarkastelemaan omaa häpeän tunnettaan ja tarttuu toimiin häpeän poistamiseksi, pääsee pitkälle. Oli se sitten ääneen puhuminen, anteeksi pyytäminen tai ekologisempi elämä.

Inhimillisyys helpottaa häpeän tunteeseen. Minulla on monesti tapana ajatella, että kuolevaisia ihmisiä tässä vaan ollaan. Epäonnistumnen kuuluu elämään, eikä sitä kannata pelätä. Kaikessa ei voi, eikä tarvitse olla paras. Ei edes hyvä. Olemme ihmisinä erilaisia. Meillä on omat vahvuudet, heikkoudet ja kiinnostuksen kohteet. 

Me emme voi vaikuttaa siihen, millaisiin oloihin synnymme. Sen sijaan voimme vaikuttaa omaan käyttäytymiseen, omiin asenteisiin ja omaan henkiseen kehittymiseen. Voimme keksiä tapoja auttaa niin itseämme kuin muitakin. Ja olla kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä on. 

 

 

Tavallaan hävettää monikin asia, mutta taas toisaalta ei. Ajattelen, että häpeä kuuluu elämään, ilman sitä asiat voisivat olla huonomminkin. Häpeä on kasvattanut minua ja toiminut polttoaineena monessa hyvässä asiassa. Se on tehnyt minusta sen, joka tänäpäivänä olen. Ja se ei hävetä.

Uusin podcast aiheesta häpeä, löytyy täältä

Jakakaa ihmeessä omia ajatuksianne aiheesta!

 

xx Sara

Kommentit

DoomOftenMisses (Ei varmistettu)

Hirvein/häpeällisin/VOIMAUTTAVIN hetkeni ikinä: 17 vuotiaana vaihto-oppilaana pitämässä Kaliforniassa kahden kuukauden tankeroenglannilla luentoa Rotary-klubin lounastapaamisessa Suomen talouselämän tilasta, höysteenä omat diat.

Kun siitä selvisin hengissä ja laskematta alleni, niin kaikki muu on ollut lastenleikkiä.

SamaKuinYllä (Ei varmistettu)

Ai niin, oletko huomannut uuden nerokkaan varioitavan nimimerkkini?

Halipusu!

saratickle
Tickle Your Fancy

hahha, mahtavaa, että selvisit DOMppa

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.