Ladataan...

Muoti-ikonina ja poikatyttönä tunnettu Audrey Hepburn loisti mustavalkoelokuvissa olemalla vain oma itsensä.
Halusin luoda meikin, mitä voisi käyttää muulloinkin kuin vain naamiaisissa ja siitä syystä valitsinkin tämän maskin. Kyseinen meikki on astetta vaikeampi kuin aikaisemmat ohjeeni ja tuokin omat haasteensa, varsinkin jos meikattavalla on iso nenä (kuten allekirjoittaneella). 

Alkuvalmistelut:
HUOM! Jos et omaa luonnostaan kyseisiä palkkikulmia, niin kulmakarvoista tulisi peittää/ajella puolet.
Leikkaa sivuttainen otsatukka ja tee jakaus toiselle puolelle päätä. 

Tarvikkeet:

-Meikkisieni
-Huulisivellin
-Normaalipaksuinen luomisivellin
-Ruskea ja Kullanruskea luomiväri
-Aurinkopuuteri
-Poskipuna (Persikka)
-Kosteusvoide
-Meikkivoide (Ivory)
-Peitepuikko (Ivory)
-Valokynä
-Vaalea Irtopuuteri
-Vaaleanruskea kulmakynä
-Musta eyeliner
-Musta kajaalikynä
-Punainen huulipuna
-Musta Mascara

Ohjeet:

1. Levitä puhtaalle iholle kosteusvoide. Pohjusta naama tavallisella meikkivoiteella, peitepuikolla ja levitä siihen päälle vaalea puuteri. Peitä meikkivoiteella ja puuterilla myös kulmakarvat.

2. Naamaa kavennetaan varjostuksilla. Sivele aurinkopuuteria molemmin puolin leukaperiä, nenään (kaventamalla), ohimolle, kaulaan ja molemmin puolin poskipäitä. Tee nenään jälleen some-meikki. Piirrä varjostusten päälle viivat alaspäin. Häivytä sormella tai tyynyllä varovasti. Tee nenän päähän viiva poikittain, jota häivytät (tämä antaa oikeaa hyppyrimuotoa). Levitä aurinkopuuteria alaspäin poskipäiden mukaisesti. Piirrä päälle kynällä terävät viivat alaspäin. Häivytä viivoja tyynyllä. Täytä uurteet naamasta valokynällä pois.

3. Peitettyjen kulmakarvojen päälle aletaan muotoilla vaaleanruskealla kulmakynällä palkkimaisia viiva-kulmia, kulmien kuitenkaan olematta täysin viivat. "Viivoista" tulee tehdä pitkät, niin että ne hallitsevat katsetta. Aloita kulmien piirtäminen jättämällä kulmien väliin yhden silmän mitta. Vedä kulman muoto yli silmän normaalin pituuden. Väritä päälle mustalla kajaalilla/kulmakynällä.

4. Silmämeikissä laitetaan valoa valokynällä kulmakarvojen alle. Seuraavaksi tehdään klassinen silmämeikki, johon ei tarvita muuta väriä kuin ruskeaa ja mustaa. Liikkuva silmäluomi varjostetaan sivuilta ja koko ajan häivytettävä väri levitetään keskelle luomea. Valokynällä annetaan valoa nenän viereisiin silmänurkkiin. Silmä rajataan vain puolittain  eyelinerillä, jolloin silmäluomen sisänurkat rajataan ja silmäkulmat nousevat ylöspäin kissamaisesti . Kissansiipien alle tulee valokynällä siivet. Alaluomien verestävä osa peitetään valokynällä ja alaluomet rajataan ruskealla/mustalla kynällä pyöreiksi.

 5. Mascaraa tulee ylä ja alaripsiin reilusti.

6. Huulet rajataan normaalisti ja päälle levitetään siveltimellä punainen huulipuna.

7. Poskipuna laitetaan muotoiltujen poskipäiden päälle.

8. Meikki on valmis. Muista laittaa hiukset.

 

P.S. Pahoittelut kuvien laadusta. Edelleenkään en omista ammattilaiskameraa.

 

Share

Ladataan...

Aika ottaa joululehdet esille ja tunnelmoida.
Olen aina ollut jouluihminen, vaikka viime vuosina tämä hypetys onkin laantunut jonkin verran. Minulla on tapana kaivaa kaapin kätköistä vanhoja lehtiä, joilla fiilistelen ja joista saan inspiraatioita. Joku voi pitää tätä hieman outona hamstraamisena, mutta tästä tavasta on tullut itselleni jokavuotinen perinne. Kaikkia lehtiä en tietenkään säästä vaan sellaiset, joissa on todellista tunnearvoa sekä ideoita, mitä ei löydy muualta. Lehtiä, jonka pari irtonumeroa olen saattanut saada siskoltani joululahjaksi tai jonka olen ostanut minulle tärkeänä vuonna. Perinteet ja joulutarinat harvemmin vanhenevat, sillä niillä on tarkoitus elämässämme, nimittäin rauhoittua ja juhlia elämää. Onhan tästä esimerkkinä Charles Dickensin Saiturin Joulukin, joka on säilynyt jo yli sata vuotta koskemattomana ihmisten mielissä. Joulu onkin ehkä ainut juhla, joka tulee parhaiten säilymään tässä muuttuvassa ajan virrassa.   

Minä luen lehtiä, kun haluan etsiä tietoa. Kaikkea ei nimittäin netissä lue. Sisustuslehtiä taas luen rauhoittuakseni hetkeksi. Tällaisista lehdistä etsin yleensä käsityövinkkejä ja askarteluohjeita, joita sovellan ja teen yhdessä lasten kanssa. Joskus törmään myös kivaan reseptiin, jota on jouluhössöttäjänä tietenkin pakko kokeilla. Joululehdet ovat parempia kuin tavalliset lehdet, sillä niistä löytyy kaikkea. Ennen kaikkea ne ovat kuitenkin tunnelman luojia. Toiset aloittavatkin joulun pikkujouluilla, kun minä taas luen kirjoja ja lehtiä. Mutta mikä onkaan nautinnollisempaa kuin käpertyä lehden kanssa sohvan nurkkaan, lehti kourassa kera kupposen kuumaa?

Share

Ladataan...

Tämänkertaisen naamiaismeikin valitsin syystä, että sellaista ei ole joka blogissa. Tätä meikkiä ei ole vaikea tehdä, joten kaikki Pin-up ihailijat kuulolle nyt! :)

Tarvikkeet:

-Meikkisieni
-Normaalipaksuinen luomisivellin
-Aurinkopuuteri
-Kosteusvoide
-Meikkivoide (Ivory)
-Peitepuikko (Ivory)
-Valokynä
-Vaalea Irtopuuteri
-Ripsi/Kulmaharja
-Persikan Värinen Poskipuna
-Vaaleanruskea kulmakynä
-Musta eyeliner
-Ruskea kajaalikynä
-Persikan Värinen huulipuna
-Musta Mascara
HUOM! Naaman tulee olla täysin puhdas meikistä, joten pese se. Tähän meikkiin ei tule irtoripsiä, vaikka Greta Garbolla elokuvissaan sellaiset usein olikin.

Ohjeet:

1. Levitä naamalle kosteusvoide. Pohjusta naama tavallisella meikkivoiteella ja levitä siihen päälle vaalea puuteri. Peitä meikkivoiteella ja puuterilla myös kulmakarvat. Täytä uurteet peitepuikolla ja valokynällä pois. Tummat silmänaluset piilotetaan täysin.

2. Varjostukset tehdään aurinkopuuteria siveltämällä leukaan, nenään (kaventamalla) ja molemmin puolin poskipäitä.

3. Nenään tehdään "some-meikki". Piirrä varjostusten päälle viivat alaspäin. Häivytä sormella tai tyynyllä varovasti. Terävät viivat saavat jäädä hieman näkyviin yläpuolelta nenää.

4. Tee huulista ohuet, rajaamalla huulet vaaleanruskealla kulmakynällä huulten kaarten sisäpuolelle. Häivytä hieman rajoja. Levitä huulisiveltimellä persikan värinen huulipuna päälle.

5. Harjaa peitetyt kulmakarvat ohuimmaksi. Uudet kulmat piirretään kajaalikynällä omia kulmakarvoja ylemmäksi. Tee kulmakarvoista kysyvät ja vedä niiden päät lähelle toisiaan. Jätä ohuiksi. (Kulmat voi tehdä pyöreiksi kuten Gretalla tai teräviksi kuten Marilynillä).

6. Silmämeikissä laitetaan valoa valokynällä silmän sisänurkkiin ja silmän sisänurkan alapuolelle eli silmänalusihoon (myös valopuuteri käy). Sitten rajataan kajaalilla silmän yläluomet, varjostaen silmämunan ominaista muotoa (näin tehtiin esimerkiksi kuusikymmentäluvulla). Miedolla värillä (siveltimellä) voit mukailla rajausta. Kynää, eikä mitään muutakaan väriä tule liikkuvan silmäluomen yli vielä. Viivaa häivytetään liikkuvaan silmäluomeen päin. Ulkoisiin silmänurkkiin tulee pienet kevyet "siivekkeet" mustalla eyelinerilla. (Tässä meikissä näkyvin rajaus on silmäluomessa). Ruskealla kajaalikynällä peitetään alaluomea. Näkyvää rajausta ei tule. 

7. Mascaraa tulee laittaa paljon yläripsiin ja vain vähän alaripsiin.

8. Kiharra, tuuheuta hiuksia tai vedä geelillä wetkampaus päätä myöden. Meikki on valmis. Olet valmis juhliin.

P.S. Meikin voit kruunata jäänsinisillä piilolinsseillä ja asuksi valita agenttipuvun tai maatuskamekon. 

Share

Ladataan...

Halloweenin alla haluan opastaa lukijoitani, miten tehdä helppo maski ilman kalliita merkkimeikkejä. Tulen postaamaan siis muutaman tällaisen simppelin meikkiohjeen ja toivon, että sinäkin onnistut. :) 

Tarvikkeet:

-Meikkisieni/Vaahtosieni
-Huulisivellin (pakollinen)
-Paksu luomisivellin (pakollinen)
-Kosteusvoide
-Meikkivoide
-Valkoinen Kasvomaali
-Peitepuikko (Ivory)
-Vaalea Irtopuuteri (Valkoinen tai Ivory)
-Aurinkopuuteri,  Vaaleanruskea Kulmakynä, Kaksi Luomiväriä; persikka, harmaanruskea (Varjostukseen)
-Valokynä (Häivyttämään uurteita/omia piirteitä ja tuomaan esille valokohdat)
-Ruskea tai Lila huulipuna
-Musta Mascara

Naaman tulee olla täysin puhdas meikistä, joten pese se.

Ohjeet:

1. Levitä puhtaalle naamalle ensiksi kosteusvoide sormin tai vaahtotyynyllä. Pohjusta naama tavallisella meikkivoiteella ja levitä voiteen päälle valkoista kasvomaalia (lasten vesiväripohjainen kasvomaali käy). Peitä myös huulet sekä kulmakarvat. Kun iho on vielä kostea, tee varjostukset omien poskipäiden mukaisesti korkeimmalle kohdalle luustoa. Eli levitä aurinkopuuteria alaspäin poskipäiden mukaisesti. Piirrä päälle kynällä terävät viivat alaspäin. Häivytä viivoja tyynyllä. Korosta poskiluustoa valokynällä.

2. Peitä suupielen uurteet peitepuikolla ja valokynällä, leuasta ja sen yläpuolelta. Häivytä.

3. Varjostukset tehdään nenään, kaventamalla sitä. Piirrä siis tummat viivat molemmin puolin nenää, jotka häivytät ylöspäin. Vedä peitepuikolla viiva nenän päälle, sen korkeimmasta kohtaa.

4. Tee arvet peitepuikon ja ohuen huulisiveltimen avulla (Eli läjä puikkovoidetta arviksi ja päälle puuteria, mikä kiinnittää voiteen).

5. Peitä peitepuikolla huulet ja taputa päälle kevyesti puuteria. Rajaa huulet vaaleanruskealla TAI lilalla kulmakynällä pienemmiksi kuin omat huulesi. Levitä huulisiveltimellä ruskea tai lila huulipuna rajausten sisäpuolelle. Meikki saa olla suttuinen.

6. Tee nälkiintyneen meikki. Levitä persikkapuuteria silmien alle (tummista silmänalusista on tässä hyötyä). Silmän muoto tehdään levittämällä ruskeaa luomiväriä nenään päin terävästi koko silmäluomen pituudelta. Häivytä siveltimellä väri ja pysäytä värin pääsy kulmakarvan sisäpuolelle. Peitä peitepuikolla vielä kulmakarvan ominainen muoto.

7. Ota valokynä ja ympyröi sillä silmät (silmäkulmat ja yläripsien tyvi). Häivytä alapuolen valkoista kynän jälkeä.

8. Laita mascaraa vain yläsilmäripsiin (alaripsiin ei tule väriä).

9. Aloita kulmakarvojen muotoilu hieman silmäkulmien kaarien sisäpuolelta, tekemällä ruskealla kynällä ylöspäin hiusrajaa kohti pienet terävät röllimäiset viivat (mistä kulmakarvat alkavat). Ala muotoilla näitä viivoja kulmakynän ja huulisiveltimen avuin surulliseen ilmeeseen alaspäin. Piirrä valokynällä nuokkuvien kulmakarvojen rajat. Tämä tuo silmiä enemmän esille. 

10. Meikki on valmis. Pörrötä Hiukset. Olet valmis juhliin.

Before the upcoming Halloween festival, I will be demonstrating you, how to do an easy partymask with only basic makeup. I will be posting these few simple tricks and hope, that you will make it.

Necessity:

-Make-up sponge
-Small Lipbrush
-Thick Eyelid Paintbrush
-Lotion
-Foundation
-White Skinpaint
-Concealer (Ivory)
-Loose Facepowder (Ivory)
-Shadepowder
-Lightbrown Eyebrow Pencil
-Two Eyeshadows; peach and brown/grey
-Light Pen
-Brown or Lilac Lipstick
-Black Mascara

Instructions:

1. Your face should be clean, so wash it. Spread the bodylotion to your face with fingers. Preparate your skin surface with normal foundation and put the white skinpaint on top of it with sponge. Cover your whole face, including eyebrows and lips. Your skin is still moist, so do the highlights for the most higher section of your cheekbones (Lotion binds the powder), spreading the sunshade downwards for the pitline. Top of it, draw the dark highlightpoints with eyebrow pencil (with same technique). Fade the lines with sponge. Enhance your showing cheekbones with lightpen.

2. Cover the natural agelines from the corner of the mouth, chin and the above. Do it with concealer and lightpen. Fade.

3. Highligts for the nose are made by narrowing the normal shape. Draw dark lines both side of the nose, for what is faded upwards forehead. Do concealer slit in the middle and for the highest spot of your nose (next to eyebrows) and roll down to the point of your nose.

4.  Do scars using concealerstick, small lipbrush and lightbrown pencil. Basically draw fat scarlines without fading. Then bind it all down with powder.

5. Cover your lips again, using concealer. Tap powder top of it. Define your lips with brown or lilac eyebrow pencil for smaller than your average lips (Notice: if you have very narrow lips, then wider). Extend the color inside the lines with lipbrush.  Scruffy lips are ok.

6. Do the "starved" look. Apply peach-eyepowdershadow underneath your eyes (dark circles may help you). The right eyeshape is made by spreading the brown eyeshadow in the upper eyelid in perceptive way, towards the nose. Color should be spread for the whole width of the eyelid. Fade little. Stop the color from fleeing outside (the tip of your brows). Cover again your brows, by using a concealer.

7.  Circle your eyes with lightpencil. Give light to the whole corners of your eyes and ciliumbases. Fade the lower eyelid mark. 

8. Use mascara only for the upper eyelashes.

9. Start shaping your brows slightly incorner where your eyebrows begin, by making little vertical nibs pointing towards your hairline on brown pencil. These marks should be made in front of your brows. Shape these lines downwards with light brown pencil to express the sad look. Use brown shadow in brush. Highlight (with lightpen) the upper lines of the droopy brows. This will illuminate the eyes.

10. Makeup is ready. Do Fluffy hair. You are ready.
 

P.S. Kallein meikissä käytetty tuote on Joe Blascon peitevoide. Muut meikit on Yves Rocheria ja marketin halpakamaa.

Share

Ladataan...

Katsoin haikeana vanhoja valokuvia viime vuosisadan alusta. Ajattelin, että olisi ihana ollut elää tuossa ajassa ennen internetiä, somea ja sitä pinnallisuutta mitä nykyään. Vaatteet olivat kauniimpia kuin nykyään ja paljon kestävämpiä. Kertakäyttökulttuuria ei ollut, ilma oli puhdas ja vaarat erilaisia. Entisajassa eläessäni olisin tullut äidiksi kenties jo hyvin nuorena, eikä elämä olisi verottanut minua niin paljon. Elämä olisi mennyt omalla painollaan ja vastaan olisi otettu, mitä olisi tullut. Ennen vanhaan oli omat vaikeutensa, mutta kaikki oli yksinkertaisempaa. Oli sukulaiset ja naapurit kodin apuna, oli yhteisöllisyys, oli välittäminen. Oli helppoa olla vähään tyytyväinen. Haaveilua kaipaa tällaisina aikoina...Tunnelmoinnista havahdun kuitenkin pian todellisuuteen. Romantisointi katoaa...Minähän olisin kuollut jo lapsena? Olisin kuollut jo vauvana. En olisi elänyt aikuiseksi, saati saanut omia lapsia. Sellainen oli se ihana entisaika.

Nykyajassa on omat huonot puolensa, mutta paljon hyvääkin. Huonoista puolista ensimmäisenä mieleen tulee kiire. Nykyään tuntuu, että kaikilla on kiire koko ajan.  Kaikki on nykyään aikataulutettua. Olo on kuin orjalla, jonka tulee hallita kaikki; ilmaiseksi. Olen huomannut, että itselleni jää koko ajan vähemmän ja vähemmän omaa aikaa. Suunnitelmat täytyy lyödä lukkoon jo monta viikkoa aikaisemmin, eikä aikataulun lipsumisiin ole juuri varaa. Jos jotain lupaa, se täytyy pitää. Kalenterissani viikonloput mennään usein lasten ehdoilla, sillä viikonloput ovat perheenkin yhteistä aikaa. Lapset tulevat tärkeysjärjestyksessä aina ensimmäisinä ja tämä tarkoittaa sitä, että sukulaiset ja tutut jäävät usein paitsioon. Arkiviikot menevät todella tiukassa paketissa. Meillä puoliso herää kukonlaulun aikaa ja sitten minä. Laitan lapset valmiiksi uuteen päivään ja huolehdin heidän ruokkimisestaan, vaatteistaan. Sitten oravanpyörään vieminen ja sieltä haku. Sitten lasten viemistä kerhoon tai harrastuksiin. Tämä re-playna monta kuukautta putkeen, kunnes tulee pienet lomat. Mutta lomalla ei nukuta, ei. Lomalla sairastetaan. Nimittäin pikkulapsiperheessä on aina joku kipeänä. Kun sitten vihdoin parannutaan tästä, niin uutta pöpöä iskee päälle. Uni on aina kortilla. Milloin on kasvukipuja, sairastamista, milloin on hammassärkyä, puhumattakaan sydänsuruista. Meillä nuorempi kahdesta karhunpennusta ei nuku enää säännöllisiä päiväuniakaan, mikä johtaa siihen, että äiti joutuu kotityöt ja omat jutut tekemään lennosta. Puoliso tyhjentää tiskikoneen ja täyttää kaapin, hän käy useammin kaupassa kuin minä; työmatkallaan, pitää lapsille seuraa ja lukee iltasadut. Huolimatta tästä, päivät menevät useammin omin hartiavoimin, sillä puoliso elää työpaikallaan. Tuleva vuosi hirvittääkin juuri  kyseisestä syystä, sillä miten menee opiskeluni tai työni? Monet kehuvat, että perhe-elämän yhdistäminen harrastuksiin, lasten harrastuksiin, vapaa-aikaan, ystäviin, töihin ja opiskeluihin on helppoa...Totuutta voi muuttaa millä tahansa tavalla, mutta jokainen tietää tämän valheeksi. Perhe-elämän yhdistäminen muuhun elämään on vaikeaa, jos ei omaa valtavaa turvaverkostoa. Aina joutuu jostain karsimaan; oli se sitten rahallisesti tai ajallisesti. Raha on tärkeää, mutta raha ei koskaan korvaa ajallista menetystä. Oikeasti, kuinka moni miljonääreistä voi myöntää todella olleensa läsnä lapsilleen? Hyvin harva. Perhe-elämä onkin vaaleanpunaisesta ihanuudesta huolimatta välillä haastavaa. Hyvinvointi on yksilön tärkein mitta. Nykyaikana vaan on aina vain vaikeampi elää tätä hetkeä. Perheiltä vaaditaan paljon muuttuvassa maailmassa. Ruuhkavuosina parisuhde on lujassa koetuksessa. Tilastoista ilmenee, että joka kolmas pariskunta eroaa juuri perheen pikkulapsi-aikana. Paineet ovat kovat, eikä kaikki kestä niitä odotuksia, joita perheeltä odotetaan. Huippumalli Chrissy Teigen kiteyttikin taannoin aika hienosti omat fiilikseni. Hän nimittäin kirjoitti äitiydestä, rakkaudesta omaan jälkipolveensa sekä parisuhteen ongelmista pikkulapsiaikana. Chrissy kertoi, että parisuhteessa on vaikeita aikoja, eikä kukaan synny vanhemmaksi. Puolison naama joka ihastutti aiemmin, saattaa ärsyttää nykyään. Huolimatta ärsytyksestä asioista pitää puhua kasvotusten ja miettiä, missä mennään. Pitäisi pelata yhdessä, eikä erikseen. Chrissy vastustaa avioeroa, eikä usko sen olevan tien onneen. Tämän hän sanoi huolimatta siitä, että puoliso käyttäytyisi välillä kuin täysi mäntti. Hän ehdottikin kriisissä oleville pariskunnille erilaisia vaihtoehtoja, kuten parisuhdeterapiaa, erossa oloa, itsensä hemmottelua. Tulisi miettiä asioita ensisijaisesti lapsen kannalta. Miten asiat muuttuisivat vanhempien eron myötä? Taloudellinen asema? Turva? Entä elääkö yksin loppuelämä vai etsiä uusi puoliso? Voisiko joku muu edes kelvata isä/äitipuoleksi? Itsehän sille ei voi mitään, jos puoliso kyllästyy ja päättäisi pakata pois laukkunsa. Chrissy kuten ei kukaan muukaan nainen voi pakottaa puolisoaan olemaan kanssaan vain velvollisuuden tunteesta. Nimittäin jos ei rakasta, niin ei rakasta. Itse en kuitenkaan koskaan haluaisi erota, sillä olen ajatellut näitä asioita. On vaikea ajatella ketään muuta vierelle, sillä henkilökemia on mutkikas juttu. Kukaan ei ole täydellinen. Ihmisenä minäkään en ole maailman helpoin ihminen, jonka kanssa elää. Enkä pystyisi näkemään ketään muuta lasteni isänä, sillä puolisoni on todella hyvä isä lapsilleen. Enkä pystyisi koskaan edes hyväksymään ketään uudeksi puolisokseni saati lasteni isäpuoleksi, ajatuskin kammottaa. 

Chrissy sanoikin ihanan realistisesti sen kuin omasta kynästäni: Kestäisikö joku muu samaa sontaa kuin se nyt jo vieressä kulkeva? Eikö? Sittenhän hän on ihan kohtalaisen hyvä elämänkumppaniksi. :) <3 

  

Share

Ladataan...

Kuten otsikosta voi päätellä, niin meillä kotona on päällä pienoinen paniikki ja maailmanlopun meininki. Joku voi ajatella, että eihän tuo nyt mitään?          

Tässä on kuitenkin pienellä ajalla sattunut kaikkea ikävää ja tällaiset "kivat" pienet lisäekstrat eivät ainakaan paranna olotilaa. Meidän perheenjäsenillä ei kenelläkään koskaan ole ollut täitä, joten on vaikeaa tajuta miten nyt voi olla?? Vanhemman lapsemme varhaiskasvatuspaikassa on ollut kaikenlaista epidemiaa liikkeellä. Olenkin aina ollut tosi huolellinen ja ennakoiva asioiden suhteen. Varmuuden vuoksi olen tähänkin liittyen päivittäin tarkistanut korvantaustat, hiusrajan ja käytössä on ollut koko perheelle ennalta ehkäisevä täikarkoitekin. Luulin tilanteen olevan hallinnassa jo laantumaan päin, mutta mitä vielä? Olikin aika järkyttävä havaita eräs päivä, että kaikki ei ole ok. Tenavat raapivat koko ajan päätään ja peiliin katsoessa omasta päästä löytyi ihmeellisiä tummia pilkkuja päänahasta...Hyi helkkari sentään, yöks miten puistattaa...:/ :( Todella inha yllätys tällaiselle parasiitteja pelkäävälle foobikolle. Joku vielä sanoi, että täit eivät levitä tauteja, mutta itseäni kyllä epäilyttää...Kirpuistakin nimittäin puhutaan vaarattomina, vaikka yleinen tieto on se, että musta rutto oli peräisin juuri kirpuista keskiajalla. Entäs vanha nimitys "syöpäläiset" - sitäkään ei ole tuulesta temmattu. Olen herkkä, sitä ei käy kieltäminen, mutta ihmettelen miten nykypäivänä ei saada jotain pikkuötököitä kuriin? Puhutaan lääkeresistanteista superbakteereista ja viruksista, mutta entäs alkueläimet ja loiset? Tässä onkin vietetty nyt aikaa eristyksissä, pesty päitä apteekin täishampoolla, leikattu hiukset lyhyiksi kaikilta, pesty hiuksia vahvoilla kaupan silikonitököteillä, kammattu täikammoilla ja etikalla, laitettu karkotetta jne. Mietin vaan, että voiko täi levitä lemmikkiin? No-kissakin pestiin varmuuden vuoksi. Juuri viikko sitten tehtiin kodin suursiivous, jossa siivottiin asunto lattiasta kattoon ja nyt se sama on edessä taas. Pyykinpesukone on jauhanut kaksi vuorokautta putkeen ja kuivausrumpu häirinnyt naapureita öisin. Peitot pesty, tyynyt pesty jo kahteen kertaan, tyynyliinoja vaihdettu, sohva suojattu kankailla, vaatteita myös pakastettu...Koko ajan sellainen ällöttävä tunne, että jotain liikkuu iholla. Se tunne on kaikkein inhottavin. Vähän sama asia kuin lämpimänä kesäpäivänä havaitsee epämääräisen ötökän laskeutuneen käsivarrelle ja alkaa huitomaan sitä pois. Kun otus on jo pois ja nirhattu, niin silti jää se "tunne" iholle pitkäksi aikaa...:/ Alankin olla ihan kuitti. Tekisi mieli vaan tunkea pääni pakastimeen tai ajaa tukka kaljuksi, niin ei tarvitsisi ainakaan omalta osalta stressata. Huolimatta kuitenkin tästä tunnetilasta, niin aion tehdä oman osuuteni. Vie aikaa sitten kuinka paljon tahansa, mutta meiltä ei ainakaan livahda yhtään "ihanuutta" muualle. Kasvatusalan ammattilaiset ovat sanoneet, että loiset ovat normaaleja ilmiöitä nykyään. Omassa lapsuudessani 80-90-luvulla täitä kyllä oli olemassa, mutta ei se yleinen ongelma ollut. Vaan, jos kuultiin, että jollain oli täitä, niin sitä tyyppiä kyllä kierrettiin ja kaukaa. Aika oli eri ja jälkeenpäin ajateltuna todella julmaakin. Opettajat olivat yleensä niitä pahimpia kiusaajia, jotka sanoivat täitä sota-ja pula-ajan ongelmiksi, mikä viestittikin muille lapsille, että sairastuneella oli huonot kotioltavat. Mutta nykyään täit ovat normia, mikä tuntuukin käsittämättömältä henkilölle, joka on kasvanut  niinkin ahdasmielisessa menneisyydessä.

Ymmärrän, että on tosi vaikeaa hoitaa kaikki epidemiaan sairastuneet perheenjäsenet samanaikaisesti  varsinkin, jos on iso perhe. Lääkkeet ovat kalliita ja ongelmien hoitaminen vie rahan lisäksi myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Pahimmillaan lääkkeet eivät edes tehoa nujertamaan superötököitä, vaan se on yhtä hemmetin kiertokehää koko ajan. Mutta olen kuullut ja nähnyt myös, että monet ihmiset eivät yritä tai edes välitä. Niinkin yleistä on ajatteleminen; että jos jokin ei itseä häiritse, niin miksi se häiritsisi toista? Kauhea sanoa, mutta tulee väkisinkin mieleen, että joku haluaa tehdä muille tahallaan kiusaa.

Yksinkertainen pyyntö siis kaikille artikkelia lukeville vanhemmille: Älä tuo lasta kerhoon, tarhaan, kouluun, eskariin tai harrastuksiin, jos lapsi on kipeä. Ethän itsekään mene sairaana töihin, ethän? 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Taannoin eräs kolumnisti kirjoitti itseironisen artikkelin Helsinkiläisistä, jossa vertasi keskenään omia kaupunkilaisiaan ja sitten maalaisia. Pidin artikkelista erittäin paljon, sillä siinä oli kaikki satiirin ainekset. Oma kirjoitukseni ei ole mikään manifesti tietyn asian ehdottomuudesta vaan näkemys, jolla puolustan itselleni tärkeän asian hyviä puolia. Sain nimittäin juuri kuulla yleisen mielipiteen siitä, että kaikki muut paitsi Helsinkiläiset ovat maalaisia? En ole asiasta samaa mieltä, sillä Helsinkiläisille "maalainen" tarkoittaa oppimatonta, kun taas meillä "maalaisilla" on hieman erilainen näkemys asiasta.

Helsinki elää aivan eri elämää irrallaan muista Suomen paikkakunnista. Sitä voisikin verrata jopa Ahvenanmaahan, jossa vain paikallisilla on oikeat mielipiteet asioista. Tiesitkö, että Helsinki ei alunperin ollut Suomen pääkaupunki vaan se oli Turku? Ennen Turun suurpaloa tapahtui Turussa ikäviä asioita. Levottomuuksien takia päätettiin Oulusta tehdä seuraava Suomen pääkaupunki, mutta sen ajan päättäjät eivät olleet samaa mieltä keskenään. Joku halusi kauppasuhteiden ylläpidon takia pitää Suomen keskuksen eteläisemmällä rannikolla ja niin Helsingistä-Tallinnan vanhasta kilpailijasta tuli vuonna 1812 Suomen pääkaupunki. Helsinki oli tuohon aikaan harvaan asuttua, joten kansalaisia siirrettiin keskukseen muuan muuassa Hämeenlinnasta ja Raumalta. Sellaista ei siis ole kuin paljasjalkainen Helsinkiläinen, koska suurin osa helsinkiläisistä on alunperin tullut muualta. Mistä sitten tietää oikean Helsinkiläisen? Se onkin vaikea pähkinä purtavaksi.Vastaus kysymykseen selviää vain vanhoista kirjoista.Yleisesti ottaen sukunimet Suomessa kuitenkin ovat; talon, ulkonäön, heimon, ammatin ja sotilaan arvonimiä. 

Itse arvostan Helsinkiä. Vanha Helsinki on ihana.Vanhat talot saavat aina sydämeni sykkimään. Niistä voi aistia menneet elämät ja kaiken elämänmakuisen tragedian. En kuitenkaan itse voisi koskaan asua siellä. Helsinki nimittäin ei sovi rauhaa rakastaville. Se on metropoli, jossa viihtyvät ekstrovertit. Helsinkiläinen kuvataan usein ylimielisenä, sillä hän on ylpeä kaupungistaan. On sympaattista kuulla, kuinka yksilö puolustaa kotiseutuaan ja siinä ei mielestäni ole mitään pahaa. Ainut ihmeteltävä asia kuitenkin on, että ymmärrys ihanuuteen rajoittuukin juuri siihen omaan kotikaupunkiin. Kuvitellaan yleisesti, että elämää ei ole kehäkolmosen ulkopuolella. Kehuminen keskusteluissa menee aina siihen, että haukutaan kaikki muut paitsi Helsinki, Vantaa ja Espoo. Yksi alue ei ole kulttuurin kehto. Suurin osa Suomen suurista taiteilijoistakaan eivät olleet alunperin pääkaupunkiseutulaisia. Kuvataiteilija Rudolf Koivu ja näyttelijä Ansa Ikonen syntyivät Pietarissa (karjalaisia), Zacharias Topelius syntyi maatilalla lähellä Uusikaarlepyytä (pohjalainen), Akseli Gallen-Kallelan suku tuli Turusta ja Tyrväältä, näyttelijä Tauno Palo oli Hämeenlinnasta, Hugo Simberg Haminasta jne...Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monet helsinkiläiset sanovat, että kaikilla muilla paitsi heillä itsellään on suppea kuva maailmasta. Tiedän kuitenkin Helsinkiläisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet muualla kuin Helsingissä ja matkustaneetkin vain lentokoneilla turistirysiin, jolloin vertailukohtia muusta kuin kermaperseilystä ei juuri ole. Miten tällainen henkilö on oikeutettu arvostelemaan muiden lähtökohtia? Pidän itseäni maailmanluokan kansalaisena, vaikka olenkin vain "maalainen". Olen asunut Portugalissa Lissabonissa ja Ruotsin Haaparannassa vähän aikaa sekä näiden lisäksi yli 25 kunnassa/kaupungissa Suomessa elämäni aikana. Portugali oli monessa asiassa kehitysmaa verrattuna Suomeen. Kaupan ikkunoissa roikkui kärpäsen munilla höystettyjä, nyljettyjä kanin ja lampaan ruhoja. Lämmintä vettä ei ollut, vaan erikseen piti hommata boileri. Lämpöpatteritkaan eivät lämmittäneet kunnolla jykeviä graniittisia kivikerrostaloja. Ruotsi taas oli monella tapaa parempi kuin Suomi, mutta byrokratia ja paperiasiat eivät toimineet ollenkaan. Turvallisuuskin oli vähän niin ja näin. Ruotsiin muuttavalla henkilöllä tulee olla pinkka kunnossa, eikä sekään aina riitä (onhan kuuluisan pankkijohtajan maitojunakin siitä hyvä todiste). Suomessa monet asiat ovat kurjuudesta huolimatta hyvin. Jonkinlainen ihmisavustus pelaa ja luontommekin on paikotellen puhdas. Vettä tulee hanasta ja hygieniatasomme on huima. Jokaisessa Suomen pikkukylässä asuu ainakin yksi keksijä. Tämä jos jokin kuvaa, että olemme älykkäitä ja luovia. Suomessa on innovaatiota. Lapin ja Turun yliopistoissa on keksitty monia tulevaisuuden juttuja ja samojen kaupunkien yliopistollisissa sairaaloissa maailman supertähdet ovat hoidattaneet vaivansa. Kulttuuria pidetään pääkaupunkiseudun ulkopuolella yllä kylien ja kaupunkien voimin. Monet tubettajatkin ovat Helsingin ulkopuolelta. Kesäteatterit taasen pyörivät ympäriinsä ja niissä näyttelee parempia "näyttelijöitä" kuin valkokankaalla. Suomalaisuudessa tai maalaisuudessa ei ole mitään hävettävää. Olenkin alkanut miettimään, että onko "maalaisten" nälvimisessä sittenkään kyse tavallisesta halveerauksesta, vaan pikemminkin kateudesta? Helsingissä asuu eniten määrällisesti ihmisiä koko Suomesta, mutta siellä ei ole töitä yhtä paljon. Helsinki tuottaa tappiota vuodesta toiseen, kun maalaiset muualla Suomessa ylläpitävät sen loistoa. Helsingissä on kaunista, mutta myös rumaa. Betoniviidakot eivät ole kehumisen arvoinen asia. Eikä maanis-depressiivinen satama-allasalue, joka epätoivoisesti yrittää matkia suuren Lontoon keskustaa. Me täällä maalla olemme sallitusti tomppeleita. Emme yritä leikkiä, mitä emme ole. Näytämme urpoilta, mutta meillä on ylpeyttä myöntää se. Jos jollekin Helsinkiläiselle mainitsee vaatteiden mauttomuudesta, niin saa heti raivot niskaansa. Otamme täällä maalla lungisti, vaikka kireät kaupunkilaiset luulevat itse olevansa chillailun mestareita. Maaseudulla ihanaa on se, että voi päästellä eri tavalla höyryjään kuin kaupungissa. Jos harmittaa, niin voi samoilla metsään kuuntelemaan hiljaisuutta tai pellolle huutamaan yksinään. Kaupunkilaisilla tai varsinkaan Helsinkiläisillä ei ole samaa etuoikeutta. Mutta kaikki eivät viihdy maalla. Maaseutu sopii luonnonlapsille, jotka eivät pelkää yksinäisyyttä tai pimeää. Eristäytyminen tekee monet maalaisetkin hulluiksi ja esimerkiksi Pohjois-Savon syrjäseudun asukkaat ovat tunnettuja mielialalääkkeiden suurkuluttajia. Maaseudulla asuvan pitää olla kärsivällinen, sillä kaikki vie enemmän aikaa.  Maalla ja "maalla" on erona se, että maaseudulla etäisyydet ovat suuria, eikä linja-autotkaan kulje jatkuvasti. Sairaaloihinkin on matkaa niin, että jos jotain ongelmia eteen tulee, ei henkilö voi uusavuttomaksi heittäytyä. Nämä ovat tietysti maalla asumisen huonoja puolia. Maaseudulla ei myöskään ole kauppoja juurikaan, mutta useilta tiloilta voi suoraan ostaa luomua. Maaseudulla ihanaa on myös se, että vuodenajat tuntuvat enemmän ihmisen elämässä kuin kaupungissa. Luonto on lähellä, jolloin syksyn ja talven voi konkreettisesti kokea. Huonot puolet kaupunkilainen voi löytää valmistautumattomuudesta. Koskaan ei osaa valmistautua vuodenaikojen muutoksiin, sillä koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan. Maaseudulla ei ole sen turvallisempaa kuin kaupungissakaan, mutta maaseudulla on vähemmän riskitekijöitä. Lapset voivat elää paljon vapaammin ilman kiristävää ilmapiiriä, eikä aikuistenkaan tarvitse elää purkissa. Kaupungissa tulee olla valppaampi kaikin tavoin ja tämä voi kuluttaa ihmistä. Rakennusten turvallisuutta on tutkittu viime vuosina ja todettu, että kaupungeissa on maaseutuihin nähden kestävimmät ja homeettomammat asuintilat. Lisäksi kaupungeissa kivitalot estävät myrskyjen etenemistä ja lämmittävät katulamput sekä maan alla menevät lämpövesiputket/kaapelit estävät täydellisen jäätymisen. Sodan syttyessä kaupungin vanhoissa kerrostaloissa on kellareissa betoniset väestönsuojat, mitkä estävät pahimmat henkilövahingot. Maaseudun vanhoissa puutaloissa on lattiarajoissa kylmäkaapeissa/keittiössä luukku, minne voi piiloutua (perunakellarit eivät ehkä aja ihan samaa asiaa). Kaupungeissa autot voivat hyytyä talvella tai jäädä lumikekoon kiinni, kun julkiset menopelit pelastavat tilanteen. Maalla taas hinauspalveluita on enemmän saatavana ja ihminen voi järjellä selittää sen, miksi ei pääse ajoissa perille. Sähkökatkokset koettelevat eniten kaupunkia ja poikkeustilaan joutuminen hirvittää omassa pikkuhäkissä. Tässä maaseutu voittaakin, sillä maaseudulla asiat ovat enemmän omissa hyppysissä. "Maakaupungit" eivät eroa juuri helsingistä. Enkä oikeasti usko, että Helsinkiläiset ikävöisivät kaupunkiaan muutettuaan vaikka Turkuun tai Rovaniemelle. Isoissa kaupungeissa on aina samat hyvät ja huonot puolet, huolimatta sijainnista. Isoista kaupungeista löytyy isoja ostoskeskuksia, museoita, teattereita, kouluja, töitä, yritysmahdollisuuksia, elokuvateattereita, lentokenttiä, sairaaloita jne...Luultavasti monet haluaisivat muuttaa pois pääkaupunkiseudulta tai ajatustasolla se ainakin useampia kiehtoo. Monille kuitenkin lähteminen on mahdoton yhtälö, sillä ihmisiä sitoo asuinpaikkaansa niin monet eri asiat; työ, opiskelu, harrastukset, ystävät ja perhe. Tällöin aletaankin puolustelemaan itselleen ääneen paikkakunnan ihanuutta, koska jos uskottelee itsellensä sellaista, niin muidenkin on helpompi uskoa. Tilannetta voisi kutsua jopa Tukholman syndroomaksi, jossa paha ottaa valtaansa uhrin ja uhrista tulee pahoinpitelijänsä perusteellinen puolustaja. Mutta sellaista elämä on...

Minulta kysytään usein, että miksi et muuta? Miksi pitäisi? Olen muuttanut elämäni aikana monta kertaa ja tiedän, ettei nurmi ole sen vihreämpää aidan toisella puolen. Olen tyytyväinen elämääni maalla, kun taas vanha vuoristorata ei ollut yhtä miellyttävä kokemus. Maaseutu on täynnä mahdollisuuksia, jotka toivon saavuttavani vielä joskus. Miksi kenenkään oikeastaan pitäisi muuttaa, jos elämänlaatu tai etuarvo ei parane sillä muutoksella (Jos ei ole tiedossa uutta työpaikkaa, koulua tai uusia ihmisiä)? Jos henkilö itse on tyytymätön, niin aina voi yrittää. Vastaavasti jos hän on tyytyväinen asemaansa siellä missä on, niin miksi pitäisi muuttaa yhtään mitään? Sanotaan, että tyytyväinen yksilö on sinut myös ympäristönsä kanssa. Tyytyväisellä henkilöllä ei ole siis tarvetta mollata perusteetta muita. Vähättely kertookin omasta tukalasta olotilasta. Tulisi myös muistaa, että tietynlaiset kysymykset kertovat enemmän siitä kysyjästä kuin vastaajasta. 

Seuraavan kerran kun joku siis kysyy, että oletko maalainen?

Niin vastaa rehellisesti kyllä! Ole maalainen ja ylpeä siitä, sillä emme ole sen huonompia :)

Share

Ladataan...

Lämpimät jalat pitävät huolta koko elimistön vastustuskyvystä, ylläpitäen normaalia lämmönsäätelyämme. Jos avojaloin eläminen olisi hyväksi, niin eläisimme edelleen kuten luolamiehet ja elinajan odotteemme olisi vastaavasti lyhyempi kuin se nyt on. Sukat ovatkin nykyihmiselle välttämättömyys, jolla edistetään terveyttä ja suojataan herkkä hermokeskus. Sukat ovat siis vaate, johon kannattaa panostaa. 

Posti toi minulle tänään pienen kirjeen Color4Carelta, missä oli terveyttä ja hyvinvointia edistävät tukisukat. Sukat olivat kevyet ja näyttivätmiltä tahansa varsisukilta. Kyseisellä sivustolla on paljon erilaisia terveysalan tarvikkeita, joita voi hyödyntää arkielämässä, sosiaali- jaterveysalan opiskelijana, sekä hoitajana ja lääkärinä ammatissaan. Materiaaleista sukat ja työkengät erottuvat positiivisesti, sillä ne onvalmistettu juuri sinun tarpeidesi mukaan. Color4Care valmistaa sukkia eri kuvioissa ja väreissä, eikä niitä ole suunnattu pelkästään hoitajille,vaan jokaiselle terveydestään huolta pitävälle henkilölle. Kompressiosukat tuntuvat jaloissa supermukavilta ja antavat kivasti napakkuutta iholle pienen 16-18mmHg paineen avulla. Color4Caren sukka ei hiosta, sillä se on valmistettu seosmateriaalista, mikä soveltuu juurikinpitkäaikaiseen ihokosketukseen. Lisäksi mainittavaa on, että nämä sukat kestävät päivittäistä 60 asteen pesua. Kuinka moni vaatekappalepystyy samaan? Miksi siis vaatteen pitäisi olla ruma toimiakseen? Tähän mottoon Color4Care juuri pyrkii ja niitä positiivisia ominaisuuksianäissä asusteissa onkin sitten paljon, sillä nämä sukat:

-sopii raskaana oleville

-sopii reumaatikoille

-sopii aineenvaihduntahäiriöistä kärsiville

-sopii vanhuksille

-sopii aktiivisille ihmisille

-sopii seisoma- ja istumatyötä tekeville

-sopii potilaalle leikkauksen yhteyteen

-sopii hoito- ja lääketieteen alan opiskelijoille/ammattilaisille

-vähentää riskiä saada veritulppa

-vähentää turvotusta

-estää suonikohjujen syntymistä

-edistää verenkiertoa 

Miksi et alkaisi pitämään huolta itsestäsi ja päättäisi oman tyylisi? Hanki hyvää oloa, itselle, perheelle ja sukulaisille! 

https://www.color4care.fi/74-sukat

Yhteistyössä Blogini kanssa: https://www.color4care.fi

 

 

 

Share

Ladataan...

Henkilön ääni syntyy hänen puhaltaessaan ilmaa ulos keuhkoistaan äänihuulten, kurkun, suun sekä nenän kautta. Ihmisääntä hyödynnetään viestinnässä puheen muodossa. Ääni voidaan havaita kuuloaistimuksena, tuntoaistimuksena tai erilaisten mittausten avulla. Jokainen kuulee äänet omalla tavallaan, mutta yleisesti äänet havaitaan kuten mitkä tahansa ulkoiset ärsykkeet. Oma ääni voi kuulostaa erilaiselta omaan korvaan kuin toisen kuulemana. Puheääni myös muuttuu vanhemmiten ja kuulo heikkenee. Ääni on siis iän muokkaama kommunikointiväline, mikä kertoo muille millainen ihminen saattaa olla kyseessä ja mikä on hänen persoonansa. 

Katsoin eilen aamulla aamuohjelmaa, jossa oli vieraana eräs mediapersoona. Ohjelma käsitteli erilaisia aistiherkkyyksiä ja siedätyshoitoja erilaisiin herkkyyksiin. Koin aiheen mielenkiintoisena, koska omassa perheessäni on paljon vastaavanlaista vaivaa. Aamuohjelman vieraasta on paljon puhuttu ristiriitaisia asioita härskien julkisuustemppujen; kuten ruumiinnesteillä taiteilun vuoksi tai muun moraalittoman toiminnan vuoksi. Itse en ihmistä tunne, joten on vaikea sanoa, mikä on hänen perimmäinen tarkoituksensa haluta erottautua joukosta tällaisella käytöksellä? On kuitenkin huomattu, että tämä käytös puhuttaa ihmisiä, pitää henkilöstä tai ei. En ole koskaan kuullut tämän mediapersoonan puhuvan julkisesti, sillä en ole katsonut hänen ohjelmiaan. Tiedätte, miten sitä muodostaa päässään tietyn mielikuvan pelkän kuvan perusteella? Oma mielikuvani tästä mediapersoonasta oli hyvä. Persoonana kuvittelin hänet rauhalliseksi ja hänen äänensä matalaksi ja vakaaksi. Mutta mielikuvat voivat toisinaan jekuttaa. Itse jäinkin monttu auki tuijottamaan ohjelmaa. Tämä mediapersoona puhui vakavasta aiheesta nauraa hykertäen heliumäänellä. Vaikka minulla ei ole ollut mitään mielipidettä kyseisestä henkilöstä, niin tämä käytös kyllä pudotti pohjan uskottavuudelta. Uusi kuva antaa surullisen kuvan tyhjäpäästä ja ihmettelenkin kovasti, miten tällaiset henkilöt voivat toimia asiantuntijatehtävissä. Kuulin myöhemmin päivällä, että monet muutkin olivat katsoneet saman ohjelman...ja no...se siitä. Tietynlaisiin kasvoihin mieltää tietynlaisen äänen ja sitten, kun ääni ei vastaakaan todellisuutta, niin se on pettymys. Mutta miksi nostin esille tämän aiheen on syystä, että itse taidan jakaa saman ongelman hänen kanssaan (jos sitä voi ongelmaksi sanoa). Kukapa sitä ajattelisi, että tietynnäköiseltä henkilöltä tulee minkäkinlainen ääni...Sitä vain olettaa. Ne ovat niitä mielikuvia, jotka ohjaavat muiden mielipiteitä sinusta. Sitä voi sitten vain kasvaa osaksi ääntänsä tai eri suuntaan. Tämän perusteella voin kuitenkin olettaa, että muiden mielikuvat itsestäni eivät ole niin kovin ruusuiset. Pitäisikö tähän itkeä vai nauraa :D

Share

Ladataan...

Pitihän minunkin tehdä ensimmäinen asupostaukseni, sillä millainen bloggaaja olisin jos en viihtyisi omissa nahoissani? Oma tyylini on sekoitus preppyä, romanttista, boheemia, countrya sekä klassista, joten sen mukaan valitsen jatkossakin asuvalinnat postauksiini. Merkillä ei minulle ole niinkään väliä, ainoastaan vaatteen laadulla ja ulkonäöllä.

Tämänpäiväinen asuvalintani on yksinkertainen, siisti ja valitsin sen mukavuuden mukaan. Sininen pitsinen kotelomekko on merkiltään H ja se on vuoden 2017 kevään mallistosta. (Prisma, Sokos)

Kengät on vanhempaa mallistoa merkiltään Arcade. Samalta Eurooppalaiselta valmistajalta löytyy myös laukkuja. (Merkkiä myy ainakin yksittäiset butiikit ja muutamat Citymarketit).

 

 

Share

Ladataan...

Tällainen kirje tuli postissa tänään. Mietin, että mitä minun pitäisi tästä ajatella, sillä kirje on suunnattu puolisolleni?? 

Jatkoin kuitenkin eteenpäin lukemista, lopulta vedet silmissä nauraen :D <3 ;D 

On oikeasti mukavaa, että muistetaan vielä vuosienkin jälkeen.  

Onko teille muille tullut rakkauskirjeitä kaupungilta? :) 

 

Share

Ladataan...

Viime aikaiset tapahtuneet ovat jättäneet minut sanattomaksi ja olen erittäin järkyttynyt. Olen surullinen siitä, että maailmassa on niin paljon pahaa...Kesä vaihtui kuin lennosta syksyksi ja toi tullessaan epätoivon. Syksy saattoikin tuoda tullessaan arvaamattoman, mutta viimeistään talvi puhdistaa ilman lumipeitollaan. Talvea ajatellen, täytyy jatkaa eteenpäin...

Haluaisin palata takaisin kesän aurinkoisiin päiviin, sillä silloin olo oli vielä levollinen. Kuvitelmissamme kuitenkin, meistä jokainen voi tehdä niin.

"Joka kokeekin loisteen sisällään, ei pelkää pimeää"

Tässä muutama lämmittävä kuva meidän loppukesästä. 

 

Hymyilevä pieni kili <3

Ahne mokoma noussut ruokakuorman päälle :D

Poseeraava laama

Mansikkapellolla. Suomen Suvi on kaunis.

Merellä

 

 

 

 

 

 

Share

Pages