Viihdytkö yksin?

Ladataan...
Tickle Your Fancy

Yksin shoppaileminen, yksin koti-illanvietto ja yksin urheilu ovat terapeuttisia. Minulla on myös tapana uppoutua kirjoittamiseen/lukemiseen niin pahasti, etten kuule vaikka joku huutaisi vieressä. Olen asunut yksin ja vietän nykyäänkin paljon aikaa yksinäni. Pystyn siihen helposti, mutten pidä siitä. En pidä yksin olemisesta.

Jollain tavalla ihailen niitä ihmisiä, jotka lähtevät reissuun yksin. Omalla kohdallani se ei vaan toimisi, en viihtyisi. Tiedän, että haluan jakaa kokemukset ja kommellukset toisen ihmisen kanssa.

Äitini joskus antoi minulle haasteen mennä yksin elokuviin. En ole vieläkään toteuttanut.

Muutamat ystävistäni käyvät yksin baareissa. Toiset käyvät jopa tanssimassa yksin. Sanovat, että se on ihan hauskaa. Mun on aina ollut kauheen vaikea käsittää tätä. Voiko yksin olla hauskempaa kuin porukalla?

Yksin oleminen voi olla rentouttavaa tai rauhoittavaa ja erittäin mukavaakin, mutten koskaan kuvailisi sitä hauskaksi (ellen selaa vanhojavalokuvia tai päiväkirjoja). Saatan katsoa elokuvan, löhötä tunti tolkulla vaahtokylvyssä, lukea kirjaa koko päivän, syödä litran jätskiä suoraan pakkauksesta (nämä ovat myöserittäin terapeuttisia aina silloin tällöin), mutta minulla ei tulisi mieleenkään tehdä mitään erikoisempaa yksin. Esim lähteä lintsille yksin tai mennä hienoon ravintolaan illalliselle yksin, maistuisikohan ruokakaan edes niin hyvältä?

Pitäisikö huolestua, jos ei viihdy yksin itsensä kanssa?

Tavallaan on jopa vähän huolestuttavaa, etten osaa pitää hauskaa yksinäni. Olenhan omasta mielestänikin ihan mukava tyyppi?

Ihmiset ovat erilaisia ja minä en ole yksinäinen susi. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä piste. Olen parhaimmillani silloin, kun seurassani on rakas ihminen/ihmisiä, joiden kanssa voi jutella hömppäjuttuja, keskustella vakavia tai olla vaan hiljaakin. Välillä pelkästään toisen läsnäolokin riittää.

Sanotaan, että parisuhteessa on tärkeää tehdä yksin välillä niitä juttuja, joista oikeasti pitää. Ymmärrän toki omat harrastukset yms, mutta eikö pariskunnat tee yhdessä sellaisia asioita, jotka eivät aina välttämättä ole molempien mieleen? Me käydään shoppailemassa ja katsotaan välillä putkeen Sinkkuelämiä kun taas toisinaan seurataan Champions Liigaa ja käydään hamppareilla. Intressit ovat pääosin samat, mutta molemmat kyllä joustelee tarpeen tullen. Kun toisella on mukavaa, tiedän, että myös minulla on. Ei se tekeminen, vaan se fiilis.

Olen itse melko joustava ihminen. Heittelen ilmoille toki vaihtoehtoja, mutta loppujen lopuksi ruokapaikaksi käy mikä tahansa, kuhan se sopii kaikille. Baarilla ei ole niin väliä, kuhan porukka on kasassa ja fiilis hyvä. Leffamakukin on laaja, kuhan ei mitään ihan jäätävää räiskintää, pääasia, että tunnelma on hyvä. Jos joku ehdottaa toiminnallista hyppelytreeniä juoksulenkin sijaan, niin käy!

Kaikki eivät ole välttämättä yhtä sopeutuvia. Ja veikkaan, että juuri se luonnostaan tuleva sopeutuminen on syy, miksi viihdyn ihmisten kanssa.

On tärkeätä viettää välillä aikaa yksin ihan vaan itsekseen, omien ajatusten kanssa, mutta se on välillä. En tarvitse sitä edes päivittäin, en edes viikoittain.

Musta oli äärettömän mielenkiintoista kuulla, miten te viihdytte itseksenne? 

 

T. Sara

Share

Kommentit

saratickle
Tickle Your Fancy

Kuulostaa ihan mahtavalta. Mä haluaisin tavallaan oppia paremmin yksintekemiseen, mutta toisaalta en vaan tiedä tarviiko. Tykkään olla yksin/urheilla yksin jne perusjuttuja, mutten tykkää tehdä asioita/käydä paikoissa yksin.

katsku (Ei varmistettu) http://www.keepongrowing-kk.blogspot.com

Mä tykkään olla yksin, oon aina tykänny siitä :) Parasta on kun saa olla yksin ja tehdä omia juttuja, siis kotosalla. Mut en muuten tykkää kyllä esimerkiksi käydä leffassa, shoppaamassa tai syömässä yksin. Kerran olin yksin leffassa mutta sekin oli vaan sen takia kun piti kuluttaa aikaa keskustassa! Se olikin kyllä aika weirdoo. Tiivistettynä siis olen jollain tapaa yksinäinen susi, tai ehkä se on aika fifty-fifty seuraeläimen kanssa :-D

saratickle
Tickle Your Fancy

pointti tuli perille! Tämmösiä perusjuttuja mäkin oon tehnyt yksin, mutta toiset käyvät yksin taidenäyttelyissä, ravintolaillallisilla, viikonloppumatkoilla ulkomailla, baareissa, eläintarhassa ties missä. Eli siis oikeasti viihtyvät yksinään jopa paremmin kuin toisen kanssa. Tavallaan kadehdittavaa, meitä on moneen :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Kuulostaa aiak samalta mitä munkin päässä liikkuu :) Kiitos kovasti <3 Ihanaa saada uusi lukija! :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Juuri niin kuin sanoit, ihmiset on erilaisia! Mä olen ollut vaikka millasilla reissuilla 24/7 toisen ihmisen kanssa eikä ole koskaan ahdistanut. Toki seura on ollut itselleni sopivaa, mutta en ole koskaan kokenut, että olisin "ihmisahdistunut" läheisistäni.

saratickle
Tickle Your Fancy

Hyviä pohdintoja!! On harvassa ne kerrat kun olen pitemmän ajan tuntenut itseni yksinäiseksi, mutta kun yksin olemista jatkuu pitkään, se saattaa tulla vastaan. Ehkä minulla se tulee jopa helpommin. Nimenomaan yksin oleminen on mukavaa, kun tietää, että se on rajallista!

saratickle
Tickle Your Fancy

Mukavuusalueen ulkopuolelle on todella mentävä välillä. Mä oon muuttanut uuteen kaupunkiin, tuntematta juuri ketään. Tutustuin ja sain ystäviä.

Voin helposti mennä kahville tai syömään yksinäni, mikäli satun olemaan kaupungilla, mutten koskaan lähtisi kotoa erikseen kaupungille syömään yksinän jne.

Musta on ihan ok tehdä juttuja yksin, mutta aina mielummin teen ne toisen kanssa. Näin se vaan on!

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos ajatuksista :)

Toivottavasti onkin hyödyksi monelle!

Emmi (Ei varmistettu) http://emkremarti.blogspot.com

En mäkään yksin mitään erikoisempaa tekisi.. Tuntuisi tosi hassulta :D Ehkä leffaan voisin vielä yksin mennäkin, mutta en mihinkään ravintolaan. Kahvilassa oon useasti tosin istuskellut yksin ja lueskellut lehtiä/päivittänyt kalenteria jne. Nautin kyllä silloin tällöin yksinolosta. Esimerkiksi shoppailu yksin on mun mielestä paljon ihanempaa yksin! Kotona tykkään tosi paljon olla SILLOIN TÄLLÖIN yksin, saa tehdä just sitä mitä haluaa ja olla omien ajatuksien kanssa. Ja mun mielestä se on myös suht tärkeää että osaa olla kunnolla myös yksin. Eikä aina vaan kavereiden kanssa tai poikaystävän kanssa! Joskus elämässä voi nimittäin tulla vastaan sellainen tilanne, että on pakostikin yksin ja sen takia se on ihan hyvä "osata" :) Tulipas sekava kommentti mutta you get the point!

saratickle
Tickle Your Fancy

Ymmärrän pointin! :D Yksin syöminen ulkona on vaan tyl-sääääää

kata (Ei varmistettu)

Kesäkuun alussa ekaa kertaa yksin muuttaessani ajattelin että tulen pärjäämään yksin paremmin kuin hyvin. Alkuahdistuksen jälkeen arvaukseni on osoittautunut oikeaksi. Tälläkin hetkellä makoilen viltin alla kynttilän valossa ja muistelen mukavaa viikonloppua intissä olevan poikaystäväni kanssa. En tiedä toimiiko 2+5 dieettinä, mutta seurusteluun olen todennut sen toimivaksi järjestelyksi, ainakin omalla kohdalla! :-D

saratickle
Tickle Your Fancy

Vau mikä kommentti!! Sä se osaat aina sanoa niin kauniisti :)<3 Tuun muistamaan sut kyllä aina!

Kyse ei nyt siis ole siitä ettenkö pystyis tai nauttisi yksin leffassa käymisestä, musta se on vaan kivempaa toisen ihmisen kanssa tai porukalla. Miksi mun pitäis todistella sitä kellekkään, viihdyn tämmösissä paikoissa paremmin yksin! Samoin shoppailu, se on ihan parasta yksin (oon varmasti shoppaillut enemmän yksin kuin muiden kanssa) mutta toki mukavaa myös toisen kanssa.

Kulttuuritapahtumat/näyttelyt yksin. Se on vaan liikaa. Rakastan keskustella kulttuurista ja puhua siitä mitä tunteita joku teos herättää. Toisten mielipiteiden ja ajatusten kuuleminen ja uusien näkökulmien saaminen on yksi avainasioista kulttuurissa. Se on ihan parasta kokea yhdessä ihmisten kanssa.

Musta tuntuisi myös tosi oudolta lähteä esim festareille yksin!!

saratickle
Tickle Your Fancy

Vau, kuulostaa upealta :) Kiitos kommentista!

Ja kiitos kauniista sanoista <3

JohannaL (Ei varmistettu)

Ihan pakko lisätä tähän kyllä vielä yks juttu! :-D ettei vaan tulis liian lyhyttä kommenttia....
Olin kyllä viime viikolla yksin mäkkärillä syömässä ja se tuntu kyllä ihan älyttömän mielenvikaselta. Tollasissa ruokapaikoissa ja leffoissa ym. oon aina tottunu oleen seurassa, joten siinä syödessäni kuikuilin ympärille jatkuvasti ja tunsin oloni niin freekiks! Ihan ku kaikki mäkkärillä mussuttavat ois tuijottanu et hähää, toi tyttö on nii aloneri et pitää tulla hakee lohtuu roskaruuasta :-D

Laura (Ei varmistettu)

Sinkkuelämistä puheen ollen, juuri vastikään katselin tuhannetta kertaa ne jaksot läpi ja pompsahti mieleen se viimeinen lause, "the most exciting, challenging and significant relationship of all is the one you have with yourself". Ja tämä pätee!

Tykkään käydä yksin kahvilla, leffassa ja baarissakin, teen mielelläni asioita yksin vaikka olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa nyt kolme vuotta. Sinkkuaikaa rakastin, ehkä se itsenäinen asioista päättäminen oli parasta. :) Mieheni tekee töitä eri paikkakunnalla ja on intohimoinen metsämies, joten vietän paljon aikaa itsekseni ja nautin siitä (oikeastaan en pystyisikään sellaiseen suhteeseen, jossa toinen riippuu jatkuvasti iholla, kokeiltu on). Kotona miekkosen ollessa poissa on myös huippua vaikka kokata kaikkia omia herkkuruokia mitä mies ei voi sietää :D Ja tehdä kaikenlaisia akkain asioita, kuten naamioida lärvi ja hiukset ja lakkailla kynsiä sohvalla...

Isossa porukassa ahdistun helposti vaikka olenkin aika sosiaalinen, ja vaikka kavereita on kiva nähdä niin en jaksaisi mitenkään jatkuvasti kaveriporukassa pyöriä. Jos vituttaa, menen vaikka järven rantaan lenkille yksin. Parasta terapiaa ja ilmaista. :) Siskoni ehkä sellaisessa tilanteessa soittaisi kaverille, hän on täysin päinvastainen kuin minä. Mutta pointti oli ehkä se, että yksin on välillä hyvä olla, se pistää ajatuksia kasaan ja ainakin minä tajuan taas yksin oltuani mitä asioita itsessäni/muissa/elämässä arvostan.

saratickle
Tickle Your Fancy

Kuulostaa hyvältä, tsemppiä! :)<3

saratickle
Tickle Your Fancy

Saat kuulostamaan tän tosi hyvältä :) Ja vaikuttaa että sulla on koko homma tasapainossa. Silloin tällöin saatan tehdä töitä tai lukea kahvilassa, mutta mielummin teen sen kirjastossa/kotona. Mutta mikäli joku soittaisi ja kysyisi seuraa, olisin enemmän kun valmis vaihtamaan vapaapäivän suunnitelmiani!

saratickle
Tickle Your Fancy

Kiitos! :) Näin mäkin ehkä tätä ajattelen. Ja eiköhän sen yksin baarissa käymisen motiivina ole lähinnä tutustua uusiin ihmisiin ilman mitään kahleita!

saratickle
Tickle Your Fancy

Kuulostaa terveeltä ja juuri molemmille sopivalta parisuhteelta :)

Mä taas voisin ihan hyvin olla saman ihmisen kanssa vaikka kuukauden putkeen metrin etäisyydellä!

saratickle
Tickle Your Fancy

Sopivasti kaikkea :)

saratickle
Tickle Your Fancy

Hyviä mietteitä! :) Joo ja minäkään en osaisi käydä lounaalla yksin ilaman puhelinta, kirjaa tai lehteä!

enmj (Ei varmistettu)

oon kyllä kans seuraa rakastava ihminen, jolle fiilis ja ihmiset on tärkeämpiä kuin paikka tai tekeminen. Tän vuoden aikana oon joutunu ekaa kertaa opettelemaan yksin asumista poikaystävän ollessa koko vuoden intissä ja yllärikseni oon huomannu, että välillä yksin olokin on aika jees ja mä pärjään :-) silti, kyllä sitä mieluummin kuitenki hengailis kotona toisen kanssa yhdessä, tekemättä mitään. Kun rakkaat on ympärillä, mä oon sillon parhaimmillani ja onnellinen. :-)

Ps. Kiitos ihanasta blogista, vasta aloin seurailemaan ja oon jo nyt aivan koukussa!

saratickle
Tickle Your Fancy

Hyvin sanottu, tuo on todellakin totta :)

emmainkeri (Ei varmistettu)

Tiedän, että toista ei voi pakottaa ja jos sä vaan koet ettet pysty johonkin yksin, niin et pysty. Se on fine. Mutta ihanainen Sarppaseni, oon teidän äidin kanssa samoilla linjoilla! Mä olen käynyt leffassa yksin ja se on erittäin jees! Ihan mikä tahansa oikeastaan on. Shoppailu, ravintolaan meneminen tai joku kulttuurijuttu. Siis oikeesti, se kun saat tehdä kaikki havainnot hiljaa itseksesi, tarkastella mitä tahansa ympärillä olevaa ja vahingossa tutustua uuteen ihmiseen. Siinä tulee keskityttyä ihan eri tavalla siihen, mitä parhaillaan tekee. Ja tulee ehkä ajateltua uusia asioita.
Kävin tänään DinSkossa ilman että etukäteen olin mitään Triossa pyörimistä suunnitellut. Vähän muka vaan kattelemaan menin, nappasin kahdet parit kenkiä kahdessa koossa ja suunnistin penkille sovittamaan (ihan vaan huviksi edelleenkin). Siinä sitten myyjän kanssa ruvettiin juttelemaan ihan kunnolla, sovitin vähän lisää kenkiä ja päädyin sitten yllätysyllätys ostamaan kahdet kengät. Ja sain alennusta! Kuinka reilua oikeesti!
Tämmönen jutustelu joo ei ehkä oo, ainakaan itelle ja tuskin sullekaan mitenkään kummallista, mutta mä nautin ihan älyttömästi siitä kun saan jutella kaikille tuntemattomille, varsinkin tolleen yksin ollessa. Saan siitä kauheasti energiaa ja hyvää mieltä. Ihan sama juttu on näiden yksin leffassa käymisten sun muiden kanssa.
En mä osaa sitä tässä silleen selittää, se vaan pitää ite kokea. Toivon että sä rohkaistut vaikka parituntisen leffan ajaks, ei se oo pitkä aika! Ihan vaan uteliaisuudesta vaikka sitten :)

+ Meinasin tossa yks päivä laittaa sulle Facebookissa viestiä, sillon kun vaihdoit ton bannerin. Kun sivu sillon latautu, ja vielä isolle näytölle kun satuin olee koneella, olin vaan heti että VAUDE! Looking sooo good. Muutenkin halusin vaan muistuttaa että tosiaan, täällä mäkin edelleen olen ja luen ja näköjään välillä kommentoin. Sä olet ihana, upea sekä kaunis, ja inspiroit niin isoa määrää ihmisiä, saat hymyilemään oikeastaan jokaisella postauksella ja nauramaan ääneenkin silloin tällöin. Kiitos siis siitä että oot just mitä oot, kirjotat omalla mahtavalla tyylilläs ja vielä ylipäätänsäkin koko blogista; siitä ettet oo lopettanut. Oot säilynyt ehdottomana lempparina siitä lähtien kun ylipäätään aloin lukea blogeja. Muistaakseni Tickle Your Fancy oli itseasiassa eka jota jäin seuraamaan. Mä tässä koko aika kirjotan ja pyyhin, kirjotan ja pyyhin. On jotenkin niin paljon kaikkea mitä ei sit kuitenkaan osaa fiksusti tai ollenkaan kirjottaa. Tiivistettynä siis: Sara, ihailen sua valtavasti. Iso, iso kiitos blogista ja kaikkeen siihen liittyvästä.

Tsemii tenttikirjojen kans!!

famama (Ei varmistettu)

Olen oppinut viihtymään erittäin hyvin itsekseni sen jälkeen kun erosin pitkästä parisuhteesta ja muutin omilleni. Mutta silti koin todella vahvaa samaistumista sun ajatuksiin!! Tarvitsen silti päivittäin ihmiskontakteja ja haluan olla ihmisten lähellä. Yksin olo on jees ja joskus sitä kaipaa mutta ei liiassa määrin ;)

Laura (Ei varmistettu)

Rakastan olla yksin!

Olen avoliitossa, ja usein salaa iloitsen puolisoni iltapainotteisesta työstä; saan viettää usein illat yksin kotona. Joskus on tylsää, mutta mielummin näin kun niin, että olisin poikaystävän kanssa joka ilta viidestä eteen päin kotona.

Baariin en ole mennyt yksin. Yksi kaverini menee, ja kappas, hän tutustuu uusiin ihmisiin. Mahtavaa. Yksin baariin meno pitää joskus ehkä toteuttaa. Sitten kun uskallan. Leffassa on mukava käydä yksin. En harrasta sitä usein, ehkä kerran kahdessa vuodessa. Suosittelen lämpimästi, tulee vapautunut olo!

Rakastan sellaisia päiviä, kun on vapaata koulusta ja töistä, ja saan olla koko päivän itsekseni. Yleensä menen vaikkapa kirppareille, museoon tai taidenäyttelyyn. Syön lounaan tai istun pitkään kahvilassa kirjaa lukien. IHANAA! Itsenäisen ulkomaanmatkan haluan vielä jonain päivänä toteuttaa. Ehkä vain pitkä viikonloppu; mihinkään Kaakkois-Aasian vaellukselle en haluaisi yksin lähteä.

Ismou (Ei varmistettu)

Mä tykkään viettää aikaa yksin, valehtelisin jos väittäisin muuta, johtuu puhtaasti mun introverttiluonteesta. Yksinoleminen on aina ollu mun juttu, halusin jopa muksuna toisinaan leikkiä yksin vaikka seuraa olis ollu tarjolla. Tykkään käydä yksin leffassa, lenkillä ja shoppailemassa, mulle oma seura ja oma rauha riittää. :) mutta kyllä mäkin rakastan muiden ihmisten seuraa ja on totta, että onnelliset ja ne hauskimmat hetket jää usein vajaiksi jos niitä ei saa jakaa toisen kanssa (nyt ei puhuta siis some-jakamisesta;)). Tykkään käydä ulkona ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta silti haluan usein olla itsekseni. Monen on sitä vaikea ymmärtää, ja usein saankin "ootko ihan varma"- tyyppisiä katseita jos ostan kahden leffalipun sijaan vain yhden tai jos jättäydyn yksin muista. ja musta on ihanaa jos poikaystävä lähtee pienelle työmatkalle, saan silloin omaa aikaa (ja tuliaisia ja pusuja ikävän jälkeen haha). :)
On saanut luotua ainakin terveen, hauskan ja lämpimän suhteen elämäni tärkeimpään ihmiseen, eli minuun itseeni. Muut ihmiset ympärillä täydentää elämääni, korvaamattomasti. :)
Kiitos ihanasta , mun lemppariblogista Sara <3 Mielenkiintoinen aihe käsittelyssä taas!

saratickle
Tickle Your Fancy

Eli yksinäinen kotihiiri, vähän kun minäkin :)

Anne (Ei varmistettu) http://justsayinghianne.blogspot.fi/

Mun mielestä yksinolo on parasta, silloin kun on oikeasti yksin. Siis yksin kotona, ei yksin elokuvissa tai ravintolassa, jossa kaikki muut ovat seurassa. Mun mielestä sun puheet ei kuulosta yhtään huolestuttavilta. Tuskin oikeasti kovin moni nauttii yksinolosta keskellä täyttä baaria yms. Hyvä teksti jälleen kerran! :)

http://justsayinghianne.blogspot.fi/

saratickle
Tickle Your Fancy

Kaikesta saa vaan enemmän irti yhdessä. On tärkeää pystyä tekemään asioita yksinkin, mutta jutun pointti on se, että ne asiat ovat vaan mukavempia yhdessä.

maria (Ei varmistettu)

mä kävin juuri muutaman viikon reissulla yksin. jos on sellainen päivä, että oon paljon ihmisten kanssa enkä kerkeä huilata yksin, niin musta tulee sulkeutunut ja ahdistunut. tykkään hengailla (miehen kanssa yhteisessä) kodissa yksin, ja viikonloppu omassa seurassa on mulle usein tervetullut. oon käynyt kahvilassa, ravintolassa, leffassa, shoppailemassa, kaikkialla yksin.

tää on varmasti myös luonnekysymys, ekstrovertti- vai introvertti-tyyppinen juttu. mä lataan akkuja ihmisten kanssa ollessani, ja oon sosiaalinen yms. mutta tarviin myös omaa aikaa monta tuntia viikossa jotta voisin hyvin ja oisin onnellinen. :) ihmiset on niin erilaisia!

saratickle
Tickle Your Fancy

Yksin kyllä viihtyy, mutta sen kummempi tekeminen ei vaan täällä nappaa!

larkku (Ei varmistettu)

Hei!

ihana teksti!!!!mielettömän hyvästä aiheesta ja ihanaa vaihtelua muotijuttuihin!!

tämä aihe herätti heti paljon ajatuksia ja pakko jakaa niistä muutama.

ensinnäkin.en tiedä vertaavatko ihmiset jotka sanovat yksin olemisen olevan hauskaa yhdessä oloon? Voiko niitä verrata? Uskon että sisimmässään jokainen haluaa jakaa hyvät ja huonot hetket ystävän kanssa jos siihen on mahdollisuus:)voi olla tietenkin,että ajattelen näin koska yksinolo itselleni julkisesti on myös haastavaa? Yhdessäolo on mukavampaa ja minun juttuni:)

aloin kuitenkin miettimään myös juuri sitä kuinka tärkeää olisi olla enemmän yksin ja tehdä asioita ja nauttia niistä. Olla rohkeampi. Itse ainakin tunnustan yksin ollessani pelkääväni yksinäisyyttä. Entäs jos en olekkaan yksin omasta halustani vaan siksi ettei minulla ole ketään kenen kanssa olla ja tehdä asioita. Ehkäpä tämän takia oletan olevani enemmän seura ihminen?

sitten vielä, että on välillä ihanaa olla yksin kunhan tietää että Se on rajallista ja yksinäisen olon tai tylsyyden yllättäessä voi pyytää kaverin seuraksi:)

nanette (Ei varmistettu)

Mä tykkään muista ihmisistä, varsinkin ja tietenkin ystävistäni, mutta en jaksa olla ihmisten parissa kovin kauaa. Kun olen yksin haluan seuraa ja kun olen seurassa haluaisin olla yksin. Viihdyn itsekseni kotona ollessani tosi hyvin, mutta en voisi ikinä mennä elokuviin tai baariin tms yksin (niinkuin sinäkin sanoit).
Mulla on aina tietty raja siinä minkä ajan voin vielä olla yksin tai minkä ajan pystyn olemaan ihmisten seurassa. En jaksaisi olla kenenkään kanssa 24/7. Onneksi löysin itselleni kumppanin jonka kanssa kotona ollessani saan tuntea olevani yksin jos haluan, tai saan seuraa itselleni jos haluan. Osaamme molemmat olla hyvin omissa oloissamme kotona, ja taas kiehnätä toisemme puhki jos siltä tuntuu. :D
Mun elämä on niin hektistä kun juoksen koulun ja työpaikan väliä, jossa molemmissa olen paljon sosiaalisessa kanssakäymisessä kokoajan (asiakaspalvelutyössä pakkokin olla), niin se on vaan ihanaa kun saa tulla kotiin ja olla ihan yksin omissa ajatuksissaan.

Elina (Ei varmistettu) http://elinanstyle.blogspot.com

Mä viihdyn hyvin itseni kanssa, mutta en oo koskaan käyny leffassa yksinäni. Lähinnä sen takia, että se maksaa niin paljon :D uskon, että voisin sitäkin harrastaa, jos en miettis rahaa näin paljon. Kaverin seurassa rahaa kuitenkin kuluttaa vähän helpommin menoihin sun muihin. Kyllä mä suurimman osan viikosta oon aina mielelläni omissa oloissani, mutta on niitä kavereita ja perhettäkin aina jossain vaiheessa nähtävä, emmä (vielä) ihan erakko ole :D

Mutta toi on mullakin totta, että sitten kun hengaan porukalla, niin se fiilis on tärkein. Ei oo niin tarkkaa mihin baariin tai leffaan mennään, kunhan porukka pysyy kasassa. Vietän niin paljon aikaa yksinäni, että sitten kun hengaan kavereitten kanssa, on helpompi joustaa asioista. Suurimman osan ajasta kun saan tehdä kaikki päätökset ihan niin kuin itse haluan.

hanna (Ei varmistettu)

Ite viihdyn erittäin hyvin sekä yksin että kaveriporukassa - riippuu ihan fiiliksestä. Joskus turhauttaa lojua vaan himassa kun kavereilla on koulua/treenejä/muita juttuja eikä oo ketään jolle pulista. Mutta toisinaan en tiedä mitään parempaa kun maata yksin sängyssä kirjan kanssa tai käydä purtsilla kävelyllä/juoksulla. Jos pitäisi sanoa onko yksinäinen susi vai seuraihminen niin valitsisin jälkimmäisen, vaikkei ekakaan vaihtoehto aina niin kaukaiselta tunnu. Mutta emmäkään pystyisi enkä edes haluaisi mennä yksin raflaan syömään tai lintsille. Ei siinä saa samoja viboja kun kamujen kera. Leffaan voisin mennä, mutta tuntuisi se vähän tylsältä.

Henje (Ei varmistettu)

Mä oon periaatteessa tosi huono olemaan yksin mutta on mulla hetkeni. Elämä Suomessa ahdisti, päätin lähteä au pairiksi ja jouduin sen muutaman vuoden ajan ulkopuolella useasti yksin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Siellä se ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta, varmaan koska oli pakko ns. selvitä. Mutta heti tutussa ja turvallisessa Suomessa palasin takaisin vanhaan tuttuun muottiin, kun ei halua tehdä mitään yksin. Ei tule kuuloonkaan, että edes menisin johonkin syömään yksikseni tai edes istumaan kahvilaan yksin. En vain pysty ja tästä saan usein kavereilta naurahduksia. Mutta kun en vaan halua, viihdyn seurassa ihan vaikka oltaisiin ihan hiljaa. Nyökyttelin täällä koko ajan päätä lukiessani tätä sun kirjoitusta.
Nyt jouduin tosipaikan eteen muuttaessani viikko sitten ensimmäistä kertaa yksin omaan asuntoon, opiskelut veivät toiselle vieraalle paikkakunnalle 400km päähän Helsingistä. Ei pelottanut läheskään niin paljon kun luulin. Täältä onneksi löytyy muutama hyvä ystävä ja nyt jo uusia :) Kyllä sitä pakon edessä on yksinäänkin hauskaa!

T (Ei varmistettu)

Mulla on tasan kaksi asiaa, jotka haluan tehdä yksin ja ne ovat shoppailu ja salilla käynti. Shoppailu siksi, että en pidä vaatteiden sovittamisesta ja mun täytyy saada tehdä kaikki omassa tahdissa. Joskus otan äitini tai poikaystäväni seuraksi. Ja salilla käynti siksi, että se on mulle äärimmäisen rentouttavaa. Haluan kuunnella musiikkia ipodista ja treenata. Loppuvenyttelyt on ihania, kun saan pohtia omia juttujani lonkankoukistajaa venyttäessä :D Salille otan kyllä myös joskus poikaystävän mukaan, mutta emme juttele siellä paria sanaa lukuunottamatta vaan teemme omia juttujamme eri puolilla salia :D

Ja siis pidän elokuvien katsomisesta kotona karkkipussin kanssa silloin, kun poikaystävä on poissa. Se on kivaa, mutta tarvitsen kuitenkin seurauksensi koirani. Sitä ilman en pysty olemaan kotona tai ulkoilemaan :D Paras seuralainen, sillä hän on hiljaa, mutta silti läsnä :D

Lomailu olisi kyllä tylsää yksin. Riippuu tietty matkasta, mutta lomareissulle en lähtisi. Mutta esimerkiksi lentomatka yksin voisi olla ihan jees. Tai työmatkan takia pari pv jossain kaupungissa. Mutta ei lomareissulle :(

Jee hyvä Sara sulle on niin hyvä blogi. Kiva lukea näitä kommentteja, kun ihmiset oikeest pohtii yksinään viihtymistä :) Voi olla monelle hyödyksi :)

Just a reader (Ei varmistettu)

Yksinolo on kivaa silloin kun olo ei ole yksinäinen. Kaikilla kun yksin oleminen ei ole valittua.. Yksin olo on terapeuttista, rohkeaa ja osoitus vahvuudesta. Kestät siis omia ajatuksia ja pystyt olemaan edes hetken ilman muiden vahvistusta. Onnekkuus tulee silloin, kun voit päättää lähteä muiden seuraan. Ihanaa itselleni on molemmat: yksin ja seurassa :)

Yohanna (Ei varmistettu)

Ha! Mietitään ja puhutaan tästä usein ystävien kanssa! On aikalailla on/off tyyppi yksin olemisen kanssa. Teen töitä ravintolassa ja pitkän päivän jälkeen kaipaan sitä että voin olla vain hiljaa, yksin. Saatan tulla kotiin ja sopia poikaystäväni kanssa että en ole vielä siellä. Tarvisen hetken itselleni, hiljaisuudelle! Kuitenkin olen iloinen hän on kotona!
Rakastan käydä tuulettamassa pääkoppaa yksin treenamisella ja shoppailulla. En kuitenkaan voisi kuvitellakkaan meneväni yksin syömään tai elokuviin!
Kadehdin niitä jotka osaavat istua kahviloissa yksin, ilman puhelinta, lehtiä.

Marika (Ei varmistettu) http://ainaylamaki.blogspot.fi/

Mä voin lähteä vaikka viikon vaellusreissulle yksin.. :)

Milka (Ei varmistettu) http://milkainnamaaria.blogspot.fi/

Yksin leffaan? Ei ikinä. Mä oon monesti miettinyt, että pitäisikö totella samaista äidin neuvoa ja käydä joskus yksin leffassa, mutta ei se vaan niinkun mee mun päähän, ei sitten niin millään! Poikaystäväni kanssa ollaan myös puhuttu, kuinka kaikesta pienestäkin pystyy nauttimaan yhdessä paljon enemmän, kuin yksin.

Jokunen viikko sitten istuin yksin kahvilassa kirjoittamassa, sillä halusin kokeilla, mikä fiilis siitä nyt tulee, kun suhde omaan itseen on erittäin hyvä, parempi kuin koskaan. Tunne oli samanlainen kuin ennen: kiusaantunut, typertynyt, tylsistynyt ja outo. Olisi ihanaa pystyä nauttimaan sellaisista asioista yksin, joista nykyään osaa nauttia vain yhdessä.

Emma (Ei varmistettu)

Viihdyn yksin. Shoppaileminen yksin on parasta! :) Leffassa olin kerran yksin ja ihan hauskaa se oli, mutta mielummin kaverin kanssa kyl. Baariin en varmaan koskaan vois mennä yksin. Mä viihdyn yksin ehkä yhden päivän, sitten taas haluaa nähdä rakkaita. Asun edelleen kotona niin ei mulla kyllä oo yhtäkään päivää, jollon olisin ihan yksin koko päivän, niin ehkä siksi yksin olemista arvostaa enemmän. Jos asuisin yksin, ahdistuisin varmaan vähän ajan päästä ja arvostaisin taas yhdessäoloa enemmän!

höpsöli (Ei varmistettu)

Ihana teksti!!
Mä olen tottunut pienestä pitäen olemaan itsekseni, mulla kun ei ole sisaruksia ja vanhemmat teki pitkää päivää. Mut jotenkin mä nautin siitä, vaikka mielummin olin tietenkin kavereiden kanssa, ja sitten mitä vanhemmaksi tuli niin sitä tärkeämmäksi kaverit toki tulivatkin. Mutta sitten kun jäin lukion jälkeen välivuodelle, monet kaverit aloitti omat koulunsa, ja mä muutin toiseen maahan hetkeksi töihin. Siellä oli aluksi kovin yksinäistä, kun asuin kauempana keskustasta, mutta musta oli alkujärkytyksen jälkeen ihanaa kuljeskella itekseni Italiaa tutkien, mennä niihin ravintoloihin mihin halusin, käydä just niissä kaupoissa mistä ite pidin ja löytää omat juttuni :)
menin yksin Suomessa leffaan ennen tota matkaa ja se tuntu tosi oudolta, mut siel oli kans sama juttu, sain ihan itse muodostaa mielipiteet leffasta ja keskittyä vaan siihen. Mä suosittelen !! Nyt kun olen taas Suomessa ollut, niin on kyllä ollut helpompaa olla itekseni taas, kun siihen jo totuin!. Ulkomailla tai eri kaupungissa on silti jotenkin helpompaa opetella olemaan itsekseen!! Ehkä täällä pelkään että tutut ihmettelee miksi oon yksikseen vaikka kaupungilla, vaikka eihän se niin mee: )
en mä tykkää kuitenkaan monta päivää olla ilman mitään ihmisiä, mieluummin nään kuitenkin ystäviä kun vietän päivää omissa oloissani;) En sanoisi et yksin olo on kivempaa kuin porukalla, mut se tekee joskus hyvää! :)

Yksin mutta ei yksinäinen (Ei varmistettu)

Hassua lukea tämä postaus juuri nyt, kun aihe on ollut omassa elämässäni esillä vahvasti. Teini-ikäisenä koin vaikeuksia luottaa itseeni ja siihen että pärjään mutta kaikki muuttui kun lähdin puoleksi vuodeksi Aasiaan täytettyäni 20. Kyseessä oli ensimmäinen matkani yksin ja vasta kolmas kerta lentokoneessa eli olin täysin uuno matkailun suhteen. Nuo 6 kuukautta olivat opettavaisimmat, kasvattavimmat ja upeimmat koskaan. Sieltä tuli takaisin ihan uusi tyyppi :)

Nykyään rakastan yksinoloa. Tykkään käydä katsomassa kaikki tunteita herättävät elokuvat yksin (kun taas komediat on kivempia ystävien kanssa), tänä kesänä tein extempore reissun yksin ja muutenkin arkisin töiden jälkeen olen yleensä aina itsekseni. Ystäviä näkee töissä ja viikonloppuisin. Olen oppinut sen, että olen ihminen joka tarvitsee omaa tilaa ja aikaa. Huomaan ärsyyntyväni ja kaipaavani rauhaa, jos olen pitkään samassa tilassa muiden ihmisten kanssa. Ei siis BB-taloa minulle ;)

Tiia (Ei varmistettu)

Mä tykkään olla yksin, nimenomaan kotona. Parhaita on avomiehen iltavuorot kun saa ihan rauhassa vallata sohvan nurkan ja kattella frendejä boksilta! myös shoppailu on aina parempaa yksin, samaten reenata tykkään mieluummin rauhassa.
Leffassa käyntiä pitäis joskus kokeilla, se on vielä tuntunu liian kummalliselta ajatukselta.
Mä oon kyllä muutenkin ehkä enemmän yksin kun porukassa viihtyvää tyyppiä. Työpäivät oon niin tiiviisti ihmisten parissa ja kovassa hulinassa, että illat on ihana viettää kotona yksin tai miehen kanssa. Yleensä en sovikaan mitään kiinteitä menoja arki-illoille, että saa ihan rauhassa tehdä mitä mieli tekee. Ja sit kun nään kavereita niin oon tosi joustava, koska yksin ollessa saan kuitenkin aina päättää mitä teen.

Mutta kiva kirjoitus taas, oot ihan huippu!

Hanna (Ei varmistettu)

Tämä postaus tuli juuri oikeaan aikaan. Kiitos siitä!
Vietin kesän jokaisen vapaahetken poikakaverini kanssa, koska viikko sitten hän lähti vaihtoon puoleksi vuodeksi 11000kilometrin päähän. Kotona on aivan liian hiljaista ja aiemmin täynnä olleet vapaapäivät tuntuu aika hölmöiltä nyt. Kaveritkin kun pääosin asuvat toisella paikkakunnalla.

Tämän voisi ottaa omana laatuaikana, mutta laadukkainta se on rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa.

:)

Emmi L. (Ei varmistettu)

Mä oon niin sun vastakohta! Mä rakastan olla yksin. Tykkään käydä yksin leffassa, shoppailu on ihan parasta yksin, sen sijaan matkailu ja baarissa käyminen yksin on ihan nounou. Mutta mä jotenkin en kaipaa kauheasti ihmisiä ympärilleni. Tykkään hengailla yksinäni kotona ja käydä koiran kanssa lenkillä yksin ja lukea ja katsella leffoja jne.

Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com

Pages

Kommentoi

Ladataan...