Aamunavaus: Rakkauden maanantai

Ladataan...
Toimitus

"Olin keväisenä päivänä sairaalassa aivan omissa ajatuksissani. Yhtäkkiä vierestäni kuului reipas "HEI!", ja vierestä ojentui käsi."

Awww. Nyyh. Liiks. Ensimmäiset lausahdukset, jotka tulevat mieleen AnLottasen jutusta, jossa hän kertoo, miten tapasi puolisonsa - ja mitä sitten tapahtui.

Tästä liikuttuneina ja inspiroituneina haastamme lilyläiset - ei vaan pyydämme hartaasti lilyläisiä - jakamaan omissa blogeissa lisää näitä lämmittäviä tarinoita. Tehdäänkö tästä maanantaista rrrrakkauden päivä?

Päätoimittaja Jenni aloittaa: "Lukion ensimmäisellä matikan tunnilla esittelimme itsemme. Takaani kuului: "Olen Lenni." Ajattelin, että sehän on vähän niin kuin minä. Minua hämättiin uimarin hartioilla, jotka ovat sittemmin kadonneet. Tyypillä oli luukoru kaulassa." (Toim. huom. päätoimittajan aviomiehen puolustukseksi on sanottava, että oli 90-luvun alku")
 

Lue AnLottasen juttu ..ja vaikka vaeltaisin pimeässä.. -blogista.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Birdybirdy (Ei varmistettu)

Tapasin nykyisen avomieheni kolme vuotta sitten yhteisen ystäväpariskuntamme tupareissa.
Olimme molemmat olleet auttamassa heitä muutossa Oulusta takaisin Espooseen (tosin vain Espoon päässä) mutta olin autuaan tietämätön hänen olemassaolostaan itse muuton aikana. Vielä samana iltana ystävämme järjestivät 19-vuotiaiden innolla tuparit, joissa hän oli silloisen tyttöystävänsä kanssa. Muistan yhä sen kitkerän tunteen kun mietin hänen olevan komea, mutta sitten näenkin tyttöystävän ja tajuan etten voi saada häntä. Kuinkas sitten kävikään: pari viikkoa tupareiden jälkeen olimme samaisen ystäväpariskunnan kauniimman sukupuolen edustajan syntymäpäivillä baarissa. Siellähän hän oli. Istuimme ystäväni kanssa hänen sylissään ja hurmasimme hänet puhumalla ranskaa. Sanoin hänelle, että pyytäisi minua facebook-kaveriksi. Ei kuulemma halunnut. Taisi olla nuoren naisen mielessä aika loukkaus, kun päätin siltä istumalta että ei sitten, ei noin töykeään ihmiseen kannata tuhlata aikaa. Päivä-kaksi juhlien jälkeen hän pyysi minut facebook-kaveriksi ja lähetti samalla sydämillä kuorrutetun treffipyynnön. Suostuin. Kävimme kahvilla, olin ehkä hieman varautunut. Seuraavina päivinä en kertonut kenellekään, en edes luotetuimmalle ystävälleni, että olemme käyneet treffeillä. Halusin pitää asian salassa, jotta minua sattuisi vähemmän, mikäli lopputulos ei olisikaan onnellinen. Asia paljastui vahingossa, kun hän tuli minua vastaan töihin. Kävimme kotonani hakemassa tavarani ja ystäväni soitti. Kerroin hänelle, että olemme tuossa. ''Ketkä ME?'' No X ja minä tietenkin. Oli ystävälläni hämmästyksessä pidättelemistä kun näki meidät yhdessä. Kahvitellessa hän piti kamalan kuulustelun meille molemmille. :D Myöhemmin kuulin miehen kehuneen minut maasta taivaisiin ystäväpariskunnallemme, ettei koskaan ole tavannut ketään yhtä ihanaa, lämmintä ja suloista ihmista. Sanomatta selvää, tuli oikein hyvä mieli. Tästä ajasta on kohta kolme vuotta ja hän tekee minut yhtä onnelliseksi kuin alussa. <3 PS. Ero tupareiden aikaisesta tyttöystävästä oli tullut kuulemma hyvin pian tupareiden jälkeen, en siis vienyt kenenkään miestä. ;)

tavattiin paikallisella shell huoltoasemalla kavereiden kautta :) ollaan oltu 9 vuotta yhdessä ja esikoista odotetaan syntyväksi noin 3 viikon päästä <3 

Epo (Ei varmistettu)

Oltiin samalla irc-kanavalla. Kun muutin Jyväskylään niin aateltiin että mennään kahville kun kerran asutaan samassa kaupungissa. Siitä se vähän niinku lähti. Nyt asutaan yhdessä jo toista vuotta.

Tupa - Keittiö

Provinssirockissa v 2000 :)

Myrttinen (Ei varmistettu)

Töissä, kalojen keskellä, elintarvikemyssyt päässä ja ilman meikkiä kuulemma hurmasin työkaverin täysin. Itsehän olin autuaan tietämätön aiheuttamistani tunteista, ja elin uskossa, että herra on jo heila. Tykyillassa alkoi sitten tapahtua enemmänkin, olin kuin puulla päähän lyöty tilanteesta. Seuraavalla viikolla odotin sydän läpättäen jälleennäkemistä, ja sainkin lämpimän hymyn vastaani. Ja siitä se suhde lähti sitten kehittymään :)

Sanph

Täältähän se löytyy... Viimeinen on oma tarinani. Oih ja voih sitä nuorta rakkautta :')

Laurainen (Ei varmistettu)

Hyvin "romanttisesti" baarissa viime vappuna. Puolivälttelin erästä 30-kymppistä herraa, joka oli tanssittanut minua (olen siis itse 19-vuotias) ja istuin puolituttujen viereen. Huomasin toisella puolellani lyhyen, tummaihoisen miehen. Ensireaktioni oli: "Onpas lyhyt mies." Aloimme siinä jutella ja käytiin toistemme elämäntarinat siinä läpi. Pian aloimmekin jo suudella intohimoisesti. Mies kutsui minut kotiinsa mutta kieltäydyin kohteliaasti. Vastaus mieheltä tähän taisi olla melko hilpeä "okei". Lopulta koitti pilkun aika ja ryömimme pois baarista. Puhelinnumeroita vaihdeltiin ja odottipahan hän kanssani taksiakin, vaikka käveli itse kotiin. Kotona lähettelin viestejä ja löydetiin toisemme facebookista. Siitä viikko eteenpäin, näimme uudestaan, ja vielä toinen viikko niin menimme sänkyyn. Nyt olemme olleet yhdessä melkein puoli vuotta ja muutamme yhteen joulukuussa. :) Hyvin ilman kulttuurishokkia on sujunut tämäkin intialaisen ja suomalaisen välinen suhde. :)

Kaikki askeleet

Kiva kuulla että täällä on muitakin, jotka elää intialaisen kanssa! :D

Me tavattiin reilu kolme vuotta sitten mansikkapellolla. Ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, syyskuussa alettiin seurustella. Yks hetki on jääny erityisesti mieleen: oli pimeä syysilta ja me ja toinen juuri seurustelemaan alkanu pari oltiin nuotiopaikka, jossa oli myös neljä entuudestaan tuntematonta suomalaista. Mä ja silloin melkein-poikaystävä lämmiteltiin saman viltin alla ja yks niistä suomalaista kysy: "Are you like a couple?". Siinä sitten molemmat vaan kainosti hymyiltiin ja kumpikaan ei oikein tienny mitä sanoa. Kotimatkalla mies totes, että "so we are like a couple" ja hymyili ja siitä pitäen on pidetty yhtä. Nyt asutaan eri maissa, mutta voi kumpa pian päästäis taas saman katon alle.

Ps. Tänään sain elämäni ensimmäisen rakkauskirjeen, joten selvästikin tämä maanantai on rakkauden päivä!

Heather (Ei varmistettu)

Tavattiin IRC-galleriassa. Asuin silloin Pieksämäellä ja mieheni Espoossa. Hän etsi satunnaisesti käyttäjiä, löysi minut ja kommentoi "Kuppikokosi?". :D Ajattelin ensin että vitsi mikä idiootti, mutta päätin silti vastaa jotain! Nyt ollaan kohta 8 vuotta oltu yhdessä ja ostettiin hiljattain omakotitalo &lt;3

Black + White = Grey

Enpä olisi uskonut 15-vuotiaana teininä, että pienestä ihastuksesta kasvaa elämäni suurin rakkaus <3. Tässä sitä ollaan vielä kymmenen vuoden jälkeenkin, ja vaikka olisi kuinka kliseisesti sanottu, niin suhteemme muuttuu päivä päivältä paremmaksi ja paremmaksi. Olemme saaneet toteuttaa yhdessä monia unelmia, ja jälleen yksi pitkäaikaisempi unelma toteutuu huomenna, kun lennähdämme avomieheni kanssa Tokion sykkeeseen.

Wislabon

Kahdeksan vuotta sitten Venäjällä. Ja ensi kesänä sinetti sydämelle.

Toimitus

Ah miten rrrromanttisia tarinoita! Kiitos kaikille näiden jakamisesta!

16-vuotiaana, serkun kotibileissä, viisi vuotta sitten. Siis oikeasti "tavattu", kyllähän me samaa koulua käytiin, muttei oltu koskaan puhuttu. Se oli serkun lukiokaveripiirissä, ja vaihdettiin kyllä useita suukkoja silloin. Kumpikaan ei jälkeenpäin uskonut että toinen olisi oikeasti kiinnostunut, joten meni puolisen vuotta ennen kuin alettiin "virallisesti" seurustella... Katseltiin yhdessä leffoja ja kirottiin, ettei toinen tehnyt aloitetta! Kuinka tyypillistä teinikäyttäytymistä :D

Puoli vuotta tämän jälkeen tosiaan oli lukiossa sellainen liikenneväri-teemapäivä (vihreä vapaa, keltainen sutinaa, punainen varattu) ja kysyin ihan että minkäs värisen paidan mä nyt laitan päälle, ja se sanoi että laita punainen! Nyt kohta viisi vuotta myöhemmin asutaan yhdessä ja hyvin pyyhkii edelleen, mitä kyyninen teiniminä (ja vielä kyynisempi vähän vanhempi minä) ei olisi ikipäivänä uskonut ennen kuin näki.

Pienen pojan elämää

Kirjoitin kerran minun ja avomieheni suhteesta, miten tapasimme ja miten kaikki kävi, mutta kun olen vähän huonommalla kuuluvuusalueella, niin en nyt millään saa kaivettua juttua kun netti tök tök. Meillä on tänään vuosipäivä :)

Mimosa

Me tavattiin miehen kanssa  shh/posse/basso foorumilla vuosia sitten. Mies kävi kommentoimassa meikäläisen blogiin ja sitten alettiin viestittelee (lue kinastelemaan yhdestä tv-ohjelmasta). Ajan myötä viestittely tiheni ja loppuen lopuks meikä lähti Joensuuhun tapaamaan miestä. Ja noh siitä lähtien ollaan oltu yhessä. Nyt jo kaks vuotta naimisissa. Meillä on oma bassoperhe<3

Pikkujuttuja

Teinikännit, kahden kuukauden seurustelu, ensimmäinen suudelma (sellainen joka nostattaa jalan ilmaan, teatraalisesti isojen lumihiutaleiden sataessa maahan) , ero, uudelleen ystävystyminen ja samaan kämppään muutto. Nyt reilu kaksi vuotta yhteistä taivalta. <3

Terävät hampaat.

Olin vielä lukiossakin kova ihastumaan kaikkiin ja olin vähän sellainen haihattelija omissa ajatuksissani. Usein ihailin kouluni tyyppejä kauempaa, mutta kun huomasin nykyisen poikaystäväni käytävillä, tajusin heti, ettei hän jaksanut esittää mitään muuta kuin mitä hän aidosti oli ja hänestä vain jotenkin paistoi läpi se, miten aidosti kiltti ihminen saattaa pohjimmiltaan olla. Teki vaikutuksen, lyöttäydyin hänen seuraansa ja pyysin leffaan. Ja onneksi pyysinkin, sillä hän ei kuulema ikinä olisi uskaltanut pyytää minua, emmekä varmaan tähänkään päivään mennessä olisi päätyneet yhteen. Lässynlää lukiorakkaus, mutta kun sattuu kasvamaan samaan suuntaan sen ajan jälkeenkin, menevät asiat ihan järjettömän hyvin. :)

 

Kommentoi

Ladataan...