Päivän kysymys: elämyshakuisuus ja matkustaminen

Ladataan...
Tickle Your Fancy

 

Kommenttiboksiin tulee usein tosi kiinnostavia kysymyksiä, jotka blogin päivittyessä tuppaavat hukkua jalkoihin. Ajattelin josko alkaisin nostamaan aina silloin tällöin kysymysten aiheita esiin vastaamalla niihin omalla postauksella.

Viimeisen kuukauden aikana postauksiin on noussut muutamia kysymyksiä elämyshakuisuudesta, matkustamisesta, tylsän arjen pelosta ja huippujen tavoittelusta.

 

 

Äiti sen on opettanut meille jo pienestä asti: arki on juhlaa. Arjen on hyvä olla mieluisaa, sillä siitä elämämme pääosin koostuu. Ollaan lapsesta asti panostettu aktiiviseen ja mielekkääseen arkeen ja juhlittu kaiken maailman toissijaisia juttuja sillä verukkeella että saadaan perhe ja ystävät koolle. Nimpparikakuille saattoi keskellä viikkoa kokoontua 70 henkeä ja perjantaisen puuduttavan siivouspäivän jälkeen tehtiin aina perheen kanssa pitsaa ja pidettiin leffailta. 

Kotoa opitut tavat ovat periytyneet. Olen tyyppi, joka pyrkii elämään aktiivista arkea ja ujuttamaan viikonpäiviin pieniä piristeitä. Työpäivän jälkeen siskon kanssa uimaan, ystävät kylään pelaamaan lautapelejä jne. Harvemmin makoilen koko iltaa sohvalla, mielummin teen jotain.

Matkustus on ihanaa, mutta tärkeintä minulle tässä elämässä on ne läheiset ihmiset. Läheisten kanssa matkustaminen on ollut tapa yhdistää kaksi minulle tärkeää asiaa. Ja vielä jos olen onnistunut saamaan tähän töitä mukaan (myyn kuvia tai näkyvyyttä firmoille, tai kuvaan reissussa jonkun kampanjan), aina vaan paranee. 

Elämäntapani mahdollistaa tämänhetkinen elämätilanteeni, joka ei tule kestämään loppuelämääni. Se on fakta. Elämäntilanteeni eteen olen joutunut tekemään pirusti töitä ja uhrauksia, mutta ne ovat kannattaneet. Ainakin omasta mielestäni. Ajattelen, että minulla on nyt muutama vuosi aikaa nähdä maailmaa ja ottaa vastaan pidempiäkin duunireissuputkia, kunnes asetun aloilleni ja kuvioon tulee mukaan perheen perustamiset jne. Haluan ottaa tästä hetkestä ja mahdollisuudesta ihan kaiken irti.

Oma reissaamiseni ei ole ihan suoraan verrattavissa tavalliseen maailmanmatkaajaan tai reppureissaajaan. Työ on se syy miksi voin matkustaa, ja siksi se on mukana siellä missä ikinä olenkin. Läheisenikin tietävät, en koskaan lähde reissuun ilman työkonettani. Vetäydyn vähintään kerran päivässä tekemään hommia ja soittelemaan duunipuheluita. 

 

 

Miksi matkustaminen sitten on niin siistiä? Matkustamisessa yhdistyy moni minulle tärkeä asia: läheiset ihmiset, erilaisten paikkojen näkeminen ja uuden kokeminen yhdessä minulle tärkeiden ihmisten kanssa, sekä erilaisiin kulttuureihin, ja niiden ihmisiin tutustuminen. Vielä kun saan ikuistaa näitä hetkiä kameran rullalle, jolloin pääsen palaamaan tilanteisiin monta kertaa myöhemminkin, olen onneni kukkuloilla.

Meillä on ollut perheessä useampia vaihto-oppilaita, joiden tarinoita omasta kotimaastaan on ollut ilo kuunnella. On hullua miten paljon erilaisia paikkoja, tapoja ja elämäntyylejä tähän palloon mahtuu. Minua on aina kiinnostanut miltä arki näyttää toisesta maasta käsin. Rakastan etsiä kulttuureista yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, peilata minulle uuden kulttuurin tapoja kotoa opittuihin.

 

 

Häviääkö matkustamisesta tärkeä aspekti jos sitä tekee usein? Elisa kirjoitti aiheesta Kun unelmat toteutuvat, eikä elämä olekaan täydellistä -postauksessaan. Uusien paikkojen näkeminen ja matkalaukkuelämä alkoivat puolessa vuodessa puuduttamaan. Loputtoman seikkailunjanon pohja alkoi sittenkin häämöttää.

Yksi syy siihen, miksen ole koskaan kokenut reissu-uupumusta on se, etten ole ikinä ollut reissussa yhtäjaksoisesti kuukautta kovinkaan paljoa pidempää aikaa. Rakastan matkustamista, mutta rakastan myös arkeani kotimaassa. Yksi reissun parhaista puolista onkin kun se lähenee loppuaan ja kotimatka häämöttää. Kotiin ja tuttuihin rutiineihin on aina kiva palata.

Fiksusti suunniteltu puolen vuoden maailmanympärysmatka on kuitenkin suuri unelmani. Se tosin samaan aikaan pelottaa. Olen lähes takuuvarma siitä, että kisaväsymys ja koti-ikävä iskisivät jossain vaiheessa. Mutta myös varma, että tuo reissu tulisi antamaan ja opettamaan ihan järkyttävän paljon.

 

kuvat otettu Kiikunlähteellä, Hollolassa

 

Monelle elämyshakuisuudessa on negatiivinen leima. Minulle elämyshakuinen on utelias tyyppi, joka haluaa hahmottaa maailmaa ja oppia itsestään elämyksien kautta. Tyyppi, joka on valmis panostamaan elämäänsä ja arkeensa, ja näkemään vaivaa kokemuksiensa eteen. 

Kaikissa asioissa on varjopuolensa. Tällaisella elämäntyylillä voi helposti polttaa itsensä loppuun, tai kyllästyä "tavalliseen arkeen". Ei arki aina pelkkää juhlaa ole. Välillä on kirjanpitoa, raporttien tekoa, tenttejä ja siivouspäiviä. Mutta ripauksen juhlaa saa kun ujuttaa jokaiseen päivään jotain pientä kivaa. Suosittelen!

 

xx Sara

Share

Kommentit

KIIIA (Ei varmistettu)

hollola <3

saratickle
Tickle Your Fancy

Hollola on kova!

apatuu (Ei varmistettu)

Hyvä postaus, kiva kuulla sun ajatuksia aiheesta! Pakko kyllä myös sanoa, että oot aika onnekas myös ystäväpiirin suhteen. Itse haluaisin olla se tyyppi joka tekee arki-iltoinakin kaikkea kivaa, mutta oma lähipiiri on ainakin sen verran pieni ettei joka illalle riitä leikkikaveria. Ystäviä kyllä löytyy, mut ehkä ei sit niin laajaa ystäväpiiriä. Et tavallaan haluaisin olla sun kuvailema elämyshakuinen tyyppi, mutta yksin se käy aika puuduttavaksi eikä samalla tavalla jaksa nauttia kauniista hetkistä.

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos kommentista <3 Sä oot ihan oikeessa. Musta tuntuu, että näiden ympärillä olevien ihmisten merkityksen oon tajunnut vasta ihan muutaman vuoden aikana. Mikään, ei mikään ole tärkeämpää <3

Suvi K.
Sisunainen

Hyvä postaus! Mä olen monesti miettinyt, paljonko reissuista tai muista vastaavista elämyksistä pystyy oikeasti nauttimaan, jos koko ajan miettii, miltä tämän näyttää Instagramissa tai blogissa. Sä olet selvästi onnistunut ratkaisemaan asian toimivalla tavalla.

Kerran olin reissussa, jossa yksi mukana ollut kaverin kaveri murjotti ja näpräsi puhelinta koko matkan ajan, paitsi silloin kuin tuli hyvä hetki kuvata Instaan #paraslomaikinä -kamaa. Tällöin neiti muuttui yhtäkkiä itse auringoksi kuuluisten nähtävyyksien edessä poseeraten tai esim. vaati koko muuta seuruetta odottamaan, että saa täydellisen kippistysvideoklipin kuvattua, ennen kuin kukaan sai maistaa viiniään. Hienoa kuvamateriaaliahan siitä tuli, mutta jäin vaan miettimään, nauttiko tämä tyttö itse lainkaan matkasta.

saratickle
Tickle Your Fancy

Tosi hyvä pointti. Musta tuntuu että blogiporukka, jossa mä vietän paljon aikaa, on tässä asiassa itseasiassa aika valveutunutta. Se "kuvaan kaikkea" vaihe on jo ohitettu muutama vuosi sitten. Nykyään kuvataan ensin jos on jotain kuvattavaa ja sitten pistetään kamerat pois. Toki on sellaisiakin puhtaita duuni/kuvausreissuja, jossa ei tehdä muuta kun valokuvataan yritykselle x. Tuolloin hyvän valokuvan jälkeen siirrytään seuraavaan spottiin kuvaamaan.

Ja tosi hyvä ja ajankohtainen tuo tarinasi!

DOM (Ei varmistettu)

Joskus pronssikaudella kiertelimme Aasiaa reppu selässä 7 kuukauden ajan. Kävimme mm Burmassa ja olimme todennäköisesti ekat suomalaiset turistit ikinä Tiibetissä. Hieman ovat nekin paikat muuttuneet sittemmin. No, reissusta teki aika rentouttavan se, että sieltä ei voinut, eikä tarvinnut pitää mitään yhteyttä minnekään. Olimme totaalisesti off-the-grid, kun sitä gridiä ei vielä oltu edes keksitty. Yhden puhelun soitimme, ja senkin pankkiin, joka oli unohtanut lähettää meille lisää rahaa Hong Kongiin (piti olla Suomen pankin lupa valuutanvaihtoon... Eikä pankkiautomaatteja oltu vielä keksitty). Muuten kommunikointi sujui Katmandun poste restanteen tippuneitten postikorttien välityksellä, noin 4 kpl. Vielä semmoinen detalji, että matkalla otetuista 9000 diasta minä tai matkatoverini on varmaan noin kymmenessä. Mehän olimme paikalla, ei sitä tarvinnut kenellekään todistaa kuvalla. Eli onnea vain rentouttavalle maailmanmatkalle... Joskus (oikeastaan aika usein) sitä on iloinen että on vanha.

saratickle
Tickle Your Fancy

Hieno tarina! Ja voi hitsi, diat, pitäisköhän ne herättää eloon! Dia-illat on ehkä maailman siistein juttu!

HelsinkiDragonfly (Ei varmistettu) http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

Ihanan raikas asenne arkeen! Olen samaa mieltä - tärkeintä on, että tekee siitä oman näköisen ja onnellisen! Oma äiti oli samanlainen - mekin juhlittiin nimppareita, ja pieniä juttuja, ja sitä tapaa aion jatkaa oman tyttären kanssa :)

xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

saratickle
Tickle Your Fancy

<3 kiitos sinä kauniista sanoistasi. Ihana kuulla, mä ajattelin myös jatkaa! :)

Kommentoi

Ladataan...