Ladataan...

Mittumaarin kunniaksi listaan nyt ensimmäistä kertaa kotimaisia lauluja, joista todella pidän ja jotka itsessään tuovat sen oikean tunnelman. 

 

 Joten sen enempiä puheitta: Ihanaa Keskikesänjuhlaa kaikille lukijoilleni! <3 <3 <3

  

1. 

 

2. 

 

3. 

 

4. 

 

5. 

Share

Ladataan...

Erosin eilen facebookista ja se oli paras päätös ikinä!

Erään sosiaalisen mediagurun mukaan määrä, mitä sinulla on naamakirjassa kavereita määrittelee sinut ihmisenä ja niin, että oletko edes olemassa. Joku applikaatio siis kertoo ihmisarvoni, Really? Ilmiötä seuranneena havahduin siihen, että ihmiset ympärilläni ottivat tosissaan tämän asian (Jopa ne jotka ovat koko ajan väittäneet itselleen, että eivät välitä mitä joku toinen heistä ajattelee ja kuitenkin, itse niin orjallisesti toimivat). Nyt tuntuu olevan oikein kilpailu siitä, että kuka kerää eniten kavereita ja seuraajia. Hyväksytään kavereiksi ihmisiä joita ei ole koskaan tuntenut tai ihmisiä, joita viimeksi on nähnyt 20 tai jopa 40 vuotta sitten. Tein itsekin nuorena, lapsettomana ja naiivina tällaista. Kun palasin myöhemmin naamakirjaan takaisin, niin hyväksyin enää 5 % ihmisistä. Sinisilmäinen saa olla, muttei tyhmä! Oli aika järkyttävää huomata tuttujen ja sukulaisten kavereissa ihmisiä, jotka aidosti edustivat ääripäitä. Sukulaisenikin...no...sukulaiset ovat sukulaisia, enkä näe heitä joka päivä. Mutta kuka pitää kavereissa tuntemattomia ulkomaalaisia henkilöitä, joilla on eläinten ja joskus ihmistenkin päänleikkauskuvia seinä täynnä? Entä kuka pitää kavereissa henkilöitä, jonka seinässä toistuu jatkuvasti rasismi ja natsismi? Voisi ehkä sanoa, että olen kyttääjä, mutta avoin seinä on omaa tyhmyyttäsi. Tiedättekö, on sanonta sille, että millainen kaveri sellainen itse? Se millaisia tuttuja pidätte kirjassa kertoo myös teistä. Puolestani ihmiset saavat pitää millaisia kavereita haluavat, mutta "kiva" sitten kun näiden sukulaisten kavereissa on juuri näitä hulluja ja sukulaiset jakavat kaikki tykkäämiset ynnämuut tällaisten kanssa. Kun sitten ilmaisee, ettei halua mitenkään olla yhdistettynä tuollaiseen sontaan, niin saa vihat päällensä. TODELLA kypsää ajattelua. Halveksin ääripäitä ja minulla on oikeus mielipiteeseeni. Mitä on tapahtunut neutraalille yksilöajattelulle? Nykyään kaikki on joko tai? Miten olisi kerrankin ajatella omilla aivoillaan? Täytyy sanoa, että juuri tällaistenkin asioiden takia olen harvinaisen hyvin alkanut ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät koskaan ole menneet naamakirjaan. 

Ei siinä, kukin tallaa tyylillään. Mutta mitä järkeä on kerätä profiili täyteen kavereiksi ventovieraita henkilöitä? Jos haluaa kerätä mahdollisimman suuren ihalijalauman tai seuraajia, niin liittyisi instagramiin (mitä aion tehdä lähitulevaisuudessa). Itse olinkin naamakirjassa juuri sukulaisteni ja tuttujen takia, koska en halunnut aina olla se viimeinen, joka kuulee ikävistä tai iloisista asioista. Viime vuosina kuitenkin, olen ollut naamakirjassa aina vaan vähemmän. Koko applikaatio on itselleni ollut vain välttämätön pakko etäisyyksien takia. Mutta sitten huomasin, että yhteydenotot ihmisten välillä vähenivät, koska oli niin paljon "helpompaa" laittaa faceen se viesti kuin soittaa, tekstata tai mailata. Omalla kohdallani naamakirja onkin juuri huonontanut normaalia kanssakäymistä, kun tilalle on tullut passiivinen tykkääminen. Ihmiset keitä kiinnostaa olla yhteyksissä kyllä ovat, ja ne joita ei kiinnosta...no tämä päätös oli muutenkin silmiä-avaava asia, joten en menetä mitään. Aiemmin pidin naamakirjasta taukoa noin neljä vuotta. Tuona aikana muistelen olleeni onnellisempi ja tasapainoisempi. Käytin sen vähänkin facebookissa notkumani ajan liikkumiseen ja puuhasteluun. Joku sanoo, että silloin tällöin 15 minuuttia naamakirjassa ei ole paljon. Laita kuitenkin ylös kuluttamasi aika viikon ajalta, niin voit yllättyä?  

Minua ei koskaan ole ärsyttänyt naamakirjassa muiden ihmisten onni. Tiedän aika hyvin, mitä siellä kulisseissa tapahtuu ja voin sanoa, että useimmilla se on juuri kulissia. Jotkut voivat aidosti olla onnellisia hyväosaisia, mutta on myös rikkaita ja onnettomia ihmisiä, jotka leikkivät muuta. Ne joilla on ollut vastoinkäymisiä, ansaitsevat todella onnensa. Naamakirjan mukavat puolet ovatkin olleet juuri siinä, että on voinut jakaa hyvät asiat ja hyvän mielen. Alunperinhän tämän applikaation idea oli kerätä uusia tuttavuuksia ja pitää yllä vanhoja. Nyt kuitenkin koko idea on kaatunut ja tilalle on tullut jonkinlainen kilpailu. Koko kirja on nykyään yhtä mainostaulua sekä sivun ylläpitäjien, että profiilien omistajien toimesta. Toinen asia mikä harmittaa on, että kaikki on muuttunut hirveän negatiiviseksi. Ihmiset eivät voi jakaa enään mitään iloisia asioita ilman, että joku puhuu pahaa selän takana tai heittää ikäviä kommentteja. Riidankylväntää täynnä ja muiden vähättelyä. Asioita, joita nimenomaan arkielämässäni koitan vältellä. Naamakirjan pisteitä silmissäni laski myös turvallisuuden heikkeneminen. Almamediassakin tiedotettiin, että tavallisten ihmisten tietoja myydään eteenpäin naamakirjan omistajien toimesta. Ei siinä, itselläni ei ole mitään salattavavaa. Kuitenkin, tällainen asia on yksilön vapauksia vastaan ja ajaa yhteiskunnan koko ajan enemmän ja enemmän poliisitotalitarismiksi, jossa henkilön ääni ei ole enää mitään. Tällaisia asioita en voinut tukea millään tavalla. Joten häivyin. Tämä oli toinen kertani, kun erosin naamakirjasta ja voin sanoa, että vaikka epäröin pitkään, niin päätös myös pysyy. Konkreettinen eroaminen oli yllättävän helppoa.Vaati vain painalluksen yhdestä otsikosta: Poista tili käytöstä ja se oli siinä.

Mitä tunnen nyt? Olo on aivan mahtava! :D

 

Share

Ladataan...

Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina ja tulee olemaan ainakin syksyyn asti. Tuotteliaisuus on lähes nolla ja annetaan sen olla niin. Kesällä otetaan rauhallisesti ja keskitytään oleelliseen. Tässä kuvia oman perheeni alkukesästä.

Kesäistutusten saldoa (yläkuva)

Särkänniemi ja Angry Birds Land (viimeksi 7 vuotta sitten)

Kesän toinen pehmis :)

Sightseeing

 

Share

Ladataan...

Kuten olen kirjoittanut, niin ruutua tulee katsottua kesällä aina vaan vähemmän. Kuitenkin, joskus on iltoja jolloin kaipaa piristystä. Televisiosta/toistopalveluista tulee hyviä leffoja ja tuleepa sitä lainattuakin muutama pätkä. Joskus myös katson vanhoja elokuvia. Suosikkielokuvissahan sivu- tai päähenkilö onkin usein sellainen, josta pitää ja johon on helppo samaistua. Lempielokuvissa voi olla useampikin hyvä karaktööri, mutta hyvä hahmo voi löytyä myös elokuvasta, mikä ei itsessään ole suosikkilistassa.

Joten nostetaan sen kunniaksi esille omat fiktiiviset ja ei-fiktiiviset suosikkihahmot:

 

1. Roger Verbal Kint/Keyser Söze

-Epäillyt-

Hän on arkielämässä rampa altavastaava. Tyyppi, jota säälitellään ja joka on kaikkien mielestä ihmisroska. Henkilö, jota ei muisteta ja josta puhutaan pelkästään pahaa selän takana. Todellisuudessa se on hänen maskinsa. Toinen puoli hänestä on legenda, joka hallitsee kaikkea ja jokaista. Keyser on luotu hahmo, mutta täysin elossa. Kuin sarjakuvasta noussut olento. Tämä on niitä harvoja elokuvia, jossa pahis on yleisön suosikki.

 (Verbal: After that my guess is that you will never hear from him again. The greatest trick the devil ever pulled was convincing the world he did not exist. And like that... he is gone.)

2. Jack Burton

-Säpinää Chinatownissa-

Ihana tavallinen mies, jolla epätavallisia kykyjä mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jack on rento tyyppi ja erittäin miehinen mies, ilman turhaa puhetta. 

(Jack: Just remember what ol' Jack Burton does when the earth quakes, and the poison arrows fall from the sky, and the pillars of Heaven shake. Yeah, Jack Burton just looks that big ol' storm right square in the eye and he says, "Give me your best shot, pal. I can take it.")

3. Scarlett O´hara

-Tuulen viemää-

Itsekäs, lapsenomainen ja samaan aikaan sisukas Scarlett, ei omaksi epäonnekseen ymmärrä onneaan kuin sen vasta menetettyään. Vaan leikkii rakkaudella kuin kissa hiirellä konsanaan. Scarlett kuvataan kovana naisena, vaikka hänellä sykkii pinnan alla pehmeä sydän. 

(Scarlett: I can't think about that right now. If I do, I'll go crazy. I'll think about that tomorrow.)

4. Erin Brockovich

-Erin Brockovich-

Ilotyttöä muistuttava hahmo tuo elävästi mieleen näyttelijättären toisen aiemmista rooleista, mutta tyrmää totaalisen älykkäällä ja suoralla äitipersoonallaan. Vakuuttava hahmo saa miettimään kaksi kertaa, että onko karvoihin katsomista? 

(Erin: I don't need pity, I need a paycheck. And I've looked. But when you've spent the past six years raising babies its real hard to find somebody who pays worth a damn, are ya getting every word of this down honey or am I talking too fast?)

5. Dracula

-Bram Stockerin Dracula-

Juuristaan ylpeä vanha mies elää erakkona omissa oloissaan vuorilla, jonne kulkee vaikeakulkuinen tie ja jonne vain harvat eksyvät. Miestä pidetään omalaatuisena ja hänen kiinnostuksen kohteitaan lievästi sanottuna pelottavina. 

(Dracula: The Order of the Dracul, the Dragon. An ancient society, pledging my forefathers to defend the church against all enemies of Christ. Their relationship was not entirely... successful. It is no laughing matter! We Draculs have a right to be proud! What devil or witch was ever so great as Atilla, whose blood flows in these veins? Blood...)

6. L. B. Jefferies

-Takaikkuna-

Intohimoinen valokuvaaja joutuu onnettomuuden vuoksi istumaan pyörätuolissa. Sairasloma tulisi muuten tylsäksi, joten hän alkaa kyttäämään naapureitaan. Mitä haittaa siitä nyt voi olla, että oppii tuntemaan vierustovereitaan? No tässä tapauksessa voisi sanoa, että väärä paikka, väärään aikaan. 

(Jeff: Why would a man leave his apartment three times on a rainy night with a suitcase and come back three times?)

7.  Travis Bickle

-Taksikuski-

Travis on taksikuski ja poikkeuksellisesti luonteeltaan hieman erakko. Häntä pidetään hieman omituisena, mutta se on asia mikä on hänen vahvuutensa. Travis nimittäin ei ole turha jätkä, sillä hänellä on suunnitelma suojella heikompiaan. Elokuvan myötä, nimestä onkin tullut antisankarin perikuva. 

(Travis: Loneliness has followed me my whole life, everywhere. In bars, in cars, sidewalks, stores, everywhere. There's no escape. I'm God's lonely man.)

8. Lestat De Lioncourt

-Veren vangit-

Itserakas, leuhka ja äärettömän karismaattinen. Sellainen aatelissukuun syntynyt Lestat on, joka muuttuu vampyyriksi. Hahmo on pahis, mutta sympaattinen sellainen. Elokuvassa hänen taustojaan ei valoteta, mutta kirjoja lukemalla hänestä saa hieman laajemman kuvan. 

(Lestat: I'm going to give you the choice I never had.) 

9. Mindy McCready/HitGirl

-Kick-Ass-

Mindy elää tavanomaista yläkoululaisen elämää, tai siltä ainakin näyttää. Batmanin tavoin hänellä on Alter ego. Susi lampaan vaatteissa kuvaa loistavasti sitä, mitä heikompien puolustaja Mindy edustaa. 

(Hit Girl: Show's over, motherfuckers.)

10. Dorian Gray

-Dorian Gray-

Näin tämän elokuvan vasta paljon myöhemmin kuin sen ensi-ilta oli, joten en ymmärtänyt miksi eräs kaverini hehkutti elokuvan näyttelijää niin kovasti. Positiivinen yllätys ja elokuva omaan makuuni kertoo klassisen kauhutarinan Oscar Wilden klassikkonovellista, jossa kaunis ja korruptoitunut nuorimies piilottelee ullakolla salaisuutta. Jotenkin siihen liittyy muotokuva, mutta miten? 

(Dorian: I am what you made me! I lived the life that you preached... but never dared practice. I am everything, that you were too afraid to be.)

11. V 

-V for Vendetta-

V on salaperäinen hahmo, joka ei paljasta kasvojaan. Hän on hahmona ristiriitainen, sillä ei tiedä mihin hänen tarkoitusperänsä usein johtavat? V on kuitenkin heikompien puolella, karaisten näitä parempiin suorituksiin. V:n hahmo yhdistetään nykyään hieman kyseenalaisesti anarkisteihin ja hakkereihin, jotka kantavat elokuvan maskia naamallan. 

(V: The past can't hurt you anymore, unless you let it.)

12. Ferris Bueller

-Vaihdetaan vapaalle, Ferris-

Kukapa ei haluaisi kiitää elämää ilman vastoinkäymisiä? Ferris onnistuu kaikessa ja hän on erittäin pidetty. Tosiasiassa Ferris menee aina sieltä, missä aita on matalin. 

(Ferris: Life moves pretty fast. If you don't stop and look around once in a while, you could miss it.)

13. Edward Scissorhands

-Saksikäsi Edward-

Sadunomainen elokuva konemiehestä, joka joutuu etsimään itsellensä paikan, jota kutsua kodiksi. Hän ei ymmärrä rakkautta, mutta kokee sen jokaikisellä elävällä solullaan. Hänen ei tarvitse puhua, vaan juuri puhumattomuus tekee hahmosta mahtavan. Kukapa ei olisi kokenut väärinymmärrystä elämässään? 

( Edward: I'm not finished.)

   

Share
Ladataan...

Ladataan...

Talvella ja kesän kynnyksellä moni raapii päätään miettiessään, miten saada rahat kasaan kesän huvituksiin? Monilla menee suunnitelmat jäihin odottamattomien asioiden takia ja ne joilla ei esteeksi tule mikään isompi, niin miettimistä riittää siltikin. Monet säästävätkin kokonaisen vuoden ja toiset ottavat pikavippejä päästääkseen reissuun. Rahanhimoisimmat myyvät kirpputorilla mummon vaasejaan ja muutama reipas kerää pulloja salaa. Itseäni ei palvele oikeastaan mikään noista, eikä olisi kyllä aikaakaan sellaiseen. Meillä on aina sama ongelma nimittäin; jos on aikaa, ei ole rahaa ja jos on rahaa, niin ei ole aikaa. Perheessä, jossa vain toinen vanhempi käy töissä on yleensä tilanne, että kaikki mikä tulee, niin meneekin. Oikeastaan samaa rataa on mennyt jo toista vuotta. Meillä lomasuunnitelmat lyödään lukkoon jo hyvissä ajoin, sillä yllätyksiin ei kauheasti ole varaa. Kesäreissut menee yleensä niin, että puoliso raataa ennakkoon töissä, että johonkin päästään ns. lomalla. Olisi ihana sanoa, että meillä molemmilla olisi myös omat rahat käytössä, mutta ainakaan vielä se ei ole mahdollista (ehkä sitten tulevaisuudessa). Vaan päätökset hankinnoista tehdään yhdessä ja sen mukaan mennään joukkueena, mitä jokainen tarvitsee. Kuitenkin, rahasta huolimatta jokaisen olisi hyvä tehdä lomabudjetti sillä ajatuksella, että haluaako elää yli varojensa?  

Lomabudjettiin tulisi huomioida syömiset, mahdolliset yöpymiset (muualla kuin kotona) sekä elämykset ja ostamiset. Liikkumavaraa olisi hyvä olla ainakin muutama sata euroa ja budjetin jälkeen tulisi miettiä, kuinka paljon rahaa jää seuraavaan palkka/tukipäivään.                            

On aika surullista, jos perhe pistää savuna ilmaan hirveän tukun rahaa ja miettii sitten myöhemmin, että mistä nyt ruokaa ja rahaa laskuihin? Vaan pihistely on joskus hyvästä. Kaikesta voi pihistellä. Lomalla voi ruokapaikaksi valita pikaruokapaikan. Voi ottaa eväät mukaan sen sijaan, että ostaa kalliita pikkupurtavia kioskista. Onko nimittäin mahdoton missio ottaa reppuun sämpylät täytteillä, banaania ja pillimehut?  (Sämpylätäyte ei eltaannu, kun pistää pari kylmäkallea mukaan). Isompaan kahvin himoon suosittelen termospulloa. Reppuakaan ei tarvitse kantaa koko aikaa, vaan sen voi laittaa panttia vastaan lokerikkoon. Tietenkään pitkille patikointireissuille ei kannata reppua raahata mukana, vaan reilua rinkkaa, mihin mahtuu kaikki välttämätön. Liput saa yleensä netistä halvemmalla. Osta siis etukäteen ja säästä muutama euro. Lomapäivien ja arjen välinen aika tulisi myös huomioida laskelmissa (Marttaliiton sivulla on exceltaulukko, mitä voi hyödyntää näissä laskelmissa).              

Rahan vähyys opettaa ihmisen käyttämään rahaa järkevämmin pitkässä juoksussa, vaikka kaikki tällainenkin vaatii aikaa. Itsestäni on tullut ainakin supernuuka vanhemmiten. Enkä usko, että ajatteluni muuttuisi tästä mihinkään, vaikka olisin huomenna miljonääri. Vaan saattaisin kulkea samoilla risoilla kengillä aina siihen asti, kun ne olisivat läpipuhki. Lomasuunnittellussa tällainen luonteenlaatu on vain hyvästä. Nimittäin, kun ajattelee realistisesti, niin kaikkeen on omalla tavallaan varautunut. Säästäminen on todella vaikeaa, eikä onnistu välttämättä. Mutta pihistäminen eli menojen karsiminen onnistuu kaikilta. Lomasuunnittelu kannattaa aloittaa kirjoittamalla ylös tulot ja menot. Siihen päälle kirjata sitten tehtävät reissut ja reissujen miinukset ja plussat? Jos yksi reissu vie rahaa saman verran kuin kolme pientä, niin järkevää on unohtaa se iso menoerä. Samalla rahalla nimittäin saat monta elämystä. Esimerkiksi meidän perhe ei ulkomaan reissuja tee, koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu lompakon raameihin. Vaan kun lomaillaan, niin se tapahtuu kotimaan kohteissa. Voi kyllä sanoa, ettei meillä ole varsinaista lomabudjettia, koska emme voi etukäteen ennakoida, miten paljon ylitöitä puolisolla on. Ympäripyöreä heitto koko kesän reissubutjetista on n. 1200 euroa koko perheeltä (2 lasta, 2 aikuista) ja tämä sisältää vain reissut, ei yöpymisiä (Ajamme yleensä suoraan kotiin, jopa toiselta puolelta suomea). Budjetissa pysyminen on sitä, että miettii miten elää. Jos siis käytössä on yhteen reissuun vain 250 euroa, niin ylilyönteihin ei ole paljon varaa. Esimerkkinä meidän perhe, joka aina ennakoi ja ottaa mukaan omat eväät. "Ulkona" syödään harvemmin ja jos syödään, niin se on yleensä pikaruokapaikoissa (mitä ei onneksi tapahdu usein). Meidän perheellä olisi tarkoitus ajasta riippuen, käydä ainakin kolmessa lomakohteessa (niistä lisää blogissa). Mutta kesä ei ole pelkkää törsäämistä. Kaikilla ei ole varaa lomailla. Useilla opiskelijoilla ja työttömillä ei ole erillisitä "kesälomaa", koska he joutuvat koko kesän hakemaan töitä. Silloin todella joutuu olemaan luova, jos aikoo jotain ylimääräistä tehdä ilman aikaa ja rahaa (been there done that). Kesällä kuitenkin voi tehdä kaikkea ihanaakin ilman sitä järkyttävää rahatukkua. Nämä ovat niitä materiasta riippumattomia asioita, mitä jokainen voi tehdä niin kauan kuin on olemassa jokamiehen oikeudet. Ensinnä tulee mieleen uiminen. Uiminen järvessä on ihanaa ja lapsetkin tykkäävät oikeasta järvimaisemasta enemmän kuin jostain maauimalasta (Ajateltiinkin tänä kesänä vuokrata vene päiväksi, jolla olisi tarkoitus soudella ympäri järveä ja siinä samalla onkia. Lähipitäjässä kanootin/veneen vuokraus maksaa 20 euroa päivältä ja se sisältää pelastusliivitkin kaikille).  Toinen, mistä meidän perhe tykkää kovasti, on metsässä samoilu ja marjojen poiminta. Joku mammapalstalla valitti, ettei selkä kestä pomimista. Eihän sinne metsään ole pakko mennä, jos kroppa ei kestä ja hyttyset häiritsevät. Itse ainakin nautin kovasti metsässä ja luonnossa liikkumisesta. Mitä muuta tulee mieleen, niin kotiseutu Roadtrip on ihan must, sekä grillaaminen ja museoiden ilmaisnäyttelyt ihan parasta. Entäs latotanssit? Myös yrttien ja vihannesten kasvattaminen ja ruukusta suoraan syöminen on elämys. Kaupungissa on vielä omat etunsa nimittäin (turvallisiakin) ilmaistapahtumia. Kesä on niin lyhyt, että se kannattaisi viettää luonnon läheisyydessä. Itse en rakasta auringonottoa, mutta lämpö on ihanaa. Lämpimällä voi heittää nurmikolle vaikka viltin ja mennä siihen köllimään.                  

Kesämökki on varmaan monen suomalaisen unelma, mutta jos ei ole varaa ostaa omaa tai edes vuokrata, niin voi tehdä kuten perheeni teki lapsuudessa. Nimittäin meidän perhe harrasti kesäisin leiriytymistä. Meillä ei ollut matka-autoa tai karavaanariakaan, joten nukuimme teltoissa ja pidimme avotulea yllä. Eräpaikoissa on myös sellaiset kuin laavut, joten telttakaan ei ole ongelma. Omat sisareni inhosivat luonnossa olemista ja kuumaan autoon ahtautumista, mutta minusta se kaikki oli aika ihanaa, koska olimme yhdessä ja sai nukkua tähtitaivaan alla. Eväänä meillä oli paljon energiapitoista mössöä kuten karkkia, säilykeruokaa, leipää, makkaraa, vaahtokarkkeja ja limsaa. Oikeastaan se oli aika amerikkalaista, kun nyt jälkikäteen mietin. Mutta nykyään monet asiat voi tehdä toisin. Reissusuunnittelussa kannattaisikin miettiä perheen kanssa, että mikä palvelee omia tarkoituksia ja mistä tulevat parhaat yhteiset muistot? Nimittäin joskus lapselle parasta on matkustaa kauas mummolaan tai olla vain yhdessä ilman sen suurempia suunnitelmia. 

Älä siis stressaa, sillä jos ei ole rahaa, niin ei ole. Parhaat asiat elämässä ovat kuitenkin ilmaisia. 

P.S. Toivottavasti tästä artikkelista oli jotain hyötyä.

 

Share

Ladataan...

Huono sää on ihana tekosyy katsoa elokuvia ja niitä olen muutaman katsonutkin viime aikoina. Mielestäni on kiva toisinaan lukea arvosteluita tulevista elokuvista, joten nyt laitoin teidänkin iloksenne muutaman. 

Assassin's Creed (Toiminta/Fantasia)

Upeasti mainostettu Assassin´s Creed perustuu samannimiseen pelisarjaan, josta on tehty useita eri osia. Lyhykäisyydessään tarina kertoo kauan sitten eläneistä historiahahmoista, tässä tapauksessa salamurhaajista ja heidän jälkeläisistään, sekä temppeliherroista ja heidän jälkeläisistään. Kaikkea siivittää uuden ajan DNA-tutkimus ja tieteelliset kokeet, joita suoritetaan näille jälkeläisille. Puhutaan aikamatkustamisesta ja sen mahdollistamisesta. Elokuvassa tiede on kehittynyt jo niin paljon, että aikamatkustamista voidaan tehdä. Valittu koehenkilö matkaa siis ajassa taaksepäin esi-isiensä juurille. 

Sukututkimusta ja elokuvia harrastavana oli ilmeistä, että haluan katsoa juuri tämän kyseisen elokuvan. Odotin siis paljon ja sain vähän. Päärooliin valittu näyttelijä oli tylsä, vaikka actionelokuvalle tyypilliset taistelukohtaukset hän tekikin kiitettävästi. Oscar-voittaja Marion Cotilllardkaan ei muikisteluistaan huolimatta pystynyt pitämään pakkaa kasassa, vaan lopputulos oli kaiken kaikkiaan sekava. Jäin odottamaan sitä jotain, mutta "se" jokin siitä puuttui. Joku voi tykätä, mutta itselle oli pettymys. Harmi.

Annan (yrittämisestä) 2 tähteä.

Nainen Junassa (Trilleri)

Rachel on eronnut ja alkoholiongelmasta kärsivä lapseton nainen, joka asuu kämppäkaverinsa omistamassa talossa. Hän elää intensiivisesti menneessä, koska kokee epäonnistuneensa nykyisessä elämässään. Rachel on menettänyt työpaikkansa ja ajelehtii päivästä toiseen kiertäen keskustaa metron kyydissä. Rachelillle tulee tutuksi sama rata ja samat maisemat. Hän alkaa kuvitella tarinoita näkemistään ihmisistä ja päätyy jopa ottamaan selvää näistä. Rachel ei hallitse enää juomistaan, sillä syyllisyys vetää hänet entistä syvemmälle depressioon. Mitä hän katuu? Mitä tapahtui menneessä? Hän tulee näkemään jotain, mikä saa hänet tolaltaan ja se jokin tulee olemaan hänelle järkyttävä yllätys.

Olin lukenut Paula Hawkinsin kirjan, ennen kuin näin elokuvan. Kyseinen kirja oli todella hyvä, joten ennakko-odotukset elokuvasta olivat ehkä tavallista korkeammat. Elokuva alkoi kuten olin kuvitellutkin joten voi sanoa, että aika hienosti tekijät olivat noudattaneet käsikirjoitusta. Loppua kohden elokuvasta tulee ehkä hieman ennalta-arvattava, mutta ote ei kuitenkaan katoa. Tyylikäs ja katkeranmakuinen trilleri. Kannattaa ainakin kerran katsoa. 

Annan vajaa 3 tähteä.

Shopping Tour (Kauhukomedia)

Venäläinen modernin elokuvan taitaja ja Suomessa osittain asuva Mihail Brašinski kuvaa elokuvassa "Shopping Tour"-hieman erilaisen version zombeista. Tämä elokuva oli valittu Rakkautta ja Anarkiaa elokuvien festivaaleille, joten siltä voi odottaa kategoriaan tyypillistä groteskia kuvaa. Mihail on hienosti taltioinut tunnelman ja dokumenttina (Blair Witch Project-tyyliin) etenevä elokuva näyttää hauraan puolen venäläisistä turisteista, mitä aina emme tule ajatelleeksi. Elokuvan alussa Suomalaisista puhutaan hölmönä, kilttinä ja höynäytettävänä kansana. Kuitenkin elokuvan edetessä käy ilmi, että suomalaiset ovat sisäänpäinkääntyneitä, kylmiä ja vampyyrimäisiä olentoja, joiden päätarkoitus on syödä joka juhannus yksi ulkomaalainen keskikesän rituaalina. Jatko-osan mahdollisuus jätetään ilmaan, sillä päähenkilöt jäävät henkiin (kylläkin ilman passeja).

Ulkomaalaisille elokuva antaa suomalaisista hieman kyseenalaisen kuvan. Väkisinkin tulee mieleen, että elokuva on Vladimir Putinin rahoittama provokaatio. Elokuvan perusteella voimme vain kuvitella mikä on se kuva, mitä suomalaisista kerrotaan ulkomailla? Pidän eurooppalaisista elokuvista, sillä ne ovat realistisempia kuin amerikkalaiset veljensä ja tässäkin on loistava idea, mikä kuitenkin hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Odotin Suomessa kuvatulta pätkältä paljon, mutta lopputulos oli jotain älytöntä poliittista, sekoitettuna Hosteliin ja Död Snö:hön. Mustaa huumoria, mikä naurattaa. 

Annan 2 tähteä.

 

Share

Ladataan...

Joskus elämässä tulee aika, jolloin kroppa lösähtää. Tämä tapahtuu niin miehillä kuin naisillakin. Voit pitää yllä kuntoa ja treenata kuin hullu, mutta ilman kirurgin veistä painovoima tulee vaikuttamaan väistämättömänä joihinkin vartalon osiin. Yleensä tämä näkyy ensimmäisenä vyötärön suurenemisena. Lisäksi niillä, joilla on luonnostaan enemmän suora vartalotyyppi, niin kaikki näkyy. Kriittisen, eli kolmenkympin iän yli kun mennään, niin laihduttaminenkaan ei aina toimi. Pysyvinä muutoksina liikunta ja ruokavalion vaihdos ovat parhaimpia ratkaisuja. Liikunta pitää kropan sopusuhtaisena, mutta liian laiha olemus tekee ulkonäöstä riutuneen ja saattaa vanhentaa entisestään. Liikunta kiinteyttää lihaksia, mutta roikkuva nahka näkyy kilometrien päähän. Lisäksi liikunta pitäisi valita omien mieltymysten ja terveyden mukaan. Kaikille ei sovi kaikki lajit. Niinpä ruokavalion muutos saattaa monelle olla parempi ratkaisu. Ruokavalion muutokset voivat olla; terveellisempi ruokavalio, pienemmät annoskoot tai pelkästään tiettyjen ruoka-aineiden karsimista lautaselta.                

Minä söin teini-ikäisenä todella epäterveellisesti tai jätin syömättä. Tätä oikeastaan kesti vuosia ja voi sanoa, että minulla oli jonkinlainen syömishäiriö. Tuona aikana kyllä karistin 63 kilon pyöreyden, 44 kilon alipainoon. Syöminen ei ollut sieltä kaikkein normaalimmasta päästä ja muisteleminenkin siitä ajasta, alkaa harmittamaan. Nykyään nuorilla on paljon terveellisemmät elämäntavat ja paremmat esikuvat. Ehkä pyllykuvat instagramissa ovat vesirajalla mauttomuuden suhteen, mutta ainakin fitnessbeibe on "lihaisampi" kuin oman nuoruuden riutuneet mallit (esimerkiksi Kate Moss). 

Muutama vuosi sitten karppaaminen oli kova juttu, jolloin Hesburgerissakin sai valita hampurilaispihvin salaatin kanssa. Itsekin kokeilin karppaamista muutaman vuoden, mutta kyllästyin lopulta siihen jatkuvaan hiilihydraattien kyttäämiseen (Lihansyönti oli mukavaa, mutta en voinut elää ilman perunoita ja irtokarkkeja!) Karppaamisen huonot puolet onkin siinä, että jos on allergikko, niin ruokavalio tulee supistumaan entisestään. Hyvät puolet ovat siinä, että makeanhimo lähtee ja proteiinin nauttimisesta lihakset todella kasvavat (ilman sitä järkyttävää salirääkkiä). Nykyään en aina ehdi edes syömään, joten on tärkeää noudattaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Kuvissa saatan näyttää hoikalta, mutta olen oikeasti normaalivartaloinen (Kuvat otettu tänään).

(Sama kuva väreissä) 

Pysyviä tuloksia olen huomannut siinä, etten liho järkyttävästi ja voin paremmin. Sairastelu on vähentynyt ja vastustuskyky ehkä himpun verran parempi kuin vuosia sitten. Kuitenkaan nopeisiin tuloksiin kuten pikarantakuntoon nämä eivät ole ratkaisuja. Vaan kun halutaan pikatuloksia, niin silloin turvaudun näihin:  

1. Korsetti

Olen tajunnut korsettien ihanuuden vasta kolmekymppisenä. Kaapissa onkin vetoketjulla toimiva perus hikikorsetti ja nyöreillä kiristettävä juhlakorsetti. Hikikorsettia pidän, kun haluan vähentää turvotusta ja nyörikorsettia käytän juhlavimmissa vatsaa litistävissä tilanteissa. Korsettia voi käyttää niin miehet kuin naisetkin (Miehille on olemassa vähemmän femiinisiä versioita). Korsetti parantaa ryhtiä ja tuo pituutta lisää vetelään ylävartaloon. Miksi entisajan naisilla oli ampiaisvyötärö ja hyvä ryhti? No juuri tästä syystä. Ei ne kropat luonnostaan sellaisia olleet. Korsetin kanssa vyötäröltä lähtee (vähintään) 5 cm pois.

2. Hengitysharjoitukset

Hengitysharjoituksia olen aina tehnyt, sillä allergikkona ja entisenä harrastelaulajana, ne ovat olleet tärkeitä omata. Hengitysharjoitukset toimivat hapen kuljettajina elimistössä, jolloin ne "liikuttavat" rasvaa, näin hajottaen sitä. Tähän harjoitukseen on Youtubessa läjäpäin videoita, mitkä oikeasti toimivat. 

Esimerkiksi tällainen:  

Lisäksi hengitysharjoitukset auttavat stressin poistoon ja vähentävät migreeniä. Migreeninkin epäillään olevan seurausta ahtaista verisuonista/huonosta elimistön hapenottokyvystä. Hapen kulkiessa turvallisella paineella suonissa, se vähentää sydämen rasitusta ja poistaa särkyjä (Vinkkinä, että useissa itsepuolustuslajeissakin keskitytään hengitysharjoituksiin, jos siis haluaa opetella erilaisia tapoja kehon hallintaan).

3. Elmukelmu

Nyrkkeilijöiden ja painijoiden suosima kelmuhoito auttaa nopeaan painonpudotukseen ja pienempiin vartalonmittoihin, sillä kelmu toimii turvotuksen poistajana. Tämä hoito kannattaa tehdä saunassa. Ohje: Kelmua rullataan mahan ympäri tiukasti ja saunassa istutaan ainakin puoli tuntia yhteen mittaan (mielummin enemmän). Kelmua voi rullata myös jokaisen raajan ympäri erikseen, kuten vaikkapa käden allien ympäri tai nilkkojen.

 

 

Share

Ladataan...

Meillä oli joskus Showtime-kanavapaketti ja olimme siihen todella tyytyväisiä. Sieltä katsottiin pääasiassa elokuvia ja muutamia dokumentteja. Nyt kuitenkin halusimme kokeilla  jotain erilaista, niin päädyttiin HBO-Nordickanavaan. Kanava on tunnettu juuri aikuisten televisiosarjoista, joista omat suosikit kuten Vikings, The Walking Dead, Boardwalk Empire ja viimeisin Twin Peaks löytyvät. Twin Peaks on sarja, jota olen lapsena salaa seurannut, mutta josta en muista yhtään mitään. Vasta teini-ikäisenä (isojen sisarteni suosittelemana) aloin katsoa sarjaa uudelleen.  

Pelottavin ikinä tiedetty sarja Twin Peaks kertoo tavallisten ihmisten elämästä, henkiolentojen ja avaruusolentojen kanssa. Arki Twin Peaksissa näyttäytyy yksinkertaisena ja huumori pitääkin yllä monen elämää luonnon keskellä kuin missä tahansa pohjoisessa pikkukaupungissa. Sarjan luoja Lynch kuvaa tarinoita tavalla, jossa aika ja paikka hyppivät. Hän myös avaa verhoja ja näyttää välittömän ratkaisun, mutta siltikään katsoja ei ymmärrä, että syyllinen on aivan nenän edessä. Ensimmäistä kertaa ohjelmaa katsova voisi ajatella, että sarjan tekijät ovat varmasti olleet jossain hapoissa? Kuitenkin, sellainen sarja on aina ollut. Taattua Lynchiä nähdään nurinpäin puhumisella, sekä hämyisissä kävely- ja klubikohtauksissa. Osan tunnelmasta tuo Angelo Badalamentin säveltämä surullinen musiikki, mikä on varmasti osasyy siihen, että sarja nousi kulttimaineeseen. Ensimmäinen ja toinen tuotantokausi keskittyvät nuorten ihmisten murhien selvittämiseen, jossa jokaikinen roolihahmo kuvataan potentiaalisena hulluna. Syylliset löydetään ja heidät vangitaan. Huolimatta vastauksista, paljon jää roikkumaan ilmaan. Nimittäin toinen tuotantokausi päättyy siihen, kun henkiolento "Bob" siirtyy uuteen ihmiseen. Kolmas eli uusin tuotantokausi jatkuu 25 vuotta myöhemmin tapahtuneesta. Twin Peaksin pikkukylän arki on tuossa ajassa muuttunut radikaalisti ja monet alkuperäishahmot ovat siirtyneet ajasta tuonelaan. Näistä ei nähdä enää; kuuluisaa pienikasvuista henkiukkoa, ei naapurin tyttö Donnaa, ei sekopäistä rekkakuski Leota, ei Bobbyn salaperäistä Majuri isää, eikä FBI- agentti Windom Earlea. Uudesta tuotantokaudesta ovat niin ikään poistumassa myös Halkonainen ja Agentti Albert Rosenfield. Uudessa tuotantokaudessa nähdään paljon uusia hahmoja, mutta mukana vanhoista ainakin ovat:  Agentti Dale Cooper, sihteeri Lucy Moran ja hänen poliisimiehensä Andy, henkiolento Laura Palmer, kahvilan toinen omistaja Shelly Johnson, Ituhippi (psykiatri) Lawrence Jacoby, majurin poika Bobby Briggs, Laura Palmerin isä Leland, Lauran äiti Sarah jne. Paljon siis uutta kuin vanhaakin.

Olin odottanut uusia jaksoja siitä saakka kun kuulin, että niitä aletaan tehdä. Odotus ei ollut turha. Yhtä intesiivisisesti kuin aiemmissakin tuotantokausissa, niin samalla tavalla katsojaa pidetään kiinni piinapenkissä. Sarjan päähenkilö Agentti Cooper on elänyt jonkinlaisessa välitilassa koko tämän pitkän ajan. Paha henki on vallannut hänen ruumiinsa ja hänen oma sielunsa on häädetty pois ihmiskuoresta ("New shoes"-sanonnalla tarkoitetaan juuri sitä, että vanhassa kantajassa on jotain uutta). Toisesta ulottuvuudesta on syntynyt myös Dale Cooperin hyvä kaksoisolento. Tämä kaksoisolento on epäonnistunut vahinko, joka on tullut aivan sattumalta ja siirtynyt elämään tietämättömänä aidosta painoksesta. Uusissa jaksoissa Dalen sielu yrittää välitilasta pois, mutta se on hankalaa, koska hänellä ei ole vartaloa. Siihen asti Dalen uusi koti on metsässä, jossa kaikki eksyneet sielut vaeltavat puiden latvoissa, pöllöjen kautta. Tästä sanonta: "The owls are not, what they seem". Mytologiassa alkuperäiskansa uskoo, että pöllö kommunikoi henkiolentojen kanssa. Korppia kuten pöllöäkin pidetään viestien tuojina. Uskotaan myös, että vainaja pystyy ottamaan linnun hahmon ja siirtymään näin paikasta toiseen. Pöllöt on liitetty myös avaruusolentoihin, koska astraaliolentojen uskotaan olevan kuolleita eteenpäin menneitä sieluja eli enkeleitä. Sarja perustuu tähän mytologiaan ja tapahtumien kulku menee aivan kuin vanhoissa kansantarinoissa. Dale Cooper pääsee lopulta pois välitilasta ja hänen sielunsa asettuu (hyvän) kaksoisolennon vartaloon. Kuitenkin, koska aikaa on kulunut, niin mikään ei ole enää aivan entisellään. Välitilassa vietetty aika on nimittäin tehnyt tuhojaan, eikä Dale ymmärrä nykymaailman menosta yhtään mitään. Välillä hahmon nähdään jumittavan asemiinsa ja samalla kommunikoivan kuolleiden kanssa. Sekavaako? No taatusti. Mutta ne jotka ovat Lynchin tuotantoa seuranneet, tietävät ajatusmallin olevan hyvin tyypillistä hänelle. Sarjan luoja nojaa kuvillaan paljon menneeseen maailmaan. Päähenkilön synopsis on vain esimerkki siitä miten vanha kansa uskoi sielun pystyvän matkustamaan tuhansia kilometrejä. Tarina on tuttu muuan muuassa Kalevalasta, missä päähenkilön hahmo seilaa (eri hahmoissa) pitkin maailmaa.          

Cooper palaa takaisin Twin Peaksiin jonkin vetämänä. Hän tietää, että paha on päässyt taas valloilleen ja nyt on osa itsekin tuota tapahtumaa. Samaan aikaan "paha" kaksoisolento (Cooperin tiedoilla), istuu vankilassa kamalista teoista. Soppaa sekoittaa Cooperin ilmestyminen Twin Peaksiin, vaikka poliisit olettavat hänen istuvan vankilassa. Kuka istuu vankilassa, jos ei Cooper? Vaara ei ole ohi, sillä mukana on jotain uutta. Tekeekö Leland pahojaan taas? Entä kuoleeko Cooper? Nämä ovat kysymyksiä, joita herää mieleen ensimmäisenä. Tulossa on uusia juonenkäänteitä ja samanlaista mahan möyrintää kuin alkuperäisissäkin jaksoissa. Idea on (ilmeisesti) pikkuhiljaa paljastaa katsojille, mitä ensimmäisten jaksojen "case closed" kansiot tarkoittivat. Rantaan huuhtoutuu jotain, mutta mitä? Miksi juuri nyt? Miksi piti kulua tietty aika, että sarja jatkuu? 

Itse tykkäsin uusista jaksoista kovasti. Se, mihin suuntaan juoni lähtee on vielä avoinna. Lässähtääkö tunnelma vai tuleeko esille jotain inhottavaa mikä pilaa katselukokemuksen on asia, mikä selviää vain katsomalla. Suosittelen sarjaa sellaisille henkilöille, jotka pitävät mysteereistä, salapoliisidekkareista, psykologisista trillereistä ja kaikesta paranormaalista. Sillä maallikko, joka ei ymmärrä tällaista järjenjuoksua, ei myöskään voi ymmärtää sarjan kulkua.  

Share

Ladataan...

Aloittaessani blogia aikoinaan en ajatellut lukijakohderyhmää. Halusin van kirjoittaa kuten aina ja toivoin, että saisin lukijoita. Mietin, että blogia voisi lukea monen ikäiset. Viime syksyllä lukijoita oli kaiken ikäisiä, mutta sitten tapahtui kummia. Nimittäin Google Analytics lakkasi toimimasta. Ennen tämän sovelluksen poistamista sain varmistuksen uudesta lukijakunnastani ja hämmästyin. Lukijoista vähemmistö oli itseni ikäisiä, pieni osa vanhempia ja enemmistö teini-ikäisiä?! En koskaan suunnitellut blogiani nuorille, mutta niin vain kävi. En sitten tiedä, että mikä tässä vetoaa nuoriin? En kirjoita muodista, en kirjoita teini-idoleista, ja tekstini menee toisinaan myös hieman kirjakielen puolelle. Tämän sanottuani ymmärrän olevan olettamuksen, että nuoret olisivat jotenkin yksinkertaisia? Se on kuitenkin nuorten aliarvioimista ja ihan päinvastoin todellisuudesta. Monet varhaisaikuiset ovat älykkäämpiä kuin koskaan ennen, sillä heillä on tiedonhaun laitteet käytettävissään ja taito käyttää niitä. Ehkä se on sitten se erikoisuus, mikä vetää lukijoita? Periaatteessa voisin vaikuttaa kohderyhmääni niin, että hankkisin lukijoita yhä enemmän uusista ikäryhmistä, mutta sitten toisaalta…kyllä he tulevat, jos haluavat. Entä voisinko kirjoittaa satavuotiaalle tai ekaluokkalaiselle? Ihan hyvin, pitäisi tehdä vain kunnon aihe. Mutta olisinko sitten enää aito? Tuskin, koska tekisin niin ahneuksissani. Olen oikeasti todella kiitollinen teistä vanhoista ja nuorista lukijoistani. Pyrin olemaan uskollinen ja kirjoittamaan asioista kuten tähänkin asti. Päällimmäinen ajatus kuitenkin mikä herää on se, että miksi en kelpaa oman ikäisilleni? Nimittäin ihmiset joihin aikuisena olen tutustunut, ovat aina olleet itseäni paljon vanhempia tai nuorempia. Oman ikäisteni kanssa ei ole oikein ollut jutun aihetta. Tämä voi johtua monesta syystä, mutta päällimmäisin syy on todennäköisesti luonteeni. Olen utelias, kuten nuoret. Koen, että minulla on paras elämä vielä edessä. Vaikka elämä on aina heittänyt paskaa niskaan, niin olen pysynyt optimistisena. Monet ikäiseni ovat pessimistejä, eivätkä kestä nähdä hyväntuulisuutta syystä, etteivät itse ole onnistuneet jossain asioissa. Nuorten kanssa jaa tämän positiivisen tuntemuksen. En ymmärrä tekopyhyyttä, enkä kuivia puheenaiheita kuten raha. Rahaa ei koskaan ole tarpeeksi ja siitä keskustelu saa minut näkemään punaista. Harva oman ikäinen tietää vanhasta kulttuurista yhtä paljon ja se saa aikaan joskus yksinpuhumisen monologin. Nuoretkaan eivät ehkä tiedä tai ymmärrä, mutta siinä on se ero, että he haluavat ymmärtää. Nuoret kuuntelevat ja vanhat keskustelevat. Useat oman ikäiseni höpöttelevät keskenään vain kengistä ja matkareissuista. Vanhemmuuskaan harvemmin enää yhdistää, sillä kuppikunnat ovat ja pysyvät. Olisi mukava olla mukana samoissa asioissa, mutta mutta...Itselläni ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon lukijoita on tällä hetkellä, mutta puhutaan ilmeisesti tuhansista? Olisi aika mahtavaa, jos lukema olisi jonain päivänä satatuhatta. Ehkä, jos siat lentävät? :D Epäilykseni lukijakunnastani on, että he ovat monet hiljaisia, hieman nörttiä sakkia, jotka viihtyvät mahdollisesti videopelien parissa. Siellä on myös muutama blogisti, joka myötä häpeää tekstiäni. Lukeepa tätä myös muutama sukulaisenikin, josta olen saanut tietoa rivien välistä. Tähän voisin sanoa, että ihan hyvin menee bloggariksi.

Tekstiä ajattelin yhä kirjoittaa suomenkielellä, mutta en sulje pois mahdollisuutta englanninkielestä. Blogiani en ole mainostanut muualla kuin palstoilla ja jatkossa sitäkin vähemmän. Pinnalliset asiat ovat niitä, joita koitan parhaani mukaan vältellä ja toivon, että tämä myös välittyy. Ylilyöntejä tulee välillä, mutta kelläpä ei? Monet ihmiset ovat minusta nähneet vain sen toisen puolen, joten harva uskoo, että kirjoitan itse tekstini. Jokaisessa meissä on kuitenkin kaksi puolta ja toivon, että opit tuntemaan näin minut.

Jatkossa koitan parhaani mukaan ottaa myös teidät nuoret lukijani huomioon, koska elämässä on asioita, jotka teidänkin pitäisi kuulla. Tämän myötä toivotan hyviä öitä. Kuullaan taas.

Share

Ladataan...

Fakta on, ettei minulla juuri ole ylimääräistä aikaa, ei edes yöllä. Öisin pitäisi nukkua, mutta milloin sitten tekisin mitään hauskaa? Joudun siis tinkimään uniajastani, jos haluan olla tehokas. Nyt kuitenkin sain pitkästä aikaa monta tuntia omaa aikaa päivällä, kun mies meni lasten kanssa ulos. Puoliso pitää kesälomapäiviään pätkissä, joten hän on ollut enemmän nyt kotona. On mukavaa kun edes joskus toinenkin vanhemmista on lasten kanssa. Oma aika on niin erikoista minulle, etten edes tiedä mitä kaikkea olisin tehnyt tuolla ajalla? Mitä te muut teette omalla ajallanne? Miten paljon teillä on omaa aikaa? Itse ajattelin, että rupeaisin silittämään tekstiilejä? Ei kannata, koska en olisi ehtinyt. Se olisi kestänyt ainakin kaksi tuntia. Entä ompelemaan? Ei, se olisi vienyt saman ajan. Mites leipominen? Leivon aina muutenkin, joten siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Voisin tehdä itselleni kasvohoidon, laittaa kynnet ja lukea kirjaa? Ei, koska silloinhan vaan vetelehtisin?                           

(Hyvä kirja aivonystyröiden treenaamiseen)

Tarkoitus kuitenkin oli tehdä monta jonossa olevaa asiaa pois. Joten ensisijaisesti päädyin käyttämään suurimman osan ajastani avoimen amk-kurssin tehtäviin. Tähän meni arviolta noin neljä tuntia (Käyn silloin tällöin kursseja, jotta saisin suoritettua ammattikorkeakoulututkinnon tulevaisuudessa). Lopulla ajalla en edes tiennyt mitä olisin tehnyt, joten notkuin pyjamassa, surffailin netissä ja kuuntelin musiikkia. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos ihminen harvoin saa vain olla ja ihmetellä, niin silloin ei tarvitse stressata vaatteista. Seuraava kysymys tietenkin on, että mitä sitten surffailin netistä lopun aikaa? Koitin kovasti etsiä Ellokselta uutta uimapukua, mutta eihän siellä ollut tälle kropalle mitään, mikä olisi samaan aikaan peittänyt sekä vatsamakkarat, röyhelöillä tuonut sivuille kaarta, korostanut rintamusta ja muotoillut takapuolta. Ei, koska eihän tällaisille vartaloille tehdä edes edullisia uimapukuja. Siis miten vaikeaa on löytää sopiva uimapuku?? Olisin voinut nauttiakin tästä vapaa-ajastani, mutta moraalini ei olisi kestänyt sitä, joten päädyin lopulta tekemään kotitöitä (Viimeksi kun oli tällainen vapaahetki, niin nukuin univelkaa pois ja lopun ajan tein kotitöitä). Ainahan se niin menee. Ajattelen, että kun saan vapaa-aikaa niin rentoudun, mutta loppujen lopuksi päädynkin tekemään jotain järkevää. Täytyy myöntää, että tämän sanonneena en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tee yhtään mitään. Minä nimittäin teen silloinkin, kun näyttää etten tee mitään. Olen luonteeltani levoton luonne ja teen aina jonkinlaista ajatustyötä. Jos nimittäin en pysty ajattelemaan, niin sitten teen jotain käsilläni...Ja jos en pysty tekemään käsilläni mitään, niin sitten puhun tai laulan. Tämän lisäksi kotiäitinä teen aina jotain ja minulta vaaditaan aina jotain, joten muunlaisesta elämisestä en edes tiedä. No, ehkä tällainen jatkuva toimiminen ei ole hyvästä, mutta itse koen huonoa omaatuntoa tekemättömyydestä. Saako äiti nauttia vapaa-ajastaan vai onko se sallittua vain muille? Haluan olla läsnä, unohtamatta kuitenkaan itseäni, mutta se on pirun vaikeaa. Kun on jo vuosia elänyt muille, niin ei osaa enää olla. Tiedän, että minulla tulee olemaan ongelmia tulevaisuudessa, kun lapset kasvavat ja itse menen opiskelemaan/työelämään. Se on kuitenkin sen ajan murhe ja nyt on nyt. Lapset ovat vain hetken pieniä ja keskittyminen heihin vie lähes kaiken huomiokykyni. Haluan ikuistaa kaikki nämä kuvat muistiini, sillä ennen kuin huomaankaan, niin he ovat jo kasvaneet aikuisiksi. 

Oma aika on jokaiselle henkilölle tärkeää, mutta onko se niin tärkeää kuin annetaan ymmärtää? Vai yksinkertaisesti ylimainostettua?

Share

Ladataan...

Tämä on aihe mikä puhuttaa monia kirjoittajia ja lukijoita. Mitä on yksityisyys? Tuleeko sitä vaalia? Yleisesti ottaen yksityisyys tarkoittaa yksilötasolla oikeudellista suojautumista tunkeilijoita vastaan. Yksityisyydeksi voidaan käsittää henkilön omaisuus, koti, perhe ja henkilö itse. Yksityisyys internetissä on laajempi käsite, mutta kaikenlainen tarkempi yksilötieto on herkkää. Yksityisyys on kaikkein kallisarvoisimpia asioita, josta jokaisen kannattaisi pitää kiinni myös tässä julkisessa maailmassa. Valitettavasti yksilösuoja on maailman mittapuulla varsin mitätön. Henkilön tiedot löytyvät helposti napin painalluksella ja satelliitti pystyy jäjittämään sinut milloin mistäkin. Tätä kutsutaan edistykseksi. Jotkut asiat nykymaailmassa ovat hyviä, mutta jotkut asiat taas tekevät olon varsin levottomaksi. Suomen lait ovat aukkoja täynnä, mutta maallikkotasolla jokainen pystyy järkeilemään minkälainen urkinta on sallittua ja minkälainen ei. Yksityisyyttä rikotaan kuitenkin ulkopuolisten toimesta päivittäin.  Toisaalta on olemassa myös henkilöitä, jotka sallivat kaikenlaisen elämänsä urkkimisen. En ole syytön itsekään, sillä blogimaailma on julkinen. Kuitenkin, asiat joista en kirjoita ja jotka haluan pitää omina, eivät ole asioita mitä ulkopuolisten kuuluisi levitellä tai panetella. Blogi ja vlogimaailmoissa on kaikenlaisia ihmisiä. On niitä jotka toimivat valenimellä (joskus jopa jonkun toisen henkilöllisyydellä) ja niitä, jotka ovat luoneet jopa kokonaisen maailmansa täysin valheellisen minäkuvan perusteella. On olemassa myös niitä, jotka kertovat kaiken juurta jaksaen kaikista ihmisistä joita tuntevat. Itse en kuulu mihinkään kyseisistä ryhmistä. Enkä todellakaan voisi kirjoittaa ulkopuolisen elämästä arkaluontoista asiaa, koska se rikkoisi ihmisten välisen luottamuksen ja kyseisen ihmisen henkilösuojan. Pahimmassa tapauksessa tällaisesta voisi napsahtaa kunnianloukkaussyyte ja paljon muutakin kivaa. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, että mikä on järkevää ja mikä ei?

Kirjoittaminen nykymaailmassa on todella helppoa, sillä pystyt tavoittamaan miljoonayleisön hetkessä omalta kotikoneeltasi. Kuitenkin, samaan aikaan kirjoittaminen on myös todella vaikeaa, sillä lähes kaikesta kirjoittaminen on jollain tavalla kiellettyä. 

Tämä on kolmas blogini ja ainut, mikä on näistä kolmesta menestynyt. Reilu vuosi sitten alkukeväästä mietin pitkään, että mistä alkaisin pääsääntöisesti kirjoittamaan. Ajattelin, että tästä tulee äitiysblogi ja kirjoitan vain perhe-elämästäni, koska äitiysblogithan ovat sivustoja jotka keräävät todella hyvin lukijoita. Perheblogit ovat ihania, koska lukiessa samassa elämäntilanteessa olevista ihmisistä tulee olo, että on muitakin, joilla on elämässään välillä haasteita. Lukemisesta voi saada myös henkistä tukea, mitä ei jostain syystä saa kanssaihmisiltä. Hyvä mieli on se asia, miksi perheblogit kiinnostavat. Itse ajattelin omasta blogistani, että tiettyyn pisteeseen asti voisin kirjoittaa kunnes tajusin, että liika on liikaa. Ymmärsin, että minusta ei ole äitiysblogistiksi, koska en halua kirjoittaa 24h kakkavaipoista ja ulkopuolisille ei muutenkaan kuulu lasteni henkilökohtaisimmat tiedot. Joten muutin alkaneen äitiysblogini lifestyle-blogiksi ja se oli hyvä päätös. Tähän päätökseen edesauttoi sekin, kun luin muiden äitien blogeja ja järkytyin siitä, miten avoimesti blogistit jakoivat elämäänsä. Ajattelin, missä suojeluvaisto? Nimittäin onko oikein, että äiti tai isä jakaa lapsen ihottuma,-ja alastonkuvia täysin vieraille ihmisille? Lapsi ei voi suojella itseään, vaan se on vanhempien pääsääntöinen tehtävä. Surullista, mutta luulen, että valta ja raha hämärtävät jossain vaiheessa ihmisen ajattelukyvyn toimia. 

Tarkimmat lukijat ovat ehkä huomanneet, että olen itse vähentänyt lasteni kuvia blogissa ja, että kerron muutenkin asioista pintapuolisemmin kuin ennen. Sitä toivoisi, että blogin lukija olisi kunnon tyyppi, mutta jokainen järkevästi omilla aivoillaan ajatteleva tietää, että naiivisuus ja sinisilmäisyys ovat tällaisissa asioissa pahasta. Ehkäpä sitten jotkut mediatyöskentelijät tietävätkin, mutta eivät vain välitä?? Olen itse hyvin tietoinen somen vaaroista ja voisikin sanoa, että minä ja perheeni olemme varustautuneet tällaisten vaarojen varalta. Paras itsepuolustus on nimittäin helpoin puolustus. Mutta mitä ajattelevat ne henkilöt, jotka ovat saaneet uhkaavia yhteydenottoja ja siltikin viittaavat kintaalla näille? Radikaalia sanoa, mutta vanhempi joka ilkeästi vaarantaa lapsen intimiteettisuojan ei ansaitse lapsiaan, sillä lapsi ei ole mikään tuote vaan elävä olento (tuotteistaminen myy ehkä rapakon takana, mutta suomalainen Jonne ei ole mikään Kardashian). Kenties nämä ovat sitten niitä lapsia, jotka haastavat vanhempansa tulevaisuudessa oikeuteen elämänsä pilaamisesta? Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi taiteellinen perhe ja siellä perheessä olisi televisioon pyrkiviä jäseniä joita kiinnostaa esiintyminen (kuten oma sukuni on). 

Oma blogini ei ole siis vahingossa muuttunut minäkeskeisempään suuntaan vaan ihan tarkoituksella. Tylsä tai ei, niin tulette jatkossakin lukemaan minun eli kirjoittajan omista projekteista, kuten DIY-askarteluista, harrastuksista ja  kaikenlaisesta muusta. Mitä sitten tulee perheeseeni, niin perheeni tulee olemaan vain taustajoukoissa ja näin sen olla pitääkin.

 

Share

Ladataan...

Alternative tunnetaan myös nimellä Alternative Rock, mikä on nimensä mukaisesti Vaihtoehtorokkia. Alternative on sekoitus Rokkia, Punkkia, Grungea, Skata ja Metallia. Tyylilajia laulavan ääni on usein hieman laiska, mutta samaan aikaan myös nariseva, rohea tai karkea. Musiikkia soitetaan samoilla soittimilla kuin perinteistä Rokkiakin, joten laulajan ääni on ainut mikä tekee eron asialle.

Tämä tyylilaji on varsin nuori lajissaan ja vielä nykypäivänäkin harva mieltää sen omaksi suunnakseen. Vaihtoehtorokin tyyli voi vaihdella, mutta idea on aina sama. Vaihtoehtorock nimittäin kertoo maailman epäkohdista hienostuneesti, ilman sitä keskisormenheiluttelua ja "Fuck Off" voimasanaa. Alternativessa on asennetta ja tämän musiikin esittäjäksi ei sovikkaan ihan kuka tahansa, vaan laulajan tulee heijastaa äänellänsä elämän koettua kouluaan. 

Lupasin itselleni, että pidän taukoa näiden soittolistojen tekemisestä, mutta enhän voinut taaskaan vastustaa kiusausta. Sillä sattuneesta syystä nyt jos, milloinkaan on soittolistan aika. Joten nämä laulut omistan juuri poistuneelle Chris Cornellille, jonka musiikkia itsekin olen kuunnellut (lähes koko aikuisikäni) ja jonka suuren panoksen musiikkimaailmassa tulemme aina muistamaan. Kippis sinulle.

Tässä viisi suosikkiani kyseisestä tyylisuunnasta:  

1. 

 

2. 

 

3. 

 

4.

 

5. 

 

Share

Pages