is this the world we live in?

Tickle Your Fancy

Tapahtumat Norjassa ovat puhuttaneet ympäri maailmaa. Itse luen ensimmäisen kerran järkyttävien uutisten otsikoita netistä: "pommiräjähdys Oslossa ja 80 kuollutta nuorisoleirillä". Kauhistun, mutta kauhistunko tarpeeksi? Parin minuutin hirvittelyjen jälkeen käyn suihkussa, lähden töihin ja unohdan uutisen. Kuulen asiasta uudestaan kahden naisten keskustellessa siitä lounastauollani Stockan kassajonossa. Kauhistelen taas, mutta unohdan uudelleen loppupäiväksi. En avaa töiden jälkeen kotona uutisotsikoita vaan laitan sarjoja pyörimään ja nukahdan.

Tänään aamulla selaillessani blogeja, luin tapahtumasta "vahingossa" lisää. En olisi halunnut, miksi? Mietin asiaa ja avautuu se, miten edellisenä päivänä pystyin reagoimaan uutisiin niin kylmän viileästi: en halunnut hyväksyä, että tämmöistä tapahtuu, taas. Ja koska kyseessä on nimenomaan "taas" en hätkähtänyt niin paljoa kuin edellisellä kerralla. En siis uskaltanut lukea uutisia, koska ajatus siitä, etten hätkähtäisi tarpeeksi pelotti suunnattomasti. En halua, että tämmöiset uutiset eivät enää hätkäytä, vaan hätkäyttämisen sijaan alkavat tuntua arkipäivältä. Pelkään ehkä eniten sitä, että kohta luen samankaltaisia otsikoita Matti Vanhasen naisongelmista kertovan artikkelin kanssa samalta sivulta, eikä kumpikaan herätä minussa mitään. En halunnut lukea Norjan massamurha-aiheesta uutisia, en facebookpäivityksiä. Mitä halusin oli sulkea koko tapahtuma pois mielestäni ja takaraivossani lapsellisesti päätyä ajattelemaan, että ihminen on hyvä ja maailma jossa elämme on pohjimmiltaan hyvä. Niin se on turvallisempaa. Idiootti.

Lähes 90 nuorta kuolleena ja miljoonien ihmisten surua. Kuinka yksi ihminen voi saada aikaan jotain noin kamalaa. En tiedä, mutta sen tiedän ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. Mitä on tapahtumassa? Samankaltaisia tekoja viattomia ihmisiä kohtaan on tapahtunut pienessä ajassa aivan liian paljon. Iltalehdet mässäilevät ihmisten surulla, kauhukertomuksilla, pelolla, kadoksissa olevilla läheisillä, jotta uutinen edellistenkin kouluiskujen jälkeen varmasti hätkähdyttää. Ja tänään minä syyllistyn juuri siihen. Ahmin uutisia joka tuutista. Luen silminnäkijöiden kertomuksia ja kuvittelen heidän tuntemuksia. Mietin miltä tuntuisi jos minä tai läheiset ihmiset olisivat kiven alla piilossa kun aseistautunut murhaaja kävelee ohi. Kyyneleet valuvat poskillani kun katson surevien ihmisten kuvia. Miten tämän kaiken kamaluuden saa loppumaan?

www.oblad.no, iltalehti.fi, iltasanomat.fi

I'm sending all my love and hope to Norway <3

T.Sara

Share

Kommentit

lenni (Ei varmistettu)

Sä niin osaat pukea tunteet sanoiksi.

lenni (Ei varmistettu)

Sä niin osaat pukea tunteet sanoiksi.

sara.tickle (Ei varmistettu)

lenni, <3

ssän (Ei varmistettu)

koko Norja juttu on niin kamalaa ettei sitä halua hyväksyä, sen yrittää ohittaa jottei itse tarvitsisi tuntea sitä surua. Miten joku ihminen voi olla niin julma että viel yli 90 ihmisen hengen, ihmisten joista olisi luultavasti tullut jotakin suurta, joilla oli elämä ja perhe. Miten kenelläkään on sydäntä tappaa lapsia ja nuoria tai ylipäänsä ketään? Osaat toden teolla pukea tunteet hyvin sanoiksi ja mullakin vyöryy nyt kyyneliä silmistä, en halua elää tämmösessä maailmassa !
http://lifeinpinkclouds.blogspot.com/

sara.tickle (Ei varmistettu)

ssän, niin oikeita, niin oikeita sanoja. Miten joku voi purkaa poliittista ja uskonnollista vihaansa tappamalla 90 viatonta työväenpuolueen nuorisoleirillä. Ja nimenomaan, mäkään en halua elää tämmösessä maailmassa!

Karolina (Ei varmistettu)

<3

henrica (Ei varmistettu)

Todella koskettava ja kauniisti kirjoitettu teksti. Sytytin itse juuri kynttilän menehtyneiden muistoksi. Kuinka joku voi tehdä noin pahaa? Voi vaan kuvitella lasten/nuorten pakokauhua saarella ja työntekijöitä rakennuksessa, jossa räjähti. Kamalaa.

sara.tickle (Ei varmistettu)

Karoliina, :/

henrica, ihana kuulla että teksti herätti sinussa jotain. Mä en käsitä, enkä voi ikinä käsittääkkään. Suoraansanottuna musta olis kamalaa käsittää ja täten päästä samalle aaltopituudelle tollasen hirviön kanssa

rstn (Ei varmistettu)

kiitos tästä tekstistä

lindam (Ei varmistettu)

Kiitos, että kirjoitit tästä. Oon oottanut, että joku suomalainen "suurempi" bloggari ottais tän asian esille. Kiitos siis!

Kati (Ei varmistettu)

Ittellä tuli samanlainen reaktio lukiessani ensimmäistä kertaa Norjan tapahtumista, kauhistelin jonkin aikaa ja sen jälkeen selasin viihdeuutisia ja mietin päivän suunnitelmia. Tuo ei ollu ensimmäinen kerta, ku traagisen uutisen luettuaan vaihtaa jutut kevyempiin ja koko ajan omatunnossa kolkuttelee. Tietoa ei vain yksinkertaisesti pysty käsittelemään ja erityisesti kun sai nähä tekijän kasvot, oli pakko jäädä tuijottamaan niitä ja miettiä, miten joku pystyy tuollaiseen tekoon. Ei vain voi ymmärtää.

Täytyy sanoa sulle Sara erityiset kiitokset, kun otit tämän aiheen esille. Mietinki aamulla, että millä tavoin aihe näkyy eri blogeissa ja vaikka ymmärränki, ettei bloggaajat halua jakaa kaikkia ajatuksiaan, niin sun postauksesta huokui aito välittäminen ja auttamisen halu. Oot kyllä ainutkertainen bloggaaja, keep up the good work :) <3

Jana (Ei varmistettu)

All this makes me so sad. Is this the world we live in? It´s terrible. Words fail me. :( xx. J. from Germany.

ananas (Ei varmistettu)

kaunis teksti <3 joo tää on hirveää. kuka tekee tollasta

r (Ei varmistettu)

Kaunis teksti, kiitos Sara kun puit minun(kin) ajatukseni sanoiksi<3 Olen itsekin koittanut ohittaa noita uutisia, ja tekstisi myötä tajusin miksi - en tahdo uskoa tätä todeksi. Ei tällaista voi oikeasti tapahtua..

pemsu (Ei varmistettu)

tässä touhussa tällä planeetalla ei ole enää mitään järkeä.. tälläisiä hirveitä tekoja toisensa perään! Eikä näitä voi edes estää millään tavalla.. hirveeksi on maailma menny</3

Heidi (Ei varmistettu)

Kiitos, Sara, kun kirjoitit aiheesta.

hantsu (Ei varmistettu)
Leena (Ei varmistettu)

minäkin olen lukenut uutisia, liittynyt r.i.p sivulle facebookissa, katsonut kuvia ja videoita aiheesta ja huomannut, etteivät ne oikeastaan kosketa.. nyt vasta kun luin tän sun postauksen, tuli itku silmään ja aloin miettimään asiaa.. :(

Mona (Ei varmistettu)

Mun mieli toimii samalla lailla kuin sun! En kestä et tämmösii juttuja tapahtuu koko ajan lisää, mikä ihmisiä vaivaa? :(

s (Ei varmistettu)

Mulla tuli tästä sun postauksesta mieleen, että oon joskus tulevaisuuttani miettiessä pohtinut, että haluanko ikinä synnyttää lapsia tällaiseen maailmaan. En ihan oikeasti tiedä.

jonna (Ei varmistettu)

"Mulla tuli tästä sun postauksesta mieleen, että oon joskus tulevaisuuttani miettiessä pohtinut, että haluanko ikinä synnyttää lapsia tällaiseen maailmaan. En ihan oikeasti tiedä."

Oon yläasteesta lähtien halunnu vauvelin mut nyt oon oikeasti alkanut miettii että en halua että lapseni joutuisi elämään tällaisessa maailmassa. Täytyy miettiä aika tarkkaan että pitäisikö sittenkin olla synnyttämättä ketään tälläseen helvettiin.

Nainen 21v

sadstory (Ei varmistettu)

: (

ELLUU (Ei varmistettu)

Kylmät väreet.

Liisa (Ei varmistettu)

Ihana biisi. Mä oon myös lukenu ihan liikaa, mutta eniten ärsyttää, kun laittavat kaikkialle kuvia siitä surmaajasta. Mua ei yhtään kiinnosta tietää, miltä se ihminen näyttää. Mä en halua kasvoja tälle teolle. Helpompi vaan ajatella, että se on joku hirviö, ei ihminen...

surullinen (Ei varmistettu)

Tämä tapahtuma on aivan järkyttävä, uutisia lukiessani mietin, että miten järkyttävä pelko näillä nuorilla on ollut yrittäessään paeta ja piiloutua ampujalta. :(

Maijju (Ei varmistettu)

Kirjoitus on kuin suoraan minun päästäni.. My thoughts exactly

linpa (Ei varmistettu)

Huomaa että olet paneutunut tapahtuneeseen ajatuksella ja toit ajatuksesi kauniisti esille blogissasi. On aina mukava lukea tekstiä jota on ajateltu kirjoittaessa. Osoitat meidän kaikkien puolesta myötätuntoa ja osanotot järkyttävässä tapahtumassa kuolleiden/loukkaantuneiden muistolle ja heidän läheisilleen:)

Kaisa (Ei varmistettu)

kiitos sara että kirjotit tästä! selvensit varmaan useamman kun itseni ajatuksia. jaksamista meille kaikille, tehdään kaikki omalta osaltamme maailmasta parempi paikka?

Charlotte (Ei varmistettu)

I don t understand what you wrote, but i got that it s about what happened in Norway. I m from Norway, and it s been such sad days since Friday..
Thank you for your support!

Jenni (Ei varmistettu)

Puit ajatukseni sanoiksi, tosi upeasti kirjoitettu! En voi edes kuvitella miltä uhrien läheisistä tuntuu :s

Ann (Ei varmistettu)

Missään muussa blogissa mitä luen ei ole mainittu asiasta sanallakaan, mikä vähän hämmästyttää mua. Ehkä he haluavat pitää tämän asian poissa blogistaan, mutta pistää vähän miettimään eikö asia kosketa heitä niin paljon, että tulisi olo haluta sanoa siitä jotain edes. Siksi oon jollain tapaa iloinen (vaikka tuntuu epäsopivalta sanalta tässä tilanteessa) tästä postauksesta, ettet sä ainakaan ole välinpitämätön.

MyyMyy (Ei varmistettu)

Mä oon itse tällä hetkellä 28 vuotias ja silloin tällöin mulle iskee pieni into vauvoihin ja mietin et oiskohan meillä joskus sellainen mut yks niistä syistä miks ei ole eikä varmaan tule on jo pitkään ollut tän maailman pahuus. Mihin suuntaan tää homma on mennyt jo nyt niin mitä se on tulevaisuudessa, pelottaa itseä ja pelottais sen lapsen puolesta ihan älyttömästi jo melkeen pelkkä kouluun meno.
Ihan järkyttävä tapaus tää ja äärimmäisen ahdistavaa ajatella näitä mut ei niille omille ajatuksilleen mitään voi ja pitäähän ne käsitellä ja itkeä ne kyyneleet. Ja kiitos Sara et kirjotit tästä, oon ihmetellyt myös miks ei kukaan muu ole maininnut sanallakaan koko aisaa vaan hehkuttelee uusia vaatteitaan ja missä bileissä oli milloinkin. On kuitenkin hyvä vähän nöyrtyä, kunnioittaa uhreja ja omaisia ja osottaa tukensa kaikille Norjalaisille.
http://lifeonplate.blogspot.com/

Elisa (Ei varmistettu)

kiitos sara että kirjoitit tästä. ihan samoja ajatuksia liikkuu munkin päässä. kaikki tuki norjalle<3

Tanja (Ei varmistettu)

Osaat vaa niin pukee tunteet sanoiksi, tää herätti mussa paljon tunteita, en vaan voi käsittää tämmöstä : (

Kasia (Ei varmistettu)

It s hard to believe that such things happen... :(

mona (Ei varmistettu)

Toi biisi tähän loppuun oli ku piste i:n päälle. Sun teksti todella kosketti. Just kaveri sano mulle, että ei jaksais ajatella noita kauheuksia, jutellaan jostain kivemmasta. Mutta nää sanat todella hiljens muut ajatukset päästä, ja ehkä mäkin sun tavoin ymmärsin, että näiden asioiden äärelle kannattaa silloin hiljentyä kun näitä tapahtuu. Ja muistaa vaan se, että pitää huolen omista läheisistä ja rakkaista, ja kertoo niile kuinka ne on tärkeitä. Koskaan ei voi tietää millon tulee oma tai jonkun toisen aika lähtee.

Salla (Ei varmistettu)

Musta tuntuu niin pahalta kaikkien niiden ihmisten puolesta jotka menetti läheisensä. Kyyneleet vaan valui kun luin äsken uutisia, sitten aattelin että katon mitäs Sara on kirjotellu blogiin, luin postauksesi, ja aloin totaalisesti itkemään. Monet tässä on jo sen sanonut, mutta niin sanon minäkin: Osaat pukea tunteet sanoiksi todella hyvin. Kiitos. Mä en tajua ihmisten pahuutta enää, niin paljon surua yhden ihmisen takia. Ekan kerran kun kuulin tästä, mietin että '' taas ammuskelu, hirveetä. '' Sitten kuulin kuinka monta ammuskelussa ja pommi-iskussa oli kuollut, järkytyin, en osaa muotoilla sitä tunnetta tähän, olin hirveän ahdistunut ja itkin asiaa kauan. Musta tuntuu että maailma alkaa muuttumaan, asiat ei varmaan pysy enää kauan sellaisena kuin me ollaan totuttu.

Loura (Ei varmistettu)

Sä sait mun kyynelkanavat aukeamaan. Olin vain sysänny koko jutun pois mielestä enkä lukenut uutisia otsikon verran enempää. Ehkäpä se oli juuri sitä itsesuojeluvaistoa. En halua uskoa, en halua tietää. Tahdon uskoa ihmisten hyvyyteen ja tietää eläväni turvallisessa maailmassa. Haluan tietää olevani turvassa, haluan tietää että lähimmäiseni ovat turvassa.

'How to save a life?' Tuo on todellakin päälimmäisin kysymys mielessä juuri nyt.

katariina (Ei varmistettu)

Mää olen kans oottanu, että joku suomalainen bloggaaja kirjottaa tästä aiheesta! Tosi hyvin kirjotettu. Oon ite 16-vuotias, eli suurinpiirtein samanikänen kun moni tuolla leirillä kuollut. Se tuntuu ihan hirveältä, eikä sitä voi edes kunnolla käsittää. Tää on kun joku kauhuelokuva, ei tämmöstä voi tapahtua oikeesti?? Itse kans kuulin tästä aluksi vain vähän, enkä miettiny sen enempää asiaa. Nyt sunnuntaina vasta luin tästä enemmän ja kyyneleet kyllä nous silmiin.. Ei voi käsittää sitä surun ja tuskan määrää, mikä kuolleiden läheisille tai tän tragedian nähdeille ihmisille jää koko loppu elämäksi.

Anu (Ei varmistettu)

Miten onkaan mahollista, että nämä uutiset ja asiat ovat vain vähän hätkäyttäny mua niistä lukiessa?? Nyt kun luin tekstisi tajusin myös omaa ajatusmaailmaani, en halua uskoa tälläistä tapahtuvan! Kuuntelin biisiä ja luin tekstiäsi, kun kyyneleet alkoi valua poskilleni :( En voi itse edes kuvitella, kuinka kauhuissaan nuoret ovat olleet leirilla, vaikka olen itse samaa ikäluokkaa.
Kiitos Sara tästä tekstistä<3

esti (Ei varmistettu)

This terrible !
Compassion for the families :(((

I'm from Poland I visit your blog everyday !
Greetings.

why (Ei varmistettu)

Kiiitos ja paljon!

Ihana teksti ja loistava biisi.

eltsu (Ei varmistettu)

Tapahtuma oli aivan kamala, en voi todellakaan uskoa että kukaan voisi tehdä tuollaista!!! ;( mutta en jaksa lukea enää yhtään kommenttia tyyliin ' hirveeksi on maailma mennyt', 'ehkä ihmiset eivät enää olekaan hyviä, vaikka niin haluaisin uskoa ihmisten hyvyyteen.' maailmassa on AINA kautta aikojen tapahtunut TODELLA hirveitä asioita ja vihaa ja pahuutta on aina ollut! miettikää nyt esim. hitleriä, tappoi miljoonia juutalaisia erittäin raaásti. ??!! Minä ainakin uskon ihmisten ja maailman hyvyyteen, miksi pilaisi elämänsä miettimällä 'ehkä huomenna kuolen kun puskasta tullut paha mies tappaa mut, kyllä maailma on vain nykyään paha! Suurinosa on ihania ihmisiä (tai ei ainakaan mitään tappajia) muistakaahan se!!

Jenni (Ei varmistettu)

Historia toistaa itseään. Tällaisia asioita on tapahtunut aina.. mutta nyt ne on tullut myös tänne Pohjolaan. Jo kohta osaksi meidän arkea.

Itse en edes halua enää sanoa 'voi kamalaa, kauheaa', koska se tuntuu tyhjältä. Voin sanoa niin, mutta voinko oikeasti tuntea, tajuta miltä se tuntuu niistä, joita asia koskettaa? En usko.

Olen tässä miettinyt että mistä näitä ihmisiä tulee, jotka tekevät tällaista? Ja suurin yhdistävä tekijähän on se, että he ovat monesti yksinäisiä, syrjäytyneitä, monesti koulukiusattuja. Täynnä vihaa. Pitäisikö heitä ymmärtää? Ei kai sentään ymmärtää, mutta tätä on tapahtunut jo niin paljon, että olisi aika ihan tosissaan alkaa miettiä miten lapsia (nuoria) kasvatetaan. Jos kouluissa vaan hyväksytään kiusaaminen ja nuorien annetaan syrjäytyä, voin hyvin kuvitella että näitä tapahtumia tulee vaan lisää.

Ajatusmaailma 'jos et tue ajatuksiani, et voi elää' ei voi päteä.

Kaikki voima norjalaisille nuorille jotka selvisivät ja olivat osana tätä tragediaa sekä perheille, joiden nuoret eivät selvinneet. <3

iipu (Ei varmistettu)

kiitos tekstistä. mun mielestä kaikista kamalinta on se, että luettuani uutisen ekan kerran ajattelin vaan, että 'jaa, jossain on taas ollu verilöyly', eli siis kun näitä asioita tapahtuu niin paljon nykyään niin siihen ikään kuin turtuu ja tuntuu että ne on nykypäivää, ihan normaaleja asioita, ja on ihan normaalia, että tällasta tapahtuu tänä päivänä.

just mietin että miten mä kestän nähdä maailmaa vanhempana. 21 vuotta on mittarissa ja tässä ajassa on maailma muuttunu ihan hirveesti. pienenä ja ennen kaikki oli niin turvallista (liekö sitte syynä ollu se että lapsena vanhemmat suojeli, eikä nuorena vielä tienny tällasista) ja nyt maailma on menossa tällaiseen suuntaan.

enää ei voi tietää missä seuraava asia saattaa tapahtua. kun kattoo nykyään iltasanomien sivuja, niin siellä on monia uutisia jossa joku on vaan ottanu puukon ja surmannu kaverinsa riidan päätteeksi ja siitäkin saa kuvan että sellanen elämässä on ihan normaalia nykyään. jos jostakusta ei tykätä, niin puukkoa vaan. mä en voi ymmärtää. tosi surullista katottava tuo rantakuva, missä ruumiilla oli pääällä tuo valknoen lakana sekä tuo missä tuo poika oli purskahtamassa itkuun...

mä toivon, ettei ampuja pääse ikinä selittämään tekojaan oikeudenkäynnissä.

emilia (Ei varmistettu)

:(

Emily (Ei varmistettu)

Nythän uhriluku on noussut jo 93 kuolleeseen Utøyassa sekä Norjan keskustassa, haavoittuneista & kadonneista puhumattakaan :-( Mitähän nää ihmiset oli ikinä tehny, että ansaitsi tulla ammutuiksi? Ja vielä räjähtävillä luodeilla, jotka takaa kunnon sisäiset vauriot. Alkaa heikottaa kun oikeesti ees ajattelee sitä pakokauhua siellä saarella ja pois ei käytännöllisesti katsoen pääse. Saiko Breivik nyt sitten muutettua sitä yhteiskuntaa? Saakelin sekopääkiihkoilija. :-/

Luen about 50 blogia ja sä oot ainoa, joka otti asian puheeks enemmän kun yhen lauseen verran. Arvostus nousi paljon sekä teksti kyllä osu ja uppos, kiitos.

henrica (Ei varmistettu)

Mä jatkan vielä vähän, vaikka aikaisemmin kommentoin kanssa. Pöyristelen, tai mietin, miksi kukaan muu suomalaisbloggari ei ole (paitsi ainakin Kalastajan vaimo kauniisti ja NFV muutamalla sanalla omista seuraamistani) kommentoinut asiaa mitenkään. Mä en vaan pystyisi laittamaan jeejee poseeraan jätskin kanssa tässä ja tähän väliin vähän asukuvia ja haavepostausta H&M:ltä-postausta tänä kyseisenä päivänä. Ehkä mä olen liian sellainen, että bloggaajien täytyisi reagoida tämmöiseen asiaan, vaikka tietysti bloggarit saa olla kommentoimatta tai kommentoida asiaa juuri niin kuin tahtovat, mutta mä koen asian sen verta tärkeäksi että jotain kunnioitusta kiitos.

Avenged (Ei varmistettu)

Goosebumbs.

ihan oikeasti, kiitän♥

Anne (Ei varmistettu)

Minuu taas itseeni tää uutinen järkytti heti ensikuulemalta valtavasti, kirjoittelin aiheesta myöskin blogiini. En siis itse (onneksi) niin sanotusti tottunu lukemaan näistä verilöylyistä. Ymmärrän kyllä mistä syystä moni vasten tahtoaan tuntee niin. Niin ja tosiaan itse olin yllättynyt siitä miten harva ns isompi suomalainen bloggaaja jätti Norjan tapahtumat täysin mainitsematta?

annesalmi.blogspot.com

Pages

Kommentoi