Huomenna ei mennä Korkeasaareen – suhde eläimiin on mietittävä uusiksi

Toimitus

Tero Kartastenpää kirjoittaa toimituksen blogiin kolumnin kerran kuussa. Tällä kertaa Tero kirjoittaa eläinten oikeuksista.

Oletteko huomanneet, että eläinten oikeuksia voimakkaasti ajavat ihmiset eivät usein vähääkään välitä ihmisoikeuksista? Pienikin paha eläimille oikeuttaa heidät huutamaan väkivaltaisia sivalluksia eläimiä vahingoittaneille.

Rakas ystäväni Marko on vähän tällainen. Hän on oikeudenmukainen ja vihainen ihminen, mutta erityisesti silloin, kun käy ilmi, että ihmiset ovat kohdelleet eläimiä välinpitämättömästi.

Haluan ymmärtää tätä vihaa paremmin. Siksi päätän viedä Markon paikkaan, jossa eläimiä pidetään esillä, ettei ihmisille tulisi tylsää vapaa-ajalla.

Tänään mennään Korkeasaareen!

Kun kävelemme eläintarhan siltaa, Marko kertoo pitävänsä ihmisiä ja eläimiä tasavertaisina, ja siksi hän ei ole koskaan käynyt Korkeasaaressa. Hän luonnehtii 125-vuotiasta tarhaa ”eläinten Alcatraziksi”.

Korkeasaaren eläintensuojelu on vain kosmetiikkaa, koska monikaan laji ei ole uhanalainen ja harvinaisiakin lajeja olisi parempi suojella niiden elinympäristössää, näin ystäväni ajattelee. Eläintarha toki pitää eläinsairaalaa ja lahjoittaa osan tuotoistaan suojelutyöhön, mutta tämä kuulostaa omantunnon ostamiselta. 

Marko tarttuu teatraalisesti papukaijojen häkkiin, jossa isoilla linnuilla ei ole juuri tilaa lentää. Hänestä ihmiset asettavat täällä eläimet alisteiseen asemaan.

”Ahdistaa eläinten puolesta ja se, millaista kuvaa annetaan eläimistä.”

Minä syön lihaa jonkin verran ja uskon, että ihmisillä on oikeus tappaa eläimiä. Minun on silti myönnettävä, että ystäväni on oikeassa.

Monet eläimet vaikuttavat tympääntyneiltä tai kiertävät pientä tilaa ahdistuneesti. Hevoset ja hirvet kääntävät katseensa pois, kun tulemme lähelle.

Ihmisiä pilkataan netin eläinvideoiden katselusta, mutta ehkä hassujen pätkien tuijottaminen on reiluin tapa tutustua eri eläimiin. Ainakin reilumpi kuin tämä.

Tsemppiä berberiapina, toivoo sukulaisesi.

 

Tanskalainen radiojuontaja Asger Juhl testasi viime kuussa, miten hänen vapaamielisessä kotimaassaan suhtaudutaan eläinten oikeuksiin. Juhl puhui lähetyksessä asiantuntijoiden kanssa tuotantoeläimien kohtelusta ja silitteli samalla viatonta kania sylissään. Lähetyksen päätteeksi ja eläinaktivistin estoyritysten jälkeen hän löi kania kuolettavasti polkupyörän pumpulla.

Juontajan tarkoitus oli korostaa, ettemme hätkähdä tehotuotantoeläinten piinasta tai Välimerelle hukkuvista tuhansista pakolaisista, mutta raivostumme söötin eläimen kuolemasta.

Juhl sai vihat päälleen ympäri maailmaa. Esimerkiksi eläinten oikeuksia puolustavia kuvia komediavideoidensa väliin postaava koomikko Ricky Gervais vitsaili juontajan hakkaamisesta kuoliaaksi pumpulla.

Samaa on harrastettu Suomessakin. Kuvataiteilija Teemu Mäki piti keväällä näyttelyn Kangasalla, ja kansalaiset nousivat vastustamaan sitä Facebook-ryhmässä. Moni Facebook-kommentoija koki oikeudekseen uhkailla taiteilijaa väkivallalla siksi, että hän oli 27 vuotta aiemmin tappanut kissanpennun videoteoksessaan Sex and Death. Mäki on selittänyt eläinten oikeuksia pohtivia lähtökohtiaan esseessään mutta sen sanoma ei ole juuri uponnut.

Juhlin ja Mäen tapausten jälkeen tekee mieli kysyä: miksi pupun- tai kissantappaja on ikuisesti persona non grata mutta eläinlihantuottaja arvostettu yrittäjä?

Mitä täällä teet hirvi? Eikö kaltaisesi pitäisi olla häiritsemässä autoilijoita maanteiden varsilla?

 

Jotta keskustelussa eläinten ja ihmisten oikeuksista päästäisiin eteenpäin, tarvitaan uutta ajattelua. Meidän on jaoteltavat eläväiset uudelleen.

Teknologisen kulttuurin ja estetiikan professori Jussi Parikka Southamptonin yliopistosta sanoo Ylioppilaslehdessä, että nyt ihmisyyden piiriin hyväksytään vain myönteisiä asioita, kuten ystävyys ja anteeksianto. Sen sijaan ihmisyyden ulkopuolelle suljetaan tekoja ja piirteitä, kuten tappaminen ja kiduttaminen, joita ihmisessä kieltämisestä huolimatta on. Kun jako on tehty, sillä voidaan perustella karmeita tekoja: jos jokin asia ei ole inhimillistä, se ei ole arvokasta ja se voidaan tuhota. Siksi esimerkiksi ihminen voi tuhota toisiaan raa’asti tappavat eläimet.

Jos unohdamme tämän käsityksen ihmisyydestä, tilanne muuttuu. Emme jatkossa voisi oikeuttaa julmia tekoja sillä, että ne on tehty ei-inhimillisiä olentoja kohtaan.

Ajattelunmuutos on vaativa. Minäkin olen aikuisikäni puolustanut sitä, että ihminen lajina ajaa aina kaiken muun edelle. Oikeastaan jyrkkä humanismini on kuin Tapparan kannattamista. Se on harhaista uskoa lajimme suureen kuviteltuun tarinaan ja siihen, että saamme paremmuudessamme tappaa muita.

Ihan hyvin voisin myös hurrata ilvesten puolesta.

Ja niistä puheen ollen. Korkeasaaren kissoja ei näy häkissään. Villikissa, ilves ja amurinleopardi ovat jossain piilossa kuten aina. Marko on tyytyväinen, että ne saavat olla rauhassa katseilta.

Eläintarhakäyntimme vaikuttavin luontokokemus syntyy poluilla vapaana pesivistä valkoposkihanhista, jotka hyökkäävät jatkuvasti päällemme suojellessaan poikasiaan. Vihaisia hanhia on saarella paljon enemmän kuin ihmisiä.

”Se on oikein!” Marko huudahtaa.

Kun katselemme yksinäistä berberiapinaa vanhassa paviaaniaitauksessa, Marko sanoo, että häntä itkettää.

Alkaa sataa ja juoksemme sadekuuroa suojaan. Juuri kun olemme poistumassa Korkeasaaresta, aurinko alkaa paistaa ja sateenkaari ilmestyy merenrantaan. Marko hymyilee. Hänelle tämä on merkki, ettei eläintarhaan kannata mennä.

Otan kuvan, kun ystäväni halaa puista kettupatsasta.

 

Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:

Lopeta yksinäisyyden häpeäminen – 6 tapaa hankkia ystäviä
Älä lähetä tätä emojia minulle, toivoo tunnerajoittunut
Naiset kannattaisi pakottaa inttiin
Nöyryytä ja laihdu kahden lauseen voimalla
VIHAAN MIEHIÄ - Seitsemän idiooteinta urostyyppiä
Lapseton kertoo: miksi hankit lapsia
Sivistynyt bileröökaaja
Feministien hylkäämä mies
Kun dyykkari kinkun löysi

Seuraahttps://twitter.com/kartastenpaa

 

Share

Kommentit

Metsästä törähtää

Hieno teksti.

Juhlin ja Mäen tapausten jälkeen tekee mieli kysyä: miksi pupun- tai kissantappaja on ikuisesti persona non grata mutta eläinlihantuottaja arvostettu yrittäjä?

Arvaan että siksi, koska ihmisten moraaliset valinnat ovat monesti pikemminkin identiteettiin kuin myötäelämiseen perustuvia valintoja. Tällöin moraalisen tulkinnan perusta ei ole mitatuissa tosiasioissa (esimerkiksi tehotuotanto) vaan tunteissa, joilla yksilö asemoi itseään suhteessa itseensä, suhteessa muihin ihmisiin ja suhteessa yhteiskuntaan.

Minusta on huolestuttavaa, kuinka emotionaalisesti reaktiiviseksi kulttuurimme on muuttunut. Se tukahduttaa tosiasioihin ja suhteellistamiseen perustuvan keskustelun. Tiettyjen porukoiden kanssa keskustellessa keskustelua on turha edes yrittää, koska vastaus on jo valmiiksi päätetty.

Eläintarhat ovat todellakin rääkkäystä eläimille, jotka tarvitsevat tilaa. Käärmeille, kaneille ja vastaaville sen sijaan pystytään keinotekoisestikin järjestämään eläimenarvoinen elämä.

En minäkään ymmärrä Mäen yksisilmäistä tuomitsemista. Ymmärrän toki keskustelun siitä, oliko kissan tappaminen taiteen viestin arvoinen, mutta Mäkeen kohdistetuissa tunteissa tuskin on kuitenkaan ensisijaisesti kysymys eläimistä, koska suuri osa Mäen tuomitsijoista kuitenkin syö tehotuotettua lihaa ja tekee muita eläinten hyvinvointia heikentäviä valintoja.

Veera___ (Ei varmistettu)

Hyvä Tero ja Make, voimakaksikko!

Jupitus (Ei varmistettu)

Hankala kysymys tämä mutta mitä olen näiden vuosien aikana katsellut ihmisiä niin on kyse miten eläinystävällisistä ihmisistä tai luonnonsuojelijoista niin monet heistäkin on kadottaneet kosketuksen luontoon. Muutamia sellaisia ihmisiä on jo olemassa jotka elävät symbioosissa luonnon kanssa ja se jos mikä on todellista luonnonsuojelua. Pidetään kiinni luonnon kiertokulusta, ollaan yhtä luonnon kanssa.

Jokainen tekee omat valintansa ja elää sen mukaan mitä pitää eettisenä vaikka jos mennään asian juurille se ei välttämättä olekkaan eettisesti ihan oikein. Kuten esimerkkinä nyt luonnonvaraisten alueiden repiminen sen vuoksi, että saadaan viljeltyä tehostetusti kasviksia. Mitä enemmän ihmiset vaativat tiettyä ruokaa se muuttuu tehotuotannoksi ja näin ollen vaikuttaa eläinten oloihin vaikka kuinka kasvisten viljely onkin luontoystävällisempää.

Ei pidä sulkea silmiään ja uskotella itselleen, että kaikki on hyvin eläimillä tuolla luonnossa kun itse sitä elintilaa tuhoaa. Kyllä vain me kaikki suorasti tai epäsuorasti. Olen ollut luonnonsuojeluntyössä mukana 30 vuotta ja sinä aikana on tullut erittäin tutuksi se miten ison työn monet eläintarhat ovat tehneet sen eteen, että tiettyjä eläinkantoja on saatu elvytettyä. Kannattaa katsoa asioita monelta suunnalta. Mennä sinne luontoon. Miettiä tarkkaan mikä on eettistä ja mikä ei ja onko eettistä oikeasti enää olemassakaan kun tarpeeksi pitkälle asioita tutkii.

zyrtec (Ei varmistettu) http://medicshop365.com/

Hi there! This is my 1st comment hre so I just wanted
to give a quick shout oout annd say I truly enjoy reading your articles.

Can you suggest any other blogs/websites/forums that deal wih the same topics?
Many thanks!

Nella
Nellancholia

Loistava teksti. Olen aivan samaa mieltä. Sen tahtoisin kuitenkin todeta, että Mäen essee ei todellakaan ole linkittämisen arvoinen.

Kerron miksi: Mäki väittää, että ihmiselämällä on aina sama arvo riippumatta siitä, onko kyseessä pieni lapsi vai vanhus. Ongelmat vanhusten hoidossa eivät selvästikään ole hänelle tuttuja. Hän väittää myös, että 'vammaisten' ja 'erirotuisten' ihmisten kohtelu kuin eläimenä ei tule tapahtumaan, koska ihminen asettaa aina rajan ihmisen ja eläimen välille. Eikä ihmistä kuulemma koskaan pidetä esineenä. Siis mitä? Entä kolonialismi, orjakauppa, kansallissosialistinen Saksa...? Eikö tästä ihmisen esineenä pitämisestä kerro myös hänen moneen kertaan mainitsemansa alistava väkivallan muoto, jossa intialaiset tehdastyöläiset pakotetaan uurastamaan sairaina nälkäpalkalla huonoissa olosuhteissa? Kaiken tämän jatkeeksi tyyppi yrittää oikeuttaa pointtinsa vertaamalla kissan tappamista ihmisten molemminpuoliseen suostumukseen perustuvaan väkivallan tekoon. Koko kirjoitus on yhtä sekavaa, kirjallista oksennusta. 

Ja lisähuomiona: Ymmärrän, että Mäen ja Juhlin kaltaiset esimerkit tuovat tehokkaasti esille valtaväestön järjettömän kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden. En kuitenkaan ymmärrä, miksi väkivallan lisääminen edes yhdellä teolla olisi tuloksekas lähestymistapa ongelman ratkaisemisessa. Se on yhtälailla arvokkaan elämän esineellistämistä ja tuhoamista oman argumentin muotoilemisen hyväksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisi mukavaa tietää miksi joku ihminen kokee olevansa tärkeämpi kuin joku eläin. Mikä on se ihmisyyden määritelmä, joka yhdistää kaikkia meitä ja tekee meistä parempia. Itse en keksi mitään. Minä olen loppujen lopuksi tärkeä vain itselleni ja omille läheisilleni. En ole keksinyt mitään uraauurtavaa ja luulen, että jos yksittäisiä nerouden ilmentymiä ei ihmisten keskuudessa joskus harvoin olisi ollut, meiltä puuttuisi kaikki se tieto ja taito mitä meillä nyt on. Ruuti olisi jäänyt lähes meiltä kaikilta keksimättä. Ainoa asia, jossa ihmiset voisivat peitota eläimet, on hyvän tekeminen, mutta niin, sehän ei vain käy, koska...?

Kirjoituksessa sanottiin näin:
"Juhlin ja Mäen tapausten jälkeen tekee mieli kysyä: miksi pupun- tai kissantappaja on ikuisesti persona non grata mutta eläinlihantuottaja arvostettu yrittäjä?"

Mielestäni kirjoittaja hyvin ilmaisee tällä heikon kosketuspinnan koko eläimiä arvostavaan ihmisjoukkoon. Kyllä niitä eläinlihan tuottajia arvostellaan usein ihan yhtä paljon. Ehkä kirjoittaja itse arvostaa eläinlihan tuottajia enemmän? Se toki on ihan käytännön järkeilyä, että yksittäinen naapurissa tapahtunut murha hetkellisesti järkyttää enemmän kuin vuosikausia jatkunut sisällissota jossakin kaukana. Pitäisikö naapurin murhaa jättää kauhistelematta siksi, että kyllä niitä ihmisiä kuolee ihan yhtä paljon ja vähintään yhtä kamalalla tavalla jossakin muuallakin? Vai pitääkö aina erikseen mainita, että kyllä minä muuten tuomitsen kaikki muutkin murhat, surmat ja tapot? Ihan hassua ajattelua. Ja ei, tappo ei ole yhtään hyväksyttävämpi jos se tehdään "taiteellisin" keinoin tai jonkun asian esilletuomiseksi. Vielä hassumpaa ajattelua. Ettäkö mainontasyistä saa tappaa?

Se, että ihminen ymmärtää eläimen tappamisen olevan väärin, on alku. Se on todennäköisesti ollut ensimmäinen ajatus jokaisen nykyisen eettisesti ajattelevan kasvissyöjän elämässä. Se on jo paljon. Se on juuri se, jota kirjoittaja kritisoi, mutta jostakin pitää lähteä. Parempi sekin, että ymmärtää jonkun olevan väärin ja tekee silti kuin että ei käsittäisi ollenkaan. Muutos tapahtuu hitaasti ja se alkaa tuomitsemisesta. Itsensä ja muiden. Se voi alkaa vaikkapa juuri siitä, että tajuaa pupun kuoleman olevan kamala asia samalla kun syö pihviä. Pahinta olisi jättää joku kamaluus huomiotta siksi koska kyllähän jossain muuallakin tapahtuu jotain pahaa tai jossakin tapahtuu kamaluuksia enemmän. Olenko minä nyt oikea henkilö auttamaan pahoinpideltyä kun itsekin tönäisin yhtä eilen? Olen. Olen mieluummin jopa tekopyhä kuin mieleltäni paha.

Naurettavimpia ovat ne, jotka jaksavat kummastella toisten ihmisten hyvyyttä ja yrityksiä elää epäitsekkäämmin, vähemmän muita vahingoittaen. Ihan sama tekeekö joku hyvää emotionaalisista syistä vai järkeen perustuen. Kunhan vain tekee. Eihän noita voi täysin erottaa ja kumpikin riittäisi kyllä yksinäänkin syyksi. Kukaan ei voi olla täysin hyvä ja tehdä ihan kaikkea hyvää mitä kuvitella saattaa. Hyvän tekeminen ei kuitenkaan ole puutteellista tai arvosteltava asia, se on arvostettava asia jopa pieninäkin annoksina.

Kommentoi