Kulttuurien törmäys lentokoneessa

Tickle Your Fancy

 

Terkkuja lentokoneesta. Täällä on tilanne päällä.

Espanjalainen pariskunta yritti auttaa japanilaista vanhaa rouvaa ja ilmeisesti rouva häiriintyi espanjalaisten liian läheisestä tuttavuudesta niin, että hälyytti henkilökunnan paikalle. Pariskunta otti itseensä ja nyt järjestettiin kunnon kohtaus. Ensitöiksi laskettiin istuimet niin matalalle, että seuraavan rivin kaksimetriset hollantilaismiehet ovat ahdingossa. Tuoleja ei kuulemma suostuta nostamaan.

Espanjalaisten kädet heiluvat, ja suu käy. Paikalle kerääntyy myös koneen etuosassa istuvat sukulaiset lapsineen. Kukaan asianosaisista ei hollantilaisia lukuunottamatta puhu englantia.

Tämä kohtalaisen huvittava kohtaus sai minut miettimään kulttuurieroja. Miten erilaisista kulttuureista olemmekaan kotoisin ja mikä rikkaus se oikeasti on. Ja toisaalta taas, millaisiin tilanteisiin ja konflikteihin kulttuurierot ovat meitä ajaneet. Ja kuinka hurjan paljon väärintulkintoja niihin liittyykään.

 

 

Japaniin matkustaminen on joka kerta kulttuurishokki. Asiat vain toimivat niin hyvin eri lailla kotosuomeen tai Eurooppaan verrattuna. Aina aakkosista lähtien.

Tunnen itseni Tokiossa täysjuntiksi. Joudun välillä pyytämään vessanpöntön vetämiseen apua paikallisilta enkä ymmärrä hölkäsen pöläystä ravintolan ruokalistasta (näitä ei läheskään aina ole käännetty englanniksi).

Innostun minulle oudoista (ja japanilaisille hyvin tavallisista) asioista, kuten Totoron muotoisista kasvonaamioista, jalkapallon kokoisista avaimenperistä ja karaokehuoneista, joissa saa pukeutua rooliasuihin. Osoittelen kadulla ja tavarataloissa sinne tänne innostuneena samalla kun paikalliset kummastelevat vieressä toimintaani.

Muistuu mieleen monta tilannetta Helsingistä, kun aasialaisturistit ovat villiintyneet. Milloin Töölönlahden hanhista, milloin unikkokuosista ja milloin korvapuustista. Silloin ryhmää ohittaessani olen saattanut miettiä, että miten ihmeessä he jaksavat aina vaan innostua noin tavallisista jutuista.

 

 

Vaikka eroavaisuuksia löytyy, on japanilaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa paljon samaakin.

Shinjukun rautatieaseman maanalaista väylää perjantaiaamuna kävellessä on olo kuin metsäretriitillä: hiiren hiljaista. Ei siis pihahdustakaan. Vaikka jengiä on mustavalkoisessa ihmismeressä niin paljon että askelkin väärään suuntaan voisi olla kohtalokas.

Small talk ei tule kysymykseenkään. Ainakaan aamulla. 

14 tuntia myöhemmin kun kävellään samaa reittiä hotellille, on ilmapiiri täysin eri. Perjantai-iltana jengiä on 50% vähemmän mutta meteliä riittää. Pukumiesten nauru raikaa ja käsiä taputetaan innostuksesta yhteen vähän väliä. Salkut ovat kädessä edelleen, mutta toiseen kainaloon on saattanut ilmestyä pelikoneesta voitettu jättimäinen Pikachu-pehmolelu.

 

 

Lentokoneen draamanäytös alkaa olla ohitse.

Japanilainen ujo rouva tosin on edelleen häkeltynyt ja shokissa. Espanjalaispariskunta sen sijaan leikkii lapsenlapsensa kanssa, kierrättää skidiä jokaisen penkkirivin luona ja juttelee iloisesti muille matkustajille.

 

xx Sara

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi ihmeessä Japanilaisen ravintolan (joka sijaitsee Tokiossa...) ruokalistan pitäisi olla käännetty Englanniksi...

Käsittämätöntä.

Tasaraita

Miksi Suomessa useiden suomalaisten ravintoloiden (jotka sijaitsevat Helsingissä) ruokalista on käännetty englanniksi... Käsittämätöntä?

Ei, vaan kohteliasta turisteja kohtaan.

saratickle
Tickle Your Fancy

Olen kyllä Tinttisen kanssa samoilla linjoilla. Etenkin kun puhutaan Tokion keskusta-alueista. Turisteja ja työmatkailijoita on niin paljon, että helpottaisi ihan kaikkia osapuolia kun menu olisi englanniksi. Vaikka ravintloitsija ei sitten kieltä itse ymmärtäisikään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä osa matkailun viehätystä toisaalta tulee just siitä, että kaikkea ei oo tehty turisteja ajatellen. Tykkään myös siitä tunteesta, että aina ei englannilla pärjää. Se auttaa hahmottamaan sitä faktaa, että englanti ei kuitenkaan ole maailman puhutuin kieli, vaikka läntisessä maailmassa näin tuntuukin. Toki mulla on tässä siinä mielessä itsekäs näkökulma, että puhun turistitasolla muitakin suosittuja kieliä kuin englantia eli helppohan mun on näitä fiilistellä =)

saratickle
Tickle Your Fancy

Toi on kyllä ihan totta! Molemmissa on varmasti puolensa.

Ja siis niin kauan kun suunnilleen tietää mitä tilaa niin ei ongelmaa. Monestihan ravintoloilla on kuvia, mikä on tietysti ihan huippu juttu. Mutta tälleen niin kuin kasvisruokailijan näkökulmasta, olisin hurjan kiitollinen edes jonkun sortin jaosta, ettei jää sapuskat syömättä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ruoka-allergikkona arvostan jos ravintola viistii kääntää menun englanniksi ja mainitsee jos ruoka sisältää pähkinää, selleriä tms.

Jemins (Ei varmistettu)

Ihana postaus!! Tykkäsin tosi paljon sun kirjoitustyylistä tässä postauksessa, osasin kuvitella itseni lentokonedraaman keskelle. Niin hyvin kirjoitettu tarinatapaisesti, kun yhdistit alun ja lopun vaikka keski-osa kertoi jostain ihan muusta, jee! Ja oivallukset kulttuurieroista on niin totta, ainahan sitä huokaisee että huhhei, aasialaisten turistien ohittaessa Suomessa että miten noi jaksaa :D Aina ne on kamerat kädessä ja huutelee toisilleen että kato kato (vaikka niitä hanhia)... Pieni ero ehkä "meidän turistijunttisuuteen" on se että me ei liikuta 30 henk ryhmissä, joten vaikka mekin olemme äimänkäkenä Tokiossa kameroiden kanssa heilumassa ei se näy samalla tavalla, kuin jos he tekevät niin Suomessa :D

saratickle
Tickle Your Fancy

Eikä miten ihanasti sanottu! Kiitos <3 

Hah, se on kyllä totta! Aasialaiset viihtyy jättilaumoissa :D Yksi syy on varmasti aakkoset. Kaikki eivät suinkaan ymmärrä länkkärikirjaimia.

Tällä reissulla tuli vaan mieleen, että se mikä meille on normaalia (hanhet töölönlahdella, unikkokuosi ja kahdestaan matkustaminen) voi olla japanilaiselle äärimmäisen eksoottista. Kun taas meistä maailman erikoisinta on aikuisten ihmisten pehmoleluvillitys ja karaokelaulaminen pandapukuun pukeutuneena, mikä taas heille on ihan perus vapaa-ajan vietettä! 

Kerttua (Ei varmistettu)

Hei!
Halusin vain kommentoida, koska jaksoin kerrankin lukea matkapostauksen loppuun. Kirjoitit todella hyvin ja lukija pääsi oikeasti mukaan lentokoneeseen. Matkapostaukset ovat helposti päiväkirjamerkintöjä ilman tunnetta. Tästä välittyi tunne ja ainakin minuun iski. Aurinkoista viikkoa! :-)

saratickle
Tickle Your Fancy

Voi miten kiva kun tulit kommentoimaan! :) Tunnen piston sydämessäni, mulla reissupostaukset paikan päältä ovat tyypillisesti juurikin tyyppiä kuvapläjäys ja pari riviä tekstiä. Kohteessa kun ei viitsi käyttää tunti tolkulla aikaa kirjoittamiseen. Mutta koneessa tykkään kirjoitella, siellä ei muuta olekaan kuin aikaa.

Inspiroiduin kyllä tästä nyt panostamaan reissupostauksiin tekstillisestikin. Kiitos siitä <3

Ihanaa kesää !

Kerttua (Ei varmistettu)

Hei!
Halusin vain kommentoida, koska jaksoin kerrankin lukea matkapostauksen loppuun. Kirjoitit todella hyvin ja lukija pääsi oikeasti mukaan lentokoneeseen. Matkapostaukset ovat helposti päiväkirjamerkintöjä ilman tunnetta. Tästä välittyi tunne ja ainakin minuun iski. Aurinkoista viikkoa! :-)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.