5 kysymystä, joita ei saa kysyä tuttuun törmätessä

Toimitus

Kuvittele tilanne: Vaeltelet supermarketin käytävillä, kun hevi-osastolla törmäät tuttuun. Kyseessä saattaa olla se kiva opiskeluaikainen kaveri, jonka kanssa käyt kerran vuodessa kahvilla, tai entinen työkaveri, johon törmäät silloin tällöin yhteisten ystävien juhlissa. Silloin vaihdatte kunnolla kuulumiset. Tyyppi on sellainen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin säästä, mutta jonka viimeaikaisista vaiheista olet perillä vain Facebook-päivitysten verran.

Hevi-osastolla iskee rupattelun tarve. Tässä lista kysymyksiä, jotka voit jättää kysymättä sekä paremman maailman edistämisen nimissä että siksi, ettet vaikuta epäkohteliaalta urpolta.

 

1. ”Oletko sä laihtunut?”
Elämme kulttuurissa, jossa laihuutta ihannoidaan ja painonpudotukseen suhtaudutaan automaattisesti hyvänä asiana. Siksi oletamme, että jos kaverin paino on silminnähden pudonnut, se on hyvä asia, ja hän ilahtuu, jos muut huomaavat sen. Ei. Laihtua voi esimerkiksi sairauden takia, eikä valtaosa meistä halua avautua omasta taudinkuvastaan jokaiselle vastaantulijalle. Sitä paitsi ilahtuneet laihtumiskommentit ovat signaali siitä, että laiha on parempi. Haluatko antaa sellaisen signaalin?
 

2. ”Mites gradu/talonrakennus/remontti edistyy?”
Jokainen tuntee ihmisiä, joilla on päällä jokin ikuisuusprojekti. Oli kyseessä sitten opiskelukaveri, joka on ollut gradua vaille valmis viimeisen vuosikymmenen, tai se tuttu, jonka omakotitaloa tai kylppäriremppaa on tehty kuin Iisakinkirkkoa, voit olla varma, hän on päässyt puhumaan aiheesta ihan tarpeeksi ilman, että sinäkin kysyt tilannekatsausta.
 

3. ”Kuinkas yt:t etenee?”
Yt-neuvotteluista on tullut viime vuosina monilla suomalaisilla työpaikoilla yhtä tuttu juttu kuin osavuosikatsauksista. Kokemuksesta voin kertoa, että irtisanomispäivää edeltävät viikot niistä puhutaan sekä töissä että vapaa-ajalla jatkuvalla syötöllä – ja silloin kun ei puhuta, ne kalvavat mieltä. On virkistävää, jos yt-tilanteesta ei tarvitse rupatella ruokaostoksilla.
 

4. ”Ootko perheenlisäystä miettinyt?”
Vaikka oma naperosi jokeltelisi söpösti kärryissä ja juttelisitte kaverin kanssa vauva-arjesta luontevasti ummet lammet, se ei tarkoita, että voisit kysyä toisen lisääntymissuunnitelmista. Vauvautelijat tarkoittavat useimmiten hyvää eivätkä ehkä siksi tajua, miksi kysymys on epäsopiva. Jos asiaa on hankalaa hahmottaa, ajattele tätä: Kaikki eivät pysty saamaan lapsia, ja heille kysymys tuntuu samalta kuin sata tikariniskua selkään. Plus siihen, että ihmisellä ei ole lapsia, on muitakin syitä, ja niistäkään ihmiset eivät välttämättä halua puhua. Koska et voi tietää, mikä on tuttusi tilanne, pidä suusi kiinni.
 

5. ”Miten elämä sairauden kanssa sujuu?”
Vaikka kaverisi kertoisi somessa MS-taudistaan tai olisi postaillut kuvia kemoterapiakäynneistään, voi olla, että sen hetken kaupan käytävällä hän haluaa olla muuta kuin potilas. Anna siis hänen päättää, puhutteko sairaudesta.
 

Ja lopuksi hyvä uutisia! Jokaisen yllä mainituista kysymyksistä voi korvata yksinkertaisella kysymyksellä: ”Mitä kuuluu?”

 

Lue myös nämä jutut:
 
Rakel Liekki: ”Olen saanut tappouhkauksia ja ollut lööpeissä – siksi tuntemattomat kertovat minulle nyt salaisuuksiaan”
 
Muotimaailma korvaa mallit ”oikeilla naisilla” – mutta muuttaako tämä mitään?

 

 

Kommentit

MarikaN (Ei varmistettu)

Kaikista törpöin ja tahditon kommentti juuri eron aikoihin puolitutulta: "Kuulin et oot just eronnut. Miten näin on päässyt käymään?"

Asiahan ei millään tavalla tälle tytsylle kuulunut eikä siitä olisi tarvinnut alkaa utelemaan.

ChristinaChaneleon
Chaneleon

Mulle tuli kanssa kerran muuttoapuna ollut sukulainen ihmettelemään, että mikäs sussa on vikana, kun ei ole kaveria (eli seurustelukumppania) kantamassa. Sanoin, että joo, juuri tässä hiljattain erosin, että eipä oo kiire ollut ja sukulainen totesi, että niinhän mä kuulin joo, että vitsi vitsinä. Ei siinä eron jälkimainingeissa ihan hirveesti naurattanut.......

 

 

 

Toimitus
Toimitus

Termi kaveri seurustelukumppanista muuten vie ajatukset sukulaissetiin ja -täteihin vahvemmin kuin mikään muu. Valittettavan tuttua kommentointia monelle.

Nina Enroth

Hear hear, just näin!

Suvi K.
Sisunainen

Ykkönen ja kakkonen tuttuja! Tuosta laihtumisjutusta kirjottelinkin aikoinaan.

Lisäisin vielä listaan yhden, jotka vähän aika sitten henk. koht. ärsytti todella: kun olin tullut vaihdosta, kaikki kysyi ekana: "No millasta siellä oli?" Miten ihmeessä summata tällainen kokemus tai edes joku järkevä murunen siitä alle kolmen tunnin keskusteluun??

vaihtokuulumisia itsekin vaihdellut (Ei varmistettu)

Eikö se ole positiivista, että ihmisiä kiinnostaa? Ja yleensä tuollaisissa tilanteissa halutaan keskustella jostain positiivisesta helposta aiheesta, josta ei heti lopu sanottava kesken kummaltakaan, ettei tule saman tien kiusallista hiljaisuutta- mitä kuuluu? - hyvää! - hyvää! - ... -
ärsytyshän on vain sinun valintasi suhtautua tilanteeseen, voit itse päättää miten reagoit.
itsekin vaihdossa olleena, toimin seuraavasti:
Kahden lauseen small talk -tilanteissa: "millaista vaihdossa oli?" "tosi kivaa, hieno kokemus" yleensä riitti. Jos tiedossa oli pidempi juttuhetki, valitsin itse pääni sisällä yhden aihealueen ja jatkoin juttua siitä "tosi kivaa, hieno kokemus, /etenkin ruoka oli herkullista, siksipä tässä hevi-osastolla juuri ostan aineksia xy- paikalliseen ruokalajiin, oletko muuten maistanut, kannattaa kokeilla!... / ...sijainti oli aivan loistava, pääsi kunnolla reissaamaan, onko sinulla muuten mitään reissuja tiedossa? /... opin niin paljon uudesta kulttuurista, tässä muuten hauska anekdootti maan tavoista, onko itsellesi käynyt vastaavaa? jne.
Näin en koskaan kyllästyttänyt itseäni jauhamalla aina samaa tarinaa uudestaan ja uudestaan ja vastapuolikin pääsi osallistumaan keskusteluun omilla kokemuksillaan, eikä vain kuuntelijan roolissa.

Suvi K.
Sisunainen

Joo toki on kiva, että ihmisiä kiinnostaa.

Ongelma onkin näissä small talkeissa se, että vaihdosta tms. kokemuksesta puhuessa "kuuluu" vastata jotain tollasta. Mutta entä jos se kokemus oli ihan muuta, kun eksootista ruokaa ja hassuja tapoja? Jos helppo vastaus "ihan kivaa" kuvaa vaan tunneskaalan keskiarvoa, jossa harvoin ehti viipymään puolta vuorokautta pidempään? Jos kokemus olennaisesti omassa mielessä liittyy ennen kaikkea sellaisiin itsereflektion aspekteihin, joita ei välttämättä viitsisi rueta avaamaan puolitutulle?

Toki "vika" on minussa itsessäni, kun en käynyt vaan kevyellä biletysreissulla, eikä keskustelukumppani voi sitä tietää, ja siksi tosiaan tämä ei mene ihan samaan kategoriaan tahdittomia kysymyksiä, kuin postauksessa esitetyt.

Ja kyllä, löysin lopulta helpon ja rehellisen vastauksen: yliopisto ei ollut ihan sitä mitä odotin, mutta matkustelu ja uudet kaverit oli parasta.

Elinaelise

Mua aina vähän ahdistaa kun joku kaveri tai tuttava kysyy mitä kuuluu. Ensinnäkin se on liian laaja kysymys: tuntuu, että pitäisi tässä nyt saada elämästään suodatettua äkkiä joku tiivistelmä ilman minkäänlaista rajausta. Toisekseen tulee sellainen olo, että jos ei heti keksi jotain uutta kiinnostavaa kerrottavaa ja vastaa vain, että samaa vanhaa, niin elämäni on jotenkin jumiutunutta ja tylsää. Kolmanneksi "mitä kuuluu?" on keskustelunavauksena ihan syvältä, koska siitä on yleensä täysin mahdoton päätellä, kiinnostaako toista oikeasti vai onko kuulumisten kysely vain automaattinen kohteliaisuusfraasi. Varsinkin, jos ei kuulu niin hyvää, on aika iso kynnys vastata muuta kuin ihanjeesentäitsellesi. Ettei kukaan kiusaannu.

Mitenkään siis kieltämättä, että nuo luetellut kysymykset ovat ilman muuta aivan hullun tahdittomia. Kuka muka kysyy kaveriltaan kasuaalisti, onko kenkää tiedossa tai onko kurjaa olla kipeä? Härreguud.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kai lyhyen keskustelun näin vaikeaa ole, että pitää etukäteen miettiä mitä sanoo ja jälkikäteen analysoida mitä tuli sanottua ja ymmärsikö keskustelukumppani oikein. :)
Minusta on ihan ok, että kysyy jostakin tuoreesta asiasta, jos siitä tietää (esim. se vaihtarius tai vaikka ne yt:tkin) ja niihin voi vastata aivan hyvin, ettei se vaihtarina olo ollutkaan ihan niin kivaa kuin oletti ja yt:eistä voi sanoa, ettei niistä nyt jaksa puhua. Monilla vain ko. aiheesta on kokemusta, joten on outoa, jos sitä nyt pitäisi varta vasten vältellä, vaikka ei todellakaan mikään kiva puheenaihe olekaan. Minä olen käynyt yt:t kerran vuodessa jo viisi vuotta putkeen ja joillakin tutuilla on useita vuodessa, joten riippunee paljon alasta miten aiheeseen suhtautuu.

Mitä kuuluu kysymys taas on myös sitä small talkia ja jokainen päättää itse miten siihen vastaa. Ei kai siihen ole vielä mitään sääntöjä saako vuodattaa enemmän vai pysyykö neutraalina. Jos joku sitten luulee, että vastaus "ihan ok" tarkoittaa, että vastaajan elämä on äärimmäisen tylsää niin vika taitaa olla kuulijassa.

spl (Ei varmistettu)

Oma inhokkini on ehdottomasti "Joko olet saanut töitä?", tai vielä syyllistävämpään sävyyn todettu "No eikö niitä töitä ole muka vieläkään löytynyt, kyllä minäkin silloin 70-luvulla menin vain koputtamaan ovia ja heti sain vakituisen työpaikan". On jotenkin todella musertavaa kuulla tällaisia kommentteja, kun päivittäin lähettää useita työhakemuksia, ja ravaa työhaastatteluissa ympäri Suomea, mutta lopputuloksena on aina se sähköpostiin tuleva "Kiitos mielenkiinnosta yritystämme kohtaan, mutta...". Nykyisen massatyöttömyyden aikana toivoisin hieman hienotunteisuutta tämän aiheen suhteen.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.