Ladataan...

Viime aikoina olen keskittynyt liikaa kirjoittamiseen ja unohtanut ne muut asiat, joista tykkään. Siitä syystä päätinkin jakaa kanssanne nyt askarteluvinkin. Netti on pullollaan erilaisia askartelu ja käsityöohjeita, mutta ongelma on se, että niihin tarvitaan monesti aika paljon tarvikkeita, joita ostaa. Tässä ohjeessa laitetaan kierrätys kunniaan. Minun on pitänyt askarrella työpöydälle muistitaulu, mutta en ole halunnut tehdä samanlaista kuin muilla on. Niinpä päätin valmistaa yksinkertaisen, mutta näyttävän taulun. Tässä ohjeessa mainitut tarvikkeet löytyvät käsityöharrastajalta kotoa. Kyseinen ohje on täysin omani, joten sitä ei löydy Pinterestistä.

Tarvitset:

-Vahvaa puuvillakangasta
-Puu/askarteluliimaa
-Nyöriä tai nauhaa koristeeksi
-Sakset
-Kynä
-2 isoa pahvia
-Mattoveitsi
-Vanua kolme kerrosta (päiväpeittovanukin käy)
-Nitoja ja niitit TAI minikokoisia taulunastoja ja vasara
-Kangasliima

 

Työvaiheet:

1. Mittaa mieleisesi koko pahville. Piirrä neliö kynällä tai liidulla. Leikkaa kaksi palaa mattoveitsellä (nopeampi ja siistimpi kuin saksilla).
2. Käytä pahvipalaa mittana vanulle ja leikkaa kaikki kolme vanuneliötä irti.

3. Leikkaa kangasneliö pahvipalaa mallina käyttäen, mutta jätä kankaan reunoille n. 5cm varat.

4. Silitä kangaspala (itsellä unohtui).
5. Laita leikatun kangaspalan kuvion oikea puoli lattiaa vasten. Pino sen päälle ensimmäinen pahvinpala (sommittele "kakku" keskelle, jätä kangasvarat) ja kaikki kolme vanupalaa päällekkäin pahvin päälle. Toinen pahvineliö tulee "kakun" päälle.
6. Liimaa jokainen reunoista yksitellen nurjalle "ei näkyvälle" puolelle ja odota joka reunan kuivumista erikseen (sama kuin liimaisit kirjekuoren reunoja).  Yritä kiristää kangasta ja istu painona taulun päällä. Liiman lisäksi taulun nurjalle puolelle sivuille, tulee nastat. Helpompi tapa on käyttää nitojaa kankaan kiinnittämiseen. Tällöin nidotaan jokainen kankaan sivu nurjalle puolelle nitojan avulla.
7. Taulun kehyksiksi tulee nyörit, jotka liimataan kankaan oikealle puolen reunoihin kiinni. 

Muistitaulu on nyt valmis.                                                   

 

 P.S. Kun vanha kangas likaantuu, niin päälle nitomaan vain uutta.

Share

Ladataan...

Kuuminta uutta on tällä hetkellä KonMari-siivous, mikä perustuu vanhaan aasialaiseen Zen-aatteeseen. Zen-sisustus on tyyliltään selkeää ja hyvin järjestelmällistä. Esimerkiksi Zenpuutarhoissa ei ole ylimääräisiä koristeita porttien ja yhden keinun lisäksi, vaan jopa nurmikko puuttuu. Nurmikon tilalla on haravoitu maakerros multaa tai hiekkaa ja talon reunoilla on pyöreitä mukulakiviä. Idea perustuu hengittämiseen ja siihen, että kaikki on balansissa; sinä ja ympäristö. KonMarin kehitti ja nimesi Japanilainen ammattijärjestäjä ja kirjailija Marie Kondo. Ammattijärjestäjä on uusi ammatti, johon voi kouluttautua yksityisissä oppilaitoksissa tai siivooja/laitoshuoltaja työn ohessa. KonMarin metodin kehittäjä elää työkseen opastaen ihmisiä siitä kuinka karsia liika tavara ympäristöstä ja kuinka pitää paikat järjestyksessä kotona niin, ettei siivoamista tarvitsisi jatkuvasti suorittaa. Japanilaisille tällainen ei ole vieras asia, sillä heillä on jo ennestään minimalistinen, tavaroita välttelevä perinne. Huonekaluja heillä ei koskaan juuri ole ollut, vaan sermejä tilan jakamiseen ja säkkituoleja/raheja siellä sun täällä. Länsimaissa kuitenkin tavaroilla on ollut iso osa elämää. Ennen vanhaan tavaroiden määrällä osoitettiin naapureille, että talo on vauras. Pienemmissä pirteissä ei tietenkään ollut kuin vain välttämätön, sillä mökkiin piti tavaroiden lisäksi mahtua myös 7-lapsinen katras ja vanhempien lisäksi isovanhemmat. Nykyään ihmiset pyrkivät välttelemään tavaraa. Ehkä ötököiden lisääntymisestä tai pelkästä itsekkyydestä, kaikki pitää saada uutena. Vaikka kierrätys on ollut pitkään tapetilla, niin siitäkin huolimatta tavaroista on tullut kertakäyttökamaa, päätyen kaatopaikalle. Vastakohta materian kaipuuseen on juuri tavaroiden heivaaminen. Tavaroiden kertakäyttö on erittäin huolestuttavaa ekologian kannalta. Ihanteellista olisi, että kun vanha esine kuluu, niin sen voisi korjata eli entisöidä. Poisheittäminen ei ole kestävän kehityksen mukaista. Samalla tavalla jos kaikki eläisivät, niin hukkuisimme maapallolla sontaan. Jos entisöiminen ei kiinnosta, niin olemassa on myös kierrätys eli vanhasta uutta. Eräs KonMarin mukaan elävä mamma kehui sitä, miten heitti monta sataa kiloa hyvää tavaraa kaatopaikalle? Kodin järjestämisen kannalta tällainen on hyvä, mutta toteutuksena aivan idioottimainen. Eikö henkilö sitten halunnut nähdä vaivaa, että vie tavaran kierrätyskeskukseen, jätekeräykseen, antaa lahjoituksena tai polttaa puun, kankaat?? Vastakohtana on sitten toinen ääripää. Olen silloin tällöin katsonut ohjelmaa hamstraajista ja huomioinut sellaisen asian, että suvussani on paljon tällaisia överikerääjiä. Olen kyseisille ihmisille kuitannut tavaramäärästä ja saanut vastaukseksi, että minun pitäisi pitää huolta omista asioistani. Toinen vastaus on ollut se, että on ainakin tavaraa, mitä jakaa perinnöksi kun aika jättää. Tavaroita, joista on laskenut arvo? Kaunis ajatus, mutta ei sitä tilaa juuri itsellänikään ole. Olen huomannut, että nämä ihmiset eivät tajua sitä, miten sairasta tällainen on tai sitten eivät edes halua tajuta sitä. Käsistä lähtenyt keräily saatetaan ehkä tiedostaa, mutta sille ei itse tehdä mitään, eikä kenenkään herättelykään tällöin auta. Olen hienovaraisesti pari kertaa antanut ohjeita, miten he voisivat kodistaan tehdä nätimmän tai järjestää tavaran. Tämän jälkeen he ovat olettaneet, että tulen ilmaistyöläiseksi tekemään muutoksen. Maailmalla on huomattu, että hamstrauksesta on tullut monelle ihmisille ongelma. Ihmiset takertuvat tavaroihin ja niiden mukana tulleisiin mukaviin muistoihin. Monella menee kaipuu yli ja kaaos valtaa kodin. Varastot ovat täynnä tavaraa ja huoneissa ei pääse kulkemaan ilman, että kompastuu johonkin. Asunnot nykyään rakennetaan mahdollisimman kompakteiksi, niin että pienissä neliöissä on kaikki tarpeellinen. Minitalot ja asuntoautot ovat muotia. Pyritään siihen, miten ahtaasti ihmiset ennen elivät. Turha tila on hölmöä, mutta ketä tällainen ideologia palvelee? Järjestyksestäkin huolimatta, kaikki ei mene aina kuin Strömsössä. Tällöin tarvitaan ammattijärjestäjää, joka opastaa laittamaan/laittaa kotisi kuntoon. KonMarissa taas pyritään heittämään oma turha tavara pois ja järjestämään tavarat niin, että ne ovat "näkyvässä" järjestyksessä. Ihmiset yleensä elävät niin, että tungetaan komeroon kaikki piiloon. Ajatellaan, että poissa näkösältä, poissa mielestä. KonMari-järjestämisessä kaikki tarvittavat tavarat ovat aina saatavilla.
Koska olen luova ihminen, niin oma/puolison työpöytä on usein erittäin sotkuinen. Pyrin kuitenkin järjestelemään tavaroita usein niin, että tärkeimmät paperit löytyvät. Siivouksessa pelinappulat laitetaan laatikkoihin, barbit koreihin, muistilaput yhteen pinoon. Puolisoni ei ymmärrä tällaista nappikauppaa, kun siihen "kuulemma" menee liikaa aikaa, vaan tunkee kaikki lasten tavarat samaan nurkkaan ja usein käy niin, että lelujen sekaan eksyy useampi likainen sukka ja puoliksi syöty karkki (Kiva sitten aloittaa kaikki taas alusta). Mutta en ole tiukkapipo. Kuten olen bloginikin nimennyt, niin meillä ei ole mikään täydellistä vaan tip top nippa nappa. Haluan pitää kodin siistinä, vaikka joskus se onkin mahdotonta. En voisi koskaan itse elää KonMarin oppien mukaisesti, sillä minulle kaunis ympäristö on paljon muutakin kuin pelkkää hengitystilaa. Näen, että hänen oppinsa ovat fiksuja ja sopivat ihmisille, joilla on karannut hamstraaminen käsistä ja jotka haluavat elämälleen toisenlaisen suunnan. Varmasti toimii, uskon sen. Minä voisin kuitenkin kouluttautua ammattijärjestäjäksi. Pohjakoulutuksenakin on ammatti, mikä on sisustusalaa. Lisäksi nuorena en taideharjoittelujen lisäksi muuta juuri tehnytkään kuin siivoojan töitä. Kotiäitinä on tullut paljon perspektiiviä myös siihen, miten järjestää pieni koti järjestelmällisesti niin, ettei mikään kaadu päälle. Olen usein kertonut, että tavaroilla leikitään ja meillä hallitsee tavarakaaos. Muiden mielestä näin ei ole, sillä he eivät ole nähneet näitä tavaroita. Olohuoneen haluan pitää sellaisena, että siellä on vähiten tavaraa ja se näkyy joskus blogikuvistakin. Olen joutunut miettimään aika luovia ratkaisuja, miten säilyttää tavaroita poissa jaloista. Tällöin olen pussittanut, lajitellut ja pinonnut. Säilytän myös hyllyillä ja lasten ulottumattomissa kattorajassa pelejä, joilla pelataan vain pyhinä.

Nauloja ja koukkuja olen ruuvannut korkealle seinään ja muut tavarat laittanut pyörillä varustettuihin laatikoihin sänkyjen alle. Sisustusihmisenä inhoan epäjärjestystä, mutta natsimainen järjestelykin on jotenkin todella oman luontoni vastaista. Tavarat eivät saisi liikkua yhtään? Onko koti museo vai elämistä varten? Järjestelyn ideassa tavarat lajitellaan ja kaikki mikä ei ole yli vuoteen ollut käytössä, laitetaan pois.
Lyhykäisyydessään KonMarin motto menee: Hallitsetko sinä tavaraa vai tavara sinua?

Share

Ladataan...

Kun ei jaksa ja väsymys yllättää.
Kun tunnen alakuloa ja haluan unohtaa ympäröivän maailman.
Kun mikään muu ei auta, niin silloin otan käyttöön sen...Nimittäin musiikin.
Laulan, mutta jos en voi laulaa, niin kuuntelen. Minulla, kuten kaikilla on omat musiikilliset suosikkinsa. Suurin osa nuorista ihmisistä pitää listamusiikista, mutta minä en. Minä RAKASTAN klassikoita. Tsemppilaululistani on sellainen, jota voisin kuunnella myös siivoksen ohella, keskittyessäni tärkeään hommaan, kirjoittaessani tai vain fiilistellessäni hyviä asioita. Nämä laulut ovat antaneet minulle uskomattomasti voimaa vaikeina aikoina, kun olen sitä tarvinnut. Enkä välitä, vaikka kannustavat laulut olisivat loppuunsoitettuja, sillä minulle ne tuovat aina hymyn huulille. Lisäksi kuunnellessani tsemppilauluja, minulle nousee suoneen adrenaliinia ja koen hyvänolon tunnetta. Ja sitä vartenhan musiikki on. Sen pitäisi olla hunajaa korville. Pidän tuhansista lauluista, mutta koska kyse on kannustavista lauluista ja lista on aina pidetty lyhyenä, niin jätän sen siihen viiteen.
Oletko itse löytänyt jo laulut, mitkä tekevät vastaavan reaktion? Jos et, niin miksi et?

Mukavaa Viikonlopun alkua lukijoilleni! :)

1. <3 <3 <3

2. Aina ja Ikuisesti

3. Voimalaulu

4. Muistuttaa Tärkeimmistä Asioista Elämässä

5. Junttia? Todennäköisesti, mutta toimii :D

 

 

Share

Ladataan...

Tämä on hyvä lista siitä syystä, että otsikon aihetta piti tosissaan miettiä. Teen paljon asioita, joten olisi helpompi ollut kirjoittaa niistä. Aivonystyröitä on kuitenkin hyvä harjoittaa ja siitä syystä päätinkin listata omia ei-tehtyjä/asiota joita en halua tehdä. Omia vastauksia olisi voinut tehdä listatolkulla, mutta pitkä lista on tylsä.         

 Tässä siis muutama:
-En pureskele kynsiäni.
-En koskaan paukuttele julkisesti (kuka tällaista tekee, oikeasti?)
-En koskaan laita itseäni etusijalle.
-En lähde ulos ilman meikkiä, ikinä.
-En koskaan juo olutta (olen allerginen).
-En koskaan käy elokuvissa yksin, sillä seura on tehty tätä varten (Leffoja olen lapsesta asti lainannut yksin).
-En syö makkarapihvejä, YÖKS...
-En teeskentele.
-En koskaan lakkaa ajattelemasta.
-En koskaan kieltäydy laittamasta ruokaa.
-En polta (olen kokeillut nuorempana).
-En koskaan tungettele kenenkään kotiin, vaan minut pitää kutsua kylään (enkä ainakaan mene toisten jääkaapille, mikä on ymmärrettävää vain sukulaisten ja hyvien ystävien kanssa). 
-En pyydä toivomuslahjoja, vaan luotan siihen mitä muut antavat (On törkeää pyytää kalliita lahjoja, jos itsekin voi ne ostaa).
-En koskaan ole pitänyt piilolinssejä. Minulla on luonnostaan hyvä näkö.
-En tee tyhmyyksiä. Nuoruus oli sitä varten.
-En koskaan sano itseäni täydelliseksi.
-En koskaan käy solariumissa (olen lapsena kokeillut).
-En kysy vääriä kysymyksiä.
-En koskaan ui meduusojen seassa.
-En koskaan lopeta lasteni kannustamista.
-En koskaan valehtele (valehtelijoiden on vaikea tätä uskoa).
-En päde asioissa, joista minulla ei ole minkäänlaista tietoa.
-En yritä miellyttää muita.
-En koskaan jätä katsomatta lempisarjani jaksoja.
-En tuhlaa muiden aikaa.
-En koskaan tule olemaan aamuihminen, mikä on harmi.
-En koskaan katso "Salattuja Elämiä".
-En koskaan lakkaa haaveilemasta.
-En voisi koskaan olla pitkiä aikoja pesemättä hiuksiani.
-En koskaan silitä skorpionia.
 

Tämän listan voi tehdä myös huumorimielellä, jolloin luovuutta voi käyttää vapaasti. Kyse on, ei niin vakavasta tehtävästä, joten pidetään listaus siistinä ja simppelinä, jookos? Mitä itse et tee tai halua tehdä? Mikä arkipäiväinen asia on sinulle ei?

 

Share

Ladataan...

Joskus on kiva katsella vaatteita netistä, ostamatta niitä. Toisinaan haaveilen mitä ostaisin, jos voittaisin lotossa jättipotin. Pidän vaatteista, vaikken olekaan mikään merkkitietoinen ihminen. Kotona pukeudun kasuaalisti, mutta muualla vähän paremmin. Panostan yleensä siihen, että vaatteet ovat aina silitetyt ja ilman kissankarvoja. Saatan pukeutua hieman boheemisti, mutta lempivaatteeni on jo lapsesta asti ollut reilun kokoinen villatakki tai villapusero. Asusteet eivät koskaan ole olleet minulle tärkeitä, vaikka saatankin niitä koristeena käyttää. Kesäisin käytän enimmäkseen mekkoja, vaikka en väheksy sortseja ja paitojakaan. Vaatteita ostan sieltä sun täältä, käytettynä ja uutena. Printtipaitoja vaan ei löydy kovin monesta paikkaa, joten näissä olen suosinut kahta (suomalaista) keskenään kilpailevaa firmaa. Syy miksi suosin suomalaista on se, että haluan tukea firmojen pysymistä kotimaassa. Lisäksi, molemmissa näissä paikoissa myydään aivan ihania vaatteita kaiken ikäisille. Todellakin päivittäisin vaatekaappini, jos jostain tupsahtaisi läjä rahaa :D

Nyt minulla on ilo jakaa myös teidän kanssanne alekoodi, jolla ostaa hieman halvemmalla.
Joten eipä tässä muuta kuin hauskaa shoppailua. Nähdään taas! :)
Tässä koodi: OFF10EMP

(Ehdot: Minimitilausraja 69 euroa, 10 euron alennus vain uusille asiakkaille).
http://tc.tradetracker.net/?c=4310&m=1077112&a=255896&r=&u=

 

 

Share

Ladataan...

Muutama päivä sitten oli kuopukseni syntymäpäivä. Ajan nopea kulku tuntuu aivan käsittämättömältä. On vaikea ymmärtää sitä, että lapset kasvavat isoiksi. Juurihan minä heidät sain? Kun katson heihin, niin tajuan omankin elämän rajallisuuden ja vanhenemisen. Ihanaa kuitenkin on se, että saan elää nuoruuden uudelleen heidän kauttansa. Joka päivä he vahvistuvat ja oppivat uutta ja joka hetki ihmettelen, että miten hän tuonkin oppi? Syntymäpäivä taas muistutti siitä, että vuodet vierivät ja minun pikkuiseni kasvavat isoiksi. Merkkipäivät ovat aina haikeita, puhumattakaan omista. Itse en edes vietä omia päiviä, koska ahdistaa vanheneminen. Lasten juhlia vietämme aina. Kaverisyntymäpäiviä emme ole vielä kertaakaan viettäneet, koska olemme muuttaneet niin paljon, että pysyviä kaveruussuhteita ei ole vielä muodostunut. Lisäksi lapset ovat vielä niin pieniä, että koen prioriteetiksi vähän eri asiat kuin pröystäilyn. Kaukaiset tutut eivät lähde kolmensadan kilometrin päähän, jonkin ei-parhaan kaverin merkkipäiville. Emmekä viitsi kutsua muutamaa sukulaista kylään, koska sitten päivä menee näiden vieraiden ehdoilla minuutin tarkalleen. Koska puoliso on aina töissä, niin varmaan haluammekin pilata hienon päivän kotona istumisella, kun kerrankin on saatu järjestettyä vapaata aikaa? Jos joku loukkaantuu meidän harvoista irtiotoista, niin ei voi mitään. Isojenkin juhlien aika on sitten joskus. Olen sanonut lapsille, että nauttikoot nyt näistä kiireettömistä päivistä. Kun isona on sitten enemmän ihmisiä ympärillä, niin niissä juhlissa pitää ottaa huomioon vieraat, eikä saa mennä ja tulla kuten itse haluaa (kuten teemme nyt). Tämä on ehkä hölmöä ja jokainen saattaa miettiä, että eikö lapsia harmita tällainen? Ei heillä ole koskaan ollut isoa sukua ympärillään, joten miksi heitä harmittaisi sellainen, mikä on heille vierasta? (suurin osa sukulaisista asuu ulkomailla tai on siirtynyt tuonpuoleiseen). Merkkipäivä on kuitenkin todella tärkeä. Meidän perinne on ollut se, että ostamme kalliita lahjoja lapsille ja syömme heti aamupalaksi hirveän määrän herkkuja. Siivoamme ja teemme korean seisovan pöydän (siivoaminen on ehkä hölmöä, kun lähdemme lahjan avaamisten jälkeen aina reissuun).

Syntymäpäivälahjaksi pikkukarhu sai muutamia muistiaisia sukulaisilta ja meiltä uuden ajopelin ja muuta hienoa. Tämäkään juhlapäivä ei kuitenkaan ollut poikkeus reissuperinteessä. Joka vuosi meillä vaihtuu nähtävyyskohde ja pyrimme siihen, että aina tulee käytyä jokin uusi paikka missä viettää koko juhlapaalu. Esikoisen mukaan valitsemme koululaisten juttuja ja kuopuksen mukaan pienemmille suunnattuja nähtävyyksiä. Menneinä vuosina olemme viettäneet päiviä Visulahdessa, Herra Hakkaraisen Talossa, Zoolandiassa jne. Viime vuonna vietimme kuopuksen juhlapäivän Jokeri Pokeri Boxin esityksessä ja esikoisen juhlapäivän Kungsbackanin kotieläinpihassa. Tänä vuonna esikoisen merkkipäivä on vielä avoin, mutta kuopuksen päivän vietimme Maija Mehiläisen Mehiläispesässä, Lapinjärvellä.

Teeman mukainen leikkipaikka oli järjestetty ravintolan yläkertaan. Paikka oli ihanan rauhallinen ja juuri sopiva pienille.

Ravintolan terassilta aukeni aivan mieletön järvimaisema, mutta emme menneet terassille kylmän tihkusateen vuoksi. Varsinkin pienempi innostui riehumaan niin paljon, että ajankulu hukkui meiltä kaikilta.

 

Ainut miinus on se, että "teemataloksi" oli kyllä aivan minimaalinen ja sopi ainoastaan todella pienille lapsille. Meidän pikkuiset kuitenkin pitivät paikasta kovasti. A la Carte-ravintolan puolella toimii kansainvälisissä tehtävissä toiminut huippukokki, joten ruokakin oli sen arvoista. Koskaan en ole nähnyt niin isoja ja maukkaita ranskalaisia. Gluteeniton hampurilainen oli melkein pään kokoinen, joten todellakin sen söin (tai sitten oli vain nälkä).

Plussana oli, että salaattia sai vetää tolkuttomasti. Meidän perheellä oli mukava päivä tässä levähdyspaikassa, joten todellakin suosittelen.

                                                                                               Peukut ylös.

Share

Ladataan...

Listojen tekeminen on hauskaa ja siitä syystä päätin tehdä taas uuden.

Nykyään kerään ja katson aika vähän elokuvia, vaikka jossain vaiheessa elämää tämä oli tärkeä harrastus. Talvella ja Syksyllä tulee katseltua paljon elokuvia. Lämpiminä vuodenaikoina tulee oltua niin vähän sisällä, ettei ehdi katsoa ruutua. Minulla on monta lempielokuvaa. Eniten pidän kuitenkin klassikoista. Joskus koulussa tuli suoranainen väittely elokuvista, erään silloisen kaverini kanssa. Hänen mielipiteensä oli, että vanhat elokuvat eivät kestä päivänvaloa, eivätkä voi olla hyviä kuin nykyajan elokuvat. Hän oli sitä mieltä, että Hollywood on yliarvostettu ja että Oscar-elokuvat ovat kuraa. Sanoin, että se on hänen mielipiteensä ja että jokainen saa pitää mistä itse haluaa. En minäkään tuputtanut hänelle omia mieltymyksiäni, vaan kerroin niistä, koska tuli puhetta. Ironista kyllä, hän itse piti Aki Kaurismäen elokuvista ja Brokeback Mountainista (erään toisenkin oppilaan kanssa) johon vastasin, että ok. Luulen, että tämä ihminen halusi vain jostain väitellä kanssani?? Pidän uusista elokuvista, mutta arvostan sitä, että entisaikaan ei käytetty sellaisia trikkejä kuin nykyään. Elokuvat tehtiin huolella jokaista kohtausta myöten, eikä juosten kusten. Kun katsot vanhaa elokuvaa, niin tunnelma suorastaan välittyy kotikatsomoon. Ajatella, että parhaimmat musiikit ja paras kuva on tehty aikakausina jolloin tietokonetta ei ollut vielä edes olemassa. Toinen asia mikä häiritsee nykyajan elokuvissa on se, että näyttelijät pitävät piilolinssejä. Piilolinssit eivät pelota tai kiinnosta ketään. Rooleihin valittiin ennen näyttelijöitä, joilla oli vaikuttavat silmät luonnostaan. Miksi kaikki on nykyään niin teennäistä? Kolmas häiritsevä asia uusissa kotimaisissa sekä ulkomaalaisissa elokuvissa on, että miksi samoja naamoja kierrätetään pätkästä toiseen, kun maailma on pullollaan lahjakkaita näyttelijöitä? Itse ainakin olen kyllästynyt samoihin koko kansan "suosikkeihin". Neljänneksi haluaisin kuuluttaa, että alakertahuumori on tehty yksinkertaisille ihmisille. Kaikki eivät tällaisesta huumorista perusta, joten tehkää lisää tahattomia tilannekomedioita. Siinä siis muutama syy, miksi itse pidän enemmän vanhoista elokuvista. No mitä nämä lempielokuvani sitten ovat? Lempielokuvani ovat elokuvia, joissa on käytetty luovuutta. Kaikki elokuvat eivät ole olleet kalliita valmistaa, mutta ovat olleet budjetista huolimatta jymymenestyksiä. Lempielokuvissani loppuratkaisu tulee monesti puskista ja jään miettimään, että mitä juuri tapahtui? Nämä elokuvat ovat siitä hienoja, että sellaistahan oikeakin elämä on; nimittäin arvaamatonta. Listaan eivät päässeet mukaan muutamat elokuvat siitä syystä, että en pysty niitä aina katsomaan. Tällaiset elokuvat voivat olla erinomaisia, mutta vaativat tietynlaisen mielialan katselemiseen. Listaan kirjoitetut elokuvat ovat niitä kuvia, joita jaksan katsoa vuosienkin jälkeen kyllästymättä.

Tässä 100 lempielokuvaani:

-Kuuma Tanssi
-Uneton Seattlessa
-Tuulen Viemää
-Ranskalainen Suudelma
-Ghost
-Rakkautta Vain
-Kreikkalainen Naimakauppa
-Kuinka Äkäpussi Kesytetään?
-Melkein Julkkis
-Keskiyö Pariisissa
-Pieni Suklaapuoti
-Jotain Annettavaa
-Parhaat Vuotemme (1973)
-Coco ennen Chanelia
-Mimmikisa

-Piukat Paikat
-Tootsie-Lyömätön Lyyli
- Cornetto Trilogia
- Kala Nimeltä Wanda
-Napoleon Dynamite
-Housut Pois!
-Sideways
- Bileet Roxburyssa
-Enkelten Keittiö (1955)
-Kesäleski
-Kultakuume (1925)
-Wanted (2003)
-Tahdon Naimisiin
-Splash
-The Breakfast Club

-Amadeus
-New York, New York
-Laulavat Sadepisarat
-Cry-Baby
-Ihmemaa Oz

-Takaikkuna
-Fargo
-Epäillyt
-Hohto
-Match Point
-Tyttö Nimeltä Nikita
-Fight Club
-Unleashed

-Nosferatu (1922)
- The Conjuring
- Bram Stokerin Dracula
-Night Of The Living Dead
-Rosemary´s Baby
-Päätön Ratsumies
-Kauhujen Linna (The Terror)
-The Others
-The Fog (1980)
-Manaaja
-Parfyymi
-Dorian Gray (2009)
-Fright Night (1985)
-Ystävät Hämärän Jälkeen (Låt den rätte komma in)
-Vampyyrintappajat-The Fearless Vampire Killers
-Rec (alkuperäinen)
-The Descent

-Kummisetä 1
-Taksikuski
-Yksi Lensi Yli Käenpesän
-Ihmeellinen on Elämä
-Lilja 4-ever
-Pikkunaisia
-Vihreä Maili
-Ässä Hihassa
-Elefanttimies
-Stand By Me
-Sumuisten Vuorten Gorillat
-Once Upon a Time in America
-Cast Away-Tuuliajolla
-Ota kiinni, jos saat
-Kleopatra (1963)
-Gloria (1980)
-The Outsiders-Kolmen Jengi
-Robin Hood-Varkaiden Ruhtinas
-Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi
-Rocky 1
-Lady in the Water
-Lahjomattomat (1987)
-Apocalypto
-The Road

-Poika Raidallisessa Pyjamassa
-Pianisti
- Kauriinmetsästäjä
-Full Metal Jacket
-Pans´s Labyrinth
-La Vita e Bella (Life Is Beautiful)
-Casablanca

-Äideistä Parhain
-Natalia
-Kuningasjätkä
-Gourmet Club
-Rosvoroope
-Talvisota
-Sibelius
-Elämän Vonkamies&Nuoruuteni Savotat
-Myrskyluodon Maija

 

P.S. Elokuvat eivät ole paremmuusjärjestyksessä.

Share
Ladataan...

Ladataan...

HipHop tulee kirjaimellisesti englannin sanoista HIP ja HOP, mitkä tarkoittavat "tyylillä hyppäämistä".
HipHop on musiikin tyylilajina laaja ja siihen kuuluu tärkeänä osana oma populaarikulttuurinsa. Tällaisia kulttuurin muotoja ovat: Levyjen pyörittäminen, Räppäys, Äänien matkiminen eli Beatboxaus, Graffittien teko sekä  erilaiset tanssit kuten: Crunk, Popping, Robotti jne. Hiphop-musiikilla on monta eri suuntausta, joista kuuluisin on RAP ja sen alaluokat. Näihin luokkiin kuuluvat mm; Old School, New School, Gangsta Rap, West Coast, East Coast ja uusimmista Reggaeen sekoitettu Rap eli Reggaton, -mikä on sekoitus nimensä mukaisesti. Rap, suomeksi Räp, tuli maailmanlaajuiseksi ilmiöksi 80-luvulla Musiikkitelevision myötä. Nuorille avautui ihan uudenlainen maailma, aiemmin koettujen musiikillisten suuntien sijaan. Rap ei ole musiikkia, vaikka sitä sellaiseksi kutsutaan, vaan se on taito ilmaista itseään "puhuen" rytmissä musiikin tahtiin. Ei ole helppoa heittää tekstiä päästä ja vieläpä niin, että sanat soveltuvat biittiin. Toisin kuin uskotaan, niin Rap-musiikki ei syntynyt alunperin New Yorkin Bronxissa, vaan Rap tunnetaan ilmaisuna jo keskiajan Englannista. Tätä ilmaisua esittivät valkoiset kansan viihdyttäjät torikokoontumisissa, joissa kertoivat huutamalla riimeinä kansantarinoita, uutisia maailmalta ja hovista. Tämän "Runohuudannan" esittäjät olivat korkeasti arvostettuja, asiaan hyvin perehtyneitä taiteilijoita ja virkamiehiä. Taito hävisi uusien viihdykkeiden ja musiikillisten ilmaisujen myötä ja vaipui sadoiksi vuosiksi unholaan. Vasta uudella ajalla, keksi joku suurkaupungin sykkeessä ruveta esittämään taitojaan, jolla saada kuulijoita. Rap nousi uudestaan esille 1960-70-luvulla, jolloin mielenilmaisuissa vierailleet poliittiset Mustat Pantterit halusivat riimityksillään tuoda oman kantansa esille. Se joka näissä kokoontumisissa voitti  "runobattlen", sai vedettyä läpi omat ajatuksensa.
Tiedän kaiken tämän, koska olin itsekin joskus nuori. Kiinnostuksen kohteita minulla on ollut satoja. Lapsena kirjoitin paljon runoja ja tarinoita, mutta koska riimittely ja kirjoittaminen olivat aliarvostettuja lajeja nuoruudessani, niin monet herkät ihmiset (kuten minä), joutuivat todella selittelemään harrastuksiaan.

 Pian kuitenkaan, ei ollut enää nörttimäistä laittaa tekstejä kovimpiin raameihin. Joten oli ainakin itselleni luonnollista siirtyä tietynlaisesta poikatytöstä tämän musiikinkin suurkuluttajaksi. Nolo vaiheeni kesti noin kolme vuotta teini-iästäni, mutta etu se oli todellakin, sillä kasvoin vahvaksi aikuiseksi ja nykyään uskallan olla sellainen kuin olen. Olen oikeutetusti aikoinaan ansainnut sellaisenkin tittelin kuin "Kerrospukeutuja" :D :D

Tässä viisi suosikkiani kyseisestä tyylilajista:

1.

2.

3.

4.

5.

 

 

 

Share

Ladataan...

Olen usein kirjoittanut siitä millaista arki on kotona pienten lasten kanssa ja kertonut viikonlopuista, kun perhe on koossa. Ne päivät menevät nopeasti aina. Pienistä hetkistä koostuu ilon hetket ja tässä muutama kuva niistä.

(Piknikillä pulkkamäessä)

(Leffoja ja Leipomista)

(Hassuttelua)

(Kaunistautumista)

(HOPLOP, minkä tuliaisena vatsatauti)

(Kissanäyttely, missä kissoja ei saanut kuvata ja kotona odottava kuvattava kissa)

(Grillikauden avajaiset ja epäterveelliset rillattavat)

 

 

Share

Ladataan...

Otsikossa se tulikin, nimittäin aihe mikä koskettaa hyvin monia bloggaajia. Itserakkaus on hyväksi, kun ollaan näkyvässä osassa. Kyynärpäätaktiikkaa ei tarvitse käyttää, jos on hyvä kirjoittaja. Hyvänä tyyppinä sinun ei tarvitse alistaa muita, pönkittääksesi omaa itsetuntoa. Mutta sellainen henkilö huomataan, joka tuo itsensä röyhkeästi esille. Nykyään pitää olla hieman "narsisti", sillä ilman itserakkautta henkilö ei pääse tavoitteisiinsa. Kuka sinua arvostaa, jos et sinä itse? Jos pyydät anteeksi olemassaoloasi, niin sinullehan nauretaan. Bloggaamisessa ei ole kyse itsensä esille tuomisesta, mutta itsensä esille tuominen voi edesauttaa mahdollista uraa sisällöntuottajana. Media ja viestintäala ovat erittäin häilyviä ja raakoja. Ensimmäisenä päivänä olet kuuminta hottia ja seuraavana olet unohdettu. Ajan hermoilla pysyminen vaatii multityöskentelyä ja rautaisia hermoja. Lisäksi pitää olla hyvä kuuntelija. Pelkällä huulirasvojen mainostamisella ei pääse pitkälle, vaan sinulla pitää olla ideoita ja blogisi pitää kehittyä koko ajan. Sinun pitää olla valmis antamaan itsestäsi aina vain enemmän. Jos et uskalla kertoa mitään elämästäsi etkä mielipiteistäsi, niin huomaat että lukijoiden kiinnostus lopahtaa ajan myötä. Et voi koskaan saada blogista rahaa, jos et kerää uusia lukijoita. Lukijat ovat niitä, joiden ansiosta moni saa uran kirjoittamisella.

Mutta miten kerätä uusia lukijoita, jos ei ole laajaa kaveripiiriä ja sukulaisia paljon? Luulisin, että kyse on verkostoitumisesta ja siitä, että pyrkii olemaan joka paikan höylä. Itselläni on vielä paljon opittavaa. Omalla kohdallani ongelma on juuri tuo laajan kaveripiirin puuttuminen ja se, ettei ole sukulaisia. Minut tunnetaan kyllä. Vahvuuteni on se, että olen (Suomessa asunut) elämäni aikana yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla ja tutustunut lukemattomiin naamoihin joita en muista, mutta moni muistaa kuitenkin minut. Ja koska olen tunkenut itseäni joka paikkaan, siitä huolimatta että olen (erittäin) ujo, niin se on alkanut tuottaa tulosta. On kiva huomata, että ihmiset tunnistavat minut, vaikka ne stalkkerit voisivat kyllä jäädä jonnekin...Jokatapauksessa, olen kasvattanut koko ajan lukijakuntaani sadoista, tuhansiin lukijoihin. Omien lukijoideni ikähaarukka on teini-ikäisistä neljäkymppisiin, joten ilmeisesti kirjoitan aiheista, mitkä sopivat monen ikäisille ja teen jotain kerrankin oikein. Ongelmani on kuitenkin se, että vaikka tykkään kirjoittaa omasta elämästäni, niin olen alkanut arvostamaan itseäni vasta myöhemmällä iällä. Elämän muistikuvissa on hyvin paljon negatiivista ja välillä ne ponnahtavat väkisinkin tekstiin. Lapsena sain kuulla niin paljon haukkuja ja olin koulukiusattu, että kesti hyvin kauan hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ihmisillä, jotka ovat sinut itsensä kanssa, on paljon laadukkaampi elämä. Itserakkaus ei ole pahasta, mutta milloin se on liikaa? Milloin itserakkaus muuttuu narsismiksi? Vaikka olen kertonut itsestäni jonkin verran, niin pyrin välttelemään kehuilua. Jatkuva itsensä esittely ja päivittäinen selffieiden otto kertoo itsessään jo harmaan rajan ylityksestä ja lisäksi se on äärimäisen noloa; oli sitten kuinka nuori/kaunis henkilö tahansa kyseessä. Todennäköisesti monet sisällöntuottajat eivät itse huomaa sitä, että asia on vähän riistäytynyt käsistä? Koska kaikki tekee näin, niin eihän siinä silloin ole mitään kummaa? Muotiblogit ovat kivoja. Niitä on mukava lukea, varsinkin kun joku on tehnyt halpoja löytöjä vintageliikkeestä, sisustanut kotinsa persoonallisilla esineillä tai löytänyt alelaarista mahtavan meikin. Itse aloitin vasta syksyllä blogien lukemisen, mutta täytyy myöntää, että olen korviani myöden kyllästynyt blogeihin, joissa esitellään ökykalliita asupostauksia päivittäin ja näytellään erilaisia duckface-kuvia. Miten se naamataulu näyttää huomenna erilaiselta, jos olet yhden ilmeen nainen tai mies? Silloin tulee esille juuri se narsismi. Narsismi on sairaus. Narsisti ei välitä muista kuin itsestään ja omista tarpeistaan. Kuitenkin, monesti kuulusimpien blogien takana työskentelee juuri narsisti, joka käyttää lukijoita välikappaleena vain päästäkseen aina enemmän ylös. Tässä häiritsee monikin asia. Asia tiedostetaan yleisesti, mutta siihen ei reagoida mitenkään muuten kuin julkisilla mammapalstoilla haukkumisilla. Miksi blogi vetää aina enemmän lukijoita puoleensa, jos kirjoittajasta ei pidetä? Koska blogi kiinnostaa. On mielenkiintoista seurata, mitä hölmöä henkilö seuraavaksi keksii. Ajatellaan, että jos itsellä menee huonosti, niin ei tuollakaan vahvasti mene. Narsisti menee rajan yli ja tietää tämän. Hän jakaa jokaisen sukulaisensa tiedot, vaikka lähipiiri on useasti pyytänyt, ettei jaa henkilökohtaista tietoa.  Hän kertoo jokaisen vessatarinan, jos se on se juttu millä pääsee "esille". Tekeekö henkilö itsestään tarkoituksella pellen?  Ei, vaan hän välittää vain rahasta. Työpaikalla tällainen henkilö on mestarimanipuloija, joka saa kaikki työtoverit yhtä henkilöä vastaan. Koulussa hän saattaa olla opettaja, joka nostaa vain "lemmikkiensä" numeroita. Töissä hän on aina POMO. Minä tunnen monta narsistia. Pahinta on se, että he eivät edes itse tajua olevansa narsisteja. Milloin narsismista tuli edes hyväksyttyä?? Narsismista tuli hyväksyttyä silloin, kun tajuttiin "yleisesti", että kiltit ihmiset ovat heikkoja. Aiheena tämä on kiellettyjen listalla, mutta totuus on se, että tietynlaista narsismia vaaditaan nykyisin monilta. Kukaan julkkis ei koskaan myöntäisi olevansa narsisti, jos asian myöntäminen ei olisi muotia sillä hetkellä. Vaan mielummin puhutaan mielialahäiriöistä ja masennuksesta, että saadaan ne vähätkin propsit kotiin. Mutta annetaan narsistille anteeksi. Totuus on se, että tällainen ihminen on äärimäisen yksinäinen niissä tekemissään fantasiakuvitelmissaan. Sääli olisi enemmän aiheen kuin ilkeily. Tällainen henkilö ei ole mahtava kuolematon, vaan tavallinen kuolevainen, joka tarvitsee apua ja hyvin pian.
Minä myönnän, että rakastan itseäni.  Noin, se on sanottu ääneen. Lisäksi arvostan itseäni nykyään liikaa ja siksi en hyväksy törkyä enään keneltään. Jokaisen henkilön tulisi kerran elämässään sanoa, että rakastaa itseään. Tiedättekö miten narsistin erottaa? Narsisti ei ikinä myöntäisi rakastavansa itseään (päinvastoin), vaan kerää ihailijoita, jotka sanovat hänen olevan IHANA. Siinä ero.                 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Naistenpäivän avaa tyttöbändilista, mikä jatkaa perinteistä musiikkilistaustani. Sen pidenmittä puheitta:

Ihanaa Naistenpäivää kaikille naispuolisille kanssasisarille! Pidetään lippu korkealla tänään :)

Viisi parasta tästä kategoriasta:

1.

2.

3.

4.

5.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Miksi kukaan haluaisi katsoa zombeja? Ei varmasti haluakaan, koska zombit ovat tyhmiä, pelottavia ja aggressiivisia. Oikeastaan ne ovat alkukantaisia ihmisiä, joilta on poistettu kaikki muut aistit paitsi nälän tunne. Kun katson ympärilleni puistossa tai kauppakeskuksessa, niin oikeastaan kaikki ihmiset muistuttavat zombeja enemmän tai vähemmän tuijottaessaan ilmeettöminä puhelimeensa. Zombit ovat kuin me tai meistä yksinkertaisempia versioita, ja totuus satuttaa monia. Olen katsonut The Walking Dead-sarjaa siitä lähtien, kun sen ensimmäinen tuotantokausi käynnistyi Suomessa monta vuotta sitten. Sarjakuviin olin tutustunut jo aeimmin, sillä niitä löytyi varsin kattava englanninkielinen kokoelma Paimion kirjastosta. Aluksi sarja ei kiinnostanut väkivaltansa takia, mutta halusin antaa sille mahdollisuuden sarjakuvien ja kauhuelokuvien katsojana. Itseäni sarjassa kiehtoi eloonjäämistaistelu ja se, miten ihmiset toimivat kriisin sattuessa. Miten lähes jokaisen henkilön alta paljastui soturi tarvittaessa ja miten ihmiset puhalsivat yhteen hiileen ja luopuivat mammonan kuvista silmissään. The Walking Dead sarjakuva perustuu George A. Romeron 60-luvun kauhuelokuvaan Night Of The Living Dead, mikä oli teininä yksi lempielokuvistani. Romero on tehnyt aivan kammottavan hyviä kauhuelokuvia, joiden ideat erosivat valtavasti aikalaistensa näkemyksistä ja joiden ansiosta Romero sai kulttiohjaajan maineen. Night Of The Living Dead:n tekijöitä työskenteleekin tänä päivänä juuri The Walking Dead-sarjan taustajoukoissa.
Itse en pidä zombeista, koska näen niistä hyvin usein painajaisia. Jossain keskustelupalstalla joku sanoi, että zombeja ei ole olemassa. Zombeja on olemassa. Enkä puhu nyt mistään voodoorituaaleista vaan tieteestä. Mistä luulette zombietarinoiden alkuperän tulleen, päästäkö? Kaikki kauhuelokuvat ja sadut perustuvat tositarinoihin. Ettekö ole koskaan kuulleet Vesikauhusta, Raivotaudista ja Hullunlehmän taudista? Näitä on vielä muitakin...Tällaiset bakteerit ja virukset aiheuttavat aivojen rappeutumista lyhyessä ajassa, jolloin henkilölle jää jäljelle aggressiivisuus ja nälkä, tuo primitiivisin tunne. Olen usein puhunut blogissani katastrofeista ja kriisistä. Mitä tehdä ja miten selviytyä? Aihe on niin kiinnostava, että siitä voisi puhua päiväkausia. On sanonta, että sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot on sallittu. Itse tietäisin kyllä heti miten toimia, josta kiittäminen edesmennyttä isoisääni joka kertoi meille lapsenlapsille paljon sodasta. Riippuu millainen kriisi kyseessä, niin sen mukaan edettäisiin. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat niin kermasta, että hajoaisivat kriisin tullen. Liioiteltua sanoa, mutta ehkä monille tekisi hyvää elämän kova koulu? Jos ei uskalla johonkin kalan sisälmyksiin koskea, niin huonosti ovat asiat. Mitä tällainen henkilö tekisi kriisin sattuessa, kun pitäisi hankkia ruokaa tai sitoa ja puhdistaa pahannäköinen haava? Voi jösses sentään.
Monen mielestä The Walking Dead on jenkkihöttöä, mitä ei tulisi ottaa vakavasti, mutta TWD voisi yhtä hyvin olla tarkoitettu ohjeeksi. Mistä me tavalliset ihmiset muuten oppisimme nykypäivänä taistelua ellei televisiosta? Luultavasti kukaan ei lähde tositilanteessa riehumaan jonkin samuraimiekan kanssa tai juokse lähimmälle huolto-asemalle, mutta monet muut asiat sarjassa ovat ihan järkeenkäypiä. Jos joku on joskus lukenut unisymboleista, niin ymmärtää mistä puhun. Symboleita oli Suomi-jakso täynnä, jossa Finlandia soi taustalla ja sarjan naishenkilö taisteli örkkejä vastaan. Ajatellaan hahmoja maina, ei ihmisinä. Sitten se, että pahis kantaa nuijaa, minkä ympäri on kierretty piikkilankaa. Piikkilanka voisi tarkoittaa aitaa, jolla saadaan ihmisten olo huonommaksi. Pahis hahmo haluaa omistaa kaiken; niin ihmiset kuin maatkin...No, mitä tapahtuu tällä hetkellä? Pahis voisi olla jokin liittoutuma, mikä tehdään pakon edessä kun muuta ratkaisua ei enää ole. Siinä on paljon mietittävää skeptikoille. Sarja on todella negatiivinen, mutta koita itse tehdä iloinen ja positiivinen apocalyptinen kuva? Mielestäni jokaisen tulisi katsoa edes yksi jakso ja sitten sanoa oikeutetusti, että onpa huono sarja.

Tässä kymmenen hyvää syytä katsoa sarja:

1. Opit eloonjäämistaitoja
2. Tajuat, että elämässä on muutakin kuin pinnallisuus
3. Näyttelijät ovat ihmisen näköisiä
4. Tarinassa kerrotaan muustakin kuin zombeista.
5. Tv-sarja on tribuutti kauhuelokuville
6. Tarina kertoo loputtomasta selviytymistaistelusta
7. Opit kriisinhallintaa
8. Opit maantiedettä
9. Biotieteistä kiinnostuneet katsovat sarjaa
10. Jännitys

Share

Pages