Ladataan...
Toimitus

Toisilleen tuntemattomien ihmisten yhteiselo edellyttää toimiakseen sääntöjä ja ohjeistuksia, joita kaikki noudattavat. Odotamme kiltisti vihreän valon vaihtumista, vaikka liikennettä ei edes olisi. Tällaiset säännöt ovat hyväksi vuoroin itselle, läheisille ja maapallolle, mutta joskus niitä tulee rikottua. Listasimme Lilyn toimituksessa asioita, joita teemme, vaikka tiedämme, ettei pitäisi: välillä niihin tulee sorruttua, koska väsyttää, mutta useimmiten syy jää itsellekin epäselväksi.
 

1. ”Otan lentokoneen matkustamoon sytkärin, vaikka en edes polta tupakkaa (paitsi kännissä – enkä mene lentokoneeseen humalassa). Haluan vain testata, onnistunko. Aina olen päässyt koneeseen.”

2. ”Puhdistan usein vain oikean piilolinssini. Vasenta en jostain syystä jaksa enää putsata, vaikka se veisi vain sekunnin. Jos piilarineste on loppumassa, käytän välillä samaa nestettä kaksi päivää. Hups.”

3. ”Laitan kaikki roskat sekajätteeseen. Ensin tekosyyni oli, ettei vanhassa kodissamme ollut kunnon jäteastiaa. Sitten minulla oli vauva, joten ’en jaksanut’. Nyt en vain saa hankittua keittiööni biojäteastiaa, vaikka taloyhtiöni roskakatoksessa sellainen onkin.”

4. ”Pesen rintaliivit liian harvoin. Vaikka suositus olisi pyykätä rintsikat kolmen, neljän käyttökerran välein, pesen niitä ehkä kerran kuussa.”

5. ”Nielen purukumia. En päivittäin, mutta ehkä kerran parissa viikossa, kun laiskottaa enkä löydä roskakoria tai paperia. Mutta pureskelen muuten paljon purkkaa, joten prosenttiosuus on pieni.”

6. ”Pidän puhelimen laturin seinässä koko ajan silloinkin, kun en lataa kännykkää. Tiedän, että laturi pitäisi ottaa muulloin pois töpselistä. En vain jaksa.”

7. ”Puristelen finnejä, vaikka tiedän, että se on big no-no ja yleensä vain pahentaa tilannetta. Mutta en pysty pitämään näppejäni erossa.”

Mitä sinä teet, vaikka tiedät, ettei ehkä pitäisi?


Teksti: Kiti Lehtimäki


Testaa, kuinka ällöttävä olet – 20 etovaa asiaa, joita sinäkin teet

Mitkä ärsyttävät tavat ovat erityisen suomalaisia?

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Älä pue päällesi sitä äläkä missään nimessä tätä. Ja tuohon nyt olet ainakin liian vanha. Tällaisia naisia ahdistaviin sääntölokeroihin runnovia ohjelistoja on internet pullollaan, ja nyt mediassa on lähtenyt kiertämään jälleen uusi, Molly Hodgdonin tekemä sellainen. Jo ajatus listasta sai verenpaineen nousuun – kunnes sitä klikkasi ja sen luki.

Tämä Lilyn toimituksen muokkaama ja omilla lisäyksillä höystetty lista olkoon hurraa-huuto sille, kuinka hyödyllisinä tällaisia kieltolistoja pidämme:
 

15 asiaa, joita yli 30-vuotiaan naisen ei kannata ylleen pukea

  1. Testaamaton rakettireppu
  2. Tuleen syttynyt mohairneule
  3. 15 sentin korot, jos aiot näytellä kauhuelokuvassa, jossa paetaan zombieita
  4. Haarniska uima-altaassa
  5. Teltta, joka on pystytetty
  6. Ihmiskorvista ommeltu kaulakoru
  7. Peurapuku metsästyskaudella
  8. Bikinit, jotka on tehty imupaperista
  9. Valepommiliivi lentokentällä
  10. Sormus, joka turmelee hiljalleen kantajansa
  11. Epävireiset trumpettihousut
  12. Poliisilta tai muulta viranomaiselta varastettu univormu
  13. Liikaa kumittavat kumisaappaat
  14. Minisortsit, joiden takamukseen on kirjoitettu sotasalaisuuksia
  15. Vain maanantaisin toimiva näkymättömyysviitta

 

Teksti: Kiti Lehtimäki
Kuva: All Over Press ja kuvassa mahtava Iris Apfel, joka ei liity juttuun mitenkään, mutta on koko toimituksen väen ikuinen tyyli-ikoni.

 

Lue myös nämä:
 
Näitä lapsuuden herkkuja kaipaamme - kaipaatko sinäkin?
 
Paras markettikosmetiikka - kaikki alle 10 euroa

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Oma kehu haisee. Tämä perisuomalainen kansanlausuma pyöri mielessäni, kun kirjoitin alkuvuodesta hakemusta yhdysvaltalaiseen yliopistoon ja tunsin, miten poskeni hehkuivat kuin kekäleet.

Hakemuksen tarkoitus oli paitsi kertoa, mitä olin työelämässä siihen mennessä tehnyt, myös painottaa, miten uskomattoman hyvä kaikessa tekemässäni olin ollut – eli koska loistin kaikessa tähän saakka oppimassani, opin jenkkiyliopiston opiskelijana kaiken uudenkin yhtä mahtavasti.
 

Kirjoittaminen oli kamalaa. Aloitin helpolla. Listasin, mitä olin tehnyt ja mitä taitoja osasin, cv:n hengessä. Sen jälkeen aloin lisätä sekaan kehuvia adjektiiveja, ja niistä jokaisen naputteleminen nolotti: ei siksi, että olisin joutunut valehtelemaan osaamisestani, vaan koska pelkästään haastattelutaitojeni kutsuminen erinomaisiksi hyvien sijaan tuntui jäätävältä itsekorostukselta. Kerroin suhtautuvani työtehtäviini enthusiastically ja passionately, editoivani artikkeleita to perfection ja kuvailin, miten excel eri asioissa.

Kun sain kehut paikoilleen, lähetin tekstin samassa yliopistossa opiskelleelle ystävälleni ja sain vastauksen: ”Nyt vaan väännät nupit kaakkoon ammatillisen ylpeyden ja osaamisen hehkutuksessa”, hän kirjoitti ja pani sekaan vielä muutaman intoilevan verbin.

Miksi hehkutus tuntui niin hirveältä? Koska Suomessa ei osata kehua ketään: ei muita – aiheesta julkaistiin Trendissä muutama vuosi sitten mainio juttu – eikä missään nimessä itseä.

Taidoista ei haisevan omakehun pelossa puhuta. Valitettavasti se johtaa pahimmillaan siihen, että emme opi kertomaan itsestämme juuri mitään hyvää. Olen lukenut vuosien varrella työhakemuksia ihmisiltä, joiden kykyjen ja taitojen tiedän kokemuksesta olevan huippuluokkaa, mutta hakemukseen he eivät ole osanneet sanallistaa niitä lainkaan. Se on sääli.
 

Hehkutuksen jälkeistä oloani helpotti, kun kuuntelin hiljattain podcastia, jossa haastateltiin amerikkalaisen Atari-peliyrityksen ja Chuck E. Cheese -ravintolaketjun perustajaa Nolan Bushnellia. Hän sanoi haastattelussa vapaasti suomentaen näin: ”Ihminen, joka tuntee olevansa oikeutettu johonkin, on luultavasti ruminta, mitä on. Hän ei keskity siihen mitä tekee, vaan siihen mitä on. Sellaisista ihmisistä tulee banaaleja.”

Bushnellin sanoissa kytee mielestäni totuuden siemen: ihanimmillaan itsensä kehuminen on nimenomaan keskittymistä siihen, mitä tekee ja osaa, ei siihen, mitä on. Siihen meidän kaikkien pitäisi keskittyä – ja osata olla taidoistamme ylpeitä. Itse tajusin sen siinä vaiheessa, kun Yhdysvalloista tuli kirje, joka alkoi: ”Congratulations on your admission.”

 

Lue myös nämä kolumnit:
 
Kun saat lapsen, älä jätä ystäviäsi
On itsekästä olla syömättä perunaa

 

 

Share
Ladataan...

Pages