Ladataan...
Toimitus

 

”Maapallo hukkuu muoviin.” Näin kirjoitti taannoin Lilyn Retroprinsessa-blogin Raisa käytyään Balilla, jossa hän myös nappasi yllä olevan rantakuvan – roskan peittämät rannat ovat totuus, joka yleensä rajataan pois turistikuvista.

Raisan teksti ravisti hereille. Joka ikinen maailmassa valmistettu muovinpala on edelleen planeetallamme. Muovi ei hajoa koskaan – se vain pilkkoutuu yhä pienemmiksi ja pienemmiksi osiksi. Lopulta suuri osa muovihiukkasista päätyy vesistöihin ja sitä kautta niissä eläviin eläimiin. Karmaiseva ajatus.

Tässä viisi helppoa tapaa, joiden avulla omalta osaltasi vähennät muovijätettä. Sano ei näille:
 

1. Ei muovisille kertakäyttöaterimille ja -astioille

Ranska kielsi viime vuonna muovista valmistetut kertakäyttömukit, astiat ja aterimet, jotka eivät ole biohajoavia. Laki tulee voimaan vuonna 2020, ja sen luvataan olevan vain yksi uudistuksista, joiden avulla Ranska pyrkii kohti ”vihreää kasvua”. Aiemmin Ranska on kieltänyt kauppojen muovipussit. Sama Suomeen, kiitos!

Tee näin: Noutolounaita varten kanna mukanasi spork-aterinta, eli lusikan ja haarukan yhdistelmää, jollaisen voit ostaa retkeilyliikkeestä. Kun haet ruokaa mukaan, kieltäydy ravintoloiden tarjoamista muovipilleistä.

Hyvä vinkki on myös kantaa laukussa pientä liinaa, johon voit kääriä esimerkiksi kaupasta ostamasi pullan tai karjalanpiirakan. Näin tekee Trash is for Tossers -blogin Lauren Singer, joka pyrkii elämään niin, että aiheuttaisi mahdollisimman vähän roskaa. Hän on kertonut, että kahviloiden ja kauppojen henkilökunta saattaa joskus hämmästellä hänen tapaansa kääriä ostokset omaan liinaan, mutta kun hän selittää, miksi hän niin tekee, useimmat työntekijät suhtautuvat asiaan positiivisesti.
 

2. Ei vesipulloille

Muovisia vesipulloja saisi ostaa vain äärimmäisessä hädässä, niin turhia ne ovat. Suomessa pullo on melko näppärä kierrättää, mutta ulkomailla vanha vesipullo päätyy helposti roskiin, kun paikalliseen kierrätysjärjestelmään ei jaksa tutustua (tai sellaista ei ole). 

Tee näin: Hanki lasinen tai teräksinen juomapullo ja ota se mukaan myös matkalle. Täytä pullo Suomessa lentokentän vessassa, jolloin koneeseen ei tarvitse ostaa erillistä vesipulloa. Useassa Euroopan maassa kraanavesi on juomakelpoista, joten voit täyttää pullosi hotellissa. Voit myös ostaa hotellihuoneeseen ison tonkan vettä, josta täytät pullosi monen päivän aikana. Näin aiheutat vähän vähemmän muoviroskaa kuin yksittäisiä pikkupulloja ostamalla.

Jos pidät take away -smoothieista tai -mehuista, voit pyytää kahvilan työntekijää tekemään juoman suoraan omaan lasipulloosi.
 

3. Ei take away -kahvikupeille

Kyllä, myös take away -kahvikupeissa on muovia. Pahvikupit päällystetään muovilla, jotta neste ei vuoda kupista läpi. Niitä ei siis voi kierrättää. Onneksi Suomessa on juuri kehitetty muoviton, biohajoava paperimuki, josta neste ei vuoda läpi! Odotamme innolla, että nämä kupit tulevat markkinoille.

Tee näin: Biohajoavia paperimukeja odotellessasi hanki kestokuppi tai juo kahvisi kahvilassa.
 

4. Ei keittiön säilytysmuoville

Pyri eroon keittiön muovirasioista ja vältä kaupassa muoviin pakatun ruoan ostamista. 

Tee näin: Hanki lasisia säilytysastioita. Jotkut vihannekset, kuten vihreät pavut ja pinaatin, sekä leivän voi pakastaa myös kangaspusseissa. Tutustu myös mehiläisvahakääreisiin. Mehiläisvahalla päällystettyihin luomukangasliinoihin on helppo kääräistä esimerkiksi juustot, puolikkaat avokadot ja hedelmät, vinkkaa Noora Shingler Kemikaalicocktail-blogissaan. Yhtä käärettä voi käyttää noin vuoden, jos sen huuhtelee tai pesee käytön jälkeen. Kääreitä myydään ekokaupoissa, kuten Ruohonjuuressa.
 

5. Ei kosmetiikan mikromuoveille

Päivittäiskosmetiikassa, kuten hammastahnassa, kuorintavoiteissa ja suihkugeeleissä, saattaa olla mikromuoveja, eli pienen pieniä muovihiukkasia. Nämä hiukkaset läpäisevät vedenpuhdistamoiden suodattimet ja päätyvät lopulta vesistöihin. Niistä saattaa irrota myrkkyjä vesiin.

Tee näin: Suosi sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, jossa ei käytetä mikromuoveja. Voit myös ladata puhelimeesi nerokkaan CosmEthics-sovelluksen. Sen avulla voit skannata tuotteen viivakoodin jo kaupassa, ja sovellus kertoo sinulle, sisältääkö tuote mikromuovia tai muita haitallisia ainesosia.
 

Teksti: Mia Frilander
Kuva: Retroprinsessa-blogi


LUE MYÖS:
 
MAAILMAN PARHAAT VEGAANIMEIKIT

KOLME TAPAA KOKEILLA VEGAANISTA RUOKAVALIOTA

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

”Toivon, että Tom of Finlandista oltaisiin Suomessa ylpeitä samalla kuin Alvar Aallosta tai Muumeista”, näyttelijä Jessica Grabowsky, 36, sanoo.

Tom of Finland on vuoden kotimainen elokuvatapaus, joka kertoo yhden kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen, kuvataiteilija Touko Laaksosen (1920–1991), tarinan. Grabowsky esittää elokuvassa Toukon siskoa Kaija Laaksosta.

”Homoseksuaalisuus oli rikos Suomessa vuoteen 1971 asti. Touko oli urhea ennen aikojaan. Hän uskalsi kuvituksillaan levittää sanomaa siitä, että mies voi olla iloisesti gay.” 

Grabowsky tiedostaa, että seksuaalisen tasa-arvon eteen pitää vielä tehdä töitä.

”On absurdia käydä vääntöä siitä, ketä ihminen rakastaa. Mieluummin voitaisiin keskustella vaikka siitä, miksi tammikuussa oli ennätyslämmintä ja ruokaa heitetään pois, vaikka maailmassa on nälkää näkeviä ihmisiä.”

Siitäkin olisi hyvä puhua, miksei yksikään Suomi 100 -juhlavuoden elokuva kerro naisesta. Ei, vaikka kiinnostavia nimiä olisi:

Tove Jansson, Helene Schjerfbeck, Kikka, Edith Södergran”, Grabowsky luettelee. ”Toisaalta nyt näiden upeiden tarinoiden kertominen on vielä edessä.”
 

Tom of Finland ensi-illassa tänään perjantaina 24.2.

Teksti ja tyyli: Noora Nuotio
Kuva: Johanna Laitanen
Meikki ja hiukset: Miika Kemppainen
Meikkaajan assistentti: Tiia Laakso

 

Juttu on julkaistu Trendissä 2/2017. Tilaa Trendi tästä.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Tämä kolumni on oodi perunalle.

Perunan imago ansaitsee nimittäin kasvojenkohotuksen. Terveysintoilijat ovat tahrineet perunan maineen: viatonta mukulaa haukutaan hiilihydraattipommiksi, eivätkä syömisiään tarkkailevat ikilaihduttajat koske siihen edes haarukan kärjellä.

Tiedän, mistä puhun, sillä minäkin olin yksi heistä.
 

Noin seitsemän vuotta sitten treenasin vähintään kuutena päivänä viikossa ja noudatin ankaraa ruokavaliota. Luin silmät kiiluen terveysblogeja ja söin lounaaksi porkkanaraastetta. Välttelin leipää, sokeria, riisiä ja tietenkin perunaa. Pitäkää lihottava pottunne kaukana minusta! Pahinta oli, kun jouduin vanhempieni luona syömään kotiruokaa. Perunaa, perunaa, perunaa! Vierailujen jälkeen juoksin aina ekstrapitkän lenkin.

Lilyssä on viime aikoina puhuttu syömishäiriöistä, erityisesti ortoreksiasta. Anna Vihervaarasta -blogin Anna ja Tickle Your Fancy -blogin Sara kirjoittivat rehellisiä tekstejä siitä, miltä tuntuu, kun ruoka ja liikunta hallitsevat elämää. Tunnistin itseni.
 

Kaikkein selkeimmin tunnistin itseni kuitenkin Skam-sarjan Vildestä, joka lenkkeili koulun välitunneilla ja söi brunssipöydässä leikkeleensä ilman leipää.

Niinä vuosina, kun otin urheilusta ja ruokavaliosta paineita, olisin tarvinnut elämääni Skamin Nooran kaltaisen fiksun kaverin. Jonkun, joka olisi kyseenalaistanut puuhani ja sanonut minulle lempeästi mutta päättäväisesti: ”Kroppen din trenger potet.” Kehosi tarvitsee perunaa.

Sarjan yhdessä jaksossa Noora luettelee Vildelle, mitä Vilden kammoama peruna sisältää: B- ja C-vitamiinia, antioksidantteja, tärkkelystä. Asioita, joita kroppa tarvitsee ja joita saatuaan se voi hyvin.

Kohtausta katsoessani minun teki mieli huutaa ilosta! Kuinkakohan moni teini on jakson nähtyään iskenyt ilolla haarukkansa perunaan? Kuinka moni uskoi aikaisemmin laihdutuspropagandaan, jonka mukaan peruna lihottaa? Varmasti ihan liian moni.
 

”Jos syö aterialla perunan lisäksi vaikka ruisleipää, peruna ei nosta verensokeria sen nopeammin kuin monet muutkaan hiilihydraatit, sillä esimerkiksi rasva ja täysjyvävilja hidastavat perunan hiilihydraatin imeytymistä elimistöön”, kirjoittaa toimittaja Raisa Mattila uusimmassa Trendissä ja puhkaisee näin perunamyytin. Peruna ei ole epäterveellinen hiilihydraattipommi, ellet syö ateriallasi vain perunaa. Aika harva syö.

Mattila huomioi artikkelissa myös sen, että vain rikkailla on varaa ruokahifistelyyn. Hyväosaisena, omaa napaani kirjaimellisesti tuijottavana terveysintoilijana kiersin ennen kaupan perunahyllyn kaukaa ja ladoin ostoskoriini monta kertaa kalliimpaa kvinoaa ja bataattia. Tästä kärsi lompakkoni lisäksi myös luonto.

Nykyään tajuan, että on itsekästä olla syömättä perunaa. Peruna on yksi ilmastoystävällisimmistä ruoista, joita Suomessa voi syödä. Sen hiilijalanjälki on todella pieni. Se on yksi harvoista kasveista, joka kasvaa Pohjolan perukoilla ilman ylimääräisiä ponnisteluja ja kasvihuonelämpöä. Ei tarvitse kuin poimia mukula kassahihnalle ja nakata se kotona kattilaan.

Emme voi jatkaa ruokanirsoilua kuin hemmotellut kakarat. Maapallon vuoksi, let’s make peruna great again! 

 

lue myös:

5 Syytä, miksi aikuisten kannattaa katsoa Skam-nuortensarjaa

Lehtikaalisipsi ei ole herkku vaan keino hallita elämän epävarmuutta

 

Share
Ladataan...

Pages