Tukholman maraton: vähän erilainen loppu

Ladataan...
Tickle Your Fancy

Pettynyt itseeni (mutta sairaan ylpeä ystävistäni!! Mieltöntä!) ja pelko, ne on ollu päällimmäisenä mielessä pari päivää. Tahdon voima vs. keho 0-1. Ja tarinahan menee näin...

Lähdettiin maratonille Viking Linen maratonristeilyllä. Laiva oli siis lastattu maratonporukalla, joten voitte kuvitella kuinka hyvä fiilis paatissa oli! Säätiedotus ehti muuttua edellisenä päivänä aika radikaalisti, 20c puolipilvisen sijaan juoksun aikana tuleekin vettä kaatamalla.

Hitot sateesta, fiilis oli mieletön lähtöviivalla, vaikka meidän ryhmä olikin hajaantunut ryysikseen. Ehkä 100m lähdön jälkeen mun sykemittarista loppuu kuitenkin akku, noh ei mitään hajua kuinka kovaa tässä 22 000 ihmisen tungoksessa liikutaan. Saavuin 10km:lle ja näin kellosta että n. 13, tunti mennyt, vähän turhan hidas vauhti ilmeisesti, vois kiristellä. Tajuan jossain vaiheessa että perhana mähän lähdin juoksemaan vasta 12.12. Ei ollutkaan mennyt kymmeneen kilsaan kun alta 50 minuuttia.

15km:n kohdalla jäätävä päänsärky, oksetti ja koko kroppa vaan tärisee. Olen aivan jäässä, sortsit ja toppi likomärät hiestä ja sateesta. Puoliväli, 21km, kamala olo, hatarat muistikuvat että ympärillä on jotain peltoa, nään vaan Tiian selän muutaman kymmenen metrin päässä ja seuraan lilaa toppia. Tän jälkeen en muista enää kilometrimerkkejä, muistan vaan että etsin vessaa. Kyselin muilta juoksijoilta milloin ne tulee, kukaan ei tiennyt. Näin vessan ja menin oksentamaan. Istuin hetken, kirosin, vedin geelin ja lähdin jatkamaan.

Kamala jano, voimaton olo, kun yritin juoda kaikki nousee vaan ylös. Oksennan useamman kerran ja päätän, että en voi juoda enää. Vesisade yltyy, tärisen, mietin kuinka siistiä on kun olen sitten maalissa. Kaikki juoksevat mun ohi. En voi luovuttaa, en tee sitä itselleni enkä meidän porukalle. Muistan suomen lipun ja sen kun joku kysyy olenko ok. Musiikki alkaa ärsyttämään ja lisää vaan päänsärkyä, revin kuulokkeet pois. Reitin varrella on paljon ihmisiä...

Muistan miehen kasvot, hänellä on juoksunumero ja hän pitelee päätäni. Asfaltti on märkä. Olen huolissani, että miehen juoksu menee pilalle. Hengittäminen on vaikeaa ja mulla on sairaan kylmä. Ympärillä on ihmisiä, jotka puhuu ruotsia. Joku kaataa suuhun jotain ja oksennan sen ulos. Olen autossa, joka on täynnä mustaa muovia, juoksijamies seisoo edelleen auton vieressä. Nainen halaa mua kovaa. Naisen puhelin soi ja hän nauraa. Olen ambulanssissa. Makaan sängyssä, olen sairaalassa. Kylmä, päätä särkee, itkettää. Olen tiputuksessa.

Nestehukka, ruumiinlämpö 40c ja aivan liian kova vauhti ekalla puolikkaalla. Tässä painavimmat syyt tajunnan menetykseen. Maratonin aikana ruumiinlämpö kyllä nousee, muttei ihan tollasiin lukemiin. Siellä sitä oltiin, sairaalassa, ilman puhelinta, ilman rahaa, ilman että kukaan tietää missä olen. Kamat laivassa ja Stadionilla. Kukaan ei vastaa puhelimeen, jätän vastaajaan viestin.

Multa otettiin paljon verikokeita ja sydänfilmi. Sanon, että laiva lähtee klo 20, lääkäri sanoo, että jäät vähintään yhdeksi yöksi sairaalaan. Taas mä pillitän, missä kaikki oikeen on. Hoitaja kertoo, että mun tilanteesta kuulutettiin maraton alueella ja lopulta nään ystäväni vieressäni, mitalit kaulassa. Elli ja Tiia tulivat tuomaan mun stadionille jättämät kollarit, hupparin, ajokortin ja pankkikortin. Halattiin lujaa ja tytöt lähtivät juoksemaan hetken päästä lähtevään laivaan.

Seuraavana aamuna herään jo paljon parempaan oloon, tosin aivan jäätävään lihaskipuun. Mut oli nostettu ambulanssiin 33km:n kohdalta. Suu loksahtaa auki tähän uutiseen, sillä viimeiset muistikuvat ovat puolen välin jälkeen. Olen sairaalassa vielä päivään asti, kunnes uusien sydänfilmien ja verikokeiden jälkeen lääkäri antoi luvan lentää kotiin. Puen vastahakoisesti maratonkamat päälle, ja samalla säälin sitä, joka joutuu istumaan koneessa mun vieressä (huom en ole käynyt vielä suihkussa) (huom. sain tyhjän penkkirivin, woho).

Tulen Suomeen ja kentällä vastassa on ystäviä <3 Taas pillitän. Olen ehkä tyhmä, mutta elossa ja turvassa.

 

T.Sara

Share
Ladataan...

Kommentit

hhheidi (Ei varmistettu)

Näin sut laivalla, kun oltiin lähdössä matkaan ja sitten kuulinkin sua koskevan kuulutuksen juoksun jälkeen östermalmilla :(

Kurjaa todellakin mitä tapahtui, mutta pääasia, että oot nyt kunnossa, kotona ja rakkaittesi keskellä.

uusia maratoneja tulee kyllä ja oot nyt yhtä kokemusta viisaampi :)

hhheidi (Ei varmistettu)

Näin sut laivalla, kun oltiin lähdössä matkaan ja sitten kuulinkin sua koskevan kuulutuksen juoksun jälkeen östermalmilla :(

Kurjaa todellakin mitä tapahtui, mutta pääasia, että oot nyt kunnossa, kotona ja rakkaittesi keskellä.

uusia maratoneja tulee kyllä ja oot nyt yhtä kokemusta viisaampi :)

haamutus2 (Ei varmistettu)

Voi Sara! Ikävän lopun sai sun maraton, mutta onneks oot nyt Suomessa ja kaikki on hyvin, tai niin hyvin kuin ne nyt voi olla. Onneks ei sattunut pahempaa. On toi maraton julma ja petollinenkin matka. Tsemppiä jatkoon <3

Tiiaaaaaa (Ei varmistettu)

Hyvä, et oot nytte kunnossa! Lepäile nyt ja uusia maratoneja tulee!! :))

Miss T (Ei varmistettu)

Huh, onneksi olet kunnossa!! Älä sure, uusia maratoneja tulee vielä monta!

kuuttii (Ei varmistettu)

Hui kamala, mut onneks ei käyny pahemmin! :)

Limpe (Ei varmistettu)

Kuulin kanssa kuulutukset, kyllä pelästytti! Mikä onni että oot kasassa ja henki tallella, ois voinu käydä niin paljon hullumminkin! Olit kovasti ajatuksissa koko viikonlopun. Tsemppiä toipumiseen ja seuraavia juoksuja kohti!

veerra (Ei varmistettu)

APUVA! Oon ihan tippa linsissä ja pillitän kohta! Onneks oot kunnossa nyt! Tsemii!!

PlusMimmi (Ei varmistettu)

<3! Kaikella on tarkoituksensa :)

.RIIKKA (Ei varmistettu)

Odottelin kovasti tietoja maratonilta, ja ihmettelin vähän, kun mitään ei päivittynyt tänne. En osannut kuvitellakaan, että maratonisi päättyi tällä kertaa näin, apua! Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin, vaikka harmitus ja pettymys on varmasti suuri. Kuten moni kuitenkin jo kirjoittanutkin, ehdit onneksi juosta vielä monenmonta maratonia. :) Tsemppiä ihan hurjasti ja kaikkea hyvää, onneksi olet kunnossa! <3

magikkpony (Ei varmistettu)

Hui, onneksi olet kunnossa! Alkoi ihan itkettää puolestasi. Tsemiä toipumiseen ja halaus!

troop11 (Ei varmistettu)

Hei Sara!

Tommonen olo kannattaa aina ottaa vakavasti (no seuraavalla kerralla sen tiedätkin)! Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että parikymppinen, hyväkuntoinen nuori saa sydäninfarktin maratonilla tms, kun ei osaa lopettaa. Siihen se viimeistään loppuu, joskus myös elämä.

Onneksi sun tapauksessa ei mitään niin vaarallista käynyt, mutta on hyvä muistaa kuunnella kroppaa, eikä vain paahtaa eteenpäin, kun ei voi lopettaa. Tämä viesti on ihan kaikille, jotka haluavat aina voittaa itsensä.

jjjjjanita (Ei varmistettu)

Luulin tekstin alussa et joku nyrjähdys tai muu pieni vaiva mikä haittas juoksemista, mutta että tollanen ): Kauheeta, varsinki ku et muista puolivälin jälkeen mitään. IIIISO halaus sulle ♥

lukijajennuli (Ei varmistettu)

iso halaus sinulle!! onneks oot nyt kunnossa <3

anskuuuuu (Ei varmistettu)

Hui! Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, jos näin nyt voi sanoa.(et esim. tuupertunu sinne vessaan tai vastaavaa..) Tsemppiä!

niiina (Ei varmistettu)

Oon järkyttyny ja luin tän useemman kerran läpi. Sulla oli enkeleitä matkassa, ettei käynyt oikeesti ihan tosi pahasti. Tsemppiä!

kitiiii (Ei varmistettu)

voi kauheeta! onneks oot kunnossa! aina pitää mennä kehon ehdoilla, ei saa vetää ittensä tuollaiseen piippuun! olen varma että sä olisit sen pystynyt juoksemaan, vedit vain liian kovaa.... ylikuntoa pitää oikeasti varoa ja tuo kuullosti todella vaaralliselta... varsinkin toi 41 astetta, sähän oot ollu ihan tulessa:o ihanaa että ihmiset kuitenkin huomasi ettet ole kunnossa ja auttoi sut sairaalaan! mutta varmasti tosi inhottava kokemus! sun pitää nyt oikeesti levätä ja pitää myös aina niit lepopäiviä vaikka treenaat!

Anuraakel (Ei varmistettu)

Voima hali Sara! Oot sinnikäs ja rohkea tyttö,mutta kannattaa muistaa kuunnella kroppaa. Sulla on ollu enkelit matkassa :)

auroraaa (Ei varmistettu)

Voi Sara :( ihan peloissani luin tota tekstiä! Onneksi oot kunnossa ja ei käyny pahemmin, lepäilehän nyt. Tsemii ja tosi iso halaus sinne! <3

- (Ei varmistettu)

tuli tippa silmää ku luki tän. voimia ja tsemppiä!!<3

viekku (Ei varmistettu)

sä oot treenannu ihan älyttömästi niin mä arvasin et jotain tälläs käy :( et oo antanu kropan lepää tarpeeks ja arvaan että tän casen jälk palaat entiseen et pari treenii päivässä ja sillee.. kroppa tarvii lepoa ja unta tarpeeks.

mikaeeeela (Ei varmistettu)

HÄRREMINGÜ! Onneks olet nyt kunnossa! Hitto ku harmittaa sun puolesta lukea tällasta, mut ei auta ku kiitellä ettei käynyt pahemmin. Ja hei, jos ei muulla saa lohdutettua ni pääsitpähän sinne 33km kohdalle ;) Nyt toivon vaan sulle sitä jaxuhalia ihan joka tuutista!

Tthjncgklnbbfg (Ei varmistettu)

Voi sara! Ihana kuulla, että olet kunnossa! Mutta mielestäni jokin tälläinen oli vain ajankysymys kun katsoo miten kovaa treenaat! Mielestäni sinun pitäisi levätä enemmän, vaikka rakastatkin liikuntaa. Kehosi selvästikin tarvitsee sitä, ylikunto ei ole hyväksi ja juuri äskenhän sairastuit jälkitautiinkin kun et levännyt! :/ Veikkaan, että ensi viikolla olet jo taas treenamassa entiseen malliin, mutta yrittäisit pitää edes 2-4 viikkoa, jolloin nauttisit vaan kesästä, kummemin treenamatta! Ei kuukausi ilman kovaa treeniä ketään tapa, vaikka kuinka sitä pelkäisit.

jensku7 (Ei varmistettu)

Tsemppihalit<3 Onneksi oot kunnossa!

Miina- (Ei varmistettu)

Voi ei! Mun poikaystävälle kävi sama juttu maratonilla Puolassa. Hän on juossut useissa maratoneissa ja pärjännytkin hyvin, kunnes yhtäkkiä kys reissulla juoksu loppui kuin seinään. Hänellä myös hurja lämpö, sydänfilmit näytti onneksi että kaikki ok mutta lähellä käytiin! Hän sai vielä lääkekuurin ja oli kipeänä monta päivää sen jälkeen. Muista nyt ottaa rauhallisesti ja levätä!

Annikaeh (Ei varmistettu)

Voieiii,pelästyin ihan kauheesti kun näin ton kuvan instagrammissa.Onneks oot nyt ainakin suht kunnossa ! Pitää sanoo et huikee mimmi..Kirjaimellisesti loppuun asti täysillä :D

Iinesiines (Ei varmistettu)

Oot kyllä uskomaton mimmi, mieletön sisupussi. Suurin osa ihmisistä ei edes kykenisi juoksemaan itseään sairaalaan, sillä aika harvalla on tuollaista itsekuria ja venymiskykyä. Tällä en tarkoita, että olisi jotenkin hienoa menettää tajuntansa maraton-reitin varrella, mutta oon silti sitä mieltä, että sulla ei ole pienintäkään syytä harmitella tai surra tai varsinkaan hävetä. Tuo tapahtuma oli varmasti monen tekijän summa, ja sä itse tiedät parhaiten ne syyt. Kauheasti tsemppiä ja toivottavasti hemmottelet nyt muutaman viikon itseäsi muuten kuin urheilemalla. Halauksia!

oihfohpondnQDiodio (Ei varmistettu)

hyvä että selvisit ja pääsit turvallisesti takasin kotiin. Mutta mun täytyy sanoa ettei tää varmaan tullut kellekään yllätyksenä... Mua semisti ärsyttää kuinka porukka kehuu sua täällä sitkeeksi naiseksi yms.mun mielestä toi on lähinnä sairasta juosta 10km muistamatta mitään, oksentaa 3 kertaa ja lopulta pyörtyä. Sun blogia seuranneena oon varma että sulla on jonkin asteen liikunta/syömis-häiriö. Mä jo luulin, että sä opit ja parannuit niistä sun 1000kcl päivässä ja 18km lenkki ajoista, mutta ei. Näyttää siltä että tää sun häiriö on vain muuttanut muotoaan. Nyt kun oot "hurahtanut tähän terveelliseen elämään" ja etenkin lihasten kasvatukseen en alunpitäenkään ymmärtänyt miksi sitten edes lähdit maratonille... Eihän kukaan fitnessiä harrastava lähde tavoittelemaan myös maratonia?? Ei keho yksinkertaisesti ole tehty kestämään semmoista rääkkäystä.. Ja mitä sun treeniin tulee, ei todellakaan ole minkään opin mukaista vetää päivässä 15km lenkkejä ja sen jälkeen kuntosalia cross-fit tyyppisesti ja päälle puputtaaa hiukan salaattia. Se on vaan sairasta ja pakkomielteen innoittamaa . Jos sulla on noin paljon paukkuja tehdä niin mikset ala kilpaurheilijaksi ? Mua yököttää se että teet tätä kaikkea vain ja ainoastaan sen takia että näyttäisin mahdollisimman hyvältä, siis aivan uskomattoman pinnallisen seikan tähden. Selvää on ettet tee tätä ainakaan terveellisten elämän tapojen tähden, sillä semmoisista tää on kaukana. En oikeestaan edes ymmärrä miten voit saada kaiken mitä teet liittyen urheiluun, näyttämään terveeltä toiminnalta. Sun blogia lukee kumminkin ihan mieletön määrä ihmisiä, myös nuorempia jotka osa saattaa pitää sua myös jonkilaisena esikuvana. Mä en usko että kenekään ihmisen on hyvä tai tervettä treenata noin. Fitness-urheilu on hyvä juttu, mutta joillakin se menee vaan yli. Siksi haluankin kritisoida sen antamaa kuvaa terveellisestä elämästä, koska sitä se ei aina ole. Surullisen usein fitness on vain 2010-luvun uusin syömishäiriö, jonka harrastaminen on vieläpä hyväksyttyä ja ihailtua. Kiitos ja anteeksi. Onneksi oot hengissä !

sannareetta (Ei varmistettu)

komppaan edellistä (oihfohpondnQDiodio nimimerkki). ei tullu kyllä yhtään yllätyksenä tämä, toi sun touhu on niin överiä. hyvä kumminkin että ei käyny pahemmin, toivottavasti tää kuitenkin opetti jotain!!

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

voi että, kiitos tsempeistä <3 muistatko mitä sinä kuuluuksessa sanottiin koska ystäväni eivät sitä olleet kuulleet?

toivottavasti sun juoksu sujui hyvin! :)

kikkaaaa (Ei varmistettu)

luojan kiitos oot hengissä! tsemppiä jatkoon :) ja muista ottaa iisisti..

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

huhhuh. mä en todellakaan harrasta mitään fitnessiä, et itsekään taida tietää mitä kyseinen laji tarkoittaa. musta on kamala lukea kommenttia jossa kärkkäästi väität jotain ja kohta kumoat sen itse. Ninkuin sanoitkin eihän kukaan fitnessä harrastava lähde maratonille, sehän "pilaa lihakset". Mä en ehkä lähtenyt tukholmaan asti polttamaan hyviä kaloreita 42 kilometrille vaan lähinnä kokemaan juoksun. Suosittelen oikeesti lukemaan mun liikuntapostauksia, joista varmaan selviää mun ajatukset urheilusta ja siitä miten en todellakaan harrasta sitä pelkän ukonäön vuoksi :)

"Ja mitä sun treeniin tulee, ei todellakaan ole minkään opin mukaista vetää päivässä 15km lenkkejä ja sen jälkeen kuntosalia cross-fit tyyppisesti ja päälle puputtaaa hiukan salaattia. Se on vaan sairasta ja pakkomielteen innoittamaa "

en oo kyllä koskaan tommosta treeniä vetänyt/syönyt. mutta hienoa että oot perillä paremmin mun syömisistä ja treneistä kun meikä ite!

En todellakaan oo ylpeä tästä jos mä olisin ollut järjissäni enkä 41c kumeessa, olisin todellakin lopettanut. onneksi nyt kävi näin! :)

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

jes nyt rennosti :) kiitti!

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

hehe joo oli kyllä monen jutun summa toi lopptulos, enkä tajunnt tilanteessa sen vaarallisutta. kai se on tämä suomalainen sisu

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

Iinesiines, puhutaan todellakin monien sattumusten summasta. H-hetken into, huono nesteen imeytyminen jne. kipukynnyksiä on erilaisia, ja eka maraton meni niin kevyesti että nyt oli haastettava. Ihmiset puhuu että maraton ei aina tunnu hyvältä ja välillä nesteet ei pysy sisällä ja vatsa menee sekaisin ja seinä tulee vastaan jne, niin en osannu odottaa mitään tällästä. enkä todellakaan ollut järjissäni vikoilla kilsoilla, joten mitään järkeviä päätöksiä ei voinut ees odottaa. kiitos tsempeistä! nyt iisi :)

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

<3 kiitos

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

näin on :) kiitos sulle!

Jeveliiiina (Ei varmistettu)

Ihanaa että oot kunnossa. Oon lukenut sun juttuja siitä lähtien kun jannin kaa yhes aloitte kirjottelee ja oon niin tykästyny oikeesti suhun ja sun persoonaan. Oot niin rempseä ja sydämellinen ihminen. Ihanaa että jaksat vuodesta toisee kirjotella blogia. Oot päivän piristys ja Tukholmassa sun mukana oli suojelusenkeli<3

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

jotain samanlaista tääkin oli! :/ toivottavasti poikaystäväsi on nyt kunnossa!

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

voi kiitos aivan ihanasta kommentista <3 nii nmukava kuulla :) enkeli oli matkassa!

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

<3

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

ihana kuulla että välität :) tää tapaus li surkeide sattumusten summa, eikä kyse ollut mistään ylikunnosta. mä kyllä treenaan niin että saan levätä enkä vedä salilla tai lenkeillä aina todellakaan täysillä. mun blogista jostain syystä näyttää tarttuvan monelle semmonen fiilis että vedän sata lasissa kokoajan enkä lepää iknä ja juoksen jotan 100km/h lenkkejä. näin ei kuitenkaan ole ollenkaan :) tehot vaihtelee aina! nyt kuitenkin lepään ja nautin vaan auringosta. halit sinne <3

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

hahaa kiitos tsempeistä! kohti uusia :)

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

woow en mä treenaa paria kertaa päivässä kun maksimissaan kerran viikossa ja treenien tehot oon kyllä jakanut niin että saan levätyksi ja kehityn :) nää on tämmösiä juttuja jotka ei aina välity ruudun sille puolelle, mutta kyllä mä arvostan omaa ehoani sen verran että pidän huolta lepopäivistä! :)

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

jep näin se on :) harmittaa vaan oma tyhmyys!

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

<3

Tickle Your Fancy Sara (Ei varmistettu)

enkelit matkassa!

vainvahanhuolissaan (Ei varmistettu)

Nyt Sara sitten kovaa valoja päälle. Jokainen järkevä ihminen olisi pistänyt homman poikki viimeistään tuossa puolikkaan kohdalla sinun kunnossasi. On todella, todella huolestuttavaa että viet kehosi todella noin äärirajoille ja leikit joka kuolemalla - miksi? Jotta voit sanoa juosseesi maaliin asti? Ei, ei näin!

Tuossa kertomuksessa ei ole kertakaikkiaan mitään sitkeää tai hatunnoston arvoista - paitsi sille juoksijamiehelle joka uhrasi oman juoksunsa sen takia, että toinen uhrasi oman terveytensä juoksun takia.

En tunne sinua muutakuin tämän blogin kautta mutta enempää en ole hetkeen ihmisestä huolissani ollut. Olin itsekkin ko. maratonilla ja kuulin kuulutukset ym. Huh huh, että otti sydämestä.

Tuosta tilanteesta et voi syyttää mitään muuta kuin itseäsi. Kyllä, olosuhteet sattuvat joskus huonoiksi ja aina ei mene putkeen. Fiksu juoksija kuitenkin stoppaa kun keho sanoo seis. Tuossa olisi voinut käydä niin paljon pahemminkin - nyt vaan isosti kiitosta niille ihmisille jotka olivat huolissasi sinun terveydestäsi ja pitivät siitä huolta kun itse et sitä tehnyt.

kristav (Ei varmistettu)

Nainen, nyt pitää antaa vähän respectiä ja supporttia. 15km:n kohdalla jo tuntui pahalta ja sä jaksoit 33km:iin asti! Mieletöntä! Tuossa on sitä sisua ja "vaikka pää kainalossa"-mentaliteettia (vaikka pää olikin lopuksi miehen kainalossa). Tsemppiä parantumiseen. Olet ihana!

kristav (Ei varmistettu)

Ja jottei nyt tule väärinkäsityksiä, niin tämän piti olla positiivinen, tsemppaava kommentti jatkoa varten. Onneksi olet kunnossa vielä kerran :)

Pages

Kommentoi

Ladataan...