Ladataan...
Toimitus

”Mistä tää rakas Suomen media repii näitä juttuja, hienosti haluten mollata ja lannistaa jatkoonpääsyäni...” ”Tein parhaani, annoin kaikkeni siinä jäätävän väsymyksen sekavassa tilassa, ja Suomessa tuntuu, että suuri negatiivisuuden aalto vain sulkee mut sisäänsä ja mikään ei riitä…”

Nämä lauseet kirjoitti viime viikolla Facebook-seinälleen laulaja Saara Aalto, joka on mukana Ison-Britannian X Factor -kilpailussa. Kun Suomessa on uutisoitu Aallon etenemisestä kisassa, moni juttu on keskittynyt siihen, mikä Aallolla on mennyt pieleen: milloin on kuvailtu hänen lauluvalintaansa karmeaksi mokaksi, milloin sanottu, että hän pääsi jatkoon rimaa hipoen.

Aallon statusta komppasi omalla Facebook-seinällään laulaja ja Talent Suomi -ohjelman tuomari Sara Forsberg.

”Tuntuu, että turhan monessa minusta ja muista artisteista kirjoitetussa jutussa toivotaan epäonnistumista ja liioitellaan sanomiamme asioita ja jos aidosti ollaan onnellisia tai ylpeitä jostain saavutuksesta niin heti väitetään että ’joo, kyllä sillä on kusi kihahtanut päähän’.”

Forsbergin ja Aallon kommentit olivat tervetullut vastaus uutisoinnille, jossa maailmalla uraa luovien suomalaisten tekemisistä kirjoitetaan lähinnä pohtien, koska menee puihin – koska puihin se menee, eihän Suomessa usein muuta voida kuvitellakaan.

Valitettavasti kommentit kuitenkin vain ruokkivat samanlaista uutisointia.
 

Negatiivisuuden ketju etenee näin: Verkkojutut kirjoitetaan mokia korostavalla kärjellä. Lukijat klikkaavat juttuja ja käyvät kommentoimassa niitä ilkeään sävyyn (”Laittaa vaan Suomen maineen pilalle.” ”Vaikutit liian epätoivoiselta, kitisevältä kakaralta.” ”Eiköhän tämä jo riitä Saarasta tällä erää?”). Tämän jälkeen juttujen kohteet tai heidän faninsa tulistuvat uutisista. He parjaavat sekä juttujen tekijöitä, klikkaajia että niitä, jotka juttuja ilkeästi kommentoivat, ja ovat aivan yhtä törkeitä kuin negatiiviset kommentoijatkin.

Ilmiön huomasi esimerkiksi Forsbergin statuksessa: Siinä missä valtaosa faneista tsemppasi ja kehui Forsbergiä hienosti sanomalla ”älä välitä muiden mielipiteistä, olet upea”, osa meni pidemmälle. Forsbergiin kolumnissaan viitannut toimittaja Laura Friman sai kommenttiketjussa kuulla olevansa ”satunnainen ihmisperse”, joka on ”suoltanut paskakolumnin” ja ”vittu mikä loso”.

Eli näin siis vastattiin Facebook-statukseen siitä, että Suomessa on negatiivinen ilmapiiri. Jokin tässä ei täsmää, vai olenko se vain minä, jota tämä häiritsee?
 

Ratkaisun avaimet ovat meistä jokaisen käsissä. On harmillista, että Suomesta maailmalle lähteviä artisteja ei kannusteta tarpeeksi ja heidän tekemisistään kirjoitetaan niin mediassa kuin some-kommenteissakin usein miettien, koska kaikki kosahtaa.

Paras tapa lopettaa negatiivisesta lähtevä kirjoittelu on kolmiportainen:

1) Älä seuraa medioita, jotka kirjoittavat ulkomailla etenevistä suomalaisista tarkoituksellisen negatiivisesti.

2) Jos törmäät turhanpäiväiseen haukuntaan jutussa tai somessa, älä vastaa siihen paskamyrskyllä.

3) Kannusta kaikissa kanavissa niitä, joille toivot menestystä, ja jätä kommentoimatta niitä, joista et niin välitä. Sillä mitä ihmeen väliä jollekulle, joka ei tykkää Saara Aallon musiikista, on sillä, pärjääkö hän laulukilpailussa Isossa-Britanniassa?

 

 

Lue myös nämä:
 
Miksi Jennifer Anistonin pitäisi ajatella mitään Angelina Jolien ja Brad Pittin erosta?

Miksi käperrymme hyvän mielen kuplaan?

 

Kuva: A-lehtien kuvapalvelu / Kirsi Tuura

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus


Pane. Tarpeeksi. Usein. Nämä kolme sanaa on iskostettu minun ja meistä valtaosan mieleen, kun tulee puhe seksistä parisuhteessa. Seksitutkimukset ja niistä tehdyt uutiset sivistävät meitä siitä lähtien kun ymmärrämme seksin käsitteen, miten usein seksiä pitää olla, jotta naimapari on onnellinen.

Itse iskostin ajatuksen mieleeni niin tiukasti, että harrastin entisissä parisuhteissani seksiä pitääkseni kumppanini tyytyväisinä. Joinain kertoina aloittamisen jälkeen innostuin itsekin ja hetkestä iloitsivat molemmat. Mutta toisinaan teeskentelin nauttivani ainoastaan toisen miellyttämiseksi.

Oma libidoni ei noussut samalla viivalle entisten kumppanieni kanssa, mutta pitäähän seksiä kunnon parisuhteessa olla, ajattelin. Seksi oli säännöllistä, rutiininomaista, eikä ainakaan lähentänyt meitä kumppaneina. Annoin, koska pelkäsin kuulla syyllistävää paasausta siitä, miksi en muka halua.
 

Suomalaiset harrastavat seksiä keskimäärin kerran viikossa, kertoo tuore Finsex 2015 -tutkimus. Tutkimuksessa seksin harrastamisella tarkoitetaan yhdyntää. Verrattuna edelliseen, vuoden 2007 tutkimukseen, yhdyntäkertojen määrä oli kasvanut ainoastaan keski-ikäisillä miehillä. Tulokset uutisoitiin huolestuttavina todisteina siitä, että parisuhteessa elävillä suomalaisilla ei ole kiireiltään aikaa toisilleen.

Tutkimuksesta vastannut Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula on aiemmin kommentoinut haluttomuutta sanomalla, että ensimmäinen ”nyt ei tee mieli” -kommentti on parisuhteen käännekohta. Sen sanominen tekee seksin harrastamisesta neuvottelutilanteen.

Olen Kontulan kanssa eri mieltä. ”Ei” on mielestäni seksin tärkein sana. Sen avulla rakennetaan luottamusta ja ymmärrystä siitä, mitä kumpikin haluaa. Ongelma kieltäytymisestä tulee silloin, jos kumppani heijastaa torjunnan itseensä.
 

Entä jos seksikertojen väheneminen ei kerrokaan siitä, että pariskunnat kyräilevät toisiaan ja miettivät kumpikin omalla sängynreunallaan, miksi toinen ei halua? Mitä jos se kertoo siitä, että viime vuonna seksiä harrastettiin enemmän halusta kuin pakosta?

Antakaa kun selitän. Nykyistä edeltävässä parisuhteessani seksikertoja kertyi viikossa helposti kolme, joten tilastojen ja tutkimusten valossa kaikki oli hyvin. Ei ollut.

Tein kaikkeni, jottei seksistä syntyisi riitoja, koska ajattelin sen olevan paras tapa toimia. Toinen halusi seksiä useammin kuin minä, ja itse ajattelin että parisuhteessa tulee huolehtia toisen tarpeista. Viikko ilman seksiä olisi johtanut väittelyyn, joten luovutin. Tulin tai esitin tulevani, kun minulta sitä odotettiin, ja pidin ääntä, kun hiljaisuuteni kyseenalaistettiin. Vasta suhteen loputtua ymmärsin, miten vääristyneessä tilanteessa ja valtavien paineiden alla olinkaan ollut.
 

Sen sijaan, että tuijotamme numeroita, voisimme tarkastella rehellisesti omaa seksuaalisuuttamme. Jokaisella meistä on yksilöllinen libido, eikä seksiä pitäisi harrastaa siksi, että päihittäisi viikon panomäärällä jonkin mystisen keskivertosuomalaisen.

Määrään takertuminen luo paineita suorittaa seksiä vain, jottei tuntisi oloaan kakkosluokan kansalaiseksi.

Ehdotan siis, että keskitytään siihen, mikä haluttaa, mikä ei ja miksi ei. Jos esimerkiksi aina lomalla panettaa, mutta arjessa ei, ehkäpä olisi syytä hidastaa. Jos ei koskaan ole sen kummemmin panettanut, voi suhteessa keskittyä muunlaiseen romantiikkaan ja huomioimiseen.

Oman nykyisen suhteeni seksimäärä vetää varmasti tilastoja alaspäin, mutta olen onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan aiemmin. Enää en pidä kirjaa kiehnäyskerroista. Puhun kumppanini kanssa mieluummin siitä, mikä on tuntunut hyvältä tai mitä olisi hauska kokeilla seuraavaksi.

 

Lue myös nämä:
 
Parhaat parisuhdeneuvot saa polyamoristeilta
 
Miksi treenin jälkeen panettaa?

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Tuntuuko sinustakin siltä, että valitset kaupassa aina sen hitaimman jonon? Meillä on ilouutisia: universumi ei ole sinua vastaan, et vain ole tehnyt valintaasi tieteelliseltä pohjalta.

Jos nimittäin olet kuin useimmat ihmiset, pälyilet luultavasti jonottajien ostoksia ja valitset sen jonon, jossa asiakkailla on vähiten tavaraa koreissaan ja kärryissään. Täysin väärä strategia, kertoo uusi tutkimus.

Asetu seuraavalla kauppareissulla siihen jonoon, jossa on vain muutama asiakas kukkurallisten ostoskekojensa kanssa. Miksi? Yhden ostoksen skannaamiseen kuluu keskimäärin vain 3 sekuntia, mutta jokainen henkilö asioi kassalla keskimäärin 41 sekuntia – myyjän tervehdykseen, maksuun ja hyvästelemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Eli mitä enemmän jonossa on asiakkaita, sitä kauemman aikaa menee kaikkeen ostosten skannaamisen ohessa tapahtuvaan häsläämisen ja sinä joudut seisomaan jonossa.

Looginen ja ah, niin tyydyttävä tieto, joka tekee kauppareissuista juhlaa (tai no, ainakin jotain sinne päin).
 

 

Asiakas, oletko ikinä ajatellut, mitä kaupan kassat ajattelevat sinusta? Lue näitä kahta viihdyttävää blogia, Kassalla ja Pelkoa ja inhoa päivittäistavarakaupassa


Kuva: All Over Press

 

Share
Ladataan...

Pages