Valmistumisen vaikeus

Ladataan...
Tickle Your Fancy

Juon kahvia kulttuuripolitiikan muistiinpanodiojen keskellä. Ennen tentit olivat arkipäivää, mutta nykyään kun niitä tekee niin harvoin, ne tuntuvat inhottavilta. Saakeli, olisi parempaakin tekemistä. Ajattelen, että mitä jos tenttejä ei tarvitsisikaan enää koskaan tehdä, kuinka siistiä se olisi? Pian oivallan, ettei muuten ehkä tarvikkaa, ainakaan hetkeen. Nämä perjantaina koittavat kaksi tenttiä ovat kouluhistoriani viimeiset tentit. Kuinka hullulta se tuntuukaan?!

En puhu opiskelustani paljoakaan, sillä en koe olevani opiskelija. En ole kokenut vuosikausiin. Olen ollut työelämässä koko opiskelujeni ajan, edennyt koulussa omaan tahtiin, tehnyt hommia etänä ja pidellyt pausseja silloin kun työtilanteeni on sitä vaatinut. Vääntänyt ja kääntänyt lehtoreiden kanssa kun tärkeä luento on osunut kuvausmatkan, työtapahtuman tai merkittävän palaverin päälle. Korvannut poissaolojani varmaan 300 ekstraessseellä.

Vaikka valmistuminen jo esim vuosi sitten olisi ollut erittäin toivottua, en jotenkin vaan pidä sitä niin merkittävänä. Mikään tuskin tulee valmistumisen jälkeen sen kummemmin muuttumaan, vai tuleeko?

Se, että sinulla on opiskelijakortti lompakossasi on jotenkin helpottavaa. Vielä voi kelailla ja unelmoida. Vielä ei tarvitse olla aikuinen tai tehdä isoja päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Näin minä monesti ajattelen, mutta eihän se ihan niinkään ole. Ei ainakaan enää tänäpäivänä. 

Valmistuneena aion matkustaa, kokea ja nähdä maailmaa. Oppia itsestäni, liikkua epämukavuusalueella, ottaa riskejä, kokeilla, onnistua, epäonnistua ja tulla tekemään töitä vielä monessa eri pestissä. Ties vaikka eri aloilla. Valmistuminen ei välttämättä tarkoita uraputkea ja sitoutumista tiettyyn työpaikkaan. Juuri nyt, juuri minulle se tuntuu pikemminkin pisteeltä, jonka jälkeen olen vapaa tekemään just niitä juttuja, joita elämältäni haluan, ilman että keskeneräinen koulu roikkuu takaraivossa.

Let's do this!

Pictures: Laura/Shake it off

xx Sara

Share

Kommentit

Karoliiiiiiiiiina (Ei varmistettu)

Ihanan positiivinen asenne! Mulla roikkuu valmistuminen enää opparista, minkä oon aloittanut jo yli vuosi sitten mutten vieläkään saanut sitä loppuun. Jotenkin se tutkinto ei tunnu niin tärkeeltä, kun kuitenkin teen jo alan töitä kivassa työpaikassa. Toisaalta, jos sen raapisi kasaan ja valmistuisi, niin sitä ei tarvitsisi enää aika ajoin murehtia ja olisi vapaa kuin taivaan lintu. Paitsi sitten loppuu opiskelijakortilla matkustaminen! :D

saratickle
Tickle Your Fancy

Sanoppa muuta. Kun olet jo omalla alallasi eikä mikään ei sen kummemmin tule muuttumaan, kelalta ei ole lähetetty sinulle penniäkään eikä muutenkaan mitään pakoitteita etenemisestä ole, on motivaatio aika alhaalla. Kyllä tää tästä :D Tsemppiä loppurutistukseen!

 

Liljaaaa (Ei varmistettu)

Mulla on vähän samanlainen suhtautuminen valmistumiseen! Sain itse viime viikon aikana kaikki opparia myöten palautettua, ja nyt vaan odottelen papereita. Itselläni on myös valmistumisen jälkeen (ja kesätöiden loputtua) tarkoituksena kokeilla uusia juttuja, erilaisia duuneja, reissata ja muuta jännää, vähän kuin "etsiä itseä". Joku joskus sanoi, että opiskelu on sitä elämän vapainta aikaa, mutta enpä tiedä. Liekö näillä ihmisillä aika jo kullannut muistot! Itse ainakin koen, että työelämässä on paljon vapaampaa, kun voi vaan tehdä ne työt ja sitten pistää aivot niin narikkaan jos vaan huvittaa! Opiskellessa on vähän eri kun ensin on esim 6h koulussa ja sitten vielä 5 h töissä. Tietty tämä riippuu siitä, että millä tahdilla tekee, ja että käykö töissä opintojen ohella vai ei. Itse oon ehkä tehnyt vähän vaikeimman kautta, mutta sainpa ainakin hommat nopeesti alta pois ja ei tarvinnut totaalisessa köyhyydessäkään elää. Niin ja tietty se työelämän vapauskin riippuu ihan siitä että millaisessa työssä sattuu olemaan! :) Onnea sulle valmistumisesta jo näin etukäteen ja kiitos kivasta blogistasi! :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Joo oon kyllä samoilla linjoilla, mutta toki riippuu ihan tosi paljon työn luonteesta. Ja koulukin voi olla joko tosi rentoa tai sitten yhtä pänttäämistä, riippuu täysin omasta panoksesta ja alasta.

Eiköhän meillä tule olemaan aika siistiä "työelämässäkin", ei sillä etteikö siinä olisi jo pidemmän aikaan oltu.

Onnea valmistumisesta! :)

Rêverie

Ah, kuulostaa niin tutulta! Itsellä kanssa valmistuminen riippuu enää pelkästä gradusta, mikä on toisaalta helpottavaa ja toisaalta taas ihan tajuttoman pelottavaa. Enää ei kiinnostaisi opiskella, mutta kuten sanoit, opiskelijastatus tuntuu turvalliselta, eikä siitä ole helppo luopua... Mutta rohkeasti vaan uusia haasteita kohti, ei kai tässä muukaan auta :D ja tsemppiä vikoihin rutistuksiin! :) 

saratickle
Tickle Your Fancy

Haha just näin! Eiköhän rokata nyt tää koulu alta!!!

Nimimerkillä ensvuodelle vielä opinto-oikeutta, hsl:n puolikkaista hinnoista en ihan vielä luovu!! :D

Tsemppiä sinnekin!

Kommentoi

Ladataan...