Ladataan...
Tickle Your Fancy

 

Aloitin isäni suosituksesta lukemaan kirjaa nimeltä Tuhat lahjaa

Ahmaisin ensi avauksella 90 sivua.

Bestseller-kirja kertoo maanviljelijän vaimosta, joka oppi kiitollisuuspäiväkirjan avulla näkemään kauniita asioita harmaassa arjessaan. Hän muuttaa elämäänsä varjostaneen kaunan kiitollisuudeksi avaamalla silmät ympärillä oleville asioille. Niille arkipäiväisille, jotka helposti sivuutamme, mutta joilla on loppujen lopuksi iso rooli omassa hyvinvoinnissamme.

Nimeämällä näitä arkisia kiitollisuutta tuovia asioita, saavat ne suuremman merkityksen. Ne huomataan ja niitä arvostetaan. Kiitollisuuspäiväkirja auttaa keskittymään hyvään: kääntämään katseen elämän hyviin puoliin. 

 

 

Asioihin tottuminen kuuluu ihmisyyteen. Arkipäiväistyneet ilot tuntuvat itsästään selviltä ja sivuutamme niitä jatkuvasti. Sen sijaan, että nauttisimme siitä mitä meillä nyt jo on, halutaan tavoitella suurempaa. Matkustaa kauemmas, edetä pidemmälle ja ostaa uudempaa, hienompaa ja isompaa.

Ihmisen mieli pyrkii aina elämään menneessä tai tulevassa. Ajatellaan, että ollaan tyytyväisiä ja onnellisia sitten kun se tavoitepaino, ensiasunto, unelmaduuni tai kumppani on saavutettu. Mutta mitä sitten kun se unelma on saavutettu? Mitä sitten? Se hetki tulee olemaan joku päivä se sama nykyhetki, mitä juuri nyt elät. Ja silloin mielesi haluaa taas lisää haastetta. Jotain parempaa ja suurempaa.

Kiitollisuudella on jättimäinen merkitys onnellisuuteemme. Se on oikeastaan avain kaikkeen. Kiitollisuus ja nykyhetken arvostaminen vaativat pysähtymistä ja tarkkailua. Ympärillä tapahtuvan rekisteröintiä ja hyvään keskittymistä. Mielen haastamista.

 

 

Tavallaan valokuvaaminen on minulle tietynlainen kiitollisuuspäiväkirja. Kuvaan ja valikoin blogiini asioita ja hetkiä, jotka koen kauniiksi ja erityisiksi: lierihattu ja hiussuortuvaan tarttunut tuuli, aamukahvi sängyssä, paljas selkä, matalalla leijailevat pilvet Slovenian vuoristossa, tuoreet kukat pyöränkorissa.

Kirjasta inspiroituneena päätin kuitenkin aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan, ihan perinteisen kirjoitetun version. En ota tästä mitään stressiä tai aseta sen suurempia tavotteita. Listailen vaan juttuja sopivan hetken tullen. Tuleeko listaan sata, tuhat vai kaksituhatta asiaa, se jää nähtäväksi.

Jo heti ensimmäisestä ranskalaisesta viivasta lähtien suuni kääntyi hymyyn. Miten hyvä fiilis tästä tuleekaan, tämä oli paras idea ikinä!

 

 

pisamat ja auringon raidoittama tukka

villasukat paljaalla iholla

sadepäivän jälkeinen tyyni ilta

soutuveneet

tunne, joka valtaa kehon viileässä vedessä uimisen jälkeen

aurinkorasvan tuoksu

vanhat isot ikkunat

kahvin santsaaminen

raitapaidat

tiiviissä ryhmässä uiskenteleva sorsaperhe

mustikkamaito

airoista tippuvat vesipisarat

vastarannalta kantautuva lintujen laulu

tiheä koivumetsä

 

 

Kauniiden asioiden ja hetkien listaaminen tuntuu lastenleikiltä, ainakin näin kesällä ja vieläpä mökiltä käsin rustaillessa. Uskon, että listattavaa kuitenkin riittää ympäri vuoden.

Pieniä kauniita hetkiä on ihan kaikkialla, jopa marraskuun maanantaiaamuissa. Pitää vaan avata silmät ja ryhtyä vastaanottavaiseksi.

 

 

xx Sara

Ladataan...
Tickle Your Fancy

 

kun hammastahna oli tarjouksessa

kun autoilija moikkasi ja antoi tietä

kun toimiston alakerran thaimaalaisessa oli chilimarinoituja kesäkurpitsoja

kun polvea ei kolottanut lainkaan lenkillä

kun harjoiteltiin karatepotkuja aamiaispöydässä

 

 

kun sateen jälkeen tuoksui julmetun hyvältä

kun ystäväni lupasi antaa Veitola kirjan minulle lainaan kunhan saa itse kirjan luettua

kun luulin, että pyykinpesuaine oli loppu, mutta sitä olikin täysinäinen purkki

kun löysin nopeamman pyöräreitin kotiin

kun äiti sanoi, että tekee raparperipiirakkaa ja kuuntelee meidän podcastia

 

Pictures: Johanna Rontu // edit by me

 

Tänään julkaistussa Yksillä podcast-jaksossa puhutaan arjen kiitollisuudesta. Niistä pienistä jutuista, joilla ei tavallaan ole väliä, mutta ompa kuitenkin <3

Kuuntele jakso TÄÄLLÄ.

 

 

xx Sara

Ladataan...
Tickle Your Fancy

 

Mikä sinua hävettää?

Kasvotusten esitetty yllättävä kysymys saa minut heti ensimmäisenä lukkoon. Ja mitä minä höpisen, ei se edes ole yllättävä. Mehän äänitetään Häpeä -podcastia. Totta kai tämä kysymys esitetään. Ehkä se on yllättävä, koska sitä ei ole varmaan koskaan aikaisemmin minulta kysytty. Tai ei ainakaan kovin montaa kertaa.

Mieleen tulee monta hävettävää tilannetta aina auton tankkauksesta epäonnistuneisiin puheisiin yleisön edessä. Tai siihen hetkeen kun jouduin lehtoreiden edessä ruotsiksi perustelemaan, miksi minut pitäisi valita ammattikorkeakouluun. Mutta häpeänkö minä niitä? En usko. 

Häpeä on kovin vahva sana. Koen, että siihen liittyy toisten ihmisten pettäminen, itsekkyys ja toisaalta taas epävarmuus. Monesti ajatellaan, että nolostuminen ja häpeä ovat tavallaan sama asia. Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, tajuan, että puhtaasti oman itsensä nolaaminen on kyllä aivan toinen juttu. 

On olemassa niitä ulkopuolelta tulevia normeja ja oletuksia, joiden laiminlyönti saattaa aiheuttaa häpeää. Onkin aika kiinnostava miettiä, mitkä asiat sinua oikeasti hävettävät, ja mitkä hävettävät asiat ovat taas niitä, jotka ovat peräisin puhtaasti ulkopuolelta tulevista yleistetyistä oletuksista?

 

 

Mikä minua sitten hävettää? 

Etuoikeutettu asemani hyvinvointivaltiossa, maapallon laiminlyönti, toisten tarpeeton arvostelu, huonosti päättyneet ihmissuhteet ja joidenkin ihmissuhteiden ylläpito. Toisinaan hävettää se, etten ole aina täysin perillä uutisista tai politiikasta. Toisinaan taas ne päivät kun en saa mitään aikaiseksi ja katson vaan Bachelor Suomea. Välillä hävettää etten osaa avata suutani tarpeeksi ajoissa, tai osaa puhua suoraan kiertelemättä. Tai se, etten käytä asemaani bloggaajana ja mielipidevaikuttajana tarpeeksi viisaasti. Häpesin aikoinaan myös sitä kun kroppani ei kehittynyt samassa tahdissa muiden kanssa. Ja sitä kun lihoin lyhyessä ajassa 10 kiloa.

Häpeä on loppujen lopuksi aika hyvä työkalu parempaan ja tasapainoisempaan elämään. Kun pyrkii tarkastelemaan omaa häpeän tunnettaan ja tarttuu toimiin häpeän poistamiseksi, pääsee pitkälle. Oli se sitten ääneen puhuminen, anteeksi pyytäminen tai ekologisempi elämä.

Inhimillisyys helpottaa häpeän tunteeseen. Minulla on monesti tapana ajatella, että kuolevaisia ihmisiä tässä vaan ollaan. Epäonnistumnen kuuluu elämään, eikä sitä kannata pelätä. Kaikessa ei voi, eikä tarvitse olla paras. Ei edes hyvä. Olemme ihmisinä erilaisia. Meillä on omat vahvuudet, heikkoudet ja kiinnostuksen kohteet. 

Me emme voi vaikuttaa siihen, millaisiin oloihin synnymme. Sen sijaan voimme vaikuttaa omaan käyttäytymiseen, omiin asenteisiin ja omaan henkiseen kehittymiseen. Voimme keksiä tapoja auttaa niin itseämme kuin muitakin. Ja olla kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä on. 

 

 

Tavallaan hävettää monikin asia, mutta taas toisaalta ei. Ajattelen, että häpeä kuuluu elämään, ilman sitä asiat voisivat olla huonomminkin. Häpeä on kasvattanut minua ja toiminut polttoaineena monessa hyvässä asiassa. Se on tehnyt minusta sen, joka tänäpäivänä olen. Ja se ei hävetä.

Uusin podcast aiheesta häpeä, löytyy täältä

Jakakaa ihmeessä omia ajatuksianne aiheesta!

 

xx Sara

Pages