Sosiaalinen media: feikkikuvia ja piilomainontaa?

Ladataan...
Tickle Your Fancy

Vajaa viikko sitten heräsin Nykissä siihen kun puhelimeni tulvi viestejä. Facebook, gmail ja whatsapp vilkkuivat kilpaa. Myös blogiin oli tullut useampia kommentteja samasta aiheesta. Kaikissa oli linkattu samaa artikkelia ja videota. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?! Luin muutaman artikkelin, mutta koska hotellihuoneen netti oli niin käsittämättömän onneton, en pystynyt katsomaan videota reissun aikana ollenkaan.

Vasta kotiin tultuani pääsin kunnolla uppoutumaan Essena O'Neillin tapaukseen ja hänen motiiveihinsa. Australialainen bloggaaja, malli ja somejulkkis oli tosiaan lopettanut suositun Youtube-kanavansa ja sulkenut nyt myöhemmin myös Instagraminsa. Omien sanojensa mukaan Essena ahdistui sosiaalisen median pinnallisuudesta. Hän haki hyväksyntää tykkäyksillä ja kehuilla, ja määritti itseään näiden pohjalta. Hänen unelmansa oli jo 12-vuotiaasta lähtien saada mahdollisimman paljon seuraajia ja tulla kuuluisaksi some-julkkikseksi, mutta saavuttaessaan tämän se ei tuntunutkaan miltään. Hänen elämänsä näytti instagram-tilin perusteella täydelliseltä, mutta todellisuudessa tyttö oli epävarma, yksinäinen ja masentunut.

Vaikka ihailen Essenan rohkeutta en voi allekirjoittaa sitä, että sosiaalinen media pilaisi meidän elämän, veisi meiltä mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin tai tekisi meistä pelkästään pinnallisia. Tässä tapauksessa yksi avainasioista on mielestäni kysymys onnellisuudesta. Teetkö asioita muiden vai itsesi takia? Tekeekö tämä asia sinut aidosti onnelliseksi? Pyritkö hakemaan hyväksyntää vai toteutatko omaa intohimoasi?

Somen kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut jopa hyvin läheisiä ystäviä tämän kautta. Somen kautta olen vastaanottanut valtavasti tietoa, saanut ääneni kuuluviin ja päässyt vaikuttamaan tärkeisiinkin asioihin. Siitä on tullut minulle työpaikkakin. Some on yksi kommunikointivälineistä, muttei kuitenkaan ainoa. Mikäli selaat Instagramia jatkuvasti lounastaessasi ystäviesi kanssa, elät arkipäivät pohtien miten saisi hienon ig-kuvan tai vietät perheviikonlopun ruutua tuijottaen, on aika huolestua. Taas jälleen kerran se kohtuus kannattaa muistaa.

Kesällä somessa kulki keskusteluaalto aiheesta Instagram vääristää elämäämme ja tekee meistä kateellisia. Kuvapalvelimeen ladataan kuvia pelkästään kauniista hetkistä eikä se kerro totuutta elämästämme. Jatkokysymykseni kuuluu että mitähän hittoa. Kuvitteleeko joku oikeasti Instagramin olevan suora käännös tavallisesta arjestamme? Mikäli kyllä, niin nyt on korkea aika ravistella pääkoppaa. Ovatko valokuvat ikinä kertoneet totuutta? Se, ettei Instagramiin postaa kuvaa itkuisesta naamasta tai likaisesta tiskivuoresta ei poissulje niiden olemassaoloa. Minulle Instagram on eränlainen portfolio. Fiilistelijäihmisenä kerään sinne elämästäni niitä kauniita hetkiä, joita voin muistella jälkikäteen. Valokuvauksesta on tullut intohimoni ja se välittyy myös Instagramissani. Haluan tulla hyvälle tuulelle selatessani kyseistä applikaatiota, inspiroitua kauniista aamupaloista ja luontomaisemista. Instagram on minulle arjen pakopaikka, johon nimenomaan karkaan niitä tiskivuoria. Kirjoitin aiheesta aiemmin postauksenkin, joka löytyy täältä

Essenan tempausta käsittelevässä artikkelissa puhuttiin siitä, kuinka valokuvat ovat nykyään lavastettuja. Jutussa oli esim kuvapankista otettu rakkausaiheinen valokuva, jossa mies ja nainen makasivat vierekkäin ja katsoivat toisiaan "rakastuneena". Kuva oli tuomittu ankarasti lavastetuksi: "tämäkö muka rakkautta". Que? Valokuvan ideahan on nimenomaan välittää tunne eteenpäin ja nuo tunteet harvemmin (etenkään kuvapankeissa) ovat tilannekuvia, vaan useimmiten hyvinkin suunniteltuja kokonaisuuksia. Rakkauden tunne tuskin välittyy katsojalle kuvasta, jossa pariskunta syö pöydän ääressä makaronilaatikkoa ja lukee samanaikaisesti hesaria. Ei vaikka kuinka rakastuneita olisivat. Fakta on, että valokuvia on lavastettu kautta aikojen. Nykyään niitä vaan otetaan niin paljon tavallisen arkisissa ympäristöissä, että asia meinaa ilmeisesti unohtua.

Entäpä mitä tykkäysten kahmiminen ja seuraajien kalastelu? Tämä on jännä ilmiö. Itse ajattelen sen sillä tavalla, että niin kauan kuin tuotan omannäköistä sisältöä, sellaista josta aidosti pidän, ja jotain ihmistä kiinnostaa näitä minun tuotoksiani seurata ja hän tulee kuvistani hyvälle tuulelle, haluan hänen ehdottomasti seuraavan minua. 

Välillä mietin, että millainen olisin 13-vuotiaana 2015 luvulla. Sitä on vaikea arvioida, mutta voin kuvitella, että meillä 3310 Nokioilla varustelluilla varhaisteineillä on ollut huomattavasti tämän päivän nuorisoa helpompaa. Kauneusihanteet ja -paineet tulivat lähinnä kerran kuussa Suosikin ja Demin kansien välistä sekä MTV:n musavideoista. Essena kertoi kärsineensä huonosta itsetunnosta ja täyttäneensä ig-tilinsä bikinikuvilla vain saadakseen hyväksyntää ja parantaakseen itsetuntoaan. Bikinikuvien postaaminen ei ole ratkaisu huonon itsetunnon kohentamiseen, työtä täytyy tehdä huomattavasti syvemmällä. Tykkäysten tai kehukommenttien määrä ei ole pohja, johon omaa identiteettiä lähdetään rakentamaan. Tykkäykset eivät tee sinusta parempaa ihmistä, se että olet aidosti oma itsesi tekee.

Myös minulla on kokemuksia somen aiheuttamasta paineesta. Tästä ei ole kauaakaan kun ajauduin pakkomielteisesti seuraamaan lukujani. Kuinka paljon tykkäyksiä, kuinka paljon seuraajia, kuinka paljon lukijoita. Kaikki pyöri lukujen ympärillä, niin vahvasti, että itse tekeminen jäi kakkossijalle. Heräsin todellisuuteen ja huomasin kuinka stressaantunut olin. Voitte kuvitella, että tämä heijastui myös blogin sisältöön. Vaikka analytiikan seuraaminen on osa työtäni, on tekemisen ja omannäköisen sisällön oltava ehdottomasti ykkössijalla. Blogihistoriani aikana olen monta kertaa joutunutkin kysymään itseltäni, että miksi ylipäätään kirjoitan blogia sekä muistuttamaan itseäni siitä miksi alun perin olen blogini perustanut.

Blogi syntyi reilu kuusi ja puoli vuotta sitten, ei julkisuuden tavoittelusta tai seuraajien kahmimisesta, vaan puhtaasta kiinnostuksesta liikuntaan, trendeihin ja iloiseen elämään. Halusin välittää sisällä palavaa intohimoani eteenpäin. Vaikka blogi alkoikin puoli läpällä oli tavoitteena alusta asti motivoida jengiä liikunnan ja pukeutumisen saralla sekä saada lukijat hyvälle tuulelle. Ja vaikka kamerakalustoni olikin tuolloin tyyppiä iskältä joululahjaksi saatu Canon Ixus pokkari, ei sillä ollut mitään väliä. Minulla oli unelma ja palo koko hommaan. Tehtävästäni kehittyi kierivän lumipallon lailla koko ajan isompi ja isompi, mutta motiivini ei ole muuttunut mihinkään. Korkeintaan horjahdellut aina silloin tällöin raiteiltaan. Teen työtäni ensisijassa itseni, en lukujen takia. Minun näköinen sisältö on ykköspallilla, seuraajien määrä ja blogilla menestyminen tulevat perässä. 

Asia, josta minulta on viikon aikana kyselty paljon on blogien takana vaikuttava markkinointi. Essena puhui avoimesti siitä, kuinka mainosti vaatteta siitä syystä, että sai niistä rahaa: "sain 400 dollaria kun otin kuvan tämä mekko päällä, en olisi pitänyt sitä muuten". Joka ikinen työkseen bloggaava harrastaa blogimarkkinointia. Mainostajat ovat yksinkertaisesti se syy bloggaaja ammattinimikkeen olemassaoloon.

Blogimarkkinointia on oikeastaan kahdenlaista: bannerimainoksia sekä sisältöyhteistyötä. Bannerimainoksia esiintyy tyypillisesti blogin sivubannereissa tai väliotsikoina postausten väleissä. Sisältöyhteistyö sen sijaan tarkoittaa, että mainostaja maksaa bloggaajalle siitä, että hän kirjoittaa mainostettavasta asiasta. Sisältöyhteistyökampanjat tosin eivät ole aina suoraa tuotemainostusta. Esimerkiksi Novellen yhteistyökamppiksessa oli tarkoitus etsiä arjen elämän janoa ja tehdä kaikkea epätyypillistä (esim minä kävin ennustajalla ja liftaamassa). Sisältömarkkinointia tapahtuu myös Instagramissa.

Niin kauan kuin mainosyhteistyöt ovat blogiini ja omaan tyyliini sopivia, minusta ne ovat pelkästään hyvä juttu. Keväällä julkaisemani lukijatutkimuksen perusteella myös te olette samaa mieltä: suurinosa tutkimukseen osallistuneesta (3200 vastausta) antoi sisältö- ja bannerimainonnalle numeron 4 (1=häiritsee, 5 =ei häiritse lainkaan)

Haluan teidän ymmärtävän, että mainostettavan tuotteen on oltava sellainen, jonka takana voin seisoa 100%:sesti. Minulle tulee viikottain sellaisia yhteistyöehdotuksia, jotka hylkään syystä että tuote ei yksinkertaisesti sovi blogiini. Mikäli minulle tarjottaisiin esim 1000€ palkkiota siitä, että mainostaisin ja kehuisin omasta mielestäni kelvotonta tuotetta blogissa, se koituisi ennen pitkää kohtalokseni. Lukijoiden luottamuksen säilyttäminen on aivan äärimmäisen paljon arvokkaampaa, sitä ei rahassa voi edes mitata. Jokaisen blogikamppiksen kohdalla haluan testata mainostettavaa tuotetta ennen kuin teen lopullisen päätöksen siitä olenko mukana vai en. 

Toinen tärkeä pointti on mainoksen ymmärrettävyys. Ilmoitan kaupallisesta yhteistyöstä aina postauksen ensimmäisessä lauseessa. Myös tuotteet jotka olen blogin kautta ilmaiseksi saanut tai ovat minulla lainassa, on merkattu tuotetietojen yhteydessä tähdellä (*=gifted/saatu). Kaupallisissa instagram-yhteistöissä merkitsen kuvan #kaupallinenyhteistyö tai #sponsored tägein. Mikäli näitä tägejä ei kuvassa esiinny tai postauksen alussa lue "kaupallinen yhteistyö: x" ei kuva/postaus ole maksettu mainos.

Teen myös paljon "ilmaista" mainontaa, kuten tagaan merkkejä ig-kuvaan (helpotan teitä tuotteen löytämisessä sekä annan merkille oikeudet hyödyntää kuvaa omassa somessaan). Saatan myös tehdä postauksen jostain aivan killeri meikkituotteesta, mainostaa ilmaiseksi hyvää valokuvanäyttelyä, kertoa uudesta ravintolasta tai hypettää festaria.

Pr-työtä lahjusten muodossa on tehty aina, mutta vasta bloggaajien ilmestyessä alalle, alettiin näihin kiinnittää erityistä huomiota. Urheilijat hörppivät pepsiä suorituksensa jälkeen ja mäkihyppääjät nostavat suksensa pystyyn paljastaen pohjassa lukevan sponsorinsa. Julkisuuden henkilöille saatetaan maksaa, jotta he pitävät tietyn merkin pukua päällään punaisella matolla. Mainontaa on siis joka puolella, eikä sitä aina ulkopuolinen osaa lukea.

Esseina kertoi videollaan siitä kuinka Instagram on iso markkinointialusta ja piilomainonnan keskiö, ja he jotka tätä eivät ymmärrä ovat sokeita. Ymmärrän hänen pointtinsa. Minusta markkinointi on ok niin kauan kun siitä ilmoitetaan reilusti ja selkeästi. Kaikki eivät mainosyhteistöistä ole kuitenkaan yhtä tarkkoja. Törmään instagramissa edelleen mainoskuviin, joita ei ole merkitty mitenkään ja tämä saa minut surulliseksi. Mistä tiedän, että nämä ovat tuotekuvat ovat maksettuja mainoksia? Siitä, että olen samoissa kampanjoissa mukana. Väitän, että mainosyhteistöistä tulisi laajalti hyväksyttävämpiä kun pelattaisiin rehdisti yhteisillä säännöillä eikä seuraajien tarvitsisi arvuutella, että onkohan tämä nyt mainos vai ei.

Huh, tulipas paljon tekstiä.

Yhteenvetona vielä: postaa mitä postaat, kunhan sisältö on sinun näköistäsi ja voit seistä 100%:sesti kuviesi takana. Essenan tapaus osoitti sen, että hyväksyntää tai onnellisuutta ei suurilla tykkäysmäärillä tai kehukommenteilla saa, vaan tämän kaiken pitää lähteä sinusta itsestäsi. 

 

Pictures: Kaisa/Si Moda

xx Sara

Share

Kommentit

Nipsuhhh (Ei varmistettu)

Moi Sara!

Olen samaa mieltä sun kanssa. Tykkään sun blogista nimenomaan, koska se on sun näköinen ja mainostat juuri niitä tuotteita mitkä kokeilet ja toteat hyviksi.

Essenan tapauksesta vielä sen verran, että turha syyttää instagramia tai mitään muuta vain sen takia, että itsellä on huomo itsetunto.
Itse seuraan instassa hienoja "maisemakuvia", kavereita ja ihmisiä joiden tyylistä tykkään tosi paljon :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos sanoistasi! Ja erittäin hyvä pointti! Mikään pakkohan niitä itseään ahdistavia ig-tilejä ei nimittäin ole seurata. Instagramista saat sinun näköisesi kun valitset seurattavat fiksusti! :)

HelsinkiDragonfly (Ei varmistettu) http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

Olen samaa mieltä yhteenvedosta! Olisi hienoa, jos somesta ja sen vaikutuksista puhuttaisiin enemmän, siksi pidin niin kovasti tästä kirjoituksesta.

xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

saratickle
Tickle Your Fancy

Tosi mukava kuulla ja oon sun kanssa samaa mieltä!

Ja muutenkin bloggaajana sitä helposti sokeutuu sille, ettei blogipiirien ulkopuolella näitä mainoskuvioita välttämättä osaakkaan katsoa samalla tavalla. En ole tainnut aikaisemmin edes mitään tyhjentävää postausta näiden mainosyhteistöiden merkkaamisesta väsätäkkään!

tällainen mielipide oli virkistävä näiden "some on pahis"  -postauksien jatkoksi. mietin itsekin, että jos ei saisi kuvata kauniita hetkiä ja kuvia itsestään, mitä sitten pitäisi postailla?

itse ajattelen, ettei seuraajien tai tykkäysten lukumäärä vaikuta minuun, koska en anna niiden vaikuttaa! somen kauniiden ihmisten ja kuvien tulvan keskellä pitäisi pitää pää kylmänä ja jatkaa omaa juttuaan ilman ahdistusta muiden tekemisistä. ja painaa sitä unfollow-nappia tarpeen vaatiessa. 

mun mielestä kauniit kuvat instagramissa ovat huikea inspiraation lähde, melkein jokaiseen tilanteeseen. lisäksi somen kautta saa niitä ystäviä, joita ei välttämättä koskaan tapaa face to face, mutta heistä tulee silti hyvin tärkeitä. 

kiitos vielä blogistasi, se on niin omiin kiinnostuksenkohteisiin vastaava ja muutenkin huippu! :-) 

en nyt siis tarkoita, että some olisi pelkkää hyvää, mutta itsetunnolla ja järjellä pärjää. 

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos kommentista! Oon samaa mieltä, tekee sitä mistä itse aidosti pitää ja seuraa niitä, joiden sisällöstä aidosti pitää. Näin ollaan tilanteessa, jossa kaikilla pitäisi olla homma hanskassa!

Ihan rehellisesti vähän ihmettelin itsekin kun jengi alkoi hulluna jakamaan Essenasta kirjoitettuja artikkeleita ja hänen videoitaan. Jaettu linkki oli lähes poikkeuksetta otsikoitu sanoin "word" tai "samaa mieltä". 

mystery
Vision One

Mä luulen että Essenalla vaikutti erittäin paljon juurikin tuo nuori ikä. En mä ainakaan 12-vuotiaana oliskaan osannut tajuta mikä instagramissa on feikkiä ja mikä ei, tai osannut punnita mikä osa omista tekemisistään on aitoa ja mikä ei. Ehkä sitä kannattais alkaa käyttämään vähän vanhempana, kun on vähän varmempi siitä kuka on ja mitä haluaa elämältä :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Hyvä pointti! Onko instagramissa olemassa ikärajaa? Facebookissa ainakin on!

Kiti
Katso tarkemmin

Todella hyvä kirjoitus! NIin monta hyvää pointtia, jotka allekirjoitan täysin.

Ainakin omaa elämääni some on rikastuttanut, esimerkiksi blogit ja insta tuovat valtavasti inspiraatiota ja uusia näkökulmia. 

Mäkin mietin tota, että mitenhän sitä olis itse teini-ikäisenä osannut asennoitua ja käyttäytyä, sen ikäise just helposti hakee huomiota eikä ehkä ymmärrä netin laajuutta ja julkisuutta ihan täysin.

saratickle
Tickle Your Fancy

Iso kiitos! :) Tosi hankala sanoa mitä elämä oikeasti on tämän päivän 12-vuotiailla. Tekisi mieli käydä haastattelemassa tai juttelemassa tuon ikäisten kanssa!

henna123 (Ei varmistettu)

Mä uskon, että jos on 'oikeassa elämässä' epävarma, se epävarmuus heijastuu myös someen. Mulla on yksi kaveri, joka kertoo kehuvansa somessa muiden kuvia saadakseen itse lisää seuraajia. Mietin, että kuinka moni kehuista on silloin aidosti kehuksi tarkoitettu. Oon myös pohtinut somen vaikutusta kaverisuhteisiin. Tarvitseeko jotain tuttua/kaveria seurata somessa vain siksi että tunnetaan, jos hänen postaamat kuvat eivät ole sellaisia joita haluan somessa seurata?
Oon kiitollinen siitä, ettei some kuulunut omaan nuoruuteeni. Voin vaan kuvitella kuinka epävarma olisin ollut ja hakenut hyväksyntää. Jossain määrin olen epävarma edelleen. Mietin välillä miksi jollain toisella on paljon enemmän seuraajia kuin minulla, olenko minä jollain tapaa huonompi yms. Pyrin kuitenkin siihen ettei nämä satunnaiset ajatukset vaikuta käyttäytymiseeni somessa. Postaan kuvia joista itse pidän, en kuvia joilla haluan mahdollisimman paljon tykkäyksiä.

saratickle
Tickle Your Fancy

Toisten kuvien kehumista, jossa se päämotiivi on kasvattaa omaa seuraajamäärää, sitä esiintyy paljon. Kehuminen on mahtavaa, ja sitä pitäisi ehdottomasti harrastaa useammin, mutta kyseinen motiivi on nyt väärä.

Seuraajien saaminen on helppoa esim hakkaamalla 500 hashtagia jokaiseen instakuvaan. Sinua alkaa seuraamaan random tyypit ympäri maailmaa, joista puolet on todennäköisesti feikkiprofiileita. Onko tämä oikeasti se mitä halutaan? Ja ylipäätään mitä ihmeen väliä sillä on kuinka monta ihmistä sinua seuraa?! 

Sinun asenteesi someen kuulostaa terveeltä. Jatka samaan malliin ja unohda täysin turha epävarmuus! :)

SannaVT (Ei varmistettu) http://valokuvaajantytar.com/

Minusta hyvää oli tuo Essenan pointti tuoda esiin sitä, että täydelliset igkuvat eivät ole todellisuutta. Kukaan ei satu juuri täydelliseen aikaan rannalle, täydellisissä biksuissa, meikissä ja hiukset tuuleessa hulmuen vaan kaikki on suunniteltu. Vaikka kuvassa onkin #chillingatthebeach. Tämä voi olla ilmiselvää kaikille terveen itsetunnon omaaville ja hieman vanhemmille, yleisimmin naisille. Mutta kasvuiässä olevat teinitytöt, jotka kokevat muutenkin paineita eivät välttämättä näe totuutta näiden täydellisten kuvien takana. Mieleen tulee vain, että miksen minä näytä tuolta tai että minullakin pitäisi olla tuollainen kroppa yms. Valokuvaan itsekkin ja rakastan sitä ja tottakai hieman aina lavastan kuviani esim. ruokakuvia asettelen ja lisään rekvisiittaa ja pyrin saamaan mahdollisimman hyvän kuvan. Ja se on ollut arkipäivää valokuvaamisessa jo pitkään. Välillä kuitenkin on hyvä muistella ihmisiä tässä meidän ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa, että ammattilaisinstaajien (miten tästäin on tullut oikeasti ammatti) kuvat eivät välttämättä ole sitä oikeaa elämää.

P.S mokaan aina tuon CAPTCHAN :D Selkeästi liian edistynyt käytäntö mulle :D

saratickle
Tickle Your Fancy

Mun mielestä tätä suuremmalla syyllä on korkea aika valistaa jengiä jo pienestä pitäen siitä, että valokuvat eivät kerro todellisuutta ja tämä on ihan ok. Hyvä kuva onnistuu harvemmin ensimmäisellä otolla. 

Jos intohimosi on ottaa upeita instagram-kuvia niin go for it. Kunhan itse aidosti pidät tekemisestäsi! Instaaminen on mielestäni harrastus siinä missä valokuvauskin. Toiset tykkäävät uhrata kuvaamiseen ja kuvanmuokkaukseen enemmän aikaa, ja tekemään näin sisältöä, jonka tuottamisesta he todella nauttivat. 

Auts (Ei varmistettu)

"Lukijoiden luottamuksen pettäminen on aivan äärimmäisen paljon arvokkaampaa, oikeastaan sitä ei rahassa voi edes mitata."

Korjaisin ehkä tuon lauseen....... :D

saratickle
Tickle Your Fancy

HAHAHA vielä joskus koittaa se päivä kun onnistun tekemään yhden kirjoituksen ilman yhtäkään typoa. Ei varmaan ihan lähitulevaisuudessa...

Juuh säilyttäminen piti sanomani!

Mari_DBHH
DB&HH

Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Hyvä teksti!

Minun mielestäni on huomattavasti ''siistimpää'' bongailla blogeja/ig-tilejä, jotka eivät välttämättä edes ole mitenkään kauhean suosittuja. Itsevarmuutta on jakaa omannäköinen kuva tai muu sisältö, vaikka se keräisikin yhteensä kolme tykkäystä. Mielestäni on tosi hyvä, että tällä vuosituhannella persoonalla alkaa olla entistä keskeisempi merkitys kaiken pintakiillon sijaan. :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Amen! Oon ihan samaa mieltä! :)

Lina-Maria (Ei varmistettu)

Hei, hyvin kirjotettu!

Tosin tykkäsin Essenan esiintulosta ja kapinasta pinnallista kulttuuria vastaan. Tosiaan, me jotka emme ole kasvaneet kasvot puhelimen näytöllä instagramia selaillen emme varmasti voi ymmärtää minkälaisia paineita some voi luoda.
Mäkin lisään; rakastan valokuvaamista ja täällä suunnassakin ymmärretään, että valokuvien lavastus on normaalia. Mutta some on täynnä ns. arkipäivää, joka onkin kiilloteltu täydelliseksi (bikini bodyja, meikillä viimeisteltyjä selfieitä, upeita terveellisiä ruokia jnejne), voi se hämätä ja hämärtää todellisuuden tajua. Kauniit some-julkkis tyttöset kun ovat nykyajan nuorten esikuvia.
Joten ehkä Essenan tapaus saavuttaa nuorempaakin somejengiä - toivottavasti, ja herättelee todellisuuteen. :)

Mutta niin anyway, oon samoilla linjoilla sun kanssa, että kun on sinut itsensä kanssa, ei tykkäys- ja seuraajaluvuilla ole mitään väliä. Ja olet oikeasti onnellinen, jos teet asioita siksi että itse haluat etkä ulkopuolisten paineiden takia!

minsu
Mainostaulujen takana

Hyvä teksti!

Just eilen pidin ysiluokkalaisille mainonnasta yhteiskuntaopin oppitunnin ja käsittelin myös juuri tätä. Olen sun kanssa samoilla linjoilla. Minusta mainonta on somessa/blogeissa ok, kunhan sen tekee näkyväksi esimerkiksi ilmoittamalla melkein rautalangasta väännettynä, että nyt on kyse yritysyhteistyöstä tai mainoksesta. Kaikille, ja varsinkin mitä nuorempi lukija on kyseessä, ei ole selvää tai kaikki eivät osaa lukea rivien välistä, milloin on kyse bloggaajan omasta mielipiteestä ja milloin maksetusta mainonnasta.

Hyvä, että tästä keskustellaan.

KAJ

Hyvä Sarppa! Aika paljon samoja juttuja, mitä tulee itsekin mietittyä ja asioita, jotka monet unohtavat välillä.

linnuuu (Ei varmistettu)

Hei! Nyt on kyllä pakko kommentoida! Kiitos tästä tekstistä, kokosit omat ajatukseni harvinaisen hyvin. Itseäni on alkanut ärsyttää koko aihe jo ja kaikenlaisen markkinoinnin/mainostamisen totaalinen kieltäminen ja tuomitseminen juurikin näistä syistä mitä listasit, eli se voi olla hyväkin juttu oikein toteutettuna ja avoimesti kerrottuna. Itse tykkään juurikin intagramissa yms. seurata kauniita ja esteettisiä kuvia, inspiraation lähteinä. Arvostan kyllä Essenan rohkeutta tuoda asiat avoimesti esille, mutta monet bloggarit jotka ovat omia kirjoituksia aiheesta tehneet, ovat tuntuneet jotenkin tosi ns. "epäpyhiltä" ja ainoastaan lukijoiden keräämiseltä. Mutta pointti oli siis kiittää tästä asiallisesta ja rehellisestä postauksesta! :)

Kommentoi

Ladataan...