Jokainen työ on arvokasta

Ladataan...
Tickle Your Fancy

Tästä lähti aikamoinen keskustelu, ja olen siitä todella kiitollinen. Aihe on tärkeä, ja hyvä, että siitä puhutaan. Kaikki kommenttinne on luettu ja ajatuksia heräsi paljon. Sen sijaan, että vastaisin jokaiselle kommentoijalle erikseen, päätin nivoa ajatuksiani yhteen uudeksi postaukseksi.

Useampi kommentoija rajasi oikean työn koskemaan "yhteiskuntahyödyllisiä ammatteja". Listalta löytyi mm. terveydenhuollon piirissä työskentelevät, teiden ja rakennusten kunnostajat, opettajat ja lakimiehet. Mielestäni tässä on juurikin se koko ongelman ydin. Ei osata katsoa asiaa avarammin. Arkkitehti suunnittelee tilan, jotta siitä tulee käytännöllinen. Talonrakentaja rakentaa talon. Sisustusbloggaaja taas tarjoaa ideoita siihen, miten saat kodistasi omannäköisen ja viihtyisän. 

Ei me pärjätä pelkillä talonrakentajilla. Tarvitsemme kaikkia ammattiryhmiä.

On aika mustavalkoista rajata "oikeista töistä" eli "yhteiskuntahyödyllisistä ammateista" kokonaan pois esimerkiksi yhteiskunnan hyvinvointia lisäävät alat. Turhan alan piiriin oli kommenteissa listattu niinkin vaatimaton käsite kuin kulttuuri. Oma vapaa-aikani olisi ainakin aika harmaata kun pois otettaisiin liikuntapalvelut, elokuvat, keikat, tapahtumat, festarit, teatteri ja taidenäyttelyt. Olen siis todella kiitollinen kulttuurin parissa työskenteleville ihmisille, jotka ovat tekemässä omasta arjestani ja koko elämästäni värikkäämpää.

Ylipäätään ajatus siitä, että työt listataan tärkeysjärjestykseen tuntuu aivan naurettavalta. Kaikki työ on arvokasta. Jos kaupan kassat poistettaisiin, olisi ostosten tekeminen hankalampaa. Jos parkkipirkot lopettasivat hommansa, jengi parkkeeraisi minne sattuu. Käsite työ, syntyy tarpeesta. Ei olisi työtä, ellei olisi tarvetta.

Minulle on blogin perustamisesta asti ollut selvää miksi tätä haluan tehdä. Luin tuohon aikaan blogeja, joista tarttui tosi hyvä olo ja halusin pistää oman korteni kekoon. Iloa ja hyvää oloa kun ei liiaksi voi olla. Vaikka ajatukset ovatkin vuosien kuluessa päivittyneet, on ihmisten inspiroiminen ollut minulle aina se tärkein asia. Halun tartuttaa hyvää fiilistä ja vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Olla se tyyppi, jonka blogista lähtee inspiroituneena ja hymyssä suin.

Olen saanut lukuisia kommentteja ja meilejä siitä, miten olen blogillani vaikuttanut pysyvästi ihmisten elämiin. Jopa kaduilla on tultu pysäyttämään ja jaettu oma tarina. Ajattelen, että jos pystyn vaikuttamaan hyvällä tavalla yhteenkään ihmiseen, on omalla työlläni arvoa. 

Jokaisen työn kohdalla on hyvä miettiä, että miksi teen tätä. Elämäntilanteet vaihtelevat ja on naiivia väittää, että koko työhistorian aikana jokaista työtään olisi rakastanut. Kun motiivi on selvillä, pystyy työhön kuin työhön yleensä asennoitumaan ja siitä voi saada ihan mielekästäkin. Ongelmia alkaakin ehkä heräilemään siinä vaiheessa kun huomaat ajautuneesi vuosi kausiksi työhön, josta et nauti tippaakaan, ja ainoa motiivisi on se kuun lopulla postilaatikosta tipahtava palkkakuitti.

Välillä on ihan hyvä tehdä hommia, joista ei niinkään nauti, jotta saa motivaatiota sen oman juttunsa löytämiseen. Itse olen kokenut kaikkea aina siivoajasta puhelinmyyjään ja toimistosihteeristä vaatekaupan myyjään. Nämä kaikki ovat olleet kivoja duuneja hetkellisesti, mutta olen aina tiennyt, etteivät kyseiset alat vain ole minua varten. Sen sijaan joku toinen voi nauttia näistä ihan eri tavalla. Aivan kuten minä nautin bloggaamisesta ja joku toinen ei sietäisi tätä viikkoakaan. Me ihmiset olemme erilaisia, ja se on rikkaus se. Erilaisuus on se asia, joka mahdollistaa koko yhteiskunnan pystyssä pysymisen. 

Joku kommentoi siitä, että raha on kuitenkin pohjimmiltaa se ainoa syy miksi töissä käydään. Jos rahaa olisi rajattomasti, kukaan ei tekisi päivääkään töitä. Hmm, okei, jos minulle lyötäisiin miljoona euroa käteen, häviäisin varmasti maisemista joksikin aikaa ja reissailisin ympäriinsä. Sitten iskisi tarve tehdä jotain muutakin kuin roikkua riippumatossa. Asiat kuten kunnianhimo, itsensä kehittäminen ja halu edetä, vetäisivät minut takaisin työelämään. Työelämään, jossa olemisesta nautin suunnattomasti. Tämä on alani, jossa pääsen toteuttamaan itseäni ja intohimoani. Miksi ihmeessä en tekisi tätä?

Kommenteista nousi esiin ajatus siitä, että työn arvostuksesta olemme vastuussa myös me bloggaajat itse. Siihen vaikuttaa millaisen kuvan työstämme annamme blogeissamme ja sosiaalisessa mediassa. Blogi ja some pursuavat kuvia kahviloissa vietetyistä kahvihetkistä ja tuoreista tulppaanikimpuista. On aikaa treenata ja lukea lehtiä keskellä päivää. 

Tästä aiheesta puhuttiin viime kesänä kun kaikkien huulilla oli somen pinnallisuus. Keskusteltiin siitä kuinka some vääristää elämiämme ja tekee meistä kateellisia. Haluaisin edelleen nähdä sen inspiroivan Instagram-tilin, jossa on kuvia toimistokaaoksesta, palavereista, kuvien editoimisesta, tarjousten suunnitteluista, videoiden kuvaamisesta ja -editoinnista, presentaatioista, kirjanpidosta, sähköpostiketjuista jne. Ketä kiinnostaa? Vastaus: ei ketään. Arjen keskelle halutaan saada piristystä, inspiraatiota ja puheenaiheita - tämä on se pohjimmainen ajatus, joka työllistää meitä bloggaajiakin. Kyse on ainakin omassa blogissani ja somessa nimenomaan valokuvaamisesta ja inspiroimisesta, ei välttämättä sillä hetkellä oikeasti tapahtuvista asioista. 

 

xx Sara

Share

Kommentit

Liiisa (Ei varmistettu)

Sä oot niin ihana ja noin älykäskin vielä!!! Ihan älyttömän hyvin kirjotettu teksti eri näkokulmineen, esimerkkeineen ja vertauksineen. Go girl!

saratickle
Tickle Your Fancy

Kääk mikä kommentti!! Huh, kiitos sinä ihana tyyppi siellä!! <3

sen enempää tähän "oikea työ vs. bloggaus" väittelyyn osallistumatta haluun sanoo vaan sen, että musta on tyhmää jakaa töitä tuon mukaan ja vielä sanoa, että esimerkiksi kulttuurin parissa työskentely ei oo yhtä arvokasta, kuin muut työt. kuten jo postauksessakin sanoit, että arki olisi melko harmaata ilman kulttuurialalla työskentelevien järjestämiä tapahtumia/näytöksiä/keikkoja/jne. Itse nään ainakin blogit just samalla tavalla viihteenä, kuin joku näkee vaikka tv:n katselun, tai kirjan lukemisen, eikä kukaan oo varmaan koskaan nostanut samanlaista hulabaloota tv-ohjelmien tuottajien työn olevan "ei oikeaa työtä", toisin kun just bloggaajien työn, joka tuntuu vuodesta toiseen tulevan aina välillä esille.

mutta hei, hauskaa loppuviikkoa sulle! :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos kommentista, ihanaa, että oot tota mieltä! :) Mahtavaa viikonloppua!

Mia K.
Mia K.

Kyllä. Totta. Kaikki työ on arvokasta! 

Ja, jokaisella niistä on aina oma paikkansa ja tarpeensa ♡

mystery
Vision One

Kuulin kerran loistavan quoten joka menee näin:

"Don' ask yourself what the world needs; ask yourself what makes you come alive. And then go and do that. Because what the world needs is people who have come alive".

Word! 

Nään usein varsinkin asiakaspalveluammateissa tyyppejä jotka selkeästi vihaavat sitä mitä tekevät. Ja se on niin väärin. Sillä tavalla he levittävät vaan pahaa oloa kaikkiin muihin, vaikka voisivat olla jossain levittämässä hyvää oloa.

Satya

Nään usein varsinkin asiakaspalveluammateissa tyyppejä jotka selkeästi vihaavat sitä mitä tekevät. Ja se on niin väärin. Sillä tavalla he levittävät vaan pahaa oloa kaikkiin muihin, vaikka voisivat olla jossain levittämässä hyvää oloa.

Sori vaan, mutta niistä monista tavoista joilla voi levittää hyvää oloa – ei makseta mitään. 

Eivät työstään kettuuntuneet levitä tarkoituksella pahaa oloa. Monilla nuorempina oli Suuria unelmia. Ne eivät toteutuneet. Muuta piti tehdä. Tässä sitä ollaan. Tehdään jotain millä maksaa vuokraa.

Se ei ole väärin. Se on arkea.

 

mystery
Vision One

Lähinnä tässä nyt vaan haluaisin kannustaa tekemään töitä sen työpaikan eteen jossa viihtyy sen sijaan että syyttelisi kaikkia muita huonosta tilanteestaan ja velloisi itsesäälissä. Mun mielestä kukaan ei pakota olemaan oravanpyörässä paskaduunissa. 

 

mystery
Vision One

Ja mä en nyt tietenkään tarkoita niitä joilla on aidosti superhuono tilanne elämässään, hulluna velkoja tai iso perhe elätettävänä. Tarkoitan niitä jotka voi tehdä asialle jotain, mutta eivät uskalla/jaksa/viitsi.

Satya

Itsesäälissä vellominen ja muiden syyttely ovat sinun puoleltasi täyttä arvailua. Sinä et tiedä mitä minä tai muut ei-niin-mielekkäissä töissä itsensä elättävät ajattelevat. 

Mun mielestä kukaan ei pakota olemaan oravanpyörässä paskaduunissa. 

Tämä on sikäli helppo keppihevonen, että ei tietenkään kenenkään täydy tehdä mitään töitä. Mutta mitkä sitten ovat vaihtoehdot? Työttömyys ja ehkä opiskelu? Henkilökohtaisesti minulla ei ole tällä hetkellä kumpaankaan varaa. Uuden tutkinnon opiskelu käy usein, jopa päivittäin, mielessäni. Se ei vain sovi tämän hetkiseen elämääni ns. ikävän duunin ulkopuolella. Elämäni työstä huolimatta, ja sen tuoman pienen mutta riittävän korvauksen avulla, on hyvin mielekästä. Työttömäksi heittäytyminen ilman todella painavaa syytä tuntuisi järjettömältä ihan vain siitä syystä, että työttämänä olet totaalisesti Kelan ja tet-palveluiden bitch. Tunnen korkeasti akatateemisesti ja ammatillisesti koulutettuja tyyppejä joiden kertomukset ovat onnistuneet peruttamattomasti muuttamaan DNA:ni tekemään mitä tahansa etten joutuisi tähän asemaan.

 

mystery
Vision One

Siis sä vaan ohitat mun pointin :D en oo missään vaiheessa sanonut ,ettenkö ymmärtäisi että joskus huonoa työtä on vaan pakko tehdä, ihan niin tyhmä en ole. Nää asiat ei sulje toisiaan pois. 

Noora Pulu

Kuitenkaan kaikki ihmiset, jotka tekevät epäkiinnostavia töitä, eivät ole naama hapankorppuna liikenteessä. Vaikka oma duuni olisi kuinka epäpalkitsevaa hyvänsä, ei nihkeä asenne työpäivää ainakaan paranna. Siinä vaiheessa, kun eteen sattuu esimerkiksi hotellikylpyhuone, jossa on paskaa puoliväliin seinää asti, on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on kiroilla ja jurputtaa paskaa pyyhkiessä. Toinen on pyyhkiä se paska ja naureskella samalla koko tilanteen absurdiudelle. Tämä oli muuten kohtaus omasta työhistoriastani. Arvaa kumpaan vaihtoehtoon paskaa pyyhkiessäni päädyin.

Työn mielekkyydestä kuitenkin valtava osa on kiinni omasta asenteesta, riippumatta siitä mitä työ itsessään on. Tuskastua voi yhtä lailla mopin varressa kuin toimistotuolillakin.

Ps. Satya, sun blogi on muuten mahtava kuvaus päivittäistavarakauppa-elämästä.

Satya

Kiitos Noora! Kirjoituspuoli on ollut vähän hiljaista viime aikoina, kun masokististen taipumuksieni ajamana olen tehnyt ylitöitä saadakseni rahaa ulkomaanmatkaan. Mutta ei pelkoa, kyllä kynäni kohta taas ruoskii armotta tätejä ja setiä. Sellaiselle joka pitää ihmiskunnan henkistä ja sielullista evoluutiota täytenä lannanlöyhkäisenä fiktiona, ei tarvitse yhtenäkään työpäivänä kaupan kassalla pettyä.

saratickle
Tickle Your Fancy

Jokainen joutuu tekemään "paskaduunia" ainakin jossain vaiheessa. Tämähän nyt on selvä. Paperilla epämiellyttävää työtä olen minäkin joutunut tekemään, mutten ole sitä epämiellyttäväksi kokenut, koska asenne. Ja jaksan väittää, että juurikin tämä asenne on se, joka on tuonut minut tähän pisteeseen.

Tämän maapalloon mahtuu tuhansia ja tuhansia tarinoita siitä, kuinka jalaton on juossut maratonin käsillään ja kadulla asunut on päätynyt yritysjohtajaksi. Itseensä uskomisella on suuria vaikutuksia. Mikäli päivittäinen haaveesi on koulutus ja sitä kautta uusi työ, mitä ihmettä sä vielä mietit? Hae apurahaa, mieti sponsoreita, ota lainaa tai muuta pienelle paikkakunnalle, jossa asuminen opiskeluaikana olisi halvempaa, mutta älä sano, ettet pysty jos et ole vielä kokeillut kaikkea.

Satya

 

Itseensä uskomisella on suuria vaikutuksia. Mikäli päivittäinen haaveesi on koulutus ja sitä kautta uusi työ, mitä ihmettä sä vielä mietit? Hae apurahaa, mieti sponsoreita, ota lainaa tai muuta pienelle paikkakunnalle, jossa asuminen opiskeluaikana olisi halvempaa, mutta älä sano, ettet pysty jos et ole vielä kokeillut kaikkea.

Suuri kiitos vastauksestasi Sara. Ennen kuin tarkennan vastauksiani, haluan painottaa etten hyökkää näillä sinua vastaan. Syy miksi näistä paistaa hiukan vahva pessimismi on se, että samaa olen kuullut vuosien ajan kavereilta, puolitutuilta, sukulaisilta, mediasta (oksennukseen asti), self-help kirjoista yms ja tutkin jatkuvasti mahdollisuuksia perusteellisesti.

Koulutus ja sitä kautta uusi työ

Meillä kaikilla on suuria piileviä kykyjä joita emme ole pystyneet tai kyenneet tuomaan esille. Meillä on myös suuria rajoituksia. Olemme ihmisiä. Koulutus on kansallisesta psyykeessämme jokseenkin yliarvostettua monilla aloilla. Esimerkiksi monet suomalaiset näyttelijät mainitsevat ylpeänä tutkintonsa teatterikorkeakoulusta. Kiinnostaako se teatteri- tai leffayleisöä? Minua ei. Mutta minua kiinnosta todella paljon onko minua tutkivalla lääkärillä oikea tutkinto eikä mikään Venäjältä ostettu todistus. Tämä on liian laaja aihe käsitelläkseni sitä tässä perusteellisesti, ja mitä ajankin takaa on koko yhteiskunnallisen työsektorin muuttuminen viimeisen 15 vuoden ajalta, kun netti sekä automaatio ovat kehittyneet huomattavasti. "Koulutus kannattaa aina." Ei siitä mitään haittaa todellakaan ole, mutta useat tutkinnot eivät ole rahaksi vaihdettavaa valuuttaa enää.

Hae apurahaa, mieti sponsoreita, ota lainaa tai muuta pienelle paikkakunnalle, jossa asuminen opiskeluaikana olisi halvempaa, 

Apurahoja hakevat kaikenmaailman taivaanrannan maalarit ja myös se todelliset helmet, visionäärit. En koe olevani visionääri tai ylivoimaisesti potentiaalinen lahjakkuus, joten hakeminen tuntuu siltä kuin vähän lottoaisi sormet ristissä. Ota lainaa? Lainaa voi ketkuilemallakin saada, mutta ei muutama ekstratonni useinkaan auta mitään villeimpiä unelmia totetuttamaan. Saman henkisten ja omistatuneiden yksilöiden löytäminen on mielestäni miljardi kertaa arvokkaampaa, koska suuria juttua eivät monetkaan yksin toteuta. Muuta pienelle paikkakunnalle? Ei kiitos. Olen ennakkoluuloinen tässä. Mitä suurempi paikkakunta sitä paremmat mahdollisuudet löytää kaltaisiani "friikkejä". Pois lukien netin. Siellä voi löytää oman heimonsa mistä vain.

mutta älä sano, ettet pysty jos et ole vielä kokeillut kaikkea.

Kaikkea ei voi kokeilla. Nykyinen arki ja sen ylläpito haastaa jatkuvasti. Ja oikeesti...kokeilla kaikkea, ei siihen ole mahdollisuuksia kuin erittäin harvoilla ja varakkailla.

kkaisla (Ei varmistettu)

Sinä oot minun lempibloggaaja &lt;3 Minun illat on ainakin sun työsi ansiosta aina hitusen parempia!

är (Ei varmistettu)

Moikka! Nykypäivänä työt ovat muuttuneet kovasti muuttuneen maailman mukana, ja niin se pitää mennäkin. Mieheni pelaa ammatikseen jääkiekkoa ja se on hänen unelma-ammattinsa ollut pienestä pitäen. Eihän sekään kenenkään maailmaa paranna tai ole yhteiskunnan kannalta hyödyllinen. Ihmiset katsovat jääkiekkoa viihteen vuoksi ja sama pätee blogeihin; ihmiset hakevat blogeista viihdettä ja inspiraatiota. Jos esimerkiksi bloggaaminen tai jääkiekko on työntekijän omasta mielestä unelmaduuni niin en ymmärrä kenenkään kritisoivaa mielipidettä siitä. Kukin tekee työkseen sitä mistä nauttii ja ne ketkä eivät tee ovat juuri näitä kitisijöitä ;) kiitos huikeasta blogista, joka piristää päiviäni usein!

saratickle
Tickle Your Fancy

Juurikin näin. Viihde on tänäpäivänä ala, joka työllistää paljon ihmisiä ja ihan jokainen meistä tarvitsee viihdettä elämäänsä :) Ja ne, jotka eivät ymmärrä blogeja tai seuraa urheilua, voivat ajatella tämän niin, että me ollaan kaksi työtään rakastavaa tyytyväistä ihmistä, joiden onnellisuudella on ihan varmasti vaikutuksia tähän maailmaan.

Milja1 (Ei varmistettu)

Kommentoin nyt varmaan ekaa kertaa ikinä mihinkään blogiin, mut aivan pakko ilmottaa; OLEN SANATON.

Nimim. Sun uus fani. YOU GO GIRL!!!! :*

saratickle
Tickle Your Fancy

ihana!!!

Huomaamattomat (Ei varmistettu)

Tosi hyvä teksti ja täyttä asiaa! Lääkärit, lakimiehet, poliisit ym. ammatit näkyvät arjessa jatkuvasti ja ne koetaan tärkeiksi. Lisäisin keskusteluun kuitenkin ne ammatit, joista valtaosa ihmisistä ei tarkalleen tiedä, mistä kaikesta ne koostuvat. Bioteknologina kehitän lääkkeitä ja rokotteita tauteihin, tutkin uusia hoitoja syöpään ja rakennan korjauspalikoita ihmiselle. Alani ei kuitenkaan tule näkyville, vaan toimin ns. taustalla. Tämä sama koskee monta muuta ammattia, joista jokainen on tärkeä. :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Erittäin hyvä pointti!

Elllu (Ei varmistettu)

Vautsi, on kyllä varmasti nuo äidinkielellisetkin taidot parantunut sun bloggaamisen myötä, kun kerta noin hyvin ja tiivistetysti kirjotit! Ihan supersamaa mieltä oon sun kanssas ja voi että, oot kyllä todella inspiroiva ja ihailtava ihminen! Tsemppiä arkeen ja töihin sulle, ps. mullekkin eka kerta, kun kommentoin sun blogiin, mut ei voinut olla kommentoimatta!

saratickle
Tickle Your Fancy

mahtavaa, että päädyit kommentoimaan - kiitos! :)

Nimimerkki (Ei varmistettu)

Et siis nähnyt lainkaan aiheelliseksi kommentoida kommenteissa useaan otteeseen esiin noussutta pointtia siitä, ettei kaikilla yksinkertaisesti ole varaa valita sitä mieluista työtä nyky-yhteiskunnan tilanteessa?

Olen erittäin pettynyt, ettei sinulla ollut mitään painavaa sanottavaa aiheeseen, pelkkää jankutusta siitä, että meitä kaikkia ja meidän töitämme tarvitaan. Joo joo.

Iiiiiida (Ei varmistettu)

Komppaan. Ehkä pitäisi muistaa, että loppujen lopuksi tämä on nimenomaan lifestyle-blogi, ja pohdintakin on nimenomaan vain sen mukaista :( Ajattelin, että olisit oikeasti ottanut koppia tärkeästä aiheesta.

saratickle
Tickle Your Fancy

Tuolla aikaisemmin puhuinkin asenteen merkityksestä. Oon päässyt itse näkemään vierestä, kun tuttavapiirissäni tosi mukavan perheen lapsille, jolla ei ollut varaa lähteä opiskelemaan, kerättiin porukalla avustusta. Samoin kävi yhdelle ystävälleni, joka päätti hakea sponsoria opiskeluilleen. Hän sai lopulta avustuksen joltain random säätiöltä, valmistui ja on nyt työssä josta nauttii. Oikealla asenteella, optimistisuudella ja ihan vaan olemalla mukava - näillä pärjää pidemmälle kuin uskommekaan. Hyvät teot keräävät hyviä tekoja.

Rahan puute vaikeuttaa asioita, muttei tee niistä mahdottomia. Kaikki on mahdollista, jos todella haluat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis hei. C'mon. Et kai oikeasti rakenna maailmankuvaasi vain omien kokemustesi perusteella? "Tuttavaperheessäni", "yhdelle ystävälleni"... Yritän kovasti muotoilla tästä kommentista mahdollisimman mukavaa ja asiallista, mutta olen kyllä vähän suu auki naiiviudesta. Mites tuo yksi kodittoman näköinen heebo tuossa läheisen K-kaupan kulmalla harva se päivä? Mistä sille saataisiin tuollainen varainkeruu? Kun ei se kuitenkaan mahdotonta ole, vaikeaa vain. Tai miten se luokkakaveri mulla ala-asteella, jonka äiti kuoli ja isä joi ja oli vain pois kotoa? Ei sillä kovin hyvin nykyäänkään taida mennä. Mites neliraajahalvaantunut nuori tyttö, jonka henkilökohtaisena avustajana olen toiminut? Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta toisaalta silti niin arkipäiväisiä. Pysäyttävää tajuta, että joku on todella vieraantunut tästä kaikenlaisten ihmisten todellisuudesta.

Lahjoitukset, stipendit, porukka-avustukset - voi niitä onnekkaita joille tällaisia riittää, aivan mahtava homma! Mites ne loput? Onko niillä tosiaan edelleen aivan täsmälleen samat mahdollisuudet?

kkaisa (Ei varmistettu)

Siis, ei tähän voi enää muuta sanoo, ku et AAMEN! (ja tähän perään sellanen super iso peukku ja vielä muutama sata pikkupeukkua kaveriks) Kiitos kun jaksat tehdä tärkeää työtä sen eteen, että saan arkeen pieniä nautinnollisia hengähdystaukoja lukemalla sun blogia kahvikupposen ääressä :) Oot huippu!

saratickle
Tickle Your Fancy

Iso kiitos sinulle motivoivista sanoista!! <3

Noora Pulu

Lainaus kulttuurilehti Kaltiosta:

"Tarina kertoo, että toisen maailmansodan aikaan Winston Churchill laskeskeli, että jostakin pitäisi säästää. Hän pohti kenraalinsa kanssa mahdollisia leikkauskohteita. Kenraali ehdotti, että leikataan kulttuurista. Churchill puhalsi sikaristaan pitkät savut ja vastasi: - Ei leikata. Juuri sen takiahan me taistelemme."

Työtä on monenlaista, toiset raatavat niinkuin edellisessä blogipostauksessa kommenttinostona oli "30 asteen pakkasessa ilman hanskoja koneita rassaten" ja toiset tekevät siistiä sisätyötä itseään kiinnostavien asioiden parissa barista kahvia siemaillen.  Työn suurimpia plussapuolia palkan lisäksi on se, että se voi antaa yksilölle tarkoituksen tunteen. Ja tarkoituksia on erilaisia.

saratickle
Tickle Your Fancy

Ihan mieletön! Ja hieno huomio tuo tarkoituksen tunne. Se on merkittävä asia!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielestäni oli hienoa, että osasit rauhallisesti ja hyvin argumentoiden tuoda esiin jokaisen työn tarkoituksen. Hermostuminen tai paasaaminen ei ole koskaan toiminut, eikä toimi netissä nykyäänkään, mutta siihen on valitettavan helppo sortua.

Ehkä tämä pointti jäikin edellisestä postauksesta puuttumaan, että blogit ovat viihdettä, ilman niitä kaikki varmasti selviävät, mutta ne tuovat toisille sen ilon, minkä urheilu tai teatteri toisille. Auttavat jaksamaan arjessa. Mietin tänään itse sitä, miksi käytän somea. Enhän tarvisi sitä, mutta vastaus on: se tuo iloa minun arkeeni, se inspiroi, tsemppaa ja viihdyttää.

Ihmettelen sitä, kun jotkut pahoittavat mielensä sen takia, että bloggaajana sinä olet mielekkäässä ammatissa, mutta jotkut toiset eivät valitettavasti aina pääse siihen unelma-ammattiinsa koskaan. Eihän bloggaajat ole varmasti ainoita, jotka pitävät ammatistaan, ja ties vaikka kaikki bloggaajatkaan eivät pitäisi omasta työstään, vaan tekevät sitä kenties siksi, että haluavat säilyttää elintasonsa. Kyllä varmasti monet lääkärit, hoitajat, kampaajat ja insinööritkin pitävät työstään ja ovat unelma-ammatissa. Ihminen voi pitää työstään, vaikkei pääsisikään päivällä kahville tai pressiaamiaiselle ;)

Keksin vielä yhden asian, joka tekee blogeista arvokkaita: ne opettavat ihmisille medialukutaitoa, ja kommentointi opettaa viestimään, perustelemaan omia mielipiteitä, toivottavasti ymmärtämään toisia ja keskustelemaan :)

Hemmuli (Ei varmistettu)

Omien havaintojeni perusteella olen kyllä sitä mieltä että blogit ovat päinvastoin heikentäneet ihmisten medialukutaitoa, tai eivät ole sitä ainakaan parantaneet sitä. Kuka tahansa voi perustaa blogin ja alkaa kutsumaan itseään vaikkapa ravitsemusasiantuntijaksi. Bloggaaja ei ole kirjoituksistaan vastuussa kuten esim. toimittaja, tietenkään lakeja ei saa rikkoa. Blogit ovat ikävällä tavalla edesauttaneet pseudotiedon ja -tieteen leviämistä. Medialukutaitoa pitäisi ehdottomasti opettaa kouluissa enemmän.

Iiiiiida (Ei varmistettu)

Näin! Jokainen on nykyään haluamansa aiheen ekspertti vain oman kokemustiedon pohjalta.

Emilia M

Toi kommentti pseudotieteistä on kyllä niin totta. Kaikki ne ravintoon keskittyneet ja gluteenia välttelevät bloggaajat, huooh...

Mulla on parhaillaan kesken kirja, joka kertoo psykologiasta tieteenä ja ylipäätään tieteenteon periaatteista. Siinä käydään aika voimakkaasti kaikenlaista median välityksellä leviävää humpuukitietoa vastaan ja opetetaan tunnistamaan ne periaatteet, jolla tutkitun tiedon erottaa epävarmemmasta. Suosittelen erittäin lämpimästi kirjan lukemista ihan kaikille, erityisesti hyvinvointibloggaajille, toimittajille ja Ruohonjuuren sisäänostajalle.

https://www.goodreads.com/book/show/41749.How_to_Think_Straight_about_Psychology

Vierailija (Ei varmistettu)

Myönnän olet oikeassa. Siksi muokkaankin ajatustani: Blogit tarjoavat ihmisille paikan harjoitella medialukutaitoa ja kirjoitettua viestintää ja mielipiteiden perustelua. Olen ehdottoman samaa mieltä kanssasi siitä, että medialukutaitoa pitäisi opettaa enemmän kouluissa, mutta äidinkielentunnilla aihetta voitaisiin kenties käsitellä vaikka blogien avulla, jolloin voisi harjaantua siinä, mitä uskoa ja mitä ei.

saratickle
Tickle Your Fancy

Hienoja huomioita!

Joku tosiaan mainitsikin, että "olisipa minustakin kiva päästä keskellä päivää vaan kahville". Mutta tosiaa, yrittäjänä päätät työtuntisi itse. Meikäläinen istuu yleensä illat koneella :)

just just (Ei varmistettu)

Musta toi on aikamoista hurskastelua sanoa, että jokainen työ on arvokasta. Arvokasta on sellainen työ, joka tuottaa jotain hyvää joko yksittäisille ihmisille tai koko ihmiskunnalle. Sitten on myös töitä, joilla on ihan päinvastainen vaikutus. Mitä arvokasta on vaikkapa sellaisten yritysten johtoportaan työssä, jotka keskittyvät vain tekemään voittoa kaiken muun kustannuksella? Viittaan tässä nyt esim. VR:ään, junankuljettajien ja konduktöörien työtä kyllä arvostan... Tai mitä arvokasta on vaikkapa pullovesien kaltaisille turhakkeille mainoslauseita kehittävien mainosnikkareiden työssä? Mitä arvokasta on niissä töissä, joissa elanto revitään suoraan toisten selkänahasta? Turkistuottajien? MV-lehden toimittajien? Niiden lakimiesten, jotka puolustavat tupakkafirmoja?

Bloggaajan työn arvokkuus riippuu suoraan blogin sisällöstä. Jos se ilahduttaa tai saa ajattelemaan, se on arvokasta. Jos se saa kadehtimaan ja haluamaan uusia turhakkeita, se ei ehkä ole niin arvokasta.

just just (Ei varmistettu)

Ja täydennän vielä itseäni, että riippuu myös siitä miten työnsä hoitaa. Musta myös esim. kansanedustajan työ voi olla todella arvokasta, mutta kaikki eivät todellakaan hoida sitä sillä tavalla kuin sen arvokkuus vaatisi.

Noora Pulu

Eli ovatko sinun mielestäsi kaikki "pahoja ja haitallisia rakenteita" ylläpitävät työpaikat ovat arvottomia? Tupakkafirmoja puolustavat asianajajat ovat helppo valinta pahuudeksi toimitusjohtajien ohella, jepjep. Entä päivittäistavarakauppojen työntekijät, jotka viikko toisensa jälkeen viskaavat tonnettain syömäkelpoista ruokaa kaatopaikoille mätänemään muoveissaan ja tuottamaan kasvihuonekaasuja? Carunan verkkoasentajat, jotka mahdollistavat sen, että Australialainen sijoitusyhtiö repii naurettavia hintoja suomalaisten sähkönsiirrosta? Siivoojat, jotka tuottavat työpanoksellaan voittoa työnantajafirmalle, jonka omistaa kansainvälinen sijoitusrahasto, jonka tytäryhtiön alihankinta käyttää lapsityövoimaa? Vai ovatko rakenteita ylläpitävät alemman tason rivityöntekijät vain maailmanjärjestyksen uhreja, joita elämä on riipottanut ikävään asemaansa?

Tässä maailmassa ei ole varmaan ainuttakaan työpaikkaa, joka ei suunnasta tai toisesta tarkastellen olisi edes vähän mätä tai huonoksi maapallolle. Me kaikki osallistumme markkinatalouden vääristyneen systeemin pyörittämiseen tavalla tai toisella. Lisäksi selkänahasta repimisargumentti on hieman ontto, ottaen huomioon, että jokainen, joka ei työskentele alkutuotannossa hyötyy suoraan maanviljelijöiden selkänahasta, sillä heidän tuottamaansa ylijäämään tämä koko systeemi lopulta perustuu.

Työllä sinänsä on itseisarvo, muttei välttämättä sen tuloksilla. 

just just (Ei varmistettu)

Musta työllä ei ole itseisarvoa. Tai riippuu miten työ määritellään. Onko se jotain mistä saa palkkaa? Entäs vapaaehtoistyö? Entäs kotityöt? Onko se jotain mihin käytetään X määrä tunteja päivässä? Onko se jotain mitä on pakko tehdä, jotta pysyy hengissä?

Mä en myöskään puhunut nyt kauppojen työntekijöistä, verkkoasentajista tai siivoojista.

Nämä on mielipideasioita ja näin niistä keskustellaan. Saran mielestä jokainen työ on arvokas. Mun mielestä ei. Kuten jo yllä sanoin, mun mielestä arvokasta on työ, joka tuottaa jotain hyvää tähän maailmaan.

Toki on paljon töitä, joita ei voi asettaa mustavalkoiselle hyvä-paha-akselille, koska vaikutukset tosiaan usein ovat sen verran moninaisia.

Musta kuitenkin valta kasvattaa vastuuta. Siksi nostin esiin noita yllämainitsemiani esimerkkejä. Mitä enemmän ihmisellä on itse valtaa vaikuttaa työnsä sisältöön, sitä enemmän hän voi myös itse vaikuttaa sen arvokkuuteen. VR:n johtoporras voisi esimerkiksi tehdä sellaisia päätöksiä, joilla junat tehtäisiin a) hinnaltaan järkeväksi kaikelle kansalle b) aikatauluiltaan järkeviksi c) yhteyksiltään järkeviksi. Suunta sen sijaan on viime vuosina ollut tyystin toinen ja se johtuu siitä, että jossakin joku on tehnyt päätöksen, että VR:ää ei johdeta kuin kaikille tarkoitettua julkista palvelua, vaan kuin yritystä, jonka tärkein tehtävä on tuottaa voittoa.

Eli tavallaan ajatukseni on se, että mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän pitäisi pyrkiä tekemään epäitsekkäitä valintoja. Usein myös mitä "korkeammalle" nousee "urallaan", sitä paremmin on mahdollista valita oma työnsä. Koko ikänsä sähköasentajan työtä tehnyt ei välttämättä niin helposti vaihda työpaikkaa.

Mä en tosiaan puhunut niistä kauppojen työntekijöistä. Musta he voivat pyrkiä vaikuttamaan asiaan omien jaksamisensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Siellä kaupassakin kuitenkin on joku pomo, joka tekee ne päätökset, työntekijät voivat ainostaan esittää hänelle ehdotuksia. Pomolla on se tärkein vastuu. Sama pätee noihin muihin esimerkkeihisi. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia valita omaa työpaikkaansa, enkä mä ole tässä mitenkään syyllistämässä heitä, joilla ei vaihtoehtoja ole. Mun on kuitenkin vaikea kuvitella, etteikö tupakkafirman lakimiehellä olisi, jos esim. tyytyisi vähän pienempään palkkaan.

Noora Pulu

Työllä on mun mielestä itseisarvo nimenomaan yhteiskuntaa pystyssä pitävänä rakenteena. Kun ihmisellä on työ, oli se sitten palkallista tai vapaaehtoista, hän osallistuu yhteiskunnan pyörittämiseen. Hänellä on paikka ja merkitys. Ja kyllä sillä palkkatyön palkalla yleensä myös eletään. 

Et ehkä puhunut kaupankassoista, siivoojista ja verkkoasentajista, mutta minusta he kuitenkin kuuluvat samaan kokonaisuuteen kuin toimitusjohtajatkin. He mahdollistavat yritysten toiminnan. Ei sillä, että Valion jäätelötehtaalla työskentelevällä tuutintekijällä olisi samat mahdollisuudet vaikuttaa kuin Nestlen toimitusjohtajalla siihen, että yksityistetäänkö kehitysmaiden vesivarannot vai ei.

VR:n johtoporras ei voi edes vaikuttaa kaikkeen vaatimaasi, koska päätökset liikenneväleistä ja niiden tilaamisesta tehdään eduskunnassa ja hallituksessa. Tästä hyvänä esimerkkinä tämän hetkinen "lopetetaan välejä, eiku ei lopetetakaan" -vääntö jota käydään liikenneministeri Bernerin johdolla. Jos valtio ei tilaa yhteyksiä, ei VR voi niitä myöskään järjestää. 

Vaikuttaisi kommenttisi perusteella, että mielestäsi arvokasta työtä on sellainen, jossa mietitään mahdollisimman vähän omaa napaa ja ollaan mahdollisimman epäitsekkäitä.

Järjen jättiläinen

Osut tässä kyllä ihan oikeaan. Jotenkin tuntuu ihmisiltä unohtuvan, että jokaisella työllä on palkkakuitin lisäksi myös hintalappu: on paljon esimerkiksi työpaikkoja, jotka vain luovat verotulojen lisäksi yhteiskunnalle vain haittaa. Esimerkiksi sellaiset, jotka keskittyvät kulutuksen lisäämiseen luomalla tyhjänpäiväisiä tarpeita - on esimerkiksi laskettu, että muotisuunnittelijan työ vie yhteiskunnalta seitsemänkertaisen summan tuottamaan rahamääräänsä verrattuna. (Ja ennen kuin puhe tulee muodista itseilmaisun välineenä, tarkoitan tällä nyt nimenomaan monta kertaa vuodessa tyrkytettävää mallistoa, jonka tarkoitus on lähinnä saada ihmisiä ostamaan haluun, ei tarpeeseen.)

Sellaiset ovat turhia työpaikkoja, ja niiden ympäristövahingot ovat suuria. Samoin puhelinmyynti on olemassa ainoastaan siksi, että ihmiset saataisiin ostamaan tavaroita, joita eivät tarvitse. Kyllä, yhteiskuntamme pyörii kulutuksen ympärillä. Onko se siksi ainoa tai edes oikea vaihtoehto? Ei.

 

just just (Ei varmistettu)

"Tässä maailmassa ei ole varmaan ainuttakaan työpaikkaa, joka ei suunnasta tai toisesta tarkastellen olisi edes vähän mätä tai huonoksi maapallolle. Me kaikki osallistumme markkinatalouden vääristyneen systeemin pyörittämiseen tavalla tai toisella."

Ja tarkennan vielä, että en mä ole tätä ylläolevaa ollenkaan kieltämässä. Ei se anna kuitenkaan aihetta julistaa, että "jokainen työ on arvokas".

Tai sanotaan niin päin, että työn arvo ei tule siitä, että se on olemassa, vaan siitä, miten sen hoitaa, ja siitä millaisia valintoja tekee silloin kun on sellaisessa asemassa, että voi niitä tehdä. Ymmärrätkö nyt, mitä ajan takaa?

Noora Pulu

Toivot, että ihmiset tekisivät työssään mahdollisimman paljon yhteishyvää tuottavia valintoja ja olisivat epäitsekkäitä, tyytyisivät pienempään palkkapussiin jos se lisäisi hyvinvointia ja ympäristön kestokykyä. Sinulle työnarvo on sen seurauksissa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää nyt kuulosti jonkun todella työssään katkeroituneen kommentilta. Se, että yritysjohtajilla on iso palkka ja bonukset saattaa johtua siitä, että työ on pikkasen vaativampaa ku joku vessojen siivoaminen. Ja kun miettii yrityksiä globaalissa mittakaavassa nii joskus on pakko tehdä niitä "huonompia" päätöksiä, koska muutkin sillä alalla tekee. Jos yritys menee nurin ja 500 ihmistä saa kenkää niin kaltaisesi ihmiset taas nurisevat, että pomot teki nii hyviä päätöksiä kun työläinen sai kenkää. Ihan vinkkinä ei kannata olla niin naiivi ja sinisilmäinen. Asiat ei tosiaan ole niin mustavalkoisia kuin luulet.

Lia (Ei varmistettu)

Itse asiassa kaikki työ on siinä mielessä on yhtä arvokasta, että kaikesta kuuluu maksaa veroa, joka käytetään yhteiseen hyvään hallituksen esityksen mukaisesti. Eli ne johtoportaan henkilöt, joita et liiemmin näytä arvostavan, saattavat päätöksillään olla vastuussa merkittävästä Suomen BKT:n osasta, minkä myötä mm. pystytään maksamaan sosiaaliturvaa, huolehtimaan työttömistä, köyhistä ja vanhuksista, tuotetaan palveluita, taataan "ilmainen" peruskoulutus lapsille jne. Ja mitä rikkaampi suomalainen pohatta, sitä enemmän hän joutuu maksamaan veroa, josta hyödymme ihan kaikki.
Samasta syystä on vaikea kieltää turkistarhausta, sillä niillä verotuotoilla kustannetaan esimerkiksi monen syöpäsairaan lapsen hoito näin kärjistettynä. Näin ollen mistä tahansa työstä voidaan sanoa, että ovat yhteiskuntahyödyllisiä ammatteja. Ymmärrän ihmisten epäluulon mm. bloggaajan työtä kohtaan, sillä esim. kaikkia lahjoja on vaikea verottaa siten, että siitä hyötyisivät muutkin. Ns. vanhan mallin mukaisessa työssä verotus ja muun kansan saama hyöty on paljon selkeämpää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hauska yleistys tuokin, ettei kukaan tekisi töitä ilman tilinauhaa.. noh, asun maassa, jossa töitä ei voi tehdä ilman työlupaa, jota minulla ei ole. Minun ei tarvitsisi tehdä töitä. Silti olen viimeiset 2 vuotta käynyt töissä, vapaaehtoisesti ilman sitä maagista tilinauhaa. Ihan vain koska en oikeasti halua olla vain kotona ja haluan ylläpitää ammattitaitoani ja haastaa aivojani säännöllisesti.

Että on meitäkin joiden ei olisi pakko olla töissä mutta töitä tekevät, palkatta, omaksi ilokseen.

Pages

Kommentoi

Ladataan...