Negatiivisuus, haukkuminen ja arvostelu - Mihin se vie?

Tickle Your Fancy

 

Viime viikko oli henkisesti raskas. Sen lisäksi, että huonoja uutisia tipahteli maailmalta tiuhaan tahtiin ja negatiivisia keskusteluja kertyi vaalien ympärille, päädyin lukemaan lukuisia viestiketjuja, joissa herjattiin ja haukuttiin minua ja ystäviäni.

Liikaa negatiivisuutta. Aivan liikaa negatiivisuutta. Ahdistaa, inhottaa ja surettaa. Enimmäkseen surettaa.

 

 

Toisia ihmisiä ja heidän tekemisiään on helppo arvostella. Kiivastuneena puhua pahaa selän takana ja kirjoittaa nimettömänä nettiin. Mutta miksi näin on? Miksi negatiivisuuteen on helpompi tarttua kuin positiivisuuteen? Ja mitä negatiivinen ajattelu itseasiassa saa aikaan? Se ei tuo hyvää tai helpottunutta oloa, kuten jotkut ajattelevat. Vaan se itseasiassa saa pahan olon ja lisää negatiivisuutta. 

Kielteisen ajattelun ja tunteiden vaikutuksista tiedetään aika paljon. Ne heikentävät työkykyä, suorituskykyä, aiheuttavat sydänvaivoja ja jopa mielenterveyden häiriöitä. Positiivinen ajattelu sen sijaan vähentää stressiä, lisää suorituskykyä ja itsevarmuutta sekä nostaa elämänlaatua. 

Yksi negatiivisuuden huonoja puolia on sen tarttuminen. Otetaan esimerkki. Minä olen huonolla tuulella kotona sattuneen riidan vuoksi ja tartutan työpaikalla negatiivisuuden työkavereiheni. He puolestaan tartuttavat negatiivisuuden taksikuskiin ja taksikuski taas kotonaan lapsilleen. Tutkimusten mukaan negatiivisuudella on tapana tarttua tällä tavoin peräti kolmelle osapuolelle. 

Maapallolla tuskin tallustelee yhtäkään ihmistä, joka ei joskus olisi ajatellut negatiivisesti tai puhunut toisesta pahaa. Syyllistyn turhaan negatiiviseen arvosteluun ja toisten ihmisten analysoimiseen itsekin, mutta olen huomannut sen jäävän yhä enemmän ja enemmän vähemmälle. Kiitos kuuluu minut ympäröiville ihmisille. Töissä, kotona, harrastuksissa ja ystäväpiirissäni on hyvä ja kannustava ilmapiiri.

 

 

Olen itse kokenut nettikiusaamista ja tiedän miltä se tuntuu. Viime viikkoina asia on ollut paljon tapetilla ja ollaankin puhuttu ystäväporukalla paljon siitä, miksi netissä kiusaaminen on niin yleistä. Ajatellaanko, että netissä sanottu ei satuta ihmistä samalla tavalla kuin livenä sanottu?

Netissä on helppo kiusata. Ei tarvitse kohdata toisen ihmisen aitoja reaktioita. Ei nähdä kyyneliä, eikä pahaa oloa. Ajatellaanko tilanteessa ylipäätään miten toinen ihminen tulee reagoimaan, vai jääkö kaikki enter-napin painamiseen?

On selvää, että nettikiusaajat purkavat omaa epävarmuuttaan ja pahaa oloaan toisiin. Ajatellaan, että se helpottaa kun etsitään virheitä muista ihmisistä. Totuus on, että kukaan meistä ei ole täydellinen, joten niitä "virheitä" löytyy ihan varmasti kaikista meistä. Mutta ikävä kyllä tämä toisten ihmisten arvostelu ja kiusaaminen ei vie ketään eteenpäin. Päinvastoin, se lisää negatiivisuutta ja pahaa oloa. 

Oletteko toiselle ihmiselle suuttuessanne kokeilleet ajatella tai kirjoittaa henkilöstä jotain positiivista? Eli kääntää koko homman päälaelleen ja keskittymäänkin heikkouksien sijaan henkilön vahvuuksiin? Vihastuessaan sitä ei näe kuin putkimaisesti negatiivisia asioita, mutta kun pysähtyy hetkeksi ja tarkastelee tilannetta toiselta kantilta, ymmärtää usein mistä jutusta onkaan oikeasti kyse. Toisen toimien ymmärtäminen ja eteenpäin vievä keskustelu ovat pienen pysähtymisen jälkeen huomattavasti helpompia.

 

 

Yksi motivaatiotarinoiden suosikkini kuuluu näin:

Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: ”Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi sutta.”

”Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.”

”Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”

Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään: ”Kumpi susi voittaa?”

Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti: ”Se, jota ruokit.” 

Ajatuksia siis tulee ja menee, mutta voit itse valita, mitä niistä uskot ja mihin keskityt. 

 

 

Olen monta kertaa palannut Hannan viime kesänä kirjoittaman mielettömään tekstiin toisen ymmärtämisestä. Kuinka tärkeää ymmärtäminen oikeasti onkaan. Tuomitsemme tietämättä taustoja. Todellisuudessa motiiveja ja elämäntilanteita on monia - me ihmiset olemme erilaisia. Arvostamme eri asioita ja ajattelemme eri tavoin. 

Millaisena haluat, että sinut tässä maailmassa muistetaan? Kaikesta valittavana, arvostelevana ja negatiivisena, vai kenties avarakatseisena, kannustavana ja ymmärtävänä?

Haastan ihan jokaisen miettimään omia ajatuksiaan, puheitaan ja niiden vaikutuksia. Myös itseni. Sen sijaan, että arvostellaan, tuomitaan ja haukutaan, pysähdytäänkin hetkeksi ajattelemaan, että miksi asia itse asiassa häiritsee minua? Selvitetään, keskustellaan ja yritetään mielummin ymmärtää. Maailmaan mahtuu jo nyt ihan tarpeeksi negatiivisuutta. Pyritään arkisilla teoillamme ja ajatuksillamme vähentämään sitä parhaamme mukaan. Uskallan luvata jokaiselle haasteeseen lähtevälle valoisampaa ja miellyttävämpää arkea.

Positiivisia ajatuksia uuteen viikkoon <3

 

 

xx Sara

Share

Kommentit

Kriselda
Kriselda

Just näin. Välillä sen itsekin unohtaa, vaikka kuinka yrittää keskittyä positiivisiin asioihin ja muiden tsemppaamiseen + kehumiseen. Loistava kirjoitus alkavaan viikkoon! Kiitos tästä Sara. <3

saratickle
Tickle Your Fancy

Sä oot niin yks mun positiivisuuden inspiraatiolähteistä Krissu!! <3

Liisa Kivi (Ei varmistettu) http://trainingdrama.com

Näitä tuli itekin pohdittua paljon viime viikolla! Negatiivisuus ja ilkeät sanomiset, toisista pahan puhuminen ja muiden haukkuminen (etenkin anonyymisti) ovat mulle myrkkyä! Mä itse olin nuorempana myös kova haukkumaan muita, koska olin juuri niin epävarma itsestäni. Nyt jälkeenpäin toki harmittaa, että purin oman pahan olon puhumalla toisista negatiivisesti, mutta samaan aikaan oon myös ihan superilonen siitä, että mun ei enää tarvitse olla "se ilkeä tyyppi", joka puhuu muista vaan paskaa.

Hyvä teksti Sara, ja niin totta joka sana! Muista kuitenkin, että sä oot ihana ja upea ihminen, ja ne jotka haukkuu, ei vaan tiedä sitä &lt;3

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos Liisa näistä sanoista <3 Susta ei saa kyllä ilkeää tekemälläkään. Sä oot tänäpäivänä ihana, ilonen oma ittes! 

Miiax (Ei varmistettu)

Välillä sitä jokainen sortuu arvostelemaan muita ja joku ihminen joskus ärsyttääkin. Yleensä suurimmat huutelijat ovat niitä, jotka eivät itse saa mitään aikaan, ovat kateellisia tai voivat henkisesti huonosti. Hassua on se, että he käyttävät aikaansa heitä ärsyttävien blogien lukemiseen ja vielä enemmän niiden arvostelemiseen. Kaikkia ei voi miellyttää, joten jatka omaa tyyliäsi ja nauti onnistumisista.

saratickle
Tickle Your Fancy

Tää on kyllä ihan totta. Hullua, ja totta.

Kiitos kommentista <3

Vilmaaa (Ei varmistettu)

Esimerkiksi opiskelu- ja työyhteisöissä oon huomannut että haukkujat/arvostelijat on usein niitä joille elämä ei oo antanut valmiuksia käsitellä omia tunteita.

Mua harmittaa se haukkuminen mihin moni bloggaajakin joutuu kohteeksi. Yleensä välttelen kaiken tällasen lukemista, kun se tekee niin pahaa. sellaisen ignooraminen on vaikeaa, vaikka se olisikin ainut oikea vaihtoehto. Tsemppiä sullekin Sara!

saratickle
Tickle Your Fancy

Tää on muuten tosi hyvä pointti. Täyttä asiaa.

Kiitos kovasti kommentista! <3

ElizabethRinne

Kiitos, kun teit tämän tuikitärkeän postauksen polttavasta aiheesta. 
En olisi paremmin voinut sanoa eli samaistun

.Kaikkea ihanaa viikkoosi! <3

http://www.fashionpoetry.eu

saratickle
Tickle Your Fancy

<3

Sitä samaa sinne, aurinkoa ja positiivisia ajatuksia viikkoon! :)

Millie's
LAISKA SUNNUNTAI

Kiitos tärkeästä postauksesta.

Olen itsekin aina tykännyt tuosta cherokee-intiaani-tarinasta. Luin sen joskus meditaatio-harjoituksen jälkeen potilaille. Vastaanotto oli ihana. :)

saratickle
Tickle Your Fancy

ihana kuulla :) <3 Ihan varmasti oli! Tää on huikea tarina!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan totta! Positiivisuus kannatta :) käytätkö e-pillereitä tai muuta hormonaalista ehkäisyä? Jos käytätkö koetko että siitä olisi vaikutusta painoon tai treenaamisen?

saratickle
Tickle Your Fancy

Oon ihan samaa mieltä. Se kannattaa aina :) En käytä.

Elisseee (Ei varmistettu)

Tosi tärkeä aihe ja myönnän itsekin välillä sortuvani turhaan negatiivisuuteen, mutta yritän tietoisesti muuttaa ajattelua vielä vaan positiivisemmaksi. Mun on myös pakko sanoa että sun postauksista huokuu aina sellanen energisyys ja valoisuus, jotka tarttuu myös lukijalle!

saratickle
Tickle Your Fancy

Ihan sama juttu täällä! Harjoittelua tarvitaan edelleen, mutta suunta on hyvä :)

Kiitos hurjasti kommentistasi <3

Isä Mitro (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus Sara.

Näinä hektisinä virikkeidentäyteisinä aikoina keskittyisin olemassa olevaan maailmaan, itsetutkiskeluun ja sen myötä myös omien ajatusten hallintaan:

"Ajatuksia siis tulee ja menee, mutta voit itse valita, mitä niistä uskot ja mihin keskityt."

Voit valita mihin keskityt, kunhan olet sinut itsesi kanssa.

saratickle
Tickle Your Fancy

Juuri näin. Tosi hyvä lisäys :)

Pyjama
Pyjamapäiviä

Hesarissa oli kiinnostava juttu siitä, miten olemme netissä vähemmän empaattisia: http://www.hs.fi/nyt/art-2000005166215.html Julkaistu tänään, ei taida olla maksumuurin takana.

saratickle
Tickle Your Fancy

Vitsi miten mielenkiintoinen kirjoitus. Kiitos kun jaoit sen! 

Tiiu (Ei varmistettu)

Jäin pohtimaan kirjoitustasi. Tässä häiritsee sama, mikä niin monessa muussa hyvinvointi- ja lifestyle-blogissa nykyisin. Ummistetaan täysin silmät siltä, että oma asema on melko etuoikeutettu ja että hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti. Höpistään vaan sen oman kuplan sisässä. En missään tapauksessa kannata netissä solvaamista, uhkailua tai suoranaista vihapuhetta. Jokaisella on oikeus julkaista mielipiteitään ym. saamatta sen seurauksena törkeitä kommentteja (myös henkilöillä, jotka ovat julkisessa asemassa omasta vahvasta halustaan). Nettikiusaaminen on ikävä ilmiö, mutta uskon, että tulevat sukupolvet ovat asiassa viisaampia. Mikä tässä kirjoituksessa (ja monissa muissa kirjoituksissa) tökkii, on ikuinen positiivisuus ja positiivinen ajattelu -hömppä, joka menee niin pitkälle, että alan epäillä kirjoittajan kykyä ajatella asioita oman kuplan ulkopuolella.. Oma äärimmäisen etuoikeutettu sosioekonominen asema nimittäin mahdollistaa itsensä kehittämisen, positiivisen asenteen, kehosta huolehtimisen ja muun "hyvän elämän" meidänkaltaisillemme. Me emme itse ole vastuussa omasta hyvästä asemastamme, vaan olemme etuoikeuksiemme (perheen tuki, taloudellinen varmuus, harrastukset, koulutus ym.) tulosta. Tämän tiedostaminen ja tunnustaminen ehkä auttaa muistamaan, etteivät kaikki suinkaan ole yhtä onnekkaita. Kaikilla ei energia riitä itsetutkiskeluun, itsensä kehittämiseen, positiivisiin ajatuksiin ynnä muihin hyvinvointipuheessa toistuviin kliseisiin ilmauksiin. Kahden lapsen yh-äitiä, joka tasapainoilee taloutensa kanssa, ei välttämättä aina jaksa kiinnostaa se ihana ja positiivinen kommentointi. Joskus oman arjen taakka aiheuttaa sen, että kommentoidessa mopo lähtee käsistä.
Ei siis kritiikittä toisteta hyvinvointikliseitä omassa onnellisuuskuplassa vaan muistetaan kaiken keskellä se oma etuoikeutettu asema ja että hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti.

Tosi hyvä kommentti! Nettikiusaaminen ei ole tietenkään yhtään hyväksyttävämpää kuin mikään muukaan kiusaaminen, mutta on mielestäni kummallista, että tässä kirjoituksessa arvostelu, mikä kai on osa täysin hyväksyttävää kriittistä keskustelua, niputetaan yhteen haukkumisen ja solvaamisen kanssa. Pitää myös erottaa toisistaan henkilön ja hänen kirjoitustensa arvostelu. Maailmassa on tärkeää erottaa toisistaan asiat joihin voi vaikuttaa ja ne, joihin ei voi. Suositut bloggarit ovat asemassa, jossa he voivat vaikuttaa moniin ihmisiin. Tällöin olisi erityisen tärkeää, että he tiedostaisivat etuoikeutensa ja tuntisivat edes jotain vastuuta ympäristöstä ja yhteiskunnasta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvin muotoiltu, kiitos kommentistasi! Eksyin tähän blogiin pitkän tauon jälkeen Lilyn "Viimeisimmät kommentit"-palkin kautta, muuten olen ollut avaamatta tätä enää kuukausiin nimenomaan tämän hämmentävän "kuplan" takia (totta kai blogin muuttuminen yhdeksi isoksi mainokseksi on ollut pääsyy, mutta se ei tähän postaukseen liity).

Kritiikki ja solvaaminen tulisi todellakin erottaa toisistaan. Ensimmäisen antaja tarkoittaa useammin hyvää kuin pahaa, ja kritiikistä voi oppia jos vain haluaa tarkastella omaa toimintaansa yhtään lähemmin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä! Ja todellakin jokaisella tulisi olla oikeus saada tuoda ajatuksiaan esiin ilman, että inbox täyttyy solvauksista ja täysin epäasiallisesta kirjoittelusta. Monesti tuntuu kuitenkin, että bloggaajilla on suuria vaikeuksia vastata nimenomaan niihin asiallisimpiin ja faktapitoisimpiin kommentteihin, joita heille jätetään. Näissä kommenteissa toki osoitetaan usein se, ettei bloggaaja ole välttämättä kovinkaan perillä käsittelemästään aiheesta. Virheiden ja väärässä olemisen myöntäminen on vaikeaa, kuten varmasti kaikki tiedämme, mutta asian totaalinen sivuuttaminen se vasta erikoista onkin.

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos kommentistasi! Tärkeä, että näistä puhutaan :)

Sinä saatat kutsua sitä  "positiivinen ajattelu" -hömpäksi, mutta minä kutsun sitä elämänasenteen valinnaksi. Ei näistä asioista turhaan jauheta, niillä on oikeasti vaikutuksia omaan elämäämme. 

Positiivisuus lisää positiivisuutta. Se ei ole koskaan keneltäkään muulta pois, vaan aina hyväksi yhteiskunnallemme. Jos ihminen on kiinnostunut positiivisemmasta ajattelusta ja halukas parantamaan oman elinympäristönsä ilmapiiriä, se on pelkästään plussaa. Osa tuomitsee sen sosioekonomisessa asemassa elävien hömpäksi, minä ajattelen, että lopputulos on hyväksi meille kaikille: kannustava ja positiivinen ilmapiiri.

Sanot, että kaikilla ei riitä energia positiivisiin asenteisiin. Todellisuudessa positiivinen ajattelu ei vie energiaa vaan itseasiassa lisää sitä. Lisää vieläpä hurjasti. Haastan sinut kokeilemaan positiivisempia ajatuksia vaikka parin kolmen viikon ajan. Katso miten se vaikuttaa arkeesi.

Meitä on monesta lähtökohdasta ja olemme päätyneet nykyiseen elämäntilanteeseemme omia polkujamme pitkin. Ymmärrän hyvin pointtisi, elämällä on joskus tapana potkia selkään, eikä helppoa aina ole. Uskon kuitenkin, että juurikin oma asenne ratkaisee. Olen itsekin kamppaillut rahavaikeuksissa ja asunut kavereiden nurkissa kun omaa kämppää ei ole ollut. Mutta nämä ovat itseasiassa niitä hetkiä kun se asenne ratkaisee.

Mulla on tapana joka ilta ennen nukkumaanmenoa miettiä kolme asiaa, josta olen kiitollinen. Lämmin koti, läheinen ihminen, ruoka, hyvä keskustelu.... Mitä ikinä se sinä päivänä onkaan tiedostan sen. Se auttaa minua pysymään kiitollisena. Todella toimiva rutiini :)

Toi kiitollisuusharjoitus on tosi hyvä, teen sitä itsekin joka ilta:). Kiitollisuus ei kuitenkaan estä puuttumasta ympärillä oleviin epäkohtiin ja olemasta kriittinen, vaan nimenomaan antaa voimia taisteluun oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Toki tulee valita taistelunsa, ettei pala loppuun. Kriittisyys ja negatiivisuus ovat kuitenkin lähes vastakohtia, kuten myös positiivisuus ja rehelliset, auttavat ajatukset.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä tässä kommentissa unohdetaan nyt se pointti että kaikki nettikiusaaminen ja arvostelu ei ole lähtöisin sosioekonomisesti heikoista oloissa elävistä ihmisistä. Mulkkuja on kaikissa sosioekonomisissa luokissa, niin on myös henkistä pahoinvointia. Meillä ihmisillä on erilaiset kyvyt kohdata henkisiä haasteita, mutta niin kuin monia muitakin asioita elämässä, niitäkin voi kehittää.

Jaana M. (Ei varmistettu) http://www.naprawell.com

Kiitos tästä kirjoituksesta! Tärkeä aihe ottaa esille. Itse olen viime aikoina pyrkinyt parantamaan kommunikaatiotaitoani ja pyrkinyt harjoittelemaan ymmärrystä erilaisuutta kohtaan, sillä niin monesti negatiivisuus kumpuaa väärinymmärryksistä ja huonosta kommunikaatiosta ja siitä että on haastava hyväksyä ja ymmärtää erilaisuutta.

Tietysti joskus asiat ovat ihan henkilökohtaisia ja ns. sen ihmisen oma ongelma ja niihin ei mitenkään voi vaikuttaa. En tiedä onko tästä muille apua, mutta muistutan tarvittaessa itseäni tällä ajatuksella: "Antaa ihmisten paheksua, se on heidän oikeutensa". Kivasti korostit tekstissä myös sitä, että omaan käyttäytymiseen ja asennoitumiseen voi ja kannattaa vaikuttaa ja se on avainasemassa kun pyritään tuomaan maailmaan lisää positiivisuutta.

Ja miksi, oi miksi ihmiset eivät harrasta enemmän "hyvää kateutta". Mielestäni sellaisessa ihailun ja toivomisen sekaisessa "Vau mikä tyyppi, kumpa mullakin olis jotain vastaavaa"-tyyppisessä ajattelussa ollaan jo rakentavassa ja pohjavireeltään positiivisessa tilassa. Kumpa kateus korvautuisi "hyvällä kateudella".

P.S. Ihania kuvia muuten! &lt;3

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos itsellesi kommentista! Ihan mahtavia ajatuksia ja mielettömiä pointteja! Mä peräänkuulutan myös tuota hyvää kateutta, jota myös inspiraatioksi ainakin osittain kutsun. Itseäni toisten ihmisten onnistumiset ainakin inspiroivat ja saavat painamaan hommia kahta kovempaa :)

Kiitos <3

pitäisi kehua enemmän (Ei varmistettu)

Julkisuuden henkilöitä kommentoidaan julkisesti, niin se vain menee. Julkisuudesta on paljon hyötyä ja vastapainoksi haittaa. Jos et itse koskaan (sis teinivuodet) ole puhunut muista pahaa kavereiden kesken, on kohtuullista vaatia muilta samaa. Oletko esimerkiksi koskaan arvostellut urheilijaa / laulajaa / näyttelijää negatiiviseen sävyyn? Miksi? Osa julkisuutta on kritiikki, on se sitten aiheetonta tai aiheellista. Koska blogaaja myy omaa luonnettaan, ulkonäköään, elämäänsä ja kaikkea henkilökohtaista mitä siihen kuuluu, on vain luonnollista että kritiikki kohdistuu näihin henkilökohtaisiin asioihin. Samalla tavalla on loogista että urheilijaa arvostellaan hänen pelisuorituksistaan ja missiä ulkonäöstään... On jopa uskomatonta odottaa että blogaaja saisi vain poimia rusinat pullasta julkisuuden ja sen hyötyjen suhteen, ja sen tiedät varmasti itsekin ;)

saratickle
Tickle Your Fancy

Korjataan ensin, etten suinkaan omistanut tätä postausta julkisuudessa työskenteleville, vaan ihan kaikille. Nettikiusaaminen ei ole ok, oli kyseessä sitten julkisuuden henkilö tai ei. 

Ja erotetaan vielä, että järkevä kritiikki (joka sisältää sekä hyvää palautetta, että kehitysideoita - ei haukkumista) on eri asia kuin haukkuminen ja kiusaaminen.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi muka julkisuudessa työskentelevien pitäisi sietää julkista haukkumista. Millä ihmeen syyllä se on oikeutettua. Kenenkään ei tarvitse sietää kiusaamista, piste.

 

positiivisuuttaa (Ei varmistettu)

Tämä on mielenkiintoinen aihe ;)
Ajatellaan että olet esimerkiksi lukioikäisenä ollut tekemisissä 400 ihmisen kanssa ja olet arvostellut näistä yhtä ilman perustetta. Jos blogiasi olisi lukenut 40000 eri ihmistä viimeisen 3 v aikana niin samassa suhteessa näitä aiheettomia ja ajattelemattomia "itse aiheutettuja" kiusaajia voisi olla 100... Ei kiusaaminen ole järkevää ja perusteltua, mutta jos on itse aiheuttanut joskus muille mielipahaa on sitä myös osattava ottaa vastaan. Oma päätös tehdä elämästään julkista lisää potentiaalisten arvostelijoiden määrää. Vain henkilö joka ei ole koskaan kiusannut muita voi sitä vaatia muilta. Onneksi kehujien määrä on varmasti moninkertainen kiusaajien määrään!

Mun mielestä on kuitenkin vähän eri asia kommentoida jalkapalloilijaa voimasanoin kotisohvalla, kun lähettää hänelle vihapostia. Jalkapalloon liittyy itsellänikin suuria tunteita, aivan laidasta laitaan, joten on aika luonnollista, että sitä katsoessa tulee sanotuksi kaikenlaista. Julkisesti pitäytyisin kuitenkin asialinjalla. Samoin blogeja kommentoidessa olisi hyvä pysyä asiassa. Tosin ymmärsin tämän Saran kirjoituksen niin, että häntä loukkaa myös asiallinen ja perusteltu kritiikki. Ymmärtääkseni blogien luonteeseen kuuluu keskustelu kommenttiosiossa. 

saratickle
Tickle Your Fancy

Oon samoilla linjoilla!

Ja kerrataan nyt vielä, etten missään nimessä loukkaannu asiallisesta ja perustellusta kritiikistä. Tällä kirjoituksella ei ole esimerkiksi mitään tekemistä blogini kommenttiboksin kanssa, vaan nimenomaan vihapuheiden, joihin keskustelupalstoilla tai minulle osoitetuissa yksityisviesteissä törmää. 

Tarkoituksenani oli tarttua ylipäätään nettikiusaamiseen ja herättää keskustelua itse kiusaamisesta, ei niinkään käsitellä mitä se omalla kohdallani on ollut.

Yhteiskuntatieteellinen näkökulma keskusteluun (Ei varmistettu)

Tekstissä ja siihen tulleissa kommenteissa on mielestäni paljon ongelmallisuuksia, joista suurin on yksilöpsykologisen ajattelutavan sekä yhteiskunnallisen tason rinnastaminen toisiinsa. Netissä olevaa vihapuhetta voi toki tarkastella siitä näkökulmasta, miltä se itsestä tuntuu, jos on vaikka joutunut kiusaamisen uhriksi. Se mistä vihapuhe ilmiönä johtuu tai kuka sitä kenties harjoittaa on jo toinen juttu.

Kommenttiosiossa tulikin jo mielenkiintoisia spekulaatioita ”Yleensä suurimmat huutelijat ovat niitä, jotka eivät itse saa mitään aikaan, ovat kateelllisia tai voivat henkiset huonosti”, mikä antaa ymmärtää, että tietyn tyyppinen sosioekonominen asema tai psykologinen tila tarkoittaisivat samaa kuin vihainen huutelu netissä. Mitään perusteluja esitetylle väitteelle ei kommentissa anneta.

Mitä tulee bloggaajan esittämiin väitteisiin ”positiivisen ajattelun” vaikutuksista, kuulisin mielelläni lähteitä esitettyjen väitteiden tueksi. Positiivisella ajattelulla voi varmasti olla vaikutusta yksilön arjessa, mutta on melko uskaliasta esittää, että positiivisuus lisää positiivisuutta ja että se on aina hyväksi yhteiskunnallemme. Bloggaaja perustelee positiivisen asenteen toimivuutta omalla kokemusasiantuntijuudellaan, mutta tämä ei kyllä riitä väitteen yleistämiseksi. Herää kysymys, pitäisikö yhteiskunnallisiin epäkohtiin reagoida vain kuitilla ”muuta asennettasi” sen sijaan, että mietittäisiin niiden taustalla olevia rakenteita, jotka tuottavat esimerkiksi rakenteellista työttömyyttä, rakenteellista köyhyyttä ja syrjäytymistä. On myös rohkeaa esittää, että oma kokemys köyhyydestä olisi verrannollinen toisen tilanteeseen tai kokemukseen. Myös vihapuhetta voidaan tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä, ja sitä kautta miettiä ratkaisuja sen suhteen.

Puheen ja ajattelun jaotteleminen ”positiiviseen” ja ”negatiiviiseen” on myös tehokas retorinen keino, jolla keskustelu on helppo tyrehdyttää ja konfliktit välttää. Tekstissä ei määritellä tarkkaan kumpaakaan, jolloin jää epäselväksi, missä näiden kahden raja oikein kulkee. Negatiivisuus mainitaan tekstissä ”vaalien ympärille kiertyneiden keskustelujen” sekä viestiketjujen ”joissa herjattiin ja haukuttiin minua ja ystäviäni” yhteydessä. Lisäksi negatiivisuuden piiriin lasketaan ilmeisesti arvostelu, kielteiset ajattelut ja tunteet. Herää kuitenkin kysymys, miksi esimerkiksi kielteinen ajattelu tai tunteet olisivat automaattisesti jotenkin väärin tai negatiivisia? Entä mitä on epämääräiseksi jäävä negatiivinen keskustelu vaalien ympärillä? Omaa kokemusta kiusaamisesta ja sen aiheuttamia tunteita en kiistä ja on rohkeaa, että niitä tuodaan esille. Tätä kautta lisääntyy myös ymmärrys siitä, millaisia vaikutuksia anonyymillä vihakirjoittelulla on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Loistava kommentti! Samaa ajattelin itsekin, mutta en osannut yhtä hyvin sanojani muotoilla.

Mielestäni myös kielteisistä ajatuksista on hyötyä ihmisen kehittymisen kannalta ja haluaisinkin tietää miksi ne mielletään vääriksi? Toki nettikiusaaminen ja kiusaaminen ovat erittäin huonoja tapoja purkaa negatiivisia tunteita. Kuitenkin kiinnostaisi tietää mitkä taustatekijät ajavat ihmisen moiseen käytökseen enkä keskittyisi kertomaan heille, että ajatelkaa positiivisesti.

Jokainen ihminen kokee asiat ja elämän eri tavalla. Parhaimmissa tapauksissa negatiivisuus ja positiivisuus täydentävät toisiaan - molemmista voi oppia sillä koen asenteiden olevan monien tekijöiden summa. Jotenkin viime aikoina on tullut sellainen olo, että somessa negatiivinen ajattelu on tabu ja positiivisuutta korostetaan. On vain positiivinen elämä. Toki blogi edustaa ainoastaan tiettyä osa-aluetta ihmisessä vaikka taustalla tapahtuisi vaikka mitä.

Okei kommentti lähti nyt vähän sivuraiteille, mutta ei en hyväksy nettikiusaamista. Kuitenkin jatkuva positiivisen ajattelun ihannointi tökkii. Ei elämä ole pelkkää auringonpaistetta ja hymyileviä ajatuksia, joskus on harmaitakin päiviä ja ajatukset sen mukaisia. Mielestäni juuri erilaisten ajatusten ja elämäntilanteiden kokonaisuudet luovat elämään värikkyyttä ja oppimismahdollisuuksia.

Kiitos Sara blogistasi ja kiitos kun jaksat vastata kommentteihin aina rakentavasti :)

VV (Ei varmistettu)

Todella hyvä kommentti, kiitos tästä! Kiteytit myös omat ajatukseni erinomaisesti. Vaikka kukin toki kokee oman elämänsä ja sen vaikeudet subjektiivisesti, on mielestäni vertaus omiin väliaikaisiin raha- tai asuntohuoliin ontuva verrattuna rakenteelliseen köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, josta ei aina ponnisteta pelkällä omalla asenteella. Tämän päivän hesarissa oli loistava kirjoitus aiheesta: Professoria ärsyttää, kun hyväosaiset neuvovat köyhiä keittämään kaurapuuroa: ”Ylhäältä on helppo neuvoa, jos on itse saanut kaiken”
http://www.hs.fi/elama/art-2000005167942.html?share=55dfd5ee12857e9ba265...

Kiitos Sara blogistasi, se on ehdottomasti yksi suosikkejani kauniine kuvineen ja matkavinkkeineen. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät nämä kommentit rakentavina keskustelunavauksina arvostelun sijaan :) pelkkä positiivisuus ei muuta maailmaa paremmaksi, tarvitaan myös kritiikkiä epäkohtia kohtaan (enkä viittaa nyt blogiisi epäkohtana, vaan ennemminkin ajatukseen siitä että kukin olisi oman onnellisuutensa seppä). Kivaa kevättä ja kaikkea hyvää! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Heii,
Onko sulla linkata tuota tutkimusta, josta puhut tai antaa sen nimeä? :) Itseäni kiinnostaisi kovasti lukea!

Kommentoi